Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Atlanta

Laitilan – Atlanta american pils 5,0%

Laitilan jo jonkun aikaa kauppojen hyllyillä lymyillyt Atlanta American Pils on seuraavana raatimme maisteltavana. Nimensä mukaisesti Atlanta on amerikkalaisittain humaloitu lager.

Runsaahko vaalea vaahto peittää pihkaisen hyvin hapotetun oluen, luoden mielllyttävän ja juotavan kokonaisuuden. Sitruksinen, havuinen ja raikas humalointi rapakon takaa tuntuu eniten Atlantaa tuoksutellessa. Makea maltainen tausta komppaa edellämainittua maustamista kiitettävästi. Tovereita olut muistuttaa tuoksultaan jopa trooppista passionhedelmää.

Katkeruus on hiukan liian voimakasta olutta juodessa, etenkin kun kyseessä on pilsin tyylinen olunen. Olut on niin humalavetoinen, että muita makuja on yllättävän vaikea löytää. Suutuntumaltaan Atlanta on hapanta ja hapokasta, jolloin kokonaisuudesta tulee aika kuivaa. Pieni makeus löytyy ensisiemauksella. Jälkimaultaan olut säilyttää katkeran otteen hyvin pitkään.

Kaiken kaikkiaan Laitilan Atlanta on humalaisten oluiden ystäville hyvä lähikauppavaihtoehto, muille vähän liian katkera. Pieni itsehillintä humaloinnin suhteen loisi miellyttävän tasapainoisen, mutta luonteikkaan pilssin.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Koko: 25/40

Yhteensä: 66/100

Vahva ja luonteikas pils.


 

Oma Panimo – Cheers from Suvela Pilsner

Konalan omasta armeijatarvikkeiden ylijäämäliikkeestä tarttui mukaan espoolaisen Oma Panimon Cheers from Suvela Pilsner. Tämä sopikin erinomaisesti sillä jotain raikasta kevään poikkeuksellisen lämpimään säähän jo kaipasikin.

Olut on väriltään kullankeltaista ja kaatovaiheessa saa päällensä kivan valkoisen vaahtokruunun. Tuoksu tarjoaa hyvää mallasta joka lisää sopivasti jo ennestäänkin kovaa janoa ja saa odotukset korkealle. Ensimmäinen huikka uppoaa nopeasti. Kyllä, raikasta on ja oikein hyvän makuistakin. Vähän on vähänlaisesti katkeroa pilsneriksi, mutta ei se lopputulosta erityisesti häiritse.

Maukasta olutta kuumalle päivälle. Kyllä tätä lasiinsa toistekin ottaa.

Kippistä Espoolaisille!

Toveri Düsseldorfissa: Altbierin lähteillä

Königsallee

Jälleen kerran pääsin olutturistelemaan uudessa kaupungissa: tällä kertaa altbierin kotiseudulla, Düsseldorfissa. Craft beer -mielessä kaupungissa on vain hiukan nähtävää, mutta perinteisten ja modernien altbieriä tarjoavien panimoravintoloiden ansiosta kaupungissa on aika paljon tarjottavana olutintoilijalle.

Tyylistä enemmän kiinnostuneet voivat siitä lukea tästä, mutta lyhyesti sanottuna altbier on verrattain kylmässä käytetty pintahiivaolut, joka verrattuna esim. naapurikaupunki Kölnin kölschiin on tummempi, makeampi ja mausteisempi, mutta silti raikas ja kirkas. Tutustuin vierailullani viiden eri altbier-panimon tuotteeseen sekä yhteen craft beer -kapakkaan.

Panimokapakoissa oli pääasiassa erotettuna ravintolapuoli pöytineen ja pienempi baarialue vaihtelevine nojaus/istumisjärjestelyineen. Hinta pyöri 2 euron luokassa 2dl:n annoksesta. Laskutus tapahtuu vanhaan tyyliin lasinalusiin tehtävien merkintöjen avulla.

Brauerei Schumacher, Brauerei Im Füchschen, Zum Goldenen Kessel, Brauerei Zum Schlüssel, Holy Craft Beer Bar, Brauerei Uerige, Brauerei Kürzer

Brauerei Schumacher & Schumacher Zum Goldenen Kessel ()

Schumacherin panimolla on kaksi kohdetta Düsseldorfissa; perinteisempi kapakka tarjoilee vanhassakaupungissa muiden panimobaarien tapaan ja hiukan modernimpi kuppila löytyy kävelymatkan päässä itään. Vanhankaupungin pubi on vähän kiireisempi ja sivukonttorissa on myös enempi tilaa vain olutta juomaan tulleille, joten suosittelisin enemmänkin Brauerei Schumacheria janoiselle.

Schumacher – Alt

Olut vaikuttaa hyvin juotavalta: pihkaisen kirkas väri, runsas vaahto ja pehmeä, makea, hiukan tuhkainen ja suklainen tuoksu houkuttelevat. Maultaan se on miellyttävä ja suora. Schumacherin versio on hyvin helposti juotava, josta saa useampaa lasia ottaessa varmasti paljon irti.

Brauerei Im Füchschen (Ratinger Str. 28)

Im Füchschenin baaritila tuntuu enemmän perinteiseltä baarilta, jopa kohtaamispaikalta kaupungin väestölle. Tuolit ovat siirtyneet taka-alalle omintakeisten seinälautatukien takia. Palvelu oli hyvin ystävällistä näin turistillekin.

Im Füchschen – Alt

Tällä kertaa olut on tumman punertava, kirkas, kermaisen vahvalla vaahdolla, jonka oppii tuntemaan näitä kapakoita kierrellessä. Karamellinen maku tuo lisäsyvyyttä muuten erinomaiseen altiin. Schumacheriin verrattuna hiukan katkerampi ja kitkerämpi. Ensisiemaus ei lämmittänyt kovin paljoa, mutta silti Im Füchschenin altista muodostui yksi lemppareistani. Raikas ja sopivan kuiva olut.

Brauerei Zum Schlüssel (Bolkerstraße 43)

Schlüsselin eli Avaimen panimo sijaitsee keskellä altstadtia ja oli muiden lailla hyvin kiireinen ja aika meluisa päiväs- ja yöaikaan. Kannattaa vierailla ajoissa, jos haluaa nauttia oluensa rauhassa. Sisustus oli siisti mutta aika vanhanaikainen.

Schlüssel – Alt

Tumman ruskea ja kirkas, hyvällä vaahdolla. Humalointi tuntui maamaiselta, maultaan olut oli makea, lähes siirappinen. Havaitsin myös suklaisuutta, mutten paljoa katkeroa. Maltaisempi ja makeampi/pehmeämpi muihin verrattuna.

Brauerei Uerige (Berger Str. 1)

Illalla saapuessamme Uerigen kadunkulmalle, törmäsimme järkyttävän täyteen terassialueeseen kadun molemmin puolin. Sisällä en uskaltanut käydäkään kuin vasta päivällä. Brauerei Uerige on hyvin sokkeloinen ja perinteisesti sisustettu paikallinen suosikki. Terassikatoksesta kuitenkin sain maistettavakseni Uerigen Altin.

Uerige – Alt

Ulkonäöltään tummanpunainen ja kirkas, vaahdoltaan kuplivan kermainen. Uerigen altti on erikoisen tuoksuinen ja makuinen. Havaitsin sitrusta, hedelmää, vaahtokarkkia, ja jotain mistä en toisellakaan maistamisella oikein selvittänyt. Jälkimaussa oli kivaa katkeruutta ja turhaa hapokkuutta. Helposti uppoavaa joka tapauksessa.

Schumacher Alt, Füchschen Alt, Freitgeist Dölsch, Uerige Alt, Schlüssel Alt, Kürzer Alt

Brauerei Kürzer (Kurze Str. 20)

Kürzerin panimoravintolassa oli tehokas ja toimiva palvelu, vaikka porukkaa seisoi ulkona asti nauttimassa heidän alttiaan. Tämä kapakka on uudempi kuin muut ja tuntuu olevan enemmän nuorten suosiossa.

Kürzer – Alt

Ehkä helpoiten lähestyttävä maistamistani alteista, Kürzerin tuote on ehkä lähinnä puhdasta tummaa lageria porukasta. Kivan pehmeä makeus myös miellytti.

Holy Craft Beer Bar (Liefergasse 11)

Kuten osa vierailemistamme panimokuppiloista, myös Holy Craft Beer Bar oli alkuillasta tupaten täynnä. Hintataso oli ehkä hiukan korkeampi kuin ympäröivissä altbieriä tarjoavissa, mutta laatu vaikutti hyvältä ja valikoima oli aika monipuolista.

Freitgeist – Dölsch 4.8%

Düsseldorfilainen kunnianosoitus kölschille. Tämä wiess- eli nuori kölsch on hyvässä tasapainossa osiensa suhteen ja on raikas sekä yllättävän makea. Dölsch oli myös hintatasoltaan paikallisten luokkaa, very nice!


Maistamillani altbiereillä oli paljon yhteistä, mutta peräkkäin niitä kokeillessa erojakin löytyy. Esimerkiksi Füchschen Alt jäi mieleeni suosikkinani juotavuusmielessä. Schlüssel Alt taasen päätyisi mieluiten lasiini kokonaisuutena. Mihin kuppilaan sitten päädyttekään, laatua on luvassa!

Amager Bryghus – Todd The Axe Man

Arvostelussa tällä kertaa Tanskalaisen Amager Bryghusin Todd The Axe Man.

Tanskalaiset ovat taas vauhdissa, ja siinä ohessa tekevät aika maittavia oluita. Todd The Axe Man on tuplasti kuivahumaloitu, 6,5% india pale ale.

