Amager Bryghus – Todd The Axe Man

Arvostelussa tällä kertaa Tanskalaisen Amager Bryghusin Todd The Axe Man.

Tanskalaiset ovat taas vauhdissa, ja siinä ohessa tekevät aika maittavia oluita. Todd The Axe Man on tuplasti kuivahumaloitu, 6,5% india pale ale.

Ulkonäöltään tämä olut on vaalean pihkan värinen, melko samea ja omaa kaatamisen jälkeen kevyen pitsisen vaahdon, joka kuitenkin pian katoaa kokonaan.

Tuoksussa on havaittavissa vahvaa sitruksista humalaa, humalaa ja lisää humalaa. Huhhuh, eipä jää epäselväksi mikä ainesosa on oluen polttoaineena.

Maku tarjoaa tukevaa mallaspohjaa jolle rakentuu todella katkera, ruohoinen, sitruksinen ja lievästi hapan maku joka kokonaisuutena jää suuhun kuitenkin yllättävän lyhyeksi ajaksi.

Suutuntuma on hapokas, kuiva ja silti tukeva.

Kokonaisuutena olut on erinoimainen. Maku tuntuu suussa vahvasti, mutta vain sen aikaa että tekee taas mieli kohta ottaa uusi huikka. Vahvuudestaan ja katkeruudestaan huolimatta olut on raikas ja erinomainen janonsammuttaja. Tätä tarttuu mukaan seuraavallakin kerralla kun tulee etelänaapurissa käytyä. Tätä kun ei Suomesta saa.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 36/40

Yhteensä: 85/100


Tanskalaiset, nuo pohjoismaiden alkoholistit, osaavat näemmä myös panna.

Helsinki Beer Festival 2018

Varmoja kevään merkkejä on aina Helsinki Beer Festivalin järjestäminen ja aurinkoisen Lauantaipäivän saattelemana Toverit suuntasivat kohti Kaapelitehdasta. Helsinki Beer Festival täytti tänä vuonna jo kunnioitettavat 20 vuotta ja juhlavuoden teemamaana oli tällä kertaa Slovenia.

Vaikka satuimmekin paikalle suhteellisen aikaisin, oli kaapelihalliin jo ehtinyt saapua melkoinen määrä väkeä ennen meitä ja lisää näytti tulevan jatkuvalla syötöllä. Tämä näkyi vähän myöhemmin aika pahana ruuhkautumisena poletti- ja lasijonoissa. Onneksi olimme varautuneet jo saapuessamme suurella polettimäärällä, mutta muutamia joukossamme olleita epäonnisia odotti pitkähkö jonotus jotta maistelu voisi jatkua.

Paikalla oli jälleen kiitettävä valikoima suomalaisia pienpanimoita läheltä ja kaukaa ja ongelmaksi muodostui lähinnä valinnan vaikeus. Valitsimme helpon tien ja visiitti Fat Lizard Brewingin kojulle toi taas jotain aivan uutta. Hopinaattoriin oli tällä kertaa ahdettu vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia ja kahta eri chililajiketta (habanero ja jalapeno) ja näiden läpi virtasi Rib Ticler lager. Maku oli mukavan hedelmäinen pienellä chilin kutkuttelulla, mutta muutamat meistä eivät sitä edes huomanneet (tästä on kiittäminen kuivalihakundien naga morich-chilillä maustettua jerkyä).

Muita mieleenpainuvia oluita tapahtumassa tarjoilivat mm. Latvialainen Uzavas Alus-panimo jonka Baltic Dark oli erinomainen esimerkki onnistuneesta dunkelista, Anderson’s craft beerin Applehoff joka oli kuin omenapiirakka olutlasista tarjoiltuna, Panimo Kiisken Vastaranta savulager joka tuo hyvän lisän suomalaisiin savuoluisiin Ja Linden Breweryn erinomainen Three Amigos neipa.

Vaikkakin löysimme tapahtumasta useita hyviä uutuuksia, niin vähän jäi tuntumaan että panimot menivät tällä kertaa vanhoihin tuttuihin luottaen. Useampikin näytteilleasettaja oli raahannut mukaan vain tunnetuimpia oluitaan ja jättäneet erikoisemmat luomuksensa kotiin. Myöskin voimme taas vain todeta tapahtumaan tuotujen teemamaan oluiden hinnakkuuden. Vaikkakin ymmärrämme oluiden maahantuonnin hankaluuden ja kustannukset, ei silti maistelutapahtumassa ole mielekästä ostaa kallista olutta kun viereinen koju myy annoksiaan puoleen hintaan.

Ruokapuoli tapahtumassa oli heikohkoa ja ainoa koju mihin näimme jonoa oli heti sisäänkäynnin vieressä oleva burgerauto joka kyllästi koko salin rasvankäryllä. Oikeastaan ainoa festivaali joka on ruokapuolessa kunnostautunut, on Suuret oluet pienet panimot.

Tapahtuma itsessään on jo ruvennut kasvamaan ulos kaapelitehtaan tiloista. Panimot joutuvat olemaan ihan toistensa kyljissä kiinni, istumapaikkoja ei riitä edes murto-osalle kävijöistä, lasinpesupisteitä oli vain yksi ja vessajonotkin ulottuvat jo pitkälle käytävälle. Ehkäpä on aika ruveta katsomaan uusia tiloja?

Siltikin, Toverit onnittelevat 20 vuotiasta olutfestivaalia ja saivat tälläkin kertaa riittämiin lasintäytettä.

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Vehnä

 

 

Kukko Vehnä 5,5%

Alkoholilakiuudistusten jälkeen useat panimot uudistavat tuotteitaan hiukan voimakkaammilla prosenteilla. Laitilan vehnäolut kuuluu tähän kastiin myös.

Vehnäkukko näyttää lasissa hiukan samealta ja kultaisen/heinänkeltaisen sävyiseltä. Lopputulos muistuttaa perinteistä pale alea aika vahvasti. Hiilihappoja oluessa on ihan kiitettävissä määrin. Aromimaailmaltaan olut on hyvin banaanivetoinen. Tuoksu muistuttaa jopa banaanilikööriä. Maun olettaisi siis olevan aika makean banskumainen.

Vaikkakin banaani maistuu selvästi olutta maistaessa, ei se dominoi yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Lisäksi makeutta ja tuntumaa ei ole kovin runsaasti, osa tovereista jopa toivoi lisää runkoa peliin. Jälkimaultaan olut on aika pehmeä, eikä jää kovin pitkäksi aikaa kielelle. Makea banaaninen alkupuraisu pehmenee lyhyeksi kuivuudeksi.

Joskin Kukko Vehnäolut ei täytä suutamme aivan täysin, voi sitä todennäköisesti löytää toverin tai toisenkin tuopista kesällä.


Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 62/100


 

Toveri Lontoossa: pubikierros ruuhkassa

Joulukuun alussa pääsin käymään pitkän viikonlopun reissulla Englannin kapitaalissa, Lontoossa. Otin jälleen selvää, mihin pubeihin, baareihin ja pullokauppoihin ehdin vierailulle lyhyen visiittini aikana. Alla listaan mielipiteitäni kyseisistä kohteista.

Big Ben työn alla

Yleisesti sanottuna Lontoo on hintatasoltaan Suomen luokkaa tai hiukan halvempaa. Paikallinen olutkulttuuri on monipuolista, niin pienpanimo-, kuin tynnyrioluiden (real ale) puolella. Useimmissa juottoloissa oli tarjolla hanojen ja pullojen lisäksi jotain tynnyriolutta ja/tai -siideriä. Kaiken kaikkiaan maistamani oluet olivat oikein hyviä ja maukkaita. Palvelu on ystävällistä ja baarimikot sekä myyjät tietävät oluesta paljon. Olut on enemmän seurustelujuoma Englannissa, joten oluiden voltitkin pysyivät hiukan matalempina, joka sopi hyvin omaan vierailuuni. Jos jotain Lontoossa kannattaa ottaa huomioon liikkuessa paikasta toiseen ovat aamun ja iltapäivän ruuhkat, etenkin keskustan alueella. Esimerkiksi metrolinjat olivat muutamana aamuna niin täynnä että puolet ihmisistä jäivät odottamaan seuraavaa laiturille.


Kuulin hiukan liian myöhään, että Bermondseyn alueella Lontoossa sijaitsee tie, jonka varrella on “Beer mile” eli kaljamaili. Kyseisen tien varrelle on pistänyt usea pienpanimo tilansa pystyyn ja siellä olisi myös kauppoja, josta saa aivan tuoretta kamaa ostettua. Esimerkiksi arvostetut Anspach & Hobday ja The Kernel toimivat kyseilellä maililla. Ensi vierailulla vietän varmasti leijonanosan ajastani Bermondseyssa!


Ghost Whale (70 Atlantic Rd, Brixton)

Brixtonilainen pullokauppa sijaitsee usean pienpanimon lähekkä, joten tuotteet tulivat melkein suoraan panimoilta. Palvelu on asiantuntevaa ja ystävällistä. Kauppa on aika trendikäs ja uskottava, yllättävän laajalla valikoimalla.

Ostin: Boxcar – IPA-005, Canopy Brewing Co. – Into The Cold Dark Night ja Into The Highlands

Exmouth Arms (23 Exmouth Market, Clerkenwell)

Exmouth Arms oli ehkä eniten täynnä kaikista vierailemistani paikoista. Pubi on hyvin perinteisen näköinen, niin ulkoa kuin sisältäkin. Valikoima on hyvä ja ruokaakin saa. Harmi ettei ollut melkein tilaa edes asettaa tuoppia alas…

Anspach & Hobday – The Pale Ale

Queen’s Head (66 Acton St)

Kuningattaren pää on kotoisa Blues/Jazz -teemainen olutravintola, jossa on hiukan omalaatuinen sisustus. Baaritiskiä vastapäätä löytyy piano, jota joku baarin asiakkaista alkoi patevästi soittamaan saavuttuamme.

Siren – Oatmeal Stout

Holborn Whippet, London Beer House, The Rake, Utobeer, Exmouth Arms, Bree Louise, Euston Tap, Queen’s Head, Cask Pub & Kitchen

Euston Tap (190 Euston Rd, Kings Cross)

Euston Tap löytyy kahden “pylvään” sisältä Eustonin aseman sisäänkäynnillä. Tilaa on käytetty hyväksi erinomaisesti, jopa yläkerta löytyy! Valikoima oli aika kattava paikallisten suhteen, hanoja on 27 kappaletta. Paikka tuntuu olevan nuorison suosiossa, vanhemman väen ollessa enemmän sisemmissä tiloissa.

Gipsy Hill – Southpaw Real Amber Ale

Bree Louise (69 Cobourg St, Kings Cross)

Perinteinen paikallispubi, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä. Asiakkaita silti riitti rutkasti. Alennuksia on tarjolla niin Camran jäsenistä opiskelijoihin ja sotilaihin. Bree Louise on saanut palkintoja tynnyrisiidereistään ja piiraistaan. Valitettavasti tämä instituutio on suljettu, ilmeisesti rautatien rakentamisen vuoksi. Onneksi ehdin vielä vierailla ennen sen sulkemista.

Titanic – Plum Porter

Cask Pub & Kitchen (6 Charlwood St, Lillington and Longmoore Gardens)

Cask on muihin verrattuna paljon modernimpi ja craft -henkisempi. Valikoimakin on hiukan hienostuneempi, ulkomaisiakin löytyi jonkin verran. 33% alennuksella möivät myös ulos tuotteita. Burgermenu näytti kiintoisalta.

The Kernel – Biere De Saison Raspberry

London Beer House, Queen’s Head, Bree Louise, Euston Tap, Cask Pub & Kitchen, The Rake, Exmouth Arms, Holborn Whippet

Utobeer (24 Borough Market)

Boroughin markettialueella sijaitseva pieni kauppa omasi laajan valikoiman oluita, vaikkakin oman maan tuotteita oli harvemmassa. Esim. Anchoria, Evil Twiniä ja Mikkelleriä löytyi jonkin verran. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Kaupan löytämisessä kesti hetken, älkää epäilkö, kyllä se siellä on!

Ostin: The Kernel – Export Stout

The Rake (Borough Market, 14A Winchester Walk)

Utobeerin sisarbaari, joka sijaitsi marketin lastauslaiturin alueen laidalla, jonka terassi vaikutti melkein jonkun takapihalta. Olutvalikoima on enemmänkin ympäriinsä Englannista, ei vain lähialueelta.

Solvay Society – Tritium Abbey Tripel

London Beer House (24 Charles II St, St. James’s)

Suosikkini tämän reissun pubeista. London Beer House niin tarjoilee kuin myy uloskin tuotteitaan. Viikonlopun alkuillasta pubi on kovin hiljainen, ja musiikin sijasta kuuluu vain baarimikon innokas ja hiukan äänekäs puhe. Maistelulauta maksoi noin 7,5€ ja käsittää kolme 2dl annosta. Maisteltavien oluiden valitsemisessa auttoi se, että oluita sai hiukan testata ensin. Tarjoilu ja palvelu oli muutenkin hyvin asiantuntevaa, ystävällistä ja innokasta!

Gipsy Hill – Hep Cat Session IPA, Fourpure – American Pale Ale, Redchurch – Hoxton Stout

Holborn Whippet (25-29 Sicilian Ave)

Valikoima on vähän heikko muihin verrattuna, paikka oli hyvin täynnä saapuessani. Tilaa oli, mutta paikka tuntui silti jotenkin tyhjältä.

Adnams – Flat White Porter


Tässä lista Lontoon pienpanimotarjonnan tuotteista:

[catlist tags=”LontooOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]


 

Kotiolutta Tampereelta: Tampereen Insinööripanimo

Alkusyksystä 2017 satuin voittamaan Tampereen Insinööripanimon Facebook -arvonnasta tuotepaketin johon kuului 2 olutta, sekä Insinööripanimon logolla varusteltu T-paita. Nyt on vihdoin tullut aika korkata jääkaapissa levänneet oluet ja katella millasta olutta Tampereelta tulee.  Oluiden maistelua ollaan mielenkiinnolla odoteltu, sillä Insinööripanimon blogia seuraillessa on käynyt ilmi, että kavereilla on hyvät puitteet panemiseen.

 

Château de Tammela Brut Excellance:

“Tammelan kotiolut-lordin linnakkeen tuorein mestariteos. Tämä olut on raikas, kirpeän hedelmäinen ja pehmeän viljainen. Nauti kylmänä kuohuviinilasista juhlan kunniaksi.”

 

Juhlistakaamme, sitä että vuosi 2018 on alkanut iloisesti, eivätkä pommit ole vielä pudonneet, vaikka neloskaljaa on saatu kaupasta jo yli kahden viikon ajan. Valitettavasti juhlapaikastamme ei tähän hätään löytynyt skumppalaseja, niin jouduimme turvautumaan pikariin.

Tammelan Brut näyttäytyy lasissa kauniin kirkkaana ja voimakkaasti pirskahtelevana. Oluen pinnalle muodostuu ohut, vaalea vaahto, joka kuitenkin on pitkäkestoinen ja jättää mukavan pitsin lasin reunoille. Tuoksultaan olut on, mitä etikettikin lupaili, hedelmäinen ja kirpsakka – hieman kuohuviinimäinenkin.

 

Olut on suutuntumaltaan hyvinkin pehmeä ja jättää suuhun mukavan kuivakan jälkituntuman. Maussa voimakkaasti läsnä saisonmainen mausteisuus, sivutettuna aavistuksella hedelmäistä vivahdetta. Uniikki ja mielenkiintoinen olut, jonka valmistuksessa on etiketin tietojen mukaan käytetty kahta eri hiivaa.

 

Täystyrmäys DIPA

“Tässä on olut, joka iskee sinutkin kanveesiin. Koita pysyä tolpillasi ja ota toinen hörppy.”

 

Sadalla IBU:lla ja 8,5 %:lla siunattu Täystyrmäys kaatuu lasiin rusehtavan oranssina, väri on sävyltään DIPAmaisen syvä. Olut kerää päälleen paksun, luonnonvalkean ja todella kauniin kermaisen vaahdon.

Tuoksu on miellyttävä ja intensiivinen: vahva jenkkihumalan puraisu, jota tasapainoittaa makea mallas. Myös vahva hedelmäisyys on aromissa mukana ja taustalla leikittelevä karamellimallas tukee koko settiä erinomaisesti.

Maultaan olut on erittäin täyteläinen ja vallaten koko paletin, maku viipyilee ja kehittyy suussa pitkään. Mallaspohjaltaan olut on oikein loistava. Oluen pullotuksesta kirjoitushetkeen on kulunut noin 7kk, joten humaloinnin suurin puraisu on saattanut jo ehtiä hieman laantumaan, mutta Chinook ja Palisade jaksavat kuitenkin katkerollaan ja aromillaan puskea mukavasti tuoden vielä pitkän kypsytyksenkin jälkeen selkeän IPAmaisen aromin. Vahvat alkoholiprosentit eivät paista lainkaan läpi, vaan paketti pysyy tasapainoisesti kasassa alusta loppuun: erittäin hyvä – otamme toisen hörpyn!


Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle maittavista oluista – näemmä manselaisilta kotipanijakollegoilta oluenpano sujuu mallikkaasti!

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – FR35H American Lager

Laitila avaa vuoden 2018 uniikilla uutuudella FR35H American Lagerilla. Internetslangimaisesti akronyymillä nimetyn “Fresh” lagerin numerot 35 viittaavat tämän oluen jippoon, eli siihen, että olueen käytetyt humalat on poimittu, lähetetty Ameriikasta asti Suomeen, ja käytetty oluenkeittoon kaikki 35 päivän sisään. Tämän voidaan olettaa olevan jonkin sortin ennätys suomalaisessa oluenteossa. Tölkin teksti tietää kertoa, että oluen panemisessa on käytetty humalointitekniikkana tuorehumalointia.

 

Humalien tuoreuden huomaa oluesta välittömästi: olut on kalpea kuin IPA ja tuoksultaan erittäin voimakas; jenkkihumalaisen sitruksinen, hyvin katkera ja voimakkaan ruohoinen. Raikas humalointi vallitsee aromia niin voimakkaasti, ettei tuoksusta pääse tutkiskelemaan oluen mallaspohjaa sen tarkemmin.

Makua hallitsee, ei mitenkään yllättäen, intensiivinen humalointi – tosin hyvin eri tavalla mihin normaalisti on totuttu. Olut on hyvin katkera lageriksi, mutta samalla virkistävä ja erittäin raikas. Maun loppuliukua kohden voi maistaa keksimäistä maltaan makeutta.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 14/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 33/40
Yhteispisteet: 77/100

 

Laitilan FR35SH todellakin kulkee humalointi edellä ja tästä syystä olut sopiikin humalan ystävälle varmasti erittäin hyvin.


 

Toveri Budapestissa 2: Lisää Olutta

Tulipa taas vierailtua Budapestin kaupungissa tutkimassa viimeksi jääneitä kauppoja ja kuppiloita. Tällä kertaa listalleni kertyi vielä suurempi lista kohteita, jotka onneksi yhä sijoittuivat ryppäinä pääasiassa Pestin keskusta-alueelle. Kerron tässä käymistäni paikoista, sekä mitä oluita niissä maistoin. Paikallisista oluista voisin yleisesti sanoa, että Monyon ja Mad Scientistin tuotteet ovat säilyttänet, jopa kasvattaneet tarjontaansa niin baareissa kuin kaupoissa.

Rizmajer, Pepin, Legenda, Belga Sörözö, Krak’n Town, Monyo Cafe, Elezstö, Hops Beer Bar.

 

Belga Söröző/Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

Budan rantabulevardilla sijaitseva belgialaisiin oluisiin erikoistunut kuppila oli varmaan yksi persoonallisimmista vierailun kohteistani Budapestissa. Craft Beer -teemaan hiukan väsyneenä nähtyäni sitä useimmassa paikassa matkallani, Belgian Brasserie Henri oli raikasta vaihtelua vanhanaikaisella sisustuksellaan ja klassikko-oluiden valikoimallaan. Pestin hintoihin verrattuna olut oli hiukan hintavampaa, 3-5e per tuopillinen, mutta valikoima olikin maailman arvostetuimpia Rochefortista Kwakiin.

Hoegaarden – Grand Cru 8,5%

 

Bestia (Szent István tér 9)

Moderni Yökerho/olutravintola Pestin turistialueen keskellä. Valikoima kattoi erilaisia tyylejä sekä useaa paikallista tuotetta. Valitettavasti toivomani “Duke Of Budapest” oli loppu baarissa vieraillessani. Palvelu oli mielestäni vähän hidasta ja vaikkakin olutta oli montaa erilaista, eivät maistamani oluet olleet kovin vakuuttavia. 2dl:n maisteluannos maksoi noin 2 euroa.

Hübris – Halál Dry Stout 4,2%

Guri – Hello Cherry 4,3%

Hekkelberg – Frederick Hekkelberg Pils 4%

 

Hops Beer Bar (Wesselényi u. 13)

Pestin bilekaupunginosan sydämessä sijaitseva enemmänkin skottilaisiin pienpanimoihin (Brewdog, Tempest) keskittynyt pieni ja mukava kuppila. Tunsin oloni tervetulleeksi, vaikka olinkin alkuillan ainoita asiakkaita. Baari oli koristeltu lattiasta kattoon lasinalusilla ja olutkoreilla. Skottipainotuksesta huolimatta löysin myös maukasta paikallista heidän muutamasta hanastaan. Hintaa tuli noin 2,5e 0,33 litran annoksesta.

Brew Your Mind – Yellow Haze APA 5,4%

 

If Jazz Cafe (Ráday u. 19)

Eläväisellä kävelykadulla sijaitseva jazzbaari, jossa on jopa livemusiikkia klo 20 jälkeen. Valitettavasti olin jälleen liian aikaiseen liikkeellä. Hanavalikoima oli surullinen, mutta pullovalikoima korvasi ainakin hiukan. Esiintymisten alkaessa voisin kuvitella voivani viettää enemmänkin aikaa If Jazz Klubilla, jammaillen iltamyöhään. Hinnat eurosta noin kolmeen.

Horizont – Flamand Porter (Bourbon Edition) 7,5%

 

Kandalló Kézműves Pub (Kertész u. 33)

Siisti, hiukan yökerhomainen pienpanimoravintola, jolla oli miellyttävä määrä paikallisia tuotteita suurella liitutaululla. Oluiden maisteluhinnat vaihtelivat 1.5 eurosta 3:een. Söin ravintolan perusburgerin, joka oli kohtuuhintainen ja oikein maittava tilaamani dipan kanssa. Suosittelen käymään lounaalla jos Budapestissa käyt.

Brew Your Mind – Evermind DIPA 8,2%

 

Krak’n Town (József krt. 31a)

Steampunk -tyylinen kahden kerroksen ravintola/yökerho. Alakerta oli suljettuna vierailupäivänäni, joka oli maanantai-ilta. Siellä on kuulemma vielä mielenkiintoisempaa sisustusta. Tarjolla oli niin muiden kuin omaakin olutta ja niitä osattiin kuvailla ja suositella kiitettävästi. Tunnelma Krak’n Townissa oli kohdallaan ja nautin olostani.

Krak’n Town – Krak’n Town IPA 6%

Erjesztők Klubja – Nitro Dark Ness American Porter 6,5%

 

Különleges Sörök Boltja (Hegedűs Gyula u. 32)

Hiukan muista kohteistani erillään, Margit -saaren korkeudella Pestin puolella, sijaitsi pieni ja ystävällisen palvelun omaava pullokauppa. Kauppa sijaitsi hiljaisella kadulla ja tunnelma oli hyvin rauhallista muutenkin. Valikoima koostui niin ulkomaisista tähdistä kuin myös paikallisista. Hinnat vastasivat mielestäni oluiden tasoa, mutta olivat silti etenkin suomalaisstandardilla huokeilta. Ostin mukaani esimerkiksi Omnipollon Noaa sekä Csuporin Kvass Alea.

 

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Lähellä Oktagonia löytyi hiukan hämmentävästi sisustettu pienpanimopubi. En osannut päättää, yrittikö baari olla brittipubi, unkarilainen perheravintola vai meriteemainen kuppila. Valikoima taasen oli hyvinkin vakuuttavaa; tarjolla oli vain omia tuotteita, mutta niitä olikin tarpeeksi täyttämään useampaakin hanaa ja monesta eri tyylistä myös. Palvelu oli myös ystävällistä, vaikkakin englantia baarimmikko osasi erittäin rajoitetusti. Saatiin kuitenkin hyvää olutta tuoppeihin verrattain vähällä vaivalla ja kilpailukykyisin hinnoin.

APA 4,5%

Farkas 12%

Irish Stout 4,5%

If Jazz Cafe, Rizmajer, Legenda, Kandallo, Elezstö, Marionett Craft Beer Bar, Krak’n Town, Bestia, Belga Sörözö.


 

Marionett Craft Beer House (Vigadó tér 1)

Erittäin ruman joenvarsihotellin pienpanimobaari oli yllättävän siisti ja simppelisti sisustettu. Tiskin taakse oli laitettu räsynukkeja roikkumaan, joka kai sitoi baaria kaimaomistajaansa. Tarjolla oli miellyttävä valikoima paikallisia pienpanimotuotteita, noin 2-3e maisteluhinnoin. Ulkona istuessa hotellibaarista parhaat näköalat kaikista kuppiloista.

Reketye – Ravasz Hód 6,5%

 

Monyo Café (Kálvin tér 7)

Monyon olutkahvila sijaitsee hyvällä paikalla Kálvin térin aseman lähellä. Sisustukseltaan paikka ei ole kummoinen, mutta panimon tuotteet ovat olleet aina mielestäni Budapestin parhaita ja täältä niitä saa parhaiten. Baaritiskille asennetut keinut olivat yllättävä ja hauska lisä! Auttavatkohan ne humalaisia asiakkaita pysymään pystyasennossa? Baarissa oli paljon asiakkaita ja hinnat olivat huokeita, n. 1,5€ – 2€ 2-4dl:n tuopista.

Monyo – Kölsch 4,5%

 

One Beer Bar (József krt. 63.)

Yökerho Corvinin aseman läheisyydessä. Tarjolla oli pääasiassa saksalaisia ja tsekkiläisiä lagereita. En ainakaan omalla vierailullani nähnyt lainkaan paikallisia tuotteita. Paikka onkin enemmän bilettämistä varten mielestäni. 0,3 -litrainen tuoppi maksoi n. 1.5€-2€.

Erdinger – Festweisse 5,7%

 

Pepin Craft Brewery (Tompa u. 26b)

Elesztöä lähellä sijaitseva pieni kulmabaari tarjosi muutamaa paikallista hanasta, sekä lisää pulloissa. Palvelu oli mielestäni ystävällistä ja asiantuntevaa. Suurta naapurin biergardenia karsastaville paras lähialueen paikka, jos oluthammasta kolottaa. Hinnat vaihtelivat 2€sta noin 3€n.

Fehér Nyúl – IPA 6,5%

 

Rizmajer (József krt. 14)

Viimeksi ollessani Budapestissä olin pettynyt, koska Rizmajerin pääkuppila sijaitsi niin kaukana keskustasta. Tällä kertaa päädyinkin uuteen siistiin sivukonttoriin, joka sijaitsee lähellä Blaha Lujzan lähellä. Illalla käydessäni baari oli aika täynnä ja 14 oluthanaa kaatoivat oman panimon tuotteita tiuhaan tahtiin.  Kahden desin maisteluannokset olivat verrattain halpoja ja baarimikot osasivat suositella isosta ja vaihtelevasta valikoimasta.

Rizmajer – Popcorn IPA 6,5%

Rizmajer – Gyömbér 5,5%

Rizmajer – Silvaz 4,3%

Rizmajer – Málnás Búza 5,5%

 

Skål (Dohány u. 1)

Etenkin iltaisin suosittu baari tarjoilee vain muutamaa paikallista erikoisolutta, ja valikoima onkin suunniteltu tarjoamaan kaikille jotain, viininjuojista craftbeerin faneihin. Sisustus muistutti Helsingin Sori Tap Roomia, mutta hiukan halvemmalla, paikallisella vivahteella. Ihan boheemi paikka, jossa nauttia olutta matkalla suurempiin paikkoihin.

Monyo – Flying Rabbit American IPA 6,5%

Monyo – WHT IPA 6,1%

 

STart Craft Beer Bar (Kazinczy u. 20)

Helppo ja selkeä kaksikerroksinen olutkapakka, Pestin suosituimman ruin-baarin, Szimpla Kertin, lähellä. Hops Beer Bar sijaitsee nurkan takana, mutta paikkojen valikoimat ovat selkeästi erilaisia, jotta kilpailu kiristyisi liian pahasti. STartissa on monipuolinen paikallisten oluiden tarjonta keskeisenä osana, normaalein hinnoin. Sisältä paikka on hiukan kapakkamaisempi kuin muuta käymäni paikat, mutta tunnelma oli alkuillasta miellyttävää. Suosittelen käymään syömässä naapurin Street Food Karavanin kojuilla syömässä!

Silver Street – Wheat 4,5%


Ohessa myös tuliaisoluiden arvosteluja:


[catlist tags=”BudapestOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]


 

Canopy Beer Co. – Into The Cold Dark Night

Into The Cold Dark Night 7,1%

“This strong stout will warm your cookies.”

Joulukuun alkupuolella kävin kaupunkilomalla Lontoossa, jossa vierailin Brixtonin kaupunginosassa pullokauppa Ghost Whalessa. Naapurissa, Herne Hillissä, toimii Canopy Beer Co., jonka tuotteita minulle lämpimästi suositeltiin. Mukaan lähti esimerkiksi tämä epäimperiaalinen talvistout, joka vielä näin jälkikäteen tulee vuoden talviolutkalenterin hännille.

Lasissa olut on tumma ja sen pinnalle muodostuu luonnonvaalea, mutta lyhyt vaahto. Olueeseen on lisätty perusaineiden lisäksi vehnää, kauraa, kardemummaa ja kaakaonibsejä. Mausteet juuri ovat voimakkaimpana oluen mausssa sekä kahvinen kitkerä paahteisuus. Oluessa tuntuu olevan runkoa, mutta varmuus siitä tulee vain yhdellä tapaa!

Kitkerä ja hapan paahteisuus ovat enemmän pinnalla oluen maussa, mausteiden ja makean suklaan ottaessa hiukan hillitymmän roolin. Kaneli tuntuu oluessa enemmän kuin maistuu. Into The Cold Dark Night on täyteläinen ja jälkimaku on pitkä, etenkin kardemumma maistuu vielä hetken juomisen jälkeenkin. Kokonaisuutena olut on verrattain tuju kokonaisuus, mutta silti ihan hyvä, Tovereiden mielestä Stonen Xocoveza oli kuitenkin parempi ja mielenkiintoisemmin maustettu talvistout.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 13/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 5/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 63/100


 

Peppar Ale

Peppar Ale lisättiin tehtävien oluiden listalle yhden toverin paremman puoliskon pyynnöstä ja aluperäinen resepti olikin tuplapukille! Emme kuitenkaan ehtineet saada kegeraattoriamme toimivaan kuntoon tarpeeksi ajoissa, joten vaihdoimme hiukan lennosta lagerin aleksi. Hiivan muuttumista lukuunottamatta oluen resepti kuitenkin säilyi lähes samana; ehkäpä nyt kun kylmälaitteet toimivat, teemme Piparipukin seuraavaksi.

Piparimausteita ja muita lisukkeita.

Piparimausteiden määrien päättämisessä käytimme hyväksi BYO:n brewspices -kaaviota sekä Kinuskikissan piparkakkureseptiä mausteiden keskinäisten suhteiden määrittämiseksi. Käytimme kokonaisia mausteita ja tuoreita hedelmiä. Danstarin Windsor -hiiva valikoitui sen matalan attenuaation vuoksi, jolloin olueeseen jää enemmän käymättömiä sokereita eli saamme siitä makeamman ja täyteläisemmän. Lisäksi olueeseen tuli keiton lopussa siirappia ja laktoosia vielä lisäsäväytystä antamaan.


Resepti:

Maltaat:

2,25 kg Viking Organic Munich (55%)

1,6 kg Viking Organic Pale Ale (39%)

0,2 kg Viking Caramel Wheat (5%)

0,05 kg Simpson’s Chocolate Malt  (1%)

Mäskäys:

54 ºc / 35 min

68 ºc / 75 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

g/l  Hallertauer Mittelfrüh pellettejä, keiton alkaessa.

g/l  Hallertauer Mittelfrüh pellettejä, kun 10 min. keitosta jäljellä.

Extrat:

kanelitankoa

kardemummaa, kokonaisena

neilikkaa, kokonaisena

inkivääriä, tuoreena ja pilkottuna

pomeranssia

tummaa siirappia, sulautettu veteen erikseen ja lisätty keiton lopussa

laktoosia, sulautettu veteen erikseen ja lisätty keiton lopussa

Hiiva:

Lallemand Danstar Windsor, 10g


Mausteiden juuri oikein saaminen ensimmäisellä kerralla olisi ollut hiukan ihmeellistä, joten olimme varautuneet ylimaustuneeseen olueeseen. Valmista tuotetta maistaessa kuitenkin olut olisi voinut hyötyä vielä runsaammasta maustamisesta. Paitsi inkiväärin suhteen, mutta sekään ei puske liian voimakkaasti läpi, vain vähän enemmän muihin verrattuna.

Skool!


 

Grand Noel

Jälleen kerran maistelemme omia tuotoksiamme Olutkalenterin viimeisillä päivillä! Tänään on esittelyssä belgialaistyylinen vehnäolut, joka on tuunattu hiukan lämmittävämmäksi ja mausteisemmaksi, tuomaan tukea ja turvaa kylmään talveen.

Idea Grand Noeliin lähti syksyllä Budapestissa, Brasserie Henrin terassilla, josta tilasin pullon Hoegaardenin Grand Cruta. Olutta hörppiessäni tuli mieleen, voisimmeko tehdä jotain hiukan samanlaista, mutta jouluisemmalla ja pehmeällä teemalla? Olimme jo aiemmin kokeilleet tehdä witbieriä, mutta tällä kertaa päätimme tehdä sen kaikkien tyylin erikoispiirteiden mukaan: mallastamatonta vehnää runsaissa määrin, maustekimara mukana sekä oikea hiiva. Valitettavasti pienen väärinkäsityksen jälkeen käyttämään Safalen US-05 kuivaa alehiivaa, mikä ei kuitenkaan maailmanloppu ollut.

Keittoon heitettävien mausteiden mittailua.

Witbierin perinteisten mausteiden, korianterin siemenen ja pomeranssinkuoren lisäksi päädyimme lisäämään talvitunnelmaa appelsiininkuorella, kamomillateellä, hunajalla sekä appelsiinin lihalla sekundäärissä. Lisäksi alkoholin määrä on vähän normaalia kovempi, jotta voimme olutta pokkana kutsua talviseksi lämmittäjäksi.


Maltaat:

1,6 kg Brewferm Wheat Flakes (42%)

1,6 kg Viking Organic Pilsner (42%)

0,3 kg Simpson’s Malted Oats (8%)

0,3 kg Viking Organic Munich (8%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

3 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, keiton alkaessa.

1,5 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, 10 min. ennen keiton loppua.

Appelsiininlihan valmistelua sekundääriin.

Extrat:

korianterin siementä, kevyesti murskattuna

pomeranssin kuorta

appelsiinin kuorta

kamomillateetä, valmistettu erikseen ja lisätty keiton lopussa

appelsiininkukkahunajaa, sulautettu kevyesti veteen ja lisätty keiton lopussa.

appelsiinin lihaa, pakkasesta sitruunahapon kautta sekundääriin.

Hiiva:

Fermentis Safale US-05, 10g

 

 

Panopäivä sujui ongelmitta, paitsi että unohdimme ottaa huomioon heikomman tehokkuuden prosessissa mallastamattoman vehnän vuoksi. Ensi satsiin tätä korjaamaan suunnittelemme kaurankuorien lisäämistä, 20 minuutin betaglukaanitaukoa 45 ºC:ssä sekä hitaampaa huuhtelua, jos mahdollista. Myös witbierhiivan lisäys on listalla.

Olut on mielestäni yksi onnistuneempia kokeilujamme, etenkin siinä mielessä millainen lopputulos on verrattuna suunniteltuun olueeseen. Grand Noel on yhtaikaa verrattain raikas, mutta silti aika monisyinen witbier. Pitänee tehdä useamminkin witbierejä, vaiva ei ollut normaalia suurempi, mutta tulokset ovat aika maukkaita!


Kippis!