“Meni jo”, niin sanotusti. Saamattomuutta on nautittu jo useita viikkoja, mutta vihdoin tuli aloitettu Berliinin reissusta kirjoittaminen.
Edit: Tämän kohdan jälkeen kului taas kuukausi, hyvin meni.
Pohdittiin kesällä sopivaa kohdetta olutmatkaa varten, ja päädyttiin valitsemaan Saksa. Alunperin tarkoitus oli ottaa lennot Frankfurtiin, josta junalla jonnekkin Bambergin alueelle. Sieltä olisi löytynyt Bamberg Brewery Trail, jonka varrella makaa 13 panimoa 32 kilometrin matkalla. Idea syntyi kun keskustelimme ohimennen Bryggerin panimomestarin kanssa, ja hän näytti kartasta paikan. Kyseistä polkua oli tarkoitus taittaa tsygällä. Vinkkinä kiinnostuneille.
Oltiin kuitenkin laiskoja, ja otettiin suora lento Berliinin kun kuultiin että Internation Beer Festivalikin oli juuri alkamassa. Tässä kohtaa kahden seuraan liittyi kolmas.
Berlin International Beer Festival
Aloitetaan sillä, että jos etsii paljon hyvin erilaisia makunautintoja, eivät nämä festarit ole oikea paikka. Tämä lienee itsestäänselvyys, koska festivaaleilla juhlistetaan nimenomaan olutta, ei Craft Beer kulttuuria. Meille tuli silti hienoisena yllätyksenä kuinka samankaltaista olutta kaikkialla oli tarjolla, ottaen huomioon että festivaaleilla on yli 300 panimoa noin 80 eri maasta, ja 2000+ uniikkia olutta.
Olisihan se tosin pitänyt ymmärtää. Jokaisena vuonna juhlilla on oma teemansa, ja tänä vuonna se oli 500 vuotta puhtauslakia. Oltiin siis Saksalaisen osaamisen ytimessä.
Hieman erikoisempaa ja Belgialaista olutta toki sai noin puolesta välistä matkaa, mutta saavuttuamme alueelle ei sitä oikeastaan enää edes kaivannut. Hyvä sää ja 2,2km matkalle Strausberger Platzin ja Frankfurter Torin välille järjestetty olutpuutarha pisti janottamaan.
Ostimme infosta paketin johon kuului 2dl tuoppi (eka kuva), alueen “kartta” ja kaulanauha johon tuopin sai tyhjänä roikkumaan. Ei paljon roikkunut. Hauska idea josta jäi myös oiva matkamuisto. Karttaan oli läntätty katu ja 300 panimon logoa suurinpiirtein niille holleille, josta koju löytyi.
Kolmannen näkemämme kojun kohdalla tuopeista löytyy Weihenstephanerin panimon festivaaleille tekemää olutta. Ihan hyvää, mutta olisi pitänyt napata joku perinteisistä. Käveltiin oikeastaan kyseisen kojun ohi kertaalleen, mutta päätettiin palata. Kuva liittyy, siinä myyjä.
Kojuja ympäröivä kävelykatu oli rakennusten lähettyvillä, kun taas nurmialueet keskemällä oli päällystetty penkeillä, pöydillä, wc-tiloilla ja toisinaan pienillä esiintymislavoilla. Livemusiikkia kuului missä tahansa sitten kävelikin.
Ruokatarjontaa toki riitti, mutta erityisen monipuolista se ei nähdäksemme ollut. Tarjolla oli perinteisesti makkaroita, pretzeliä, leipää ym. Saksalaisia herkkuja. Hinta oli hieman hilattu ylös, mutta näinhän se aina festareilla. Hinta ei silti päätä huimannut, 3-5 euroa välipalasta. Kuvaa safkasta ei valitettavasti ole, mutta tässä pari astiaa.
Lisäilen postauksen loppuun gallerian jossa jokunen kuva lisää festivaaleilta.
Hofbräu Berlin
Hofbräu lienee olutmatkaajan pakollinen kokemus, ellei sitten ole saanut tarpeekseen saleista jollain bavarian reissulla.
Tilatkaa ruokaa ja litran tuoppi. Ei lisättävää.
Berliner Marcus Bräu
Miltä kuulostaisi metrin pilsneri? No tältä se joka tapauksessa näyttää.
Marcus Bräusta ei ole paljoa sanottavaa. Talon oma pilssi maistui reilun metrin verran, eikä hinta vienyt konkurssiin. Harmillista että kolmas variaatio oli päässyt loppumaan.
Brauhaus Lemke
Lemke oli meikäläisen suosikkipaikkoja, koska sen oma tarjonta oli erikoisinta mitä satuttiin löytämään ja paikka oli muutenkin viihtyisästi junaradan alapuolella.
Maistelulautanen maksoi kympin ja sisälsi lähes koko heidän oman tuotantonsa. Olutta sai ostettua myös mukaan vietäväksi, olikohan 3 euroa pullollinen perus IPA.
Kannattaa käydä ainakin tuo maistelusetti lävitse, ei joutunut pettymään.
Ständige Vertretung
Kylän punaisin ravintola. Raflaketjun logossa pönöttää musta pöllö, ja kölschiä tarjoillaan pieneen lasin kunnes lasinalunen lepää päällä.
Kokemisen arvoinen mesta sijaitsee joen varrella, joten olutta tai ruokaa voi nauttia myös kivasti terassilla. Hintoja toki nostaa hieman sijainti, mutta ei kovinkaan paljoa. Täällä nautimme ekat oluet Berlinissä, hotelli kun oli suhteellisen lähistöllä.
Gaffel Haus Berlin
Harvoja paikkoja Berliinistä joista saa ehtaa tuoretta kölschiä. Perus puunvärinen sisustus ja tyhjähkö tila ei herättänyt oikeastaan kummoisia tunnelmia, mutta jos matkalainen tahtoo maistaa eron oikeasti tuoreen kölschin ja perustavaran välillä, käväiskää vaikkapa täällä ja marssikaa sen jälkeen Ständige Vertretungiin nauttimaan “samaa” juomaa. Eron tosiaankin huomaa, emme olisi uskoneet.
The Pier
Ainoa varsinainen craft beer henkinen paikka jossa pistäydyimme. Tulimme myöhään illasta ja paikalla oli meidän lisäksemme yksi asiakas. Olivat kai muutenkin sulkemassa piakkoin. Pari ehtii kuitenkin aina tarjoilla.
Pubi oli rakenneltu Coney Island mielessä. Sisustus oli vaatimaton, viitisen korkeaa pöytää jakkaroilla ja pari muovista neljän hengen pöytää seinustalla lähellä sisäänkäyntiä. Palvelu oli ystävällistä, ja ainakin Delirium Nocturnum ja Oh, Du Mein Josef maistuivat.
Hipsterin suosikki varmasti, vaikka paikka sijaitsikin jonkin sortin yritysryppään keskellä.
Eschenbräu
Jos etsii sitä huoletonta olutpuutarhaa, jossa ei haise raha ja massatuotanto niin tässä paikka. Eschenbräu valmistaa omat juomansa, joista jokainen oli erinomaisen makuista, hic!
Kerrostaloyhtiön keskellä ja kellarissa sijaitseva rauhallinen alue lienee myös paikallisten suosikkeja, eikä yhtään ihme. Tätä kaivattaisiin myös Suomessa. Tarjoilu toimi pöytiin ja olut oli muutaman euron kipale, sekä varmasti paikallista. Vaikka lontoon haastamisessa olikin hieman toivomisen varaa niin palvelu oli erittäin ystävällistä ja nopeaa.
Joitain puutarhapöytiä oli jopa varattu ilmeisesti illallista varten suuremmalle seurueelle, mutta tilaa kyllä riitti. Arviolta ainakin 20kpl 6-8 hengen pöytiä vyötärön koosta riippuen. Meitä oli kolme.
Hopfen & Malz ei ole kaukana täältä, joten mukava paikka pistäytyä matkalla.
Hopfen & Malz
Viimeisenä iltana täytyi käväistä kaikkien suosittelemassa puodissa. Hopfen & Malzissa meininki oli suorastaan anarkistista, myyjä totesi että jos janottaa niin korkatkaa olut. Pullon sai tyhjentää kaupan ulkopuolella lavoilla istuen, ja maksu tapahtui samalla kun valitsimme mitä lähtee mukaan. Kiva että luottoa löytyi.
Valikoima keskittyi pääasiallisesti Saksalaisiin ja Belgialaisiin oluihin, joiden keskihinta oli sitä 3 euron luokkaa. Belgialaiset olivat tietenkin vähän kalliimpia, mutta eipä haitannut muutamaa euroa maksaa uudesta satsista Brugse Zottia. Puolen litran pullo märzeniä irtosi alle kahden euron.
Tehkää itsellenne palvelus, ja hakekaa täältä pari matkatuliaista. Pakatkaa huolella sillä itsellä hajosi pari pulloa ruumassa pehmusteista ja kovasta matkalaukusta riippumatta.
Kuvat galleriassa
No jos nyt on vuodatettu tarpeeksi, niin keskitytäänpä seuraavaksi sitten niihin kivempiin asioihin. Saavuimme Expoon heti klo 14 jälkeen ja tällöin sali oli vielä suht kirkas ja hiljainen – saimme rauhassa kierrellä ja ihmetellä kojuja ja tarjontaa. Kojutarjonta oli kerrassaan kattava: oluita, viskejä, ruokaa yhteensä 43 eri tahon toimesta.