Ulkonäöltään tämä olut on vaalean pihkan värinen, melko samea ja omaa kaatamisen jälkeen kevyen pitsisen vaahdon, joka kuitenkin pian katoaa kokonaan.

Tuoksussa on havaittavissa vahvaa sitruksista humalaa, humalaa ja lisää humalaa. Huhhuh, eipä jää epäselväksi mikä ainesosa on oluen polttoaineena.

Maku tarjoaa tukevaa mallaspohjaa jolle rakentuu todella katkera, ruohoinen, sitruksinen ja lievästi hapan maku joka kokonaisuutena jää suuhun kuitenkin yllättävän lyhyeksi ajaksi.

Suutuntuma on hapokas, kuiva ja silti tukeva.

Kokonaisuutena olut on erinoimainen. Maku tuntuu suussa vahvasti, mutta vain sen aikaa että tekee taas mieli kohta ottaa uusi huikka. Vahvuudestaan ja katkeruudestaan huolimatta olut on raikas ja erinomainen janonsammuttaja. Tätä tarttuu mukaan seuraavallakin kerralla kun tulee etelänaapurissa käytyä. Tätä kun ei Suomesta saa.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 36/40

Yhteensä: 85/100


Tanskalaiset, nuo pohjoismaiden alkoholistit, osaavat näemmä myös panna.

Helsinki Beer Festival 2018

Varmoja kevään merkkejä on aina Helsinki Beer Festivalin järjestäminen ja aurinkoisen Lauantaipäivän saattelemana Toverit suuntasivat kohti Kaapelitehdasta. Helsinki Beer Festival täytti tänä vuonna jo kunnioitettavat 20 vuotta ja juhlavuoden teemamaana oli tällä kertaa Slovenia.

Vaikka satuimmekin paikalle suhteellisen aikaisin, oli kaapelihalliin jo ehtinyt saapua melkoinen määrä väkeä ennen meitä ja lisää näytti tulevan jatkuvalla syötöllä. Tämä näkyi vähän myöhemmin aika pahana ruuhkautumisena poletti- ja lasijonoissa. Onneksi olimme varautuneet jo saapuessamme suurella polettimäärällä, mutta muutamia joukossamme olleita epäonnisia odotti pitkähkö jonotus jotta maistelu voisi jatkua.

Paikalla oli jälleen kiitettävä valikoima suomalaisia pienpanimoita läheltä ja kaukaa ja ongelmaksi muodostui lähinnä valinnan vaikeus. Valitsimme helpon tien ja visiitti Fat Lizard Brewingin kojulle toi taas jotain aivan uutta. Hopinaattoriin oli tällä kertaa ahdettu vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia ja kahta eri chililajiketta (habanero ja jalapeno) ja näiden läpi virtasi Rib Ticler lager. Maku oli mukavan hedelmäinen pienellä chilin kutkuttelulla, mutta muutamat meistä eivät sitä edes huomanneet (tästä on kiittäminen kuivalihakundien naga morich-chilillä maustettua jerkyä).

Muita mieleenpainuvia oluita tapahtumassa tarjoilivat mm. Latvialainen Uzavas Alus-panimo jonka Baltic Dark oli erinomainen esimerkki onnistuneesta dunkelista, Anderson’s craft beerin Applehoff joka oli kuin omenapiirakka olutlasista tarjoiltuna, Panimo Kiisken Vastaranta savulager joka tuo hyvän lisän suomalaisiin savuoluisiin Ja Linden Breweryn erinomainen Three Amigos neipa.

Vaikkakin löysimme tapahtumasta useita hyviä uutuuksia, niin vähän jäi tuntumaan että panimot menivät tällä kertaa vanhoihin tuttuihin luottaen. Useampikin näytteilleasettaja oli raahannut mukaan vain tunnetuimpia oluitaan ja jättäneet erikoisemmat luomuksensa kotiin. Myöskin voimme taas vain todeta tapahtumaan tuotujen teemamaan oluiden hinnakkuuden. Vaikkakin ymmärrämme oluiden maahantuonnin hankaluuden ja kustannukset, ei silti maistelutapahtumassa ole mielekästä ostaa kallista olutta kun viereinen koju myy annoksiaan puoleen hintaan.

Ruokapuoli tapahtumassa oli heikohkoa ja ainoa koju mihin näimme jonoa oli heti sisäänkäynnin vieressä oleva burgerauto joka kyllästi koko salin rasvankäryllä. Oikeastaan ainoa festivaali joka on ruokapuolessa kunnostautunut, on Suuret oluet pienet panimot.

Tapahtuma itsessään on jo ruvennut kasvamaan ulos kaapelitehtaan tiloista. Panimot joutuvat olemaan ihan toistensa kyljissä kiinni, istumapaikkoja ei riitä edes murto-osalle kävijöistä, lasinpesupisteitä oli vain yksi ja vessajonotkin ulottuvat jo pitkälle käytävälle. Ehkäpä on aika ruveta katsomaan uusia tiloja?

Siltikin, Toverit onnittelevat 20 vuotiasta olutfestivaalia ja saivat tälläkin kertaa riittämiin lasintäytettä.

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Vehnä

 

 

Kukko Vehnä 5,5%

Alkoholilakiuudistusten jälkeen useat panimot uudistavat tuotteitaan hiukan voimakkaammilla prosenteilla. Laitilan vehnäolut kuuluu tähän kastiin myös.

Vehnäkukko näyttää lasissa hiukan samealta ja kultaisen/heinänkeltaisen sävyiseltä. Lopputulos muistuttaa perinteistä pale alea aika vahvasti. Hiilihappoja oluessa on ihan kiitettävissä määrin. Aromimaailmaltaan olut on hyvin banaanivetoinen. Tuoksu muistuttaa jopa banaanilikööriä. Maun olettaisi siis olevan aika makean banskumainen.

Vaikkakin banaani maistuu selvästi olutta maistaessa, ei se dominoi yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Lisäksi makeutta ja tuntumaa ei ole kovin runsaasti, osa tovereista jopa toivoi lisää runkoa peliin. Jälkimaultaan olut on aika pehmeä, eikä jää kovin pitkäksi aikaa kielelle. Makea banaaninen alkupuraisu pehmenee lyhyeksi kuivuudeksi.

Joskin Kukko Vehnäolut ei täytä suutamme aivan täysin, voi sitä todennäköisesti löytää toverin tai toisenkin tuopista kesällä.


Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 62/100


 

Toveri Lontoossa: pubikierros ruuhkassa

Joulukuun alussa pääsin käymään pitkän viikonlopun reissulla Englannin kapitaalissa, Lontoossa. Otin jälleen selvää, mihin pubeihin, baareihin ja pullokauppoihin ehdin vierailulle lyhyen visiittini aikana. Alla listaan mielipiteitäni kyseisistä kohteista.

Big Ben työn alla

Yleisesti sanottuna Lontoo on hintatasoltaan Suomen luokkaa tai hiukan halvempaa. Paikallinen olutkulttuuri on monipuolista, niin pienpanimo-, kuin tynnyrioluiden (real ale) puolella. Useimmissa juottoloissa oli tarjolla hanojen ja pullojen lisäksi jotain tynnyriolutta ja/tai -siideriä. Kaiken kaikkiaan maistamani oluet olivat oikein hyviä ja maukkaita. Palvelu on ystävällistä ja baarimikot sekä myyjät tietävät oluesta paljon. Olut on enemmän seurustelujuoma Englannissa, joten oluiden voltitkin pysyivät hiukan matalempina, joka sopi hyvin omaan vierailuuni. Jos jotain Lontoossa kannattaa ottaa huomioon liikkuessa paikasta toiseen ovat aamun ja iltapäivän ruuhkat, etenkin keskustan alueella. Esimerkiksi metrolinjat olivat muutamana aamuna niin täynnä että puolet ihmisistä jäivät odottamaan seuraavaa laiturille.


Kuulin hiukan liian myöhään, että Bermondseyn alueella Lontoossa sijaitsee tie, jonka varrella on “Beer mile” eli kaljamaili. Kyseisen tien varrelle on pistänyt usea pienpanimo tilansa pystyyn ja siellä olisi myös kauppoja, josta saa aivan tuoretta kamaa ostettua. Esimerkiksi arvostetut Anspach & Hobday ja The Kernel toimivat kyseilellä maililla. Ensi vierailulla vietän varmasti leijonanosan ajastani Bermondseyssa!


Ghost Whale (70 Atlantic Rd, Brixton)

Brixtonilainen pullokauppa sijaitsee usean pienpanimon lähekkä, joten tuotteet tulivat melkein suoraan panimoilta. Palvelu on asiantuntevaa ja ystävällistä. Kauppa on aika trendikäs ja uskottava, yllättävän laajalla valikoimalla.

Ostin: Boxcar – IPA-005, Canopy Brewing Co. – Into The Cold Dark Night ja Into The Highlands

Exmouth Arms (23 Exmouth Market, Clerkenwell)

Exmouth Arms oli ehkä eniten täynnä kaikista vierailemistani paikoista. Pubi on hyvin perinteisen näköinen, niin ulkoa kuin sisältäkin. Valikoima on hyvä ja ruokaakin saa. Harmi ettei ollut melkein tilaa edes asettaa tuoppia alas…

Anspach & Hobday – The Pale Ale

Queen’s Head (66 Acton St)

Kuningattaren pää on kotoisa Blues/Jazz -teemainen olutravintola, jossa on hiukan omalaatuinen sisustus. Baaritiskiä vastapäätä löytyy piano, jota joku baarin asiakkaista alkoi patevästi soittamaan saavuttuamme.

Siren – Oatmeal Stout

Holborn Whippet, London Beer House, The Rake, Utobeer, Exmouth Arms, Bree Louise, Euston Tap, Queen’s Head, Cask Pub & Kitchen

Euston Tap (190 Euston Rd, Kings Cross)

Euston Tap löytyy kahden “pylvään” sisältä Eustonin aseman sisäänkäynnillä. Tilaa on käytetty hyväksi erinomaisesti, jopa yläkerta löytyy! Valikoima oli aika kattava paikallisten suhteen, hanoja on 27 kappaletta. Paikka tuntuu olevan nuorison suosiossa, vanhemman väen ollessa enemmän sisemmissä tiloissa.

Gipsy Hill – Southpaw Real Amber Ale

Bree Louise (69 Cobourg St, Kings Cross)

Perinteinen paikallispubi, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä. Asiakkaita silti riitti rutkasti. Alennuksia on tarjolla niin Camran jäsenistä opiskelijoihin ja sotilaihin. Bree Louise on saanut palkintoja tynnyrisiidereistään ja piiraistaan. Valitettavasti tämä instituutio on suljettu, ilmeisesti rautatien rakentamisen vuoksi. Onneksi ehdin vielä vierailla ennen sen sulkemista.

Titanic – Plum Porter

Cask Pub & Kitchen (6 Charlwood St, Lillington and Longmoore Gardens)

Cask on muihin verrattuna paljon modernimpi ja craft -henkisempi. Valikoimakin on hiukan hienostuneempi, ulkomaisiakin löytyi jonkin verran. 33% alennuksella möivät myös ulos tuotteita. Burgermenu näytti kiintoisalta.

The Kernel – Biere De Saison Raspberry

London Beer House, Queen’s Head, Bree Louise, Euston Tap, Cask Pub & Kitchen, The Rake, Exmouth Arms, Holborn Whippet

Utobeer (24 Borough Market)

Boroughin markettialueella sijaitseva pieni kauppa omasi laajan valikoiman oluita, vaikkakin oman maan tuotteita oli harvemmassa. Esim. Anchoria, Evil Twiniä ja Mikkelleriä löytyi jonkin verran. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Kaupan löytämisessä kesti hetken, älkää epäilkö, kyllä se siellä on!

Ostin: The Kernel – Export Stout

The Rake (Borough Market, 14A Winchester Walk)

Utobeerin sisarbaari, joka sijaitsi marketin lastauslaiturin alueen laidalla, jonka terassi vaikutti melkein jonkun takapihalta. Olutvalikoima on enemmänkin ympäriinsä Englannista, ei vain lähialueelta.

Solvay Society – Tritium Abbey Tripel

London Beer House (24 Charles II St, St. James’s)

Suosikkini tämän reissun pubeista. London Beer House niin tarjoilee kuin myy uloskin tuotteitaan. Viikonlopun alkuillasta pubi on kovin hiljainen, ja musiikin sijasta kuuluu vain baarimikon innokas ja hiukan äänekäs puhe. Maistelulauta maksoi noin 7,5€ ja käsittää kolme 2dl annosta. Maisteltavien oluiden valitsemisessa auttoi se, että oluita sai hiukan testata ensin. Tarjoilu ja palvelu oli muutenkin hyvin asiantuntevaa, ystävällistä ja innokasta!

Gipsy Hill – Hep Cat Session IPA, Fourpure – American Pale Ale, Redchurch – Hoxton Stout

Holborn Whippet (25-29 Sicilian Ave)

Valikoima on vähän heikko muihin verrattuna, paikka oli hyvin täynnä saapuessani. Tilaa oli, mutta paikka tuntui silti jotenkin tyhjältä.

Adnams – Flat White Porter


Tässä lista Lontoon pienpanimotarjonnan tuotteista:

[catlist tags=”LontooOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]


 

Kotiolutta Tampereelta: Tampereen Insinööripanimo

Alkusyksystä 2017 satuin voittamaan Tampereen Insinööripanimon Facebook -arvonnasta tuotepaketin johon kuului 2 olutta, sekä Insinööripanimon logolla varusteltu T-paita. Nyt on vihdoin tullut aika korkata jääkaapissa levänneet oluet ja katella millasta olutta Tampereelta tulee.  Oluiden maistelua ollaan mielenkiinnolla odoteltu, sillä Insinööripanimon blogia seuraillessa on käynyt ilmi, että kavereilla on hyvät puitteet panemiseen.

 

Château de Tammela Brut Excellance:

“Tammelan kotiolut-lordin linnakkeen tuorein mestariteos. Tämä olut on raikas, kirpeän hedelmäinen ja pehmeän viljainen. Nauti kylmänä kuohuviinilasista juhlan kunniaksi.”

 

Juhlistakaamme, sitä että vuosi 2018 on alkanut iloisesti, eivätkä pommit ole vielä pudonneet, vaikka neloskaljaa on saatu kaupasta jo yli kahden viikon ajan. Valitettavasti juhlapaikastamme ei tähän hätään löytynyt skumppalaseja, niin jouduimme turvautumaan pikariin.

Tammelan Brut näyttäytyy lasissa kauniin kirkkaana ja voimakkaasti pirskahtelevana. Oluen pinnalle muodostuu ohut, vaalea vaahto, joka kuitenkin on pitkäkestoinen ja jättää mukavan pitsin lasin reunoille. Tuoksultaan olut on, mitä etikettikin lupaili, hedelmäinen ja kirpsakka – hieman kuohuviinimäinenkin.

 

Olut on suutuntumaltaan hyvinkin pehmeä ja jättää suuhun mukavan kuivakan jälkituntuman. Maussa voimakkaasti läsnä saisonmainen mausteisuus, sivutettuna aavistuksella hedelmäistä vivahdetta. Uniikki ja mielenkiintoinen olut, jonka valmistuksessa on etiketin tietojen mukaan käytetty kahta eri hiivaa.

 

Täystyrmäys DIPA

“Tässä on olut, joka iskee sinutkin kanveesiin. Koita pysyä tolpillasi ja ota toinen hörppy.”

 

Sadalla IBU:lla ja 8,5 %:lla siunattu Täystyrmäys kaatuu lasiin rusehtavan oranssina, väri on sävyltään DIPAmaisen syvä. Olut kerää päälleen paksun, luonnonvalkean ja todella kauniin kermaisen vaahdon.

Tuoksu on miellyttävä ja intensiivinen: vahva jenkkihumalan puraisu, jota tasapainoittaa makea mallas. Myös vahva hedelmäisyys on aromissa mukana ja taustalla leikittelevä karamellimallas tukee koko settiä erinomaisesti.

Maultaan olut on erittäin täyteläinen ja vallaten koko paletin, maku viipyilee ja kehittyy suussa pitkään. Mallaspohjaltaan olut on oikein loistava. Oluen pullotuksesta kirjoitushetkeen on kulunut noin 7kk, joten humaloinnin suurin puraisu on saattanut jo ehtiä hieman laantumaan, mutta Chinook ja Palisade jaksavat kuitenkin katkerollaan ja aromillaan puskea mukavasti tuoden vielä pitkän kypsytyksenkin jälkeen selkeän IPAmaisen aromin. Vahvat alkoholiprosentit eivät paista lainkaan läpi, vaan paketti pysyy tasapainoisesti kasassa alusta loppuun: erittäin hyvä – otamme toisen hörpyn!


Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle maittavista oluista – näemmä manselaisilta kotipanijakollegoilta oluenpano sujuu mallikkaasti!

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – FR35H American Lager

Laitila avaa vuoden 2018 uniikilla uutuudella FR35H American Lagerilla. Internetslangimaisesti akronyymillä nimetyn “Fresh” lagerin numerot 35 viittaavat tämän oluen jippoon, eli siihen, että olueen käytetyt humalat on poimittu, lähetetty Ameriikasta asti Suomeen, ja käytetty oluenkeittoon kaikki 35 päivän sisään. Tämän voidaan olettaa olevan jonkin sortin ennätys suomalaisessa oluenteossa. Tölkin teksti tietää kertoa, että oluen panemisessa on käytetty humalointitekniikkana tuorehumalointia.

 

Humalien tuoreuden huomaa oluesta välittömästi: olut on kalpea kuin IPA ja tuoksultaan erittäin voimakas; jenkkihumalaisen sitruksinen, hyvin katkera ja voimakkaan ruohoinen. Raikas humalointi vallitsee aromia niin voimakkaasti, ettei tuoksusta pääse tutkiskelemaan oluen mallaspohjaa sen tarkemmin.

Makua hallitsee, ei mitenkään yllättäen, intensiivinen humalointi – tosin hyvin eri tavalla mihin normaalisti on totuttu. Olut on hyvin katkera lageriksi, mutta samalla virkistävä ja erittäin raikas. Maun loppuliukua kohden voi maistaa keksimäistä maltaan makeutta.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 14/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 33/40
Yhteispisteet: 77/100

 

Laitilan FR35SH todellakin kulkee humalointi edellä ja tästä syystä olut sopiikin humalan ystävälle varmasti erittäin hyvin.


 

Toveri Budapestissa 2: Lisää Olutta

Tulipa taas vierailtua Budapestin kaupungissa tutkimassa viimeksi jääneitä kauppoja ja kuppiloita. Tällä kertaa listalleni kertyi vielä suurempi lista kohteita, jotka onneksi yhä sijoittuivat ryppäinä pääasiassa Pestin keskusta-alueelle. Kerron tässä käymistäni paikoista, sekä mitä oluita niissä maistoin. Paikallisista oluista voisin yleisesti sanoa, että Monyon ja Mad Scientistin tuotteet ovat säilyttänet, jopa kasvattaneet tarjontaansa niin baareissa kuin kaupoissa.

Rizmajer, Pepin, Legenda, Belga Sörözö, Krak’n Town, Monyo Cafe, Elezstö, Hops Beer Bar.

 

Belga Söröző/Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

Budan rantabulevardilla sijaitseva belgialaisiin oluisiin erikoistunut kuppila oli varmaan yksi persoonallisimmista vierailun kohteistani Budapestissa. Craft Beer -teemaan hiukan väsyneenä nähtyäni sitä useimmassa paikassa matkallani, Belgian Brasserie Henri oli raikasta vaihtelua vanhanaikaisella sisustuksellaan ja klassikko-oluiden valikoimallaan. Pestin hintoihin verrattuna olut oli hiukan hintavampaa, 3-5e per tuopillinen, mutta valikoima olikin maailman arvostetuimpia Rochefortista Kwakiin.

Hoegaarden – Grand Cru 8,5%

 

Bestia (Szent István tér 9)

Moderni Yökerho/olutravintola Pestin turistialueen keskellä. Valikoima kattoi erilaisia tyylejä sekä useaa paikallista tuotetta. Valitettavasti toivomani “Duke Of Budapest” oli loppu baarissa vieraillessani. Palvelu oli mielestäni vähän hidasta ja vaikkakin olutta oli montaa erilaista, eivät maistamani oluet olleet kovin vakuuttavia. 2dl:n maisteluannos maksoi noin 2 euroa.

Hübris – Halál Dry Stout 4,2%

Guri – Hello Cherry 4,3%

Hekkelberg – Frederick Hekkelberg Pils 4%

 

Hops Beer Bar (Wesselényi u. 13)

Pestin bilekaupunginosan sydämessä sijaitseva enemmänkin skottilaisiin pienpanimoihin (Brewdog, Tempest) keskittynyt pieni ja mukava kuppila. Tunsin oloni tervetulleeksi, vaikka olinkin alkuillan ainoita asiakkaita. Baari oli koristeltu lattiasta kattoon lasinalusilla ja olutkoreilla. Skottipainotuksesta huolimatta löysin myös maukasta paikallista heidän muutamasta hanastaan. Hintaa tuli noin 2,5e 0,33 litran annoksesta.

Brew Your Mind – Yellow Haze APA 5,4%

 

If Jazz Cafe (Ráday u. 19)

Eläväisellä kävelykadulla sijaitseva jazzbaari, jossa on jopa livemusiikkia klo 20 jälkeen. Valitettavasti olin jälleen liian aikaiseen liikkeellä. Hanavalikoima oli surullinen, mutta pullovalikoima korvasi ainakin hiukan. Esiintymisten alkaessa voisin kuvitella voivani viettää enemmänkin aikaa If Jazz Klubilla, jammaillen iltamyöhään. Hinnat eurosta noin kolmeen.

Horizont – Flamand Porter (Bourbon Edition) 7,5%

 

Kandalló Kézműves Pub (Kertész u. 33)

Siisti, hiukan yökerhomainen pienpanimoravintola, jolla oli miellyttävä määrä paikallisia tuotteita suurella liitutaululla. Oluiden maisteluhinnat vaihtelivat 1.5 eurosta 3:een. Söin ravintolan perusburgerin, joka oli kohtuuhintainen ja oikein maittava tilaamani dipan kanssa. Suosittelen käymään lounaalla jos Budapestissa käyt.

Brew Your Mind – Evermind DIPA 8,2%

 

Krak’n Town (József krt. 31a)

Steampunk -tyylinen kahden kerroksen ravintola/yökerho. Alakerta oli suljettuna vierailupäivänäni, joka oli maanantai-ilta. Siellä on kuulemma vielä mielenkiintoisempaa sisustusta. Tarjolla oli niin muiden kuin omaakin olutta ja niitä osattiin kuvailla ja suositella kiitettävästi. Tunnelma Krak’n Townissa oli kohdallaan ja nautin olostani.

Krak’n Town – Krak’n Town IPA 6%

Erjesztők Klubja – Nitro Dark Ness American Porter 6,5%

 

Különleges Sörök Boltja (Hegedűs Gyula u. 32)

Hiukan muista kohteistani erillään, Margit -saaren korkeudella Pestin puolella, sijaitsi pieni ja ystävällisen palvelun omaava pullokauppa. Kauppa sijaitsi hiljaisella kadulla ja tunnelma oli hyvin rauhallista muutenkin. Valikoima koostui niin ulkomaisista tähdistä kuin myös paikallisista. Hinnat vastasivat mielestäni oluiden tasoa, mutta olivat silti etenkin suomalaisstandardilla huokeilta. Ostin mukaani esimerkiksi Omnipollon Noaa sekä Csuporin Kvass Alea.

 

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Lähellä Oktagonia löytyi hiukan hämmentävästi sisustettu pienpanimopubi. En osannut päättää, yrittikö baari olla brittipubi, unkarilainen perheravintola vai meriteemainen kuppila. Valikoima taasen oli hyvinkin vakuuttavaa; tarjolla oli vain omia tuotteita, mutta niitä olikin tarpeeksi täyttämään useampaakin hanaa ja monesta eri tyylistä myös. Palvelu oli myös ystävällistä, vaikkakin englantia baarimmikko osasi erittäin rajoitetusti. Saatiin kuitenkin hyvää olutta tuoppeihin verrattain vähällä vaivalla ja kilpailukykyisin hinnoin.

APA 4,5%

Farkas 12%

Irish Stout 4,5%

If Jazz Cafe, Rizmajer, Legenda, Kandallo, Elezstö, Marionett Craft Beer Bar, Krak’n Town, Bestia, Belga Sörözö.


 

Marionett Craft Beer House (Vigadó tér 1)

Erittäin ruman joenvarsihotellin pienpanimobaari oli yllättävän siisti ja simppelisti sisustettu. Tiskin taakse oli laitettu räsynukkeja roikkumaan, joka kai sitoi baaria kaimaomistajaansa. Tarjolla oli miellyttävä valikoima paikallisia pienpanimotuotteita, noin 2-3e maisteluhinnoin. Ulkona istuessa hotellibaarista parhaat näköalat kaikista kuppiloista.

Reketye – Ravasz Hód 6,5%

 

Monyo Café (Kálvin tér 7)

Monyon olutkahvila sijaitsee hyvällä paikalla Kálvin térin aseman lähellä. Sisustukseltaan paikka ei ole kummoinen, mutta panimon tuotteet ovat olleet aina mielestäni Budapestin parhaita ja täältä niitä saa parhaiten. Baaritiskille asennetut keinut olivat yllättävä ja hauska lisä! Auttavatkohan ne humalaisia asiakkaita pysymään pystyasennossa? Baarissa oli paljon asiakkaita ja hinnat olivat huokeita, n. 1,5€ – 2€ 2-4dl:n tuopista.

Monyo – Kölsch 4,5%

 

One Beer Bar (József krt. 63.)

Yökerho Corvinin aseman läheisyydessä. Tarjolla oli pääasiassa saksalaisia ja tsekkiläisiä lagereita. En ainakaan omalla vierailullani nähnyt lainkaan paikallisia tuotteita. Paikka onkin enemmän bilettämistä varten mielestäni. 0,3 -litrainen tuoppi maksoi n. 1.5€-2€.

Erdinger – Festweisse 5,7%

 

Pepin Craft Brewery (Tompa u. 26b)

Elesztöä lähellä sijaitseva pieni kulmabaari tarjosi muutamaa paikallista hanasta, sekä lisää pulloissa. Palvelu oli mielestäni ystävällistä ja asiantuntevaa. Suurta naapurin biergardenia karsastaville paras lähialueen paikka, jos oluthammasta kolottaa. Hinnat vaihtelivat 2€sta noin 3€n.

Fehér Nyúl – IPA 6,5%

 

Rizmajer (József krt. 14)

Viimeksi ollessani Budapestissä olin pettynyt, koska Rizmajerin pääkuppila sijaitsi niin kaukana keskustasta. Tällä kertaa päädyinkin uuteen siistiin sivukonttoriin, joka sijaitsee lähellä Blaha Lujzan lähellä. Illalla käydessäni baari oli aika täynnä ja 14 oluthanaa kaatoivat oman panimon tuotteita tiuhaan tahtiin.  Kahden desin maisteluannokset olivat verrattain halpoja ja baarimikot osasivat suositella isosta ja vaihtelevasta valikoimasta.

Rizmajer – Popcorn IPA 6,5%

Rizmajer – Gyömbér 5,5%

Rizmajer – Silvaz 4,3%

Rizmajer – Málnás Búza 5,5%

 

Skål (Dohány u. 1)

Etenkin iltaisin suosittu baari tarjoilee vain muutamaa paikallista erikoisolutta, ja valikoima onkin suunniteltu tarjoamaan kaikille jotain, viininjuojista craftbeerin faneihin. Sisustus muistutti Helsingin Sori Tap Roomia, mutta hiukan halvemmalla, paikallisella vivahteella. Ihan boheemi paikka, jossa nauttia olutta matkalla suurempiin paikkoihin.

Monyo – Flying Rabbit American IPA 6,5%

Monyo – WHT IPA 6,1%

 

STart Craft Beer Bar (Kazinczy u. 20)

Helppo ja selkeä kaksikerroksinen olutkapakka, Pestin suosituimman ruin-baarin, Szimpla Kertin, lähellä. Hops Beer Bar sijaitsee nurkan takana, mutta paikkojen valikoimat ovat selkeästi erilaisia, jotta kilpailu kiristyisi liian pahasti. STartissa on monipuolinen paikallisten oluiden tarjonta keskeisenä osana, normaalein hinnoin. Sisältä paikka on hiukan kapakkamaisempi kuin muuta käymäni paikat, mutta tunnelma oli alkuillasta miellyttävää. Suosittelen käymään syömässä naapurin Street Food Karavanin kojuilla syömässä!

Silver Street – Wheat 4,5%


Ohessa myös tuliaisoluiden arvosteluja:


[catlist tags=”BudapestOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]