Kuinka suunnitella olut

Tämän päivän julkaisu on 200. kerta kun kirjoitamme oluesta tällä sivustolla! Asian kunniaksi avaamme prosessia, jolla päätämme, mitä olutta teemme ja miten. Yleisestä mielenkiinnosta aiheeseen ja ehkä pienestä pakkomielteisyydestä johtuen olen vuosien mittaan kirjoittanut varmaan kolme tai neljä kertaa enemmän reseptejä kuin mitä olemme edes ehtineet tehdä, joten kokemusta omasta työtavastamme löytyy aika paljon!

Inspiraatio ja välineet

Keksimme idean palasia tuleviin oluisiimme kaiken aikaa; joku saattaa hihkaista huvittavan nimen, toinen löytää ruokakaupan hyllyltä uuden innostavan ainesosan, kolmas lukee artikkelin uudesta oluttyylistä.. Näistä ideoista kehkeytyy pohja resepteillemme, jotka käsittävät kaikkea hyvin perinteisistä oluista erittäin kokeellisiin ja mausteisiin erikoiseriin. Emme ole vielä kovin paljoa palanneet vanhoihin resepteihimme, mutta kakkos- ja kolmosversioiden panemiseen on jo valmistauduttu uudistamalla reseptiikkaa ja miettimällä, kuinka niitä voisi tuoda lähemmäs haluttua makua. Näistä on helppo kasvattaa reseptipankkia, josta sitten myöhemmin on helppo ammentaa. Teemme myös silloin tällöin SMaSH-, eli single malt and single hop -tyylisiä oluita, joissa pääsemme kokeilemaan uusia humalia ja maltaita hallitummassa ympäristössä.

Kun tiedämme, mitä oluesta haluamme, onkin aika aloittaa ajatusten kirjoittaminen itse reseptiksi. Kaikilla meistä on omat tietolähteemme ja tapamme tehdä reseptejä; toinen tekee enemmän intuitiolla ja toinen vaikkapa enemmän numeroita pyörittämällä. Listaan tähän käyttämiäni tietolähteitä sekä softia ja suluissa perään, mitä niillä teen.

byo.com (osittain ilmaiseksi ihan kivasti tietoa klassisista oluttyyleistä)

kegerator.com (kegeraattorimyyjä, mutta silti informatiivinen sivusto, josta löytyy pano-ohjeita kivasti erikoisillekin tyyleille)

beersmith.com (ensimmäinen sivu, jota käytin tiedonhakuun. Kuin byo, mutta löytyy myös jäsenten reseptejä aika paljon.)

Grainfather Calculators (käytän enimmäkseen vesimäärien, mäskäystehokkuuden ja toisinaan alkoholiprosentin laskemiseen)

brew.grainfather.com (kirjauduttava sivusto, jossa voi luoda omia reseptejä nettiin kivasti. Helppokäyttöinen ja sinne pystyy tallentamaan datat panopäivältä jos ei kynä ja paperi miellytä. Käytän aika paljon pohjareseptin tekoon, sillä tyylillisten speksien rajoissa pyöriminen näkyy tässä sovelluksessa helpon visuaalisessa muodossa)

Brewer’s Friend (tämäkin on kirjauduttava sivusto, mutta vähän levottomampi ulkoasultaan kuin edellämainittu. Käytän heidän laskureitaan yksittäisiin juttuihin, kuten vedensäätösuolojen määrien laskemiseen. Niihin ei tarvitse kirjautua.)

– Kirjallisuutta (How To Brew, Brewing Elements -kirjasarja, Radical Brewing…)

Lisäksi, kun tulee outoja ajatuksia ja kysymyksiä mieleen, selailen paljon eri forumeita, joissa viisaammat kotipanijat ovat jo kokeilleet kaikkea mahdollista auringon alla. Etenkin olueeseen laitettavien mausteiden ja hedelmien määrät ja lisäyshetket ovat arvokkaita tiedonjyviä. On ihmeellistä, kuinka paljon yksityiskohtaista infoa oluen panemisesta löytää, kun vain vähän googlailee!

Työtavoista

Meille on kehittynyt tiettyjä työtapoja ja suosikkiraaka-aineita, jotka vaikuttavat tekemäämme olueen ja sitä kautta myös resepteihimme. Kirjoittelen tähän hiukan, millaisia “ohjenuoria” käytämme reseptiemme rakentamiseen.

Mallas ja mäskäys:

Olemme suurimmalti osin hankkineet maltaat oluisiimme valmiiksi rouhittuina, mutta tähän tuli muutos kun hankimme myllyn ja rupesimme itse rouhimaan maltaamme. Vähän on vielä tekemistä kun lopputulos tuppaa ikävästi heittelemään mutta pikkuhiljaa rupeaa löytymään oikea karkeus eri maltaille.

Yleensä leijonanosa reseptin maltaasta on pohjamallasta, kuten pale ale- tai pilsnermallasta. Munich ja vienna ovat myös tilanteen mukaan toimivia, kuten myös brittiläiset. Näitä voi myös sekoitella, esimerkiksi pale ale-maltaan sekaan lisätty pilsneri antaa hiukan rapsakasta, jyväistä fiilistä.

Eri viljalajit ja karamellimaltaat antavat kiinnostavia makuja ja voivat vaikuttaa suutuntumaan. Paahdettujen maltaiden (ja myös karamellien) kanssa kannattaa olla varovainen, ettei niiden antama maku tule liian voimakkaasti esille ja pilaa koko olutta. Olemme kylmäuuttaneet mustia maltaita mäskäämisen sijasta osassa oluita, jotta niiden antama kitkerä maku hilliintyisi ja käytämme ohrahiutaleita useassa oluessamme parantamaan oluen muodostamaa vaahtoa. Pieniä asioita, mutta lopputuloksen kannalta merkittäviä.

Yleisesti ottaen hillitty ote eri maltaiden lisäämisessä auttaa luomaan tasapainoisempia oluita. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen kerta kun käytimme ruismallasta oluessamme, suutuntuma oli melkoisen “ainutlaatuinen”.

Mäskäämme lähes aina 90 minuutin ajan 65-68 ºC asteen haarukassa. Matalampi lämpötila tuottaa kuivempaa ja vahvempaa vierrettä, kun taas korkeampi antaa enemmän suutuntumaa ja vähemmän käymiskelpoisia sokereita. Nostamme yleensä vierteen lämpötilan 78 asteeseen mäskäyksen lopuksi jotta huuhtelu helpottuisi.

Humala ja keitto:

Nykyään humalien käyttö oluen teossa on aika monipuolista. Humala vaikuttaa oluen makuun, katkeruuteen, suutuntumaan ja paljon käytettynä antaa ruohoisen tuntuman suuhun. Katkeruus ja sen pistävyys perustuu pääasiassa kolmeen asiaan: kuinka paljon ja milloin humalaa lisätään sekä paljonko alfahappoja (katkeruuteen pääasiassa vaikuttava osa) käytettävässä humalassa on.

Yleensä vanhemmissa humalissa (esim. jalohumalat) on matalat alfahapot, joten niitä lisätään olueeseen enemmän ja antavat näin pehmeämmän, paksumman ja ruohoisemman lopputuloksen. Moderneilla humalilla taas saa useimmiten sopivan katkeron olueen vähäisellä määrällä, mutta lopputulos saattaa olla myös pistävämpi.

Maailman ympäri löytyy humalia, joissa on paljon erilaisia aromeja ja makuja; eurooppalaiset perinteiset humalat ovat yrttisiä, pehmeitä ja mausteisia, amerikkalaiset ovat mäntyisiä ja sitruksisia, mutta suosikkejani ovat australialaiset ja uusiseelantilaiset uudet humalat, joissa on hyvin makeita trooppisten hedelmien vivahteita.

Mitä aikaisemmin humalaa lisätään keittovaiheessa, sitä voimakkaammin siitä irtoaa katkeruutta. Keittovaiheen loppupuolella taas humala antaa enemmän makuja kuin katkeroa. Keitämme vierteitämme joko 90 tai 60 minuuttia, riippuen panemastamme oluesta; pidempi keitto vaikuttaa väriin, oluen vahvuuteen sekä auttaa pilsnermaltaalla mäskättyjä oluita välttämään diasetyyliä.  60 min – 0 min välissä lisätään yleensä humalat ja mausteet, mutta väillä annamme niiden myös seistä keiton jälkeen hitaasti jäähtyvässä vierteessä jopa parikymmentä minuuttia. Kuivahumaloimme tarpeen mukaan yleensä 5 päivää ennen oluen kegitystä/pullotusta.

Hiiva, käyminen ja kypsytys:

Hiivakannan valinta vaikuttaa ratkaisevasti lähes kaikkeen oluen lopullisessa maussa. Täyteläisyys, kirkkaus, vahvuus ja itse makukin vaihtelee sen mukaan, miten käymistä kontrolloi ja ylläpitää.

Kuivahiivoja on helpompi säilyttää ja varastoida, eivätkä ne yleensä vaadi startterin tekoa. Olemme alkaneet kuitenkin panostamaan nestehiivojen käyttöön, sillä niistä saadaan terveempi hiivakanta olueeseen käymään ja näin virhemakujen määrä laskee.

Oluen käymislämpötila määräytyy ensinnäkin siitä, onko kyseessä lager vai ale. Lagerit käyvät 10 ºC asteen paikkeilla ja alet taas 18 ºC:sta jopa 30 ºC:een, riippuen tyylistä ja hiivakannasta. Emme yleensä käytä oluitamme sekundäärissä, ellei kyseessä ole esim. hedelmäolut. Eri oluet vaativat pidemmän ajan kypsyä: lageroimme oluitamme 3 asteen luokassa viikoista kuukausiin ja kypsytämme vahvempia oluita tarpeen mukaan.

Vesi & pH:

Suomalainen hanavesi on aika kelvollista käyttää sellaisenaan oluen tekoon, mutta välillä säädämme sitä vähän mineraaleilla. Mäskäystä eteenpäin vievät entsyymit maltaissa vaativat tietyn pHn, 5.2-5.6 välillä toimiakseen ideaalisti.

Yleensä pH mäskissä pysyy toivotun pHn yläpuolella. Tummemmat maltaat laskevat pHta joskus jopa ideaalin mäskäyspHn alapuolelle.  Käytämme pieniä määriä kipsiä ja kalsiumkloridia laskemaan hapokkuutta. Kalkki ja ruokasooda taas ovat apunamme jos sitä täytyy nostaa. Vesiarvot olen napannut HSY:n julkaisemista vesitutkimuksista.

Mausteet ja hedelmät:

Hedelmät sekundääriin; tuoreet pilkottuna pakastimesta, pyreet pästoroituina jos mahdollista. Mausteet lisätään yleensä keitossa tai sekundäärissä. Kylmäuutettu kahvi lisättiin pullotuksessa. Vaniljan ja kanelin voi tehdä myös uutteena, yleensä vodkaan. Kannattaa varoen käyttää hedelmiä jotka ovat maultaan hapokkaita (kuten kiiviä ja ananasta), koska hapokkuus voi vaikuttaa negatiivisesti vaahdon muodostukseen.

Sokeri:

Sokeri auttaa nostamaan oluen alkoholiprosenttia ja se myös ohentaa olutta. Toisiin tyyleihin se on tärkeä osa mutta perusoluisiin erikseen lisätyllä sokerilla ei ole yleensä tarvetta. Käytämme useimmiten ruokosokeria, hunajaa tai laktoosia, riippuen paljonko väriä haluamme ja mitä makuja on tarkoitus saada. Lisäämme nämä yleensä keiton lopussa, jota ennen ehdimme mitata itse vierteen arvot talteen.

Omat kaavakkeet

Kun ostimme Grainfatherin pari vuotta sitten, aloimme samalla kirjoittamaan panon aikana mitattuja arvoja ylös. Itse tekemämme lomake tälle tiedolle on päivittynyt jo muutamaan otteeseen ja olemme myös siirtäneet jokaisen oluen reseptin digimuotoon. Lisäksi olemme luoneet exceltaulukoita, joilla voimme helpommin seurata, kuinka oluidemme valmistuminen etenee. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi verrata, onko tehdyssä oluessamme jotain vikaa.

Ohessa olevasta tyhjästä reseptilomakkeesta näkee, mitä otamme ylös. Tämä lomake on kehittynyt ja tarkentunut jo neljänteen versioonsa ja alamme olemaan tyytyväisiä siihen pikkuhiljaa. Muistiinpanojen tekeminen tähän kaavakkeeseen helpottaa panopäivän aikana huimasti.

Olutlomake v4

Tarkka ja huolellinen muistiinpanojen teko auttaa etenkin panojemme tehokkuuksien määrittämisessä, jolloin pystymme tarkemmin panemaan tietyn määräisiä ja oikean vahvuisia satseja olutta. Selvitämme yleensä kaksi tehokkuutta jokaisen oluen panemisesta. Mäskäystehokkuus kertoo, kuinka paljon sokereita irtosi mäskistä vierteeseemme verrattuna parhaaseen mahdolliseen määrään. Panimotehokkuus taas kertoo, kuinka tehokas koko prosessi mäskäyksestä keittoon ja käymisastiaan siirtämiseen on.


Toivottavasti näistä vinkeistä ja linkeistä on sinullekin jotain hyötyä. Loppujen lopuksi perusasioiden oppimisen jälkeen pallo on paljolti omissa käsissä ja vain taivas on rajana, joten ei kun kirjoittamaan uutta reseptiä!

Erdinger 5-pack

Kotimatkalla Berliinistä nappasin mukaani Erdingerin panimon vehnäolutkimaran Tegelin verovapaasta kaupasta. Maistelin niitä pitkin vuotta silloin tällöin ja nyt on aika antaa mielipiteeni yhden suosituimman vehnäolutpanimon tuotteista!


Erdinger – Dunkel 5,3%

Erdingerin tumma vehnäolut on karamellisen tumman ruskea ja kirkas väriltään, runsaan kermaisella luonnonvaalealla pintavaahdolla. Karamellisen maltainen tuoksu peittää vehnäoluelle tyypillisiä piirteitä aika tehokkaasti ja taustan hiukan imelä ja paahteinen aromi komppaa kokonaisuutta aika hyvin. Maultaan olut on yllättävän suoraviivainen; kevyt runko, pieni metallinen sivumaku ja rusinainen karamellimallas muodostavat vähemmän runsaan, mutta raikkaamman dunkelin kuin muut maistamani vastaavat. Jälkimaku antaa vähän pistävää happamuutta. Toisaalta pieni lisämaku ja raskaampi pohja olisivat lisänneet pisteitä.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 65/100



Erdinger – Weissbier 5,3%

Erdingerin perusvehnä näyttää oikein nätiltä lasissa. Kermainen vaahto, säilyvä pitsi ja hyvä karbonaatio kruunaavat samean kultaisen oluen. Tuoksultaan olut ei ole liian voimakkaasti banaaninen tai neilikkainen, joten kokonaisuus on raikkaampi kuin yleisesti. Taustalla myös sitrusta ja rautaa. Toisaalta Weissbier voisi maultaan olla vähän tujumpi. Alkoholi tuntuu myös maistuvan vähän läpi, lämmittää kurkkua hiukan. Muitakin tovereita ihmetytti alkoholin maistuminen näillä volttitasoilla. Suussa olut on kermainen, makean hapahkolla, vähän katkeralla ja pistelevällä jälkimaulla. Olut on helposti lähestyttävä ja helposti juotava, enkä ihmettele, että on yksi tunnetuimmista vehnäoluista maailmalla.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 71/100


Erdinger – Pikantus 7,3%

Pikantus on Tumma vehnäbock, eli maltaisempi ja vahvempi vehnäolut. Lasissa sillä on ruskeanpunertava taustasävy, muuten samean tummanruskea. Vaahdon määrä on aika valtava. Tuoksultaan Pikantus on aika tasapainossa karamellisen maltaan ja banaaninraikkaan vehnämaltaan kanssa. Toveri Joona kuvailee tuoksua metalliseksi, olen samaa mieltä. Alkoholin puraisu ei ole liian kova, sillä voimakkaampi maltaisuus ja runsas vehnähiivan läsnäolo tukevat sitä ja antavat oluelle vahvan, mutta silti menettelevän raikkaan maun. Olut on kuitenkin verrattain kevyt tuntumaltaan ja jälkimaussa päätyy aika makeaksi. Weizenbockiksi yllättävän juotava veto! Käytämme tätä varmasti inspiraationa tulevaisuudessa, kun joskus päädymme tyyliä kokeilemaan.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 69/100


Erdinger – Weissbier Kristallklar 5,3%

Kristallweiss on monien ihmisten mielestä yksi huonoimmista oluttyylistä, pääasiassa siksi, että sen valmistuksessa tärkeä oluen suodattaminen heikentää saksalaisille vehnäoluille tyypillistä makurikkautta. Testataan nyt kuitenkin ennen kuin täysin tuomitaan.

Olut muistuttaa Erdingerin Weissbieriä ulkonäöltään, paitsi että se on kirkas eikä samea. Muistuttaa jopa lageria jonkin verran. Tuoksu ja maku tuntuvat virtaviivaisemmilta kuin hefeweissessä. Ohut myös maistuu vähän ohuelta ja panimon tyypillinen metallinen kuiva tuntuma maistuu voimakkaammin tässä. Kristallklar osaa jotenkin olla raikas ja selkeä, mutta samaan aikaan oudon ummehtunut ja tylsä. Täytyy sanoa, että suodatus ei ainakaan tällä kerralla olutta parantanut.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 15/40

Yhteispisteet: 49/100



Erdinger – Urweisse 4,9%

Ur (Urtyp) tarkoittaa vanhaa tai alkuperäistä, eli kyseessä on vanhempi versio Erdingerin vehnäoluesta. Sävyltään olut on pihkaisen hunajainen, joten maltaissa tulee todennäköisesti olemaan maltaisempaa tuntumaa kuin tavallisessa Weissbierissä. Vaahtokruunu on myös runsaan kermainen ja pitkään säilyvä. Tuoksultaan olut on syvempi, monisyisempi ja banaanisuus tuntuu jotenkin “hienostuneemmalta”. Maultaan Urweisse on siirappinen, hattarainen, pehmeä, imelä ja hiukan pistävän alkoholinen. Maku voisi olla vähän monimuotoisempi, toivoin enemmän tuoksun perusteella. Lyhyehkö jälkimaku on vähän tahmea, mutta ehkä myös vähän turhan ohut. Edellämainituista puutteista huolimatta tämä on mielestäni viisikon paras, koska se antaa hiukan täyteläsempää, pehmeämpää ja vivahteikkaampaa tuntumaa kuin muut.

Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 72/100


Jos satutte törmäämään tarjouspakettiin Saksan tax-freessä tai ihan missä tahansa, suosittelen lämpimästi ostamaan Erdingerin 5-packin. Sitä suuremmalla syyllä, jos pidät suoremmasta ja kuivemmasta tulkinnasta vehnäoluiden saralla.


 

CBH Ullanlinna 2018

Hiljainen alku illalle

Rautatientorin tapahtuman lisäksi Craft Beer Helsinki 2018 jatkui Craft Beer Ullanlinnalla (23.-25.8.), keskustan sijaintia huomattavasti suuremmalla tontilla. Lisälääni ei kuitenkaan paljoa vaikuttanut tarjonnan määrään, enemmänkin liikkuma- ja istumatilaan. Saavuin tapahtumaan perjantaina neljän aikaan, ja paikka oli vielä hyvin hiljainen. Tilanne oli täydellinen, sillä toivoinkin pääseväni nopeasti kokeilemaan tiettyjen panimoiden uutuuksia. Valitettavasti jälleen kerran olutlistat eivät olleet ajan tasalla enkä päässyt kokeilemaan kaikkea haluamaani. Löysin kuitenkin hyvän määrän maistettavaa. Hintataso oli 2dl annoksesta 3-4€:n luokkaa. Ruokapuolella oli paljon hampurilaisia ja raneja tarjolla, itse testasin Penalty Burgerin juustohampurilaisen, todella maukasta. Rautatientorilla nähty pullokauppa teki täällä paluun, muttei näyttänyt yhtä hyvältä valikoimaltaan mielestäni.

Cool Head w/Puhaste & Zagovor – DDH Lemon Sherbet 6.5%

Cool Headin kollaboraatio-olut on siis moninaisilla mausteilla (intialaiset korianterin siemenet, limenkuori, laktoosi?) ehostettu imperial berliner weisse. Väriltään samean keltainen, olut on nimensä mukaisesti hyvin sitruksisen raikas. Niin humalointi kuin mausteet toimivat hyvin yhdessä luodakseen raikkaan, hiukan makean sitruunan maun, joka peittää tyylille yleensä liian vahvan alkoholipitoisuuden hyvin alleen. Jotkut ihmiset varmasti alkaisivat väittelemään, että onko tämä enää edes olutta, mutta mielestäni Cool Headilla on erikoinen taito puskea tyypillisten oluttyylien rajoja mielenkiintoisilla ja usein maistuvilla tavoilla!

Mikkeller – Nelson Sauvin BA Chardonnay w/Orange & Passionfruit 9%

Olen halunnut maistaa Nelsonia jo pitkään, mutta hinta on ollut aina suolainen, jopa budapestin pullokaupoissa. Tässä nyt erikoisversio siitä. Lasissa Nelson on lyhyt valkoinen vaahto ja sävyltään se on kirkkaan kiiltävän pihkainen. Olut tuoksuu voimakkaan viinimäisen alkoholiselle, mutta aromi ei kuitenkaan ole yksiulotteinen. Nelson on ehkä lähimpänä valkoviiniä maultaan, mitä olen koskaan oluesta maistanut. Ehkä jopa liian päällekäyvän kuiva ja hapan, maultaan olut on hedelmäviinimäinen, vahva ja hienostunut. Hedelmien osuus olisi voinut olla isompi, mutta kokonaisuutena hyvin hieno juotava.

Mikkeller – La Sirenita 4.7%

Päädyin vielä kolmannen kerran Mikkellerin kojulle ostamani purilaisen kanssa. Päätin ottaa ruokajuomakseni La Sirenitan eli Pientä Merenneit0a, josta kehkeytyi yksi suosikkilagereistani tähän mennessä. Olut on kuin craft -henkinen sol; hyvin juotava, raikas ja napakan jyväinen. Kitkerä hapan jälkimaku antaa vähän makeudelle tilaa. Joisin tätä niin paljon jos litrahinta olisi taloudellisesti järkevää!

Cervesa Guineu – Lolly Sour 6.5%

Guineun pisteellä silmääni pisti tynnyrikypsytetty hapanolut, Lolly Sour. Nimensä mukaisesti olut on karkkinen, makea ja vahvan tuoksuinen. Lasissa se on punaisen samea ja lyhytvaahtoinen. Valitettavasti miellyttävä ensimmäinen hörppy kehkeytyi epämiellyttäväksi, “ummehtuneeksi” ja liian vahvaksi. Olisin kiinnostunut kokeilemaan kevyempää, tynnyritöntä versiota, sillä taustalla tuntuu olevan hyvä olut ja panimo.

Lumi – Stonewater 5.5%

Tuore satsi englantilaista pale alea. Lasissa olut on samea, pihkainen, luonnonvaalealla vaahtokerroksella. Tuore englantilainen humalointi iskevät miellyttävästi olutta tuoksutellessa. Pehmeä, makean humalaisen katkera maku säilyvät suussa kivasti. Stonewater on luonteikas ja kivan raikas bitteri, joka on toinen hyvä olut Lumilta. Jatkakaa samaan malliin.

Atom – Oblivion 9.5 %

Viimeiseksi oluekseni festarilla jäi Atomin vadelmalla ja vaniljalla maustettu imperial stout. Lasissa olut näyttää tyylipuhtaalta stoutilta: luonnonruskea lyhyt vaahto peittää sysimustaa juomaa. Vadelma on pääroolissa Oblivionissa; sen hapan ja makea läsnäolo dominoivat tuoksua ja tekevät siitä hiukan liian makean makuisen. Paahteinen maltaisuus ja makea vanilja komppaavat vadelmaa ja ottavat enemmän roolia olutta maistaessa. Jälkimaussa on mukavan vaihtelun tuovaa kitkerää paahdetta. Vähän turhan makea siis minulle, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen olut.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – NEIPA

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ilahdutti meitä alkusyksyn uutuuksillaan, joista ensimmäisenä Tovereiden maistelulasiin päätyi Laitilan New England IPA. Toinen uutuusolut, Kekri, jäi vielä hetkeksi kaappiin odottelemaan sadonkorjuuaikoja.

NEIPA ottaa tuopin haltuunsa kauniin kellertävänä ja suodattamattoman sameana, loihtien yllensä kepeän luonnonvalkean vaahdon. Jo käsivarren matkan päästä olut antaa ymmärtää olevansa oikein reilulla kädellä aromihumaloitu – trooppisen hedelmäkirjon; mangon, passionin, nektariinin ja sitruksen luoman tuoksukoktailin tunkeutuessa häpeilemättä sieraimiin. Tätä kelpaa tuoksutella pidemmänkin aikaa tulematta tylsää. Oluen lämmetessä saattaa huomata aavistuksen alkoholin vivahdetta tuoksun taka-alalta – ja tässä kohtaa huomasimmekin etiketistä tarkistaa, että kyseessä on  kuitenkin jopa seitsemän ja puoli prosenttinen olut.

Jo ensimmäiset huikat aikaansaavat hyväksyvää nyökyttelyä ja myhäilyä – onnistunut NEIPAhan se tässä. Maultaan olut on täyteläisen raikas; aromikkaasti jenkkihumalien hedelmällisyydellä siivitettynä. Aromit viiipyilevät suussa hyvän tovin, jonka jälkeen maltillinen katkeruus hiipii kohti kieltä ja kitalakea – eikä millekään pikavisiitille: miellyttävä humalan luoma kuivuus kestää yllättävän kauan ikäänkuin pyytäen jo seuraavaa huikkaa. Jos Suomeen olisi odotettavissa samankaltaisia helleaaltoja, joita menneenä kesänä saimme todistaa, niin olut saattaisi toimia myös yllättävän hyvin matalamman alkoholin session -versiona ja ehkä hieman runsaamalla hapotuksella.

Markkinoilla on tällä hetkellä useita tyylilajin edustajia, mutta Laitilan NEIPA pitää vahvasti pintansa näiden rinnalla.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 18/20

Maku 17/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 34/40

Yhteensä 83/100

Oikein onnistunut ja maistuva NEIPA


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Mämmi Cream Stout

Laitilan Mämmi cream stout 5,5%

Näin kesäheilteiden paahtaessa kuositamme janoamme Laitilan Mämmistoutilla, joka on siis makea stoutti johon on lisätty Kymppi Mämmiä kyytipojaksi makua antamaan. Meillä on oma versiomme mämmityylisestä oluesta, joten mielenkiinnolla kokeilemme muiden tulkintoja aiheesta.

Ulkonäöltään Laitilan Mämmi on lähes erinomainen, lyhyellä ja ohuella vaaleanruskealla vaahdolla ja pimeällä, kermaisella rungollaan. Makea, mämminen tuoksu tuo mieleen nuorena puolipakolla syödyt mämmiannokset pienellä kerman lisäyksellä. Nykyäänhän mämmi menee jo pakottamattakin, joten tätä mämmiolutta jopa odottaa innolla. Tuoksultaan olut on siis ehtaa sweet stouttia, imelletyn rukiin twistillä.

Yllätyimme oluen juotavuudesta ja siitä, kuinka hyvin mämmi sekoittuu muuhun stouttiin aika saumattomasti. Paahteinen mallas kyllä tuntuu taustalla vähän, mikä leikkaa hyvin muuten aika makeaa kokonaisuutta. Ruis maistuu läpi vahvasti mutta ei missään nimessä pahalla tavalla. Joka huikan jälkeen makua jopa odottaa! Makeaa alkupuraisua seuraa kasvava katkera paahde joka huipentuu erittäin ruisleipämäiseen jälkimakuun.

Tovereiden mielestä jos laktoosia vähennettäisiin, olut uppoaisi hyvin helposti Black Alena tai Schwarzbierinä. Ja pakko myöntää, että Laitilan Mämmistout on parempaa kuin oma ensimmäinen yritelmämme samasta..


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 31/40

Yhteispisteet: 78/100

Laitilan Mämmistout tulee koristamaan tuoppejamme seuraavana pääsiäisenä


 

Craft Beer Helsinki 2018

Yhdeksi kesän suurimmista oluttapahtumista muodostunut Craft Beer Helsinki houkutteli taas kerran Oluttoverit rautatientorille useaksi päiväksi kokeilemaan uusinta tarjontaa maailmalta ja kotoa. Tapahtuma itsessään oli tähän mennessä ehkä onnistunein ja sulavin missä olen käynyt, mutta tarjonnaltaan vähän huonompi kuin edellisinä vuosina.

Ensinnäkin, tapahtuma-alue oli järjestelty järkevästi ja niin, että kaikelle oli selkeästi ja tarpeeksi tilaa. CBH:hon oli myynnissä ennakkolippuja, mutta normaali jonotus tapahtumaan ei kestänyt kuin noin 20 minuuttia omien kokemustemme mukaan. Kolmen päivän ranneke oli myös hyvä idea. Ruokatarjontaa oli monipuolisesti mutta festarihinnoin. Toisaalta ainakin oma burgerini upposi erittäin nopsaan! Tänä vuonna tapahtumassa oli olutkauppa, josta sai ostettua myös tuotteita joita kojuiltakaan ei löytänyt. Hinnat kaupassa olivat kohtuulliset, