Olutturisti

Tarinoita siitä, kun uskaltauduimme ulos panoluolastamme ihmisten ilmoille.

 


Tuliaisia Liettuasta!

Perheenjäsenillä tuntuu jo olevan aika hyvin tiedossa että aina kun poikkeavat ulkomailla niin odotan kovasti josko tuliaisina olisi joitain paikallisia oluita, ja tällä kertaa Liettuanmatkalta mukaan tarttui paikallisen Raudonų Plytų- panimon tuotteitta joita toverit pääsivät sitten yhdessä maistelemaan.

Vasemmalta oikealle: Kellerbier, Ipa, Witbier ja Belgian dubbel

Pullojen tekstien ollessa pääasiassa liettuaksi, en ihan ollut kartalla että pulloissa on sakka vielä pohjalla ja ensimmäisen oluen kohdalla koin yllätyksen kun olut menikin lopussa aivan sameaksi. Tästä syystä ipan maistelu menikin aika puihin, noh tästä lisää alempana.

Ungurio kojos- Kellerbier (“ankeriaan jalat”)

Tovereiden mielestä kellerbier näytti vähän väljähtäneeltä ja vaahtoa ei syntynyt missään kohtaa kaatoa mikä oikeastaan vain tehosti mielikuvaa “peruslagerista”. Maultaan olut oli tosiaankin perustasoa: ainoa mitä tuli esille oli mallas ja sekin melko pienissä määrin. Suutuntumakin oli pettymys, hapotonta ja lievästi kirpsakkaa. Lieköhän olut kärsinyt matkalla kun näin oli mauton?

Bocmano Usai- Indian pale ale

Bocmano Usai- Indian pale ale (“Bosunin viikset”)

Ipa oli kaatovuorossa ensimmäisenä ja tämän kohdalla pääsi sitten sakka pahasti yllättämään. Oluen olisi tarkoitus olla kirkas ja tasaisen värinen. Tämä ei ollut. Oluen seassa lillui vaaleaa epäilyttävän näköistä sedimenttiä. Ulkonäköä kuvailtiin tovereiden keskuudessa muunmuuassa sanoilla: “hyi hel**tti”, “kuvottava” ja “likakaivo”. Sakan riivaama neste oli siis melko etovan näköistä ja vaati lievää suostuttelua että kaikki tätä maistoivat. Tuoksultaan tämäkin olut oli melko laimea pullossa kuvailluksi “amerikkalaistyyliseksi ipaksi” ja maussa oli havaittavissa mallasta ja suussa todella pitkään viipyvää katkeroa, mutta ei juurikaan mitään muuta.  Ei kyllä vaikuttanut jenkki-ipalta. Harmi, että kaato epäonnistui, sillä tästä olisi voinut saada enemmänkin irti.

Beganti Kopa- Witbier

Beganti Kopa- Witbier (“Juokseva dyyni”)

Witbier oli edeltäneiden maisteluiden jälkeen oikein positiivinen yllätys. Hieman valkoviiniä muistuttanut olut oli oikein juotavan näköinen: vaahtoa löytyi pinnasta ja lasin reunoja pitkin nousi tasaiseen tahtiin kuplia. Tuoksussa tämä olut oli kuitenkin vahvimmillaan, sillä eipä ole ennen tullut yhtä mausteista wittiä vastaan: inkivääriä, kardemummaa, korianteria… onko tämä oikeasti witbier? Suutuntuma oli kuiva ja erittäin raikas. Tätähän joisi mieluusti kesähelteillä terassilla. Ehdottomasti nelikon paras!

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel (“Tuntematon ranta”)

Taannoisella Bruggen reissulla tuli belgidubbeleita maistettua yksi sun toinenkin, mutta enpä ole aiemmin maistanut ei-belgialaista dubbelia. Alku ei vaikuttanut hyvältä: punertavanruskea, vaahdoton ja hieman läpikuultava olut toi lähinnä mieleen kolajuoman. Tuoksu kuitenkin paransi kokemusta: vahvasti lakritsaisia, kahvisia ja siirappisia aromeita kivassa sopusoinnussa. Edellä mainitut tuoksut siirtyivät mukana makuun ja saivat kaverikseen vielä paahteisuuden. Ikävä kyllä vahvoista mauista huolimatta oluen suutuntuma oli laiha ja hapokkuus vain tehosti kolamaisuutta. Ei tämä huonoa ollut, mutta ei kyllä kilpaile samassa kategoriassa flaamiserkkujensa kanssa.

Yleisesti oluet olivat kyllä juotavia, mutta eivät niin hyviä, että niitä jäisi kaipaamaan. Paitsi witbieriä – sitä voisi jopa useamman kerran ottaa maistaakseen.

Tämä pieni pintaraapaisu Liettuan olutskeneen ei vielä säväyttänyt, mutta kuuleman mukaan paikan päällä on pienpanimoita pilvin pimein. Ties vaikka joskus tulisi käytyä tarkistamassa, josko toinen Liettualainen haastaja nokittaisi Raudonų Plytų:n setit.

 

Himabisse 2017 @Brewdog Helsinki

Toverit  saapuivat poikkeuksellisesti täysilukuisina Brewdogin baariin Punavuoren tietämille Himabisse 2017 -kilpailun palkintojen jakoon. Pelkäsimme, ettemme edes mahtuisi sisään odotetun väenpaljouden vuoksi, mutta onneksi kapakassa oli vielä tovereiden mentävä aukko jäljellä.

Pienen odottelun jälkeen Fat Lizard Brewingin edustajat ja muut tuomarit esittelivät itsensä ja kertoivat tämän vuoden oluista; kevyiden oluiden laatu, klassikoiden tyylipuhdas suorittaminen sekä erikoisten ainesosien onnistunut balanssi oluissa yllätti ja miellytti!

Kippis!

Raikkaiden sarjan voitti Dortmunder lager, joka loisti tyylipuhtaudellaan.

Maukkaat voitti savuporter, jonka 5% alkoholipitoisuus ei vaikuttanut täyteläisyyteen.

Intensiivisten voittaja oli lakritsistout, jonka lakritsisuus oli mahtavasti tasapainotettu.

Arvosteluraadin erityismaininnan ansaitsi saksalaistyyppinen schwartzbier jota kehuttiin erityisen onnistuneeksi tyylin valmistusvaikeudesta huolimatta.

Loppujen lopuksi ultimaattiseksi vuoden olueksi julkistettiin Intensiivisen sarjan lakustout. Palkintojen jaon jälkeen oli tovereiden vuoro käydä kysäisemässä tuomareiden palautetta Toveri-Redistä ja -Amberista. Oluitamme kehuttiin hyviksi tyylilajinsa edustajiksi, jotka vaativat vielä hiukan hienosäätöä. Humalissamme oli myös kuulemma joku virhemaku, jonka alkuperä on vielä hiukan hämärässä.

Pari toveria palautetta vastaanottamassa

Toverit toivottavat onnea ja menestystä voittajille!

Sori Taproom Helsinki – Sori Brewing

Saimme kutsun yksityistyistilaisuuteen tutustumaan  Helsinkiin vastikään avattuun Sori Taproomiin. Kutsu käy, Toverit vastaavat!

Kutsu oli kahdelle, joten demokratisen diktatuurin vallitessa valikoitui näytille lähtijöiksi allekirjoittanut ja Toveri-Mikko. Loput toverit saivat nauttia Sori Taproomin antimista silmänruokaa mediaviestien muodossa. 😉

Taproom oli kodikkaan kokoinen – ei mitenkään valtava. Tupa oli todellakin täynnä – hyvän tovin kerkesimme lymyilemään, ennenkuin saimme ryöstettyä hetkeksi vapautuneen pöydän. Toinen puoli ravintolasta oli varattu täysin kutsuvieraille ja ilmeisen moni kutsuttu oli saapunut paikalle – sen verran tiivis tunnelma oli. Sisään saapuessamme ovella kaksi partaa kohtasivat, kun itse isäntä – Sori Brewingin Pyry – oli ottamassa meitä vastaan. Kultainen kädenpuristus ja juomalitterat vaihtoivat omistaajaa; talo tarjosi 2 vapaavalintaista draftia (otin Red Alert & Havu Ale, Mikko Conca D’oro & Menage á Trois).

Istuskellessamme vilkuilimme josko näkyisi tuttavia; monta naamaa, jotka näyttivät jostain tutuilta, mutta ainoa jonka osasimme nimetä taisi olla olutasiantuntija Anniko Lehtinen. Oltiin kuitenkin ujoja, eikä vielä kahden oluen voimin uskaltauduttu juttusille. Onneksi oli kaljaa. Tuttujen kyttäämisen lomasta väistämättä tuli arvioitua myös paikan sisustusta. Metalliset penkit herättivät Mikossa flashbackeja Berliiniin, jossa moni olutkuppila oli sisustettu samanmoisilla tuoleilla. Yleisilmeeltään ravintola oli sisustettu selkeälinjaisen simppelisti. Ainoa, joka meitä pisti silmään oli mielestämme noinkin rajoitettuun tilaan sijoitettu valtavan kokoinen tiski. Vaikkakin tiskin taakse oli sijoitettu erittäin kunnioitettava rivi oluthanoja, pohdimme että Vuorikadun neliöhinnoilla tuon tilan olisi voinut käyttää ehkä optimaalisemmin. Eipä siinä, hyvin homma näytti toimivan.

Ehdimme myös luoda nopean vilkaisun ravintolan menu-tarjontaan. Lista, vaikkei ollutkaan kovin kookas, oli mukavan monipuolinen. Sori Taproom profiloi itsensä Facebook -sivuillaan uusamerikkalaiseksi ravintolaksi ja se myös heijastuu ruokalistassa. Tuontitavaraa näyttäisi olevan jonkin verran, mutta esimerkiksi taskurapuja nyt vaan on vähän hankala paikallisesti saada. Useissa annoksissa oli optio tilata se isona tai pienenä ja molempien vaihtoehtojen hinnat olivat selkeästi merkitty. Listalla ei oltu tyydytty perus-snägärimättöihin, vaan selkeästi oltiin parikin pykälää korkeammalla. Makukin oli kohdillaan! Hintatasoltaan menu vaikutti sijaintiin nähden kohtuulliselta.

Iloiseksi yllätykseksi meille tarjoiltiin veloituksetta myös ruokamaistiaisia! Miniburgereita ja platta täynnä kaikkea hyvää: jalapenohodareita, wingsejä, ranskalaisia ynnä muuta. Henkilökunta selosti pitkän litannian annoksien sisällöstä, mutta kuvien räpsimiseltä ja kuolaamiselta muistuvat nyt mieleen vain ne mediaseksikkäimmät: nyhtökaura ja -possu!

Päätimme tilata ruoan kaveriksi värisuoran Sorin oluita – parillakympillä irtosi viiden oluen maistelupaketti. Syötyämme ja juotuamme olimme erittäin kylläisiä ja kello rupesi lähentelemään kahdeksaa, joten rehteinä työukkoina totesimme, että alkoi olla aika poistua. Kävimme vielä heittämässä muutaman sanasen Pyryn kanssa ja lyömässä kättä, ennen kuin katosimme pimenevän Helsingin viileään iltaan.


Miinukset:

– Tarpeettoman paljon tilaa vievä tiski

– Naulakkotilanne oli hieman epäselvä: ei ollut ilmeistä mihin takin voisi jättää, eikä Suomalaisina todellakaan kysytä!

Plussat:

+ Erittäin ystävällinen henkilökunta! Pistivät itsensä todella likoon asiakkaan eteen

+  Keittiön toiminta erittäin ripeää – annoksia lensi ulos todella vauhdikkaasti

+ Ruoka oli oikein maukasta ja oluen kaveriksi sopivaa

+ Olut


Iso kiitos Sorille kutsusta! Toverit toivottavat vilpittömästi menestystä uudelle Taproomille!

 

 

Brewcats – Tytötkin panee: olutmaistelu @Varusteleka

Varustelekan baari Sotimassa oli jälleen olutmaistelut meneillään, tällä kertaa mustalaispanimo Brewcatsin toimesta. Edellinen Ruosniemen panimon maistelu Sotimassa oli pieni pettymys Oluttovereille, joten olimme pienellä varauksella liikkeellä. Tällä kertaa saimme kuitenkin rahoillemme enemmän vastinetta!

Maisteltavista oluista vain osa oli Brewcatsin omaa tuotantoa, koska heidän oluitaan on loppuunmyyty hyvää tahtia. Brewcatsilta maistossa oli Crimson Indian Red Ale (tyttöjen ensimmäinen olut, vahvan maltainen ja humalainen red ale) sekä Pirate Dog Porter (kylmäuutetulla kahvilla maustettu porter). Lisäksi saimme maistaa koe-erästä riisiolutta, joka oli mielenkiintoinen kesäolut, mutta vaatii mielestämme vielä hienosäätöä. Muiden panimoiden tarjontaan kuului Vallilan panimon amber ale (tumman mahonkinen väriltään, makean sitruksinen ja aromiltaan hedelmäinen), sekä Panimoyhtiö Tujun Saisoni (aloittelevan panimon tyylipuhdas ja raikas saisoni, jossa hieman marsipaania jälkimaussa). Maistelussa olleet oluet olivat mukavan erilaisia ja hyvässä kontrastissa keskenään.

Itse maistelu oli rakenteeltaan hyvin informatiivinen, etenkin olutalottelijoille sopiva. Brewcatsin edustajat, Laura ja Linda, kävivät oluen valmistuksen vaihe vaiheelta läpi ja vielä neuvoivat, miten maistella oluita oikein. Lisäksi heidän omat oluensa oli paritettu sopivien ruoka-aineiden, juuston (indian red ale) ja suklaan (porter) kanssa. Ruosniemen panimon maisteluun verrattuna, joka oli enemmänkin yritysesittely, tämä tuntui paremmin hintansa arvoiselta. Tunnelma oli rento ja yleisöstäkin suurin osa avasi suunsa jossain vaiheessa maistelua, joko kysyäkseen tai kommentoidakseen. Tytöt kävivät läpi taustojaan ja kuinka päätyivät panemaan olutta. Brewcatsit ovat tyttöjen mukaan “suurennuslasin alla”, heidän ollessaan tyttöjä – he tosin kertoivat, että palaute ja kommentit olutkansalta ovat olleet valtaosin positiivisia ja suurimmat haasteet tulevat virkamies- ja viranomaistasolta. Maistelun loppua kohden tytöt puhuivat pitkähkön tovin markkinointistrategiastaan, jota nimittivät sissimarkkinoinniksi ja siitä kuinka onnistuivat käyttämään hyväkseen taannoista Hartwallin lakitoimiston aiheuttamaa Octoberfest -kohua.

Maistelun virallisen osion jälkeen Brewcatsit ottivat yhteiskuvan paikallaolijoiden kanssa ja jäivät paikanpäälle vielä jutustelemaan oluen ystävien kanssa. Tovereiden piti kuitenkin tässä kohtaa luikkia paikalta pois, sillä greippi-alen iltamäskäys odotti tukikohdassa: Toveritkin panee!

Maistelua

Toveri Budapestissa: Olutta etsimässä

Budapest on ollut matkakohteenani jo useamman kerran, mutta nyt ensimmäistä kertaa perehdyin paikalliseen olutkulttuuriin. Pääpainona tässä raportissa ovat pienpanimot ja niiden oluet, mutta kirjoitan tähän alkuun vähän yleisestikin asioista. Ennen matkaani selvitin aika perusteellisesti, mihin kohteisiin käyn tutustumassa ja mitä oluita kannattaa kokeilla. Taustatutkimuksessani käytin Budapestin turisti-infoja sekä ratebeerin statistiikkaa.

Suomen hintatasoon tottuneena järkytyn aina hiukan, kun käyn Budapestissa; kaupasta saa jopa parempaa olutta (volttirajoja ei ole) kuin Suomen ruokakaupoista, ja vielä halvemmalla hinnalla (esim. Arany Ászok 0,5l maksoi n. 65 senttiä). Neljä suurinta panimoa ovat Arany Ászok, Dreher, Soproni ja Borsodi, joiden tuotteita löytyy useimmista kuppiloista ja baareista, kauden paikallisten ohella. Ruin-baarit ovat iso juttu Budapestissa ja niissäkin on mukavasti tarjolla pienpanimoiden tuotteita. Suosittelen kokeilemaan näitä vanhoihin raunioihin perustettuja klubeja, vaikken tällä kertaa itse ehtinytkään!

Yleisesti ottaen kaikissa käymissäni paikoissa oli ystävällinen palvelu ja englantia osattiin tarpeeksi hyvin. En kyllä yrittänytkään kysellä mitään yksityiskohtaista, mikä saattoi auttaa asiaa. Nuorempien paikallisten kielitaito on parantunut paljon viime vuosina. Valitettavasti tämä saattaa kertoa siitä, että he ovat mahdollisesti muuttamassa paremman elintason perässä ulkomaille. Toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisesti alaan tulevaisuudessa. Pienpanimo-oluiden hinta oli suuri verrattuna perusbisseen, muttei silti liian paljon. Kahden desin maisteluannos maksoi keskimäärin 2 euroa. Pienemmissä paikoissa turvauduttiin mielestäni liikaa craft beer vallankumouksen lippulaivaan, IPAan, mutta hyvältähän ne silti maistuivat.

Tässä lista käymistäni paikoista, mitä mieltä olin niistä ja mitkä olivat mielestäni parhaat juotavat. Kannattaa muuten tsekata aukioloaikoja ennen vierailua, sillä osa paikoista voi sulkea jo kymmeneltä illalla. Kaikki kohteet sijoittuivat Pestiin eli läntiselle puolelle Tonavaa, mutta minkäs teet jos Budalla ei oikein ole mitään tarjottavaa!

Macska (Bérkocsis u. 23)

Mukavan boheemi baari ja vegaaniruokala hiljaisella sivukadulla. Hanasta löytyi pari kauden paikallista olutta ja jääkaapista pieni (ja varmasti kantiksille räätälöity) valikoima oluita. Valikoiman rajoittuneisuus ei kuitenkaan häirinnyt, sillä laatua oli hyvässä määrin. Paitsi Laláh Dry Stout. Älkää edes kokeilko.

Hopaholic  – IPA 6,5%

Reketye – Amazon Blonde Witbier 4,5 %

X – Laláh Dry Stout 4,4%

Gólem – Mandarella APA 5%

Fóti – Geisha Herbal Beer 4,5%

Csak a Jó Sör – Only Good Beer (Kertész u. 42)

Pullokaupan, olohuoneen ja kulmabaarin hybridi. Sisustuksesta tuli Tallinnan Uba ja Humal mieleen, vaikka olikin  nuhjuisempi. Kaupalla oli vakuuttava, vaikkakin pienehkö valikoima maailman parhaita oluita. Valitettavasti paikallisten oluiden valikoima oli aika rajattu, ehkä korkeista kriteereistä, mutta silti. Only Good Beer kutsui juomaan tuopillisen jotain hyvää samalla, kun selailet korkeilta seinähyllyiltä, mitä viedä kotiin. Hintatasokin oli hyvä!

Brew Your Mind – Love Session #1, Vermont ed. IPA 5%

Only Good Beer, Jonas Craft Beer House, Hopaholic, Hrabal

Hopaholic – In Hop We Trust (Akácfa u. 38)

Only Good Beerin pöydältä löytyneessä pamfletissa ehdotettiin, että kun kauppa suljetaan yhdeksältä, lähistöltä löytyy saman omistajan baari Hopaholic. Sisustus oli jotain pullokaupan ja steampunkbaarin välimaastossa. Valikoima oli kattava, vaikkakin IPAa oli muutama liikaa hanoissa omasta mielestäni, kuten Only Good Beerissäkin. Baarimikko varoitteli ottamasta Esthajnal ’16:ta sanoen sen muistuttavan After Eightia, mikä kummastutti allekirjoittanutta: pidetäänkö stouteja ja portereita alempiarvoisempina Unkarissa?

Brew Your Mind – Peach Please, Vermont ed. IPA 6,5%

Szent András – Esthajnal ’16 Mint Chocolate Stout 7%

Neked Csak Dezső! (Dohány u. 7)

Juutalaiskorttelin pienpanimobaari, missä tarjolla sekä unkarilaista että tšekkiläistä. Yläkerrassa isot, pitkät pöydät isommille porukoille. Hanasta irtosi pääasiassa Synthesis Brewlabin tuotteita. Ehkä vähän “hipsterimpi” verrattuna Hopaholiciin.

Synthesis – One Night Seduction Imperial Stout 8,2%

Synthesis – Big Red Button Smoked Red Ale 5,3%

Jónás Craft Beer House (Fővám tér 11)

Modernin gallerian/kauppakeskuksen kyljessä, Tonavan rannalla sijaitseva pienpanimobaari ja kahvila on miellyttävä paikka viettää päivää, etenkin kesällä. Lämmin kesäaurinko ja viileä jokituuli komppaavat varmasti kivasti Reketyen panimon tuotteita, joita täällä pääasiassa tarjoillaan (onhan omistaja sama).

Brandecker – Hangover Rasta Red IPA 6,5%

Reketye – Ravasz Hód Brown Ale 6,5%

Buda Porter

Élesztő (Tűzoltó u. 22)

Tiiliskivisen sisäpihan yhdellä seinustalla sijaitseva Budapestin craft beer skenen timantti, Élesztő tarjoaa eniten hanatuotteita kaikista käymistäni baareista. Ja kaikki ovat unkarilaisia pienpanimo-oluita, ilman suurempaa puolueellisuuta. Sisustus on aika minimalistinen, mutta selvästi tarkoituksella. Täältä sai maukasta olutta.

Synthesis – Hoplager For Hitchikers Pale Lager 5,3%

Mad Scientist – Saison 17 5,5%

Élesztő Sörműhely / Yeast Wörks – Black Mamma Stout 6%

MONYO – American Beauty APA 5,6%

Élesztő, Hopaholic, Neked Csak Dezső!

Léhűtő (Holló u. 12-14)

Valitettavasti visiittini läheni loppuaan ja jouduin käymään Léhűtőssa “juoksukaljalla”. Silmääni iski kuitenkin heti sisään astuessani laajan valikoiman lisäksi yksi olut, jota olin etsinyt koko Budapestin reissullani: Csuporin Bunny Hop Apa. Se kun oli esitutkimukseni perusteella maistamisen arvoinen. Baarimikkokin suositteli myös kyseistä olutta ja valitteli, etten ehtinyt pientä suurempaa tuoppia nauttia. Léhűtő on varmasti muihin verrattuna hieman kalliimpi, sijaitseehan se lähempänä turistikortteleita, mutta laatua löytyy hinnan vastapainoksi. Ja Suomeen verrattuna silti halpaa. Hiukopalaksi oli tarjolla tapasta!

Csupor – Bunny Hop APA 4,5%

BEER To GO (Ráday u. 7)

Mukava pieni pullokauppa, johon törmäsin etsiessäni yhtä toista kauppaa. Muistuttaa Helsingin Pien -olutkauppaa. Erona muihin kauppoihin BEER To Go ei myynyt kuin unkarilaisia pienpanimoiden tuotteita. Kotimainen valikoima oli ehkä laajin, mutta hiukan puolueellinen; MONYO Brewing Companyn oluita oli leijonanosa. MONYOn oma baarikin sijaitsi lähistöllä. Täältä lähti suurin osa tuliaisistani takaisin Suomeen.

BeerOdalom (Kis Salétrom u)

Monipuolisin pullokauppa, jossa vierailin. Täältä löytyi niin paikallisia (puolueettomasti), kuin myös ulkomaisia pienpanimotuotteita. Kaiken lisäksi BeerOdalom myi myös panimotarvikkeita ja pullohyllyjen alla oli laatikoittain maltaita! Hyvä hintataso.

Hrabal (Rákóczi út 11)

Tšekkiläinen olutravintola, joka on nimetty tšekkiläisen kirjailijan Bohumil Hrabalin mukaan. Tämä näkyykin sisustuksessa, sillä joka seinällä on ainakin 5 taulua miehestä. Hrabal tarjoilee siis maahantuotuja tšekkiläisiä oluita. Valikoima on hyvä ja maittava, käykää ihmeessä jos tällaiset oluet maistuvat.


Kohteet, jotka jäivät tällä kertaa käymättä (mutta ovat seuraavana listalla):

Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

MONYO Cafe (Kálvin tér 7)

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Rizmajer Kézműves Sörház (Táncsics Mihály u. 110)


Suosittelen Budapestia lämpimästi oluen ystäville. Pienpanimoita löytyy kivasti ja heidän oluitaan tarjoilevia kapakoita myös. IPAt ja APAt vievät ehkä turhan paljon hanatilaa, mutta maistuvia muiden oluttyylien edustajia löytyi myös. Kannattaa vähän tutkia etukäteen paikkoja ja niiden sijainteja ennen matkaa Budapestiin. Jotkut pullokaupat ja kapakat olivat pienillä sivukaduilla piilossa.


Tähän listaan tuliaisoluiden arvosteluja:

 

HOP! Artisan Brewery Weekend 2016

hopweekendburst

Tulipas käytyä Nosturissa pitkästä aikaa, edellinen kerta oli vuonna 2010 Eastpak Antidote -kiertueen keikalla. Olutta join tällä kertaa vähemmän, vaikka kyseessä olikin nimenomaan olutfestivaalit. Onneksi se oli sentään huomattavasti parempaa olutta. 🙂

Uusia olutfestareita pukkaa joka tuutista, ja sitä alkaa miettimään että millä ne kilpailevat toisiaan vastaan? Keksin kategorioiksi ainakin tarjonnan laajuuden, hinnan sekä tapahtuman luoman tunnelman/fiiliksen. Tässä siis henkilökohtaiseen mielipiteeseeni perustuva raportti suurinpiirtein mainituilla raameilla perusteltuina.

hopweekend4

Ruosniemen Räpsöö Pride

Tarjonta

Paikalle saapuneet panimot: Lehe, Birra Amiata, Coolhead Brew, Vallilan Panimo, Donut Island Brewing Co., Ruosniemen Panimo, Humalove, Fat Lizard Brewing Co., Maistila, Olarin Panimo, Tanker, Panimo Kallio, Sori Brewing.

Lisäksi saatavilla oli ainakin Humaloven kojulta ystäväpanimoiden tuotteita, kuten espanjalaisen LaQuincen baltic portteri. Suositus.

Ruokaakin oli saatavilla alakerran Elmun Baarista, tarjolla vegaanisia vaihtoehtoja sekä esimerkiksi hirveä ja poroa – itse testasin 10e slideria, joka maistui paremmalta kuin näytti. Hintalaatu oli maun osalta kohdallaan, mutta jos oikeasti pääsee nälkä yllättämään, ei slideri sitä paikkaa.

hopweekendslider

Slider + Black Sand Beach IPA

Panimoita ei niin montaa lopulta ollut, että valtavaa määrää uusia oluita olisin löytänyt. Tarjonnan laatu oli kuitenkin korkea, ja panimoiden parhaat olivat tarjolla – Sorilta esimerkiksi hanasta Dark Humor Club Hot Chocolatea, jos ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.

Omaan lasiini päätyivät:  Ruosniemen Räpsöö Pride / LaQuince Evil is in a Midnight Smash / Lehe Keri Saarele / Fat Lizard Black Sand Beach IPA / Sori Brewing Öökull / Maistila Two Bad Belgian Oatmeal Ale.

 

Maksaminen

Maksaminen tapahtui NFC-lähimaksu rannekkeella, joka ladataan etukäteen – ei siis VELKAVIINAA! Tuntui toimivan ihan kivasti, olin parilla kojulla ensimmäisenä paikalla eikä ongelmia ollut. Voi tosin olla että loppuillasta latauspiste oli ruuhkautunut. Virtaviivaista ja toimivaa oli näin klo 16-19 välillä.

20161209_164256_hdr

Kuva ei liity

Hinnat

Sisäänpääsy ovelta oli 15e + 3e pakollinen narikkamaksu. Lasi kuului hintaan, mutta kun olin lähdössä ja kysäisin, ei sitä saanut viedä mukanaan. Elikkäs 18 euroa siitä että pääsee tyhjän lasin kanssa katsomaan hanoja – on mielestäni aika suolaista. Oluet maksoivat n. 3,5-4e puolikkaasta tuopista (0,2l) ja tuplasti täydestä. 48e meni väkisinkin. Keskustelin samaan pöytään istuneen miehen kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa olutfestivaaleilla – totesi luulleensa lipun sisältävän edes jotain pieniä maistiaisia kun oli niin kallis.

Harmi että kulttuuripassilla ei ticketmasterin mukaan voinut maksaa tapahtuman sisäänpääsyä, koska kyseessä ovat messut. Pitää varmaan ostaa leffalippuja.

 

Tunnelma

Tapahtuma oli tunnelmaltaan mielestäni loistava! En ole sisustussuunnittelija, mutta mielestäni alueen ulkonäkö ja yleinen habitus oli saatu juuri “Craft Beer” -tasolle. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä meininkia lisää – harmi että tuon toteuttaminen suuremmissa tiloissa lienee todella vaikeaa. Tapahtuman koon vuoksi näytti siltä että panimoiden edustajien oli helpompi vaihtaa juttua keskenään, ja itsekin päädyin keskustelmaan parin hepun kanssa koska tungosta ei alkuillasta tosiaan vielä ollut.

hopweekend1

Penkkejä!

Paikalla pystyi myös tsekkailemaan leffoja isolta kankaalta. Nosturi on muuten paljon pienempi kuin muistelin.

hopweekendleffa

Joku ruotsalaisnorjalainen leffa

 

Yleisvaikutelma

Ottaen huomioon tapahtuman hinnan, tunnelman ja tarjonnan, väittäisin että hieman parannettavaa löytyy. Suomessa on muita saman hintaisia, paljon suurempia tapahtumia, joissa hintataso on sama mutta tarjonta huomattavasti laajempi. Mitä HopWeekend tarjoaa verrattuna muihin tapahtumiin korvatakseen suppeampaa tarjontaansa? Ainakin tunnelmassa oltiin onnistuttu, siitä iso plussa.

hopweekend3

Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin varmaan lisää edullisempia tiloja tapahtumille, jotta pääsymaksut saataisiin hilattua siedettävälle tasolle. Toisaalta mikäs siinä jos kohderyhmällä on millä mällätä.

Kaikenkaikkiaan festareista jäi hyvä fiilis ja sain vain hyvää olutta viihtyisissä puitteissa, mutta en ole varma sainko silti rahalleni vastinetta.

 

Tovereiden jouluolutkalenteri

Joulukuun lähestyessä huomasimme, että sekä Suomessa että maailmalla oluita sisältävä joulukalenteri on räjähtänyt suosiossa. Jokavuotiseen suklaakalenteriin kyllästyneinä (ja ihan omasta halustamme) päätimme, että tuotamme sivuillemme oman jouluolutkalenterin. Jotain vastarintaakin näitä kalentereita kohtaan bloggareiden keskuudessa jo olikin ;).

Testasimme siis maitokaupoista, Alkosta sekä ulkomailta napattuja jouluisia tai talvikauden oluita ja julkaisemme ne joulukalenterin tyyliin päivittäin sivustollamme, heti puolenyön jälkeen. Ehkäpä löydätte suosituksistamme jotain omaan joulupöytäänne!

Maukasta joulun odotusta!

oluttonttu

 

Vähitellen kasvava lista:

 

Päiväristeily Tallinnaan – Erikoisoluita ja panimoravintola

Lauantai-aamuna löysimme itsemme Tallink Starilta, matkalla Tallinnaan epäsäännöllisen säännölliselle oluenhakureissullemme. Yleensä olemme vain käyneet satamassa Superalkossa ja palanneet laivalle, mutta tällä kertaa suunnitelma oli merkityksellisempi; käymme olut- ja kahvikauppa Uba Ja Humalissa hakemassa virolaisia ja ulkomaisia erikoisoluita!

Uba Ja Humal

Uba Ja Humal

Uba ja Humal sijaitsee n. 15 min kävelymatkan päässä satamasta (Võrgu 1, 10415 Tallinn, Estonia). Sisään päästyämme fiilis oli kuin lapsella karkkikaupassa. Valikoima oli hyvin kattava ja etenkin Virolaisia pienpanimoita oli mahtavasti esillä. Eipä ollutkaan siis ihme että eniten oluita meiltä lähti mukaan Põhjalalta ja Õllenautilta. Myös Englannin ja Belgian oluet olivat hyvin edustettuina ja mistä erityisesti pidimme, oli se että erityisen hyvin rankatut oluet (RateBeerin mukaan) ja liikkeen uutuudet oli merkattu selvästi. Kolmen toverin kesken ostimme 22 olutta about 15 oluttyylistä, n. 90 eurolla! Verrattuna Alkoon, mistä ei edes suurinta osaa ostamistamme oluista löytynyt, säästöä tuli. Ehdottomasti suosittelemme Uba Ja Humalissa vierailua, jos Tallinnassa tulee käytyä.

 

Uba Ja Humal sisältä

Uba Ja Humal sisältä

Päädyimme vielä Kochi Aidadin panimoravintolaan (sijaitsee Superalkon vieressä), lounaalle ja viettämään viimeiset hetket ennen laivalle paluutamme. Ruoka oli tavernalle sopivaa ja olutvalikoima hyvä. Yksi tovereista päätti tilata Kochin panimon maisteluvalikoiman, joka oli yllättävä hintaansa nähden (9,90€ 6x25cl). Panimon oluista parhaita olivat belgi, vahva altbier ja maittava tumma lager, häntäpäähän jäi vehnä, joka oli liian banaaninen. Hinta-laatu suhde oli erittäin hyvä!

 

Taverna Kochi Aidad

Taverna Kochi Aidad

whatsapp-image-2016-11-21-at-17-49-01

Kochi Aidad maistelulautanen!

Toverit toteavat, että Tallinna kaipaisi runsaasti syvääluotaavamman katsauksen kuin mitä olimme ehtineet nähdä. Palaamme siis luultavasti keväällä takaisin Viron olutkulttuuriin! Ehkäpä Põhjalan panimolle?

 

Toveri Japanissa

Olipa Toveri joka piipahti työn ohessa maapallon toisella puolella, Iskikawan prefektuurissa ja siellä Kanazawan pienessä (n.500.000 asukasta) kaupungissa.

Kävin siis Japanissa viikon työmatkalla ja jo etukäteen vähän pohdin mitä maalla olisi tarjota pienpanimoiden suhteen, Japanistahan ei paljon oluista kuulu tänne päin.

Kanazawassa oli jo etukäteen katsottuna Oriental brewingin pienpanimo jota mieleni teki käydä testaamassa, mutta ikävä kyllä kaupungin kartan epäselvyydet, sijainti hotellista ja vähäinen vapaa-aika tekivät vierailusta mahdotonta. Parhaimmillaan pääsin Oriental brewingistä 20 metrin päähän kun viimeisenä päivänä turistikierroksen päätteeksi näin panimon ja sitten pitikin nousta taksiin jotta ehtii Osakan junaan.

Pienpanimovierailu meni siis mönkään, mutta onneksi löysin paikallisesta kaupasta kolmen Kanazawalaisen pienpanimo-oluen paketin, jonka mukanani toin suomeen. Kanazawa Hyakymangoku Beer käsittää kolme tölkkiä olutta, jotka makunsa mukaan (tämä toveri ei saanut selvää mitä tölkissä lukee) ovat: Pale lager, Pale ale ja Stout.

joonajapani2

Vasemmalta oikealle: Pale lager, Pale ale ja Stout

Mikään näistä kolmesta oluesta ei niin eronnut geneerisestä tyylistään että niistä olisi pitkälti kannattanut kertoa, mutta pale ale oli raikas ja runsaasti humaloitu ale, pale lager maistui pitkälti Stadin panimon american lagerilta ja Stoutti oli suhteellisen mitäänsanomaton paahteinen olut jossa lievästi maistui mallas.

Pientä pettymystä oli havaittavissa muista tovereista jotka tuliaisoluita maistoivat, mutta on pidettävä mielessä että Japani ei itsessään ole erityisen tunnettu olutmaa. Maistoin kyllä paikan päällä lähes kaikkia kaupasta löytyviä peruslagereita (oli kiriniä, Asahia ja Umamiolutta) vain todetakseni että eivät paikalliset oluet kovin eroa pohjoismaalaisista nelosoluista (paikallinen alkoholiprosentti meni pitkälti 5,6% paikkeilla). Tarjolla oli toki sakella höystettyjä “olutmixejä” mutta nämä jääköön huomioon ottamatta ja pienpanimoiden oluet loistivat poissaolollaan.

joonajapani1

Erikoisimpia löytöjä kaupasta: Umamin makuinen olut

Voisin tiivistää Kanazawan olutkulttuurin olevan perusoluiltaan pitkälti Eurooppalaisella tasolla, mutta pienpanimot odottavat vielä läpimurtoaan nousevan auringon maassa.

-Joona

Olut Expo 2016

Taas on se aika vuodesta kun on suunta otettava kohti Ruoholahtea ja ennen kaikkea Kaapelitehtaalle – onhan se jälleen kuitenkin Olut Expon aika! Toverit olivat näytillä neljän miehen voimin ja erilaisia oluita tuli makusteltua yli 30 kipaletta. Tapahtumasta jäi päällisin puolin positiivinen fiilis – pari asiaa kuitenkin vähän kaiveli ja ne voisi raivata tästä heti aluksi pois sydämeltä:

Henkilökohtaisesti itselläni suurimman kuplan otsaan aiheutti finanssipuoli.  Pääsimme paikalle lauantaina, jolloin sisään pääsi huokeaan 16€:n hintaan. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että tuo sisälsi narikan ja maistelutuopin (käytön). Yleensä tämän kaltaisissa tapahtumissa on ollut optiona ottaa maistelulasi mukaan matkamuistoksi tai palauttaa se panttia vastaan. Pahimmat pelkoni alkoivat juosta villinä, kun huomasin ettei lasissa ollut tapahtuman custom-printtiä. Silti meille tuli yllätyksenä tapahtumasta poistuessamme, kun portsari kehotti jättämään lasit pöydälle. Harmitti. Vaikka oluetkaan eivät olleet huokeimmasta päästä, on se meille kuitenkin ihan OK, sillä näin katetta oluesta päätyy panimoille oletettavasti paljon vähemmän lyhennettynä kuin muita myyntikanavia pitkin.

Toinen asia mikä vähän korvensi, oli maksullinen vesi. Hohhoijaa. Vielä imelämpäähän tästä teki pari viikkoa sitten lukemani haastettelu JaskanKaljat -sivustolla:

 

7.    Kaikkein polttavin kysymys oluttapahtumalle eli mites vesi?
OlutExpo tapahtumana eroaa kilpailijoistaan siinä että me otamme asiakkaiden veden tarpeen vakavissamme, ja myöskin haluamme että asia hoidetaan tapahtuman arvolle sopivalla tavalla. Messualueelle rakennetaan jälleen vedenmyynti piste, josta asiakkaat voivat ostaa erittäin edulliseen hintaan hiilihapotonta vettä 0,5 litran kierrekorkillisissa muovipulloissa. ”  Jaskankaljat.blogspot.fi 12.10.2016

 

Äkkiseltään tulee mieleen seuraavat kilpailevat tapahtumat, jotka ilmeisesti ilmaisella vedenjakelullaan eivät ota asiakkaidensa vedentarvetta vakavasti: Suuret oluet pienet panimot, Craftbeer Helsinki, Helsinki beer festival, sekä OtaOlut.  Kahden euron litrahinta vedelle Suomessa on kyllä kieltämättä erittäin edullinen – eihän bensakaan maksa kuin rapiat 1,40€/l. Rohkeimpien kävijöiden tosin havaitsin harrastavan saniteettitiloissa vastuutonta toimintaa ja juovan hanasta – herranjestas!

expohuumaaNo jos nyt on vuodatettu tarpeeksi, niin keskitytäänpä seuraavaksi sitten niihin kivempiin asioihin. Saavuimme Expoon heti klo 14 jälkeen ja tällöin sali oli vielä suht kirkas ja hiljainen – saimme rauhassa kierrellä ja ihmetellä kojuja ja tarjontaa. Kojutarjonta oli kerrassaan kattava: oluita, viskejä, ruokaa yhteensä 43 eri tahon toimesta.

Heti ensimmäisenä suuntasin Hiisi -panimon tiskille, sillä halusin ehdottomasti testata sosiaalisesta mediasta Hiisin markkinointitiimin minut oivasti tavoittaneen Ikiiurso -oluen. Imperial stoutin, josta puhuttiin panimon aikaisemman möhkäleen Iku-Turson isoveljenä. Tässä vaiheessa Expossa oli vielä sen verta hiljaista, että kerkesin muutaman sanasen vaihtaa tiskin takana vaikuttavan Hiisiläisen kanssa. Tämä kertoi Ikiiurson reseptin olevan sama, kuin pikkuveljellä, mutta sekä maltaan että humalan määrä oli vain nöyrästi tuplattu. Huhhuh. Olihan se aivan jäätävän hyvä olut, ja siitä piti heti paikanpäältä kirjoitella ensivaikutelmat. Loppujen lopuksi valitsimme Urson konsenssuksessa parhaaksi tällä reissulla maistamaksemme olueksi. Ikiiurso on niin ku sellainen Imperial stoutti, että kun se tulee huoneeseen, niin kaikki muut stoutit on ihan hiljaa.

Tapahtuman päälavalla tuntui olevan lähes koko ajan häppeninkiä: haastatteluja ja smalltalkkia oluesta. Emme juurikaan seuranneet mitä siellä tapahtui, ennenkuin sydämiämme lähellä oleva kotioluen valmistus -demoaminen alkoi. Miesjoukko valmisti 50 -litraisella Braumeisterilla Vermont IPAa, joka saatiin asianmukaisen sameaksi lisäämällä sinne parisataa grammaa vehnäjauhoja – ovelaa!

 

keskusteluu

Keskustelua päälavalla

Kotipanimolaitteistoa

Kotipanimolaitteistoa

 

 

 

 

ftlzrd

Fat Lizardin päheä Chervoletti

 

 

Ihmisvilinää illemmalla

Ihmisvilinää illemmalla


 

Lopuksi heitetään kokoelma tovereiden mieleenpainuvimmista oluista:

 

Joona:

Prykmestar Talvibock

Prykmestarin oluet harvoin aiheuttavat pettymyksiä ja tämä pätee jälleen. Talvibockissa vahva mallasrunko ja ruohoinen humalointi tekevät oluesta mainion juotavan kylmenevään syksyyn. Tuplabockin vahvuuskaan (9,2%) ei maistu läpi vaan lähinnä lämmittää mukavasti. Ehdoton ykkösolueni exposta.

Vallilan panimo Orion hemp ale

Vallilan panimosta on tulossa uusi lempparini pääkaupunkiseudulta. Ensimmäisiin heidän oluisiinsa törmäsin kesällä craft beer helsingissä ja siitä lähtien olen pitänyt tarkkaan silmällä mitä uutta heiltä on tarjottavana. Orion hemp ale on nimensä mukaisesti olut joka on maustettu hampulla ja maku onkin sangen yrttinen.
Törmäsin tähän ensimmäistä kertaa jo Ota oluessa jossa oluet oli pienissä määrin ensiesittelyssä ja tykästyin välittömästi. 5,5% pale ale on yrttisyydestään huolimatta sangen raikasta ja helposti juotavaa olutta jota varmasti tulee löytymään lasista kun säät taas lämpenevät.

Mikko:

Omaan tuoppiini päätyivät Rodenbach Alexander, Pohjalalta Öö/Topeltnelson/Odravein Bourbon BA/Pime Öö, Sori Conca d’Oro ja tietenkin Plevnan Siperia.

Panimoista suosin Pohjalaa, jolta en ole vielä huonoa olutta saanut. Hinnasto heillä oli myös maistelun kannalta kohdallaan koska lähes kaikki prosentista riippumatta maksoi sen 2-4 euroa. Riistoa ei havaittu. Viro on kyllä vahva olutmaa ja lähiaikoina täytynee suunnitella reissu lahden toiselle puolelle pienpanimoita silmällä pitäen.

Mieleenpainuvin olut oli ehdottomasti Juhan ostama Hiisi Iki Urso joka yllätti todella positiivisesti. Kakkospaikan jakoivat Alexander Rodenbach ja Sorin rajoitettu satsi Conca d’Oroa joka vaikutti maistuvan muillekkin.

Mikke:
Hopping Brewstersin Rurik – Erittäin hapokas ja yrttinen gruit, mutta raikas ja maukas samalla. Löytyisipä enemmän tarjontaa tällä saralla.
Maistoin myös saman panimon Gruit Pale Alea, Witch Dancea, joka ei vakuuttanut.
Radbrewin Wasteland: Oasis – Raikas Hefeweizen. Puhdas ja miellyttävän kevyt.
Maistilan panimon Brett Sonja – Maukas double amber, jonka valmistuksessa on käytetty brettiä, eli “villihiivaa”.

Ruokatarjontana oli tarpeeksi monipuolista pubiruokaa, festivaalihinnoin tosin. Pidin siitä että panimoravintolat myivät ruokaa eikä joku satunnainen catering yritys.
Il Birrificion pork belly pikkelidaikonsalaatilla oli erittäin maukasta.