Olutraati

Olutraati arvioi mutta ei aina pisteytä.
Olutraadin yläsivulle kategorisoituvat kaikki olueen liittyvät arviot: Olutarviot, Pitkä Lyhyesti ja Kotioluet
Raadissa arvioitu:

[catlist name=”Olutraati” orderby=title order=asc numberposts=-1]


No comments

Brooklyn Brewery – Naranjito

  By , ,

Naranjito 4,5%

Martinlaakson Jyväsessä oli tarjolla Brooklyn Breweryn Naranjito Pale Alea, joka on erityisesti Suomeen ja Norjaan kohdistettu kevään uutuus. Panoprosessissa on panostettu appelsiinisiin aromeihin, mikä jo nimessäkin ilmenee, sillä naranjito tarkoittaa espanjaksi “pientä appelsiinia”.

Olut on väriltään kirkkaan meripihkainen, pale aleksi hyvin lagermainen. Pinnalle muodostuu kevyen kellertävä vaahto sekä pitsi. Nimi on enne: Naranjito tuoksuu vahvan appelsiiniselle ja muutenkin sitruksiselle, taustalla häämöttää humalien kevyt katkero. Maku on hyvin raikas ja sitruksisen kukkainen. Jälkimaun katkeruus on pehmeää. Oluessa on lievä vetisyyden tunne, mutta ei häiritsevässä määrin.

En ole kummemin tutustunut Brooklyn Breweryn tuotteisiin, mutta tämän oluen antamalla vaikutelmalla maistelen varmasti heidän oluitaan tulevaisuudessakin! Olut on tehty meksikolainen ruoka mielessä, joka onkin erittäin hyvä paritus.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 67/100

Miellyttävä ja raikas janonsammuttaja.

 

No comments

Kotiolutta: Toveri Amber ale

  By , ,

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

No comments

Guinness – Special Export

  By , ,

“Genuine quality from St.James Gate Dublin”

Kirjoitushetkellä St. Patrick day oli eilen, ja sen innoittamana korkkasin pullon Belgian Beerfactorysta tilattua Special Exporttia. Tätä on tullut juotua ennenkin, mutta ilman sen suurempia analyyseja tai muistoja siitä, miltä perinteinen Guinness maistuu. Nyt uusi yritys.

Ulkonäöllisesti lähes samaa tavaraa kuin perinteinen Guinness, mutta vaahto ei yllä millään samalle kermaiselle tasolle. Vaahtoa toki löytyy, mutta se katoaa muutamassa minuutissa lähes täysin. Pieni pyöräyttely palauttaa vaahdon osittain. Olut on mustaa kuten arvata saattaa.

Tuoksu ei Guinnesissa ole mielestäni ollut kaikkein vahvimpia puolia, ja verrattuna tässä on yllättävän voimakas, jopa viskimäinen ja makea tuoksu. Positiivinen yllätys! Ehkä nautinnosta saa irti muutakin kuin pelkän täydellisyyttään hipovan (guinnesin) suutuntuman.

Maku on huomattavasti aromaattisempi kuin perus guinnessissä – suklaa ja kahvi ovat erotettavissa voimakkaasti. Paahdettuja maltaita ja täyteläinen suutuntuma, kiva aamupala. Jos Guinness tuntui hitaalta oluelta, niin Special Export on tosi hidas. Pulloon laitetut maut ovat nappiin juuri ne mitkä iskevät meikäläiseen, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti puuttuvan jotain. Loistava olut, ja jännittävin osa nautinnosta oli sen vastakkainasettelu (muistin varassa) perus Guinnesin kanssa. Eivät muistuta maultaan toisiaan juuri lainkaan mutta väri ja ulkonäkö kertovat muuta.

Hörppimistä kesti melkein 40 minuuttia pieninä siemauksina, mutta ei tätä edes tekisi mieli nykäistä nopeasti. Abv 8%.

 

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 34/40

Yhteispisteet: 79/100

Vahva lajissaan. Hakkaa maullaan helposti Guinnesin muut oluet.

 

No comments

Malmgård Huvila Pale Ale @ Kaisla

  By , ,

Pitkässä lyhyesti tänään vuorossa Malmgårdin Huvila Pale Ale joka myös Pekko Pale Alena tunnetaan, koska syystä tai toisesta Kaisla pitää myyntinimikkeenä edelleen jo Huvilan brändiuudistuksen aikoihin kuopattua Pekkoa. Ehkä vanha nimi on myyvämpi, tai liitu sekä hanalogot ovat loppuneet kesken?

Pekko aikamiestuoppi

 

Punertava, utuinen ja kevyen vaahdon omaava olut uppoaa työpäivän päätteeksi minuuteissa. Helposti juotavaa janojuomaahan tämä. Jenkkihumalointi erottuu maussa edukseen ehkä jopa makeahkon maltaisuuden seasta, raskas alkuvaikutelma taittuu mukavasti sitruksisuudella. Joku tuntemani vertaisi tätä ehkä hieman vierremäiseksi, koska hapokkuutta voisi olla enemmän ja maltaan maku on voimakkaasti esillä. Kevyen katkera jälkimaku kestää pitkään mutta ei jätä suuta rutikuivaksi, hyvä juttu!

Humalointi jää hieman maltaisen tuoksun varjoon, joka on mukavaa vaihtelua APA-maailmassa. Usein voimakas jenkkihumalointi peittää kaikki maltaisuuden rippeet alleen ja oluet ratsastavat pelkällä citran voimalla suosioon.

Malmgård Huvila Pale Ale on raikas ja kevyt APA joka kelpaa varmasti myös vahvaa mallaspohjaa suosiville nautiskelijoille, koska liian vahvaa humalapommia ei tarvitse pelätä. Täytyy ottaa joskus pulloversio vertailuun.

Hanasta, Abv 4,2%

No comments

Mad Scientist – Saison 17

  By , ,

Saison 17 5,5%

Mad Scientist on paikallinen pienpanimo Budapestissa, Unkarissa. Panimo on vielä kasvamassa, mutta on voittanut jo muutamissa kansainvälisissä kisoissa. Esimerkiksi maistossa olevan nuorempi inkarnaatio, Saison 15 voitti hopeaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2016!

Maistoin hullujen tiedemiesten saisonia ensimmäisen kerran Élesztőssä hanasta, jolloin uskoin löytäneeni Unkarin parhaan saisonin. Löytäessäni samaa kamaa pullokaupasta, pitihän se ottaa kotiin mukaan ja tarkemmin tutkittavaksi. Pakko sanoa, että pullon etiketöinti on erittäin mieleeni. Laboratoriokaavio, johon täytetään muistiinpanomaisesti oluen tiedot, on hauska idea. Olut on lasissa ulkonäöltään hunajainen, hiukan muita maistamiani saisoneita sameampi. Pinnalle muodostuu hyvin eläväinen ja samettinen vaahto, eli kokonaisuus on hyvin maittavan näköinen.

Saison 17 tuo kaksi oluttyyliä yhteen; kevyt täyteläisyys, raikkaus sekä hiivan ja hedelmien aromit tuoksussa että maussa tuovat vehnän mieleen. Toisaalta hiivan yrttisyys ja mausteisuus muistuttavat, että olut on syystä nimetty saisoniksi. Pieni vetisyys on läsnä suutuntumassa, sekä happamuus. En ollut ainoa, joka piti tätä erittäin hyvänä saisonina: toinenkin toveri mielsi oluen yhdeksi parhaista tyylilajissaan. Ruokasuositukseksi sopisi esimerkiksi kevyet kalaruuat. Toivottavasti tämän vuoden HBF:ssä, unkarilaisten oluiden osastolla, pääsen maistelemaan panimolta lisää.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 72/100

Parhaita saisoneita mitä olen maistanut.

 

No comments

Brauerei Heller – Schlenkerla Fastenbier, tynnyrituoreena @Kitty’s

  By , ,

Fastenbier 5,5% ja oluen tapitusta

Brauerei Hellerin Schlenkerla Fastenbieriä oli tänään tarjolla valituissa HOK oluthuoneissa ja panimon 6. sukupolven omistaja, Matthias Trum, oli vielä tapittamassa olutta. Löysin tieni keskustan Kitty’siin, jossa oli viiden aikoihin jo hiukan jonoa täyden oluttynnyrin vieressä. Matthias piti lyhyen esitelmän oluesta ja panimostaan, jonka jälkeen olutta alkoi virrata nopeaan tahtiin.

Brauerei Heller mainostaa itseään “olutmaailman dinosaurukseksi”, sillä se on ainoita panimoita maailmassa, joka vielä mallastaa viljansa perinteisin menetelmin, jolla panimolle tunnusomainen savuaromi saavutetaan. Fastenbier aka Lentbier on perinteisesti pääsiäisen paastonaikaa varten pantu “nestemäinen leipä”, jolla korvattiin kiinteä ruoka. Olut on viime vuosina siirtynyt myös pulloihin, mutta aiemmin sitä sai vain Schlenkerlan panimonbaarista paastonaikaan.

Tuopissa olut näyttää samealta ja tumman mahonkiselta. Pinnalle on muodostunut täyteläinen ja luonnonvaalea vaahto, josta jää jäljelle kermainen pitsi. Tuoksussa savuisuuden ohella on karamellisuutta, rusinaa/taatelia ja humalista tulevaa sitruksista raikkautta. Kuvittelisi, että Fastbierissä olisi enemmän prosentteja kuin 5,5%, sillä olut tuoksuu hyvin raskaalta.

Olut maistuu erittäin maukkaalle. Oluen tuoksussa kuvailtujen aromien lisäksi oluessa maistuu myös pieni metallinen sivumaku. Olut ei tunnu ihan yhtä savuiselta kuin muut maistamani panimon oluet, joka johtuu siitä, että Fastbierissä on käytetty myös savustamatonta mallasta. Suutuntumaltaan olut on yksi täyteläisimpiä ja pehmeimpiä, joita olen maistanut. Hiilihappoja ei ole paljoa, mutta olut onnistuu silti olemaan hyvin raikas ja helposti juotava. Humalien katkeruus ja makea leipäisyys ovat pääosassa jälkimaussa, joka myös lämmittää mukavasti.

Matthias Trum neuvoi Kitty’sissä, että heidän savuoluensa on tottumiskysymys: yleensä olut alkaa tottumattomille olemaan hyvää kolmannella tuopilla. Itselläni jo ensimmäinen tuoppi toimi! Jos jotain tämän nestemäisen lounaan kanssa haluaisit vielä syödä, suosittelisin jotain kevyttä, sillä olut on aika raskas.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 35/40

Yhteispisteet: 84/100

Jonottamisen arvoista ehdottomasti.

 

No comments

Amager Bryghus – Pride

  By , ,

Tällä kertaa testaukseen on päässyt yksi Tanskalaisen Amager Bryghusin sinner series-sarjan oluista: Pride

Pride kaatuu lasiin mustana kuin yö ja jättää pinnalle kevyen rusehtavan vaahdon joka kuitenkin katoaa reunoja lukuunottamatta melko nopeasti.

Tuoksu tarjoaa laktoosia, suklaata ja vahvaa paahteisuutta kivassa tasapainossa. Mikään ei tuoksu yli muiden, mutta ei myöskään jää toisten varjoon.

Maku onkin sitten todella ylpeä: on makeutta, suklaata ja todella vahva, suussa pitkään viihtyvä paahde jälkimakuna. Tulee mieleen kuin joku olisi lisännyt kahviliköörin vahvan maun olueeseen ja onnistuen siinä erinomaisesti. Tätä juo enemmän kuin mielellään, varsinkaan kun vahvasta alkoholipitoisuudesta huolimatta (10%) ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

Suuntuntuma on samettisen pehmeä ja täyteläinen.

Tämä olut ei sinänsä tuo mitään uutta imperial stouttien maailmaan sillä samanlaisia oluita on tullut maistettua useita, mutta tämä olut on niin tyylipuhdas etten keksi oikeastaan mitään vikaa mikä pistäisi erityisesti silmään. Erinomaisen makuinen stout, siitä ei pääse mihinkään.

Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Kokonaisuus 31/40

Yhteispisteet: 82/100

Nomen est omen: Pridestä on syytäkin olla ylpeä

 

No comments

Monyo Brewing Co. – Franky Four Fingers

  By , ,

Franky Four Fingers 13%

Monyo Brewingin toinen lippulaivaolut, Franky Four Fingers saapui tovereiden kouraan hiukan jälkijunassa, sillä pyysin sitä tuliaisiksi Budapestista maistettuani panimon Russian Imperial Stoutia, Borista. Edellämainitun oluen postauksessa on lisätietoa panimosta kiinnostuneille.

Franky kaatui lasiin tumman mahonkisena, siirappisen sameana ja mukavalla hiilihappoisuudella. Pinnalle muodostui kevyt lyhyt vaahto, pienellä pitsillä. Juha kommentoi olutta ”vaaleaksi tyylissään”. Tuoksussa maltaiden makeus, karamelli ja pieni alkoholin säväytys olivat erittäin hyvässä tasapainossa. Havaitsimme myös useita sivuaromeja Frankyssä, kuten marsipaania, ruista, taatelia ja appelsiinia.

Siirappinen imelyys ja Frankyn tukeva mallasrunko luovat raskaan pohjan, joka hiilihappojen avulla raikastuu ja keveytyy yllättävän helposti nautittavaksi. Tiukahko humalointi myös maistuu taustalla, muttei liian voimakkaasti. Vahva alkoholiprosentti ei maistu oikeastaan muuten kuin miellyttävänä lämpönä kurkussa. Seistyään hetken huoneenlämmössä Frankyssä alkoivat etenkin taatelin ja rusinan maut voimistua.

Ruokasuosituksena ovat luonnollisesti sinihomejuusto ja lisäksi kaurarieska, joita toverit mutustelivat tätä olutta arvostellessa. Suosittelen Frankya hyvänä astinlautana barley winejen maailmaan.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 78/100

Ensi vuonna tämä ja Boris kellariin kypsymään.

No comments

Pyynikin – Ruby Jazz

  By , ,

Pyynikin käsityöläispanimo lähetti Tovereille uuden 4-packinsa maisteltavaksi. Näin ensimmäisenä päätimme pureutua kunniaa niittäneeseen Ruby Jazziin. Kyseistä olutta on tullut maisteltua aiemminkin useammassakin tilaisuudessa, mutta nyt viimeistään lienee aika kirjoittaa tästä oluesta arvio.

Ruby Jazz valittiin vuonna 2016 World beer awardseissa maailman parhaaksi lajissaan. Kyseessä on tumma red ale, joka on maustettu pihlajanmarjoilla, sekä jenkki- ja brittihumalien liittoumalla.

Ruby Jazz kerää päälleen luonnonvaalean pitkäkestoisen vaahdon, joka jättää lasinreunuksille voimakasta pitsiä. Olut on sameaa, rusehtavaa ja aavistuksen punertavaa: ulkonäkö ei aivan lunasta mielikuvaa rubiinista. Tuoksupuoleltaan olut on oikein aromikas; päälimmäisenä nenään iskee jenkkihumalointi ja hapan marjaisuus.

Makua hallitsee humalien tuoma voimakas katkeruus, jota hieman sivuuttaa pihlajanmarjojen tuoma happamuus. Katkero pysyy suussa erittäin pitkään ja äkkiseltään uskoisi, että EBUja löytyisi jopa enemmän, kuin tölkin kertomat 50.  Olut on sopivan hapokas ja mukavan raikas – tuopillinen uppoaa mieheen yllättävän äkkiä. Suutuntuma on miellyttävä – mäskäyksessä käytetty vehnämallas tuo juomaan keveyttä. Ensimmäisillä huikilla maun loppua kohden saattaa huomata pientä vetisyyttä, mutta maitokauppavahvuiseksi aleksi tämä on loistavasti onnistunut. Pidemmän nautiskelun jälkeen suun totuttua Ruby Jazziin ei vetisyyttä enää edes huomaa.  Pyynikki on luonut mainion oluen, kilpailumenestys ei ihmetytä.

Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 73/100

“Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista” – Ruby Jazz on puolestaan maukas.

 

No comments

Monyo Brewing Co. – Boris The Blade

  By , ,

 

Boris The Blade 8%

Monyo Brewingin Boris The Blade oli ensimmäisiä laukkuuni sujahtaneita oluita Budapestin reissultani. Ensinnäkin pullon muotoilu ja elokuvaan Snatch viittaava nimi ja etiketöinti loivat mielenkiintoa herättävän vaikutelman. Toisekseen Boris oli selvästi kalliimpi kuin mikään muu paikallinen olut, joten varmastikin se on laadukkaampaa?

Monyon Snatch -oluet Boris Ja Franky Four Fingers (barley wine) ovat panimon palkintoja voittaneita lippulaivoja, joita valmistetaan rajoitettu määrä joka vuosi. Kotisivujen mukaan reilu sata pulloa jokavuotisista satseista kellaroidaan, jotta saadaan vuosikertoja jakoon jossakin vaiheessa. Kyseinen panimo jäi valitettavasti pois vierailemistani panimopubeista aikarajoitteiden vuoksi, mutta on varmasti kohteenani ensi vierailulla!

Boris The Blade on synkän tumma Russian Imperial Stout, jonka pinnalle muodostuu kaataessa kevyt vaaleanruskea vaahto. Tämä ei yllätä, sillä mallaspohjaan on tungettu 7:ää mallasta, kuten munichia, brown maltia ja paahdettua ohraa. Tuoksultaan Boris on makean maltainen, jossa on vahva kahvin aromi, pienellä suklaan häivähdyksellä. Eräs toveri havaitsi myös havuisuutta. Stoutin lämmetessä myös lakritsinen aromi tuli pinnalle.

Maussa vahva mallaspohja on myös läsnä, mutta oluen kuivuus yllätti toverit. Myös brittihumalien katkeruus ja aromit tulivat esille. Lämmenneenä Boriksen kahvisuus vahvistui huomattavasti. Suutuntumaltaan Monyon tuotos ei ollut kaikkein täyteläisin, mutta miellyttävän raikas ja kompleksinen kokonaisuus. Eräs toveri kommentoi olutta ”mässäilyolueksi”, joka onkin kovin osuva: Boris The Blade kannattaa juoda hitaasti ja nautiskellen!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 77/100

Mässäilyolut!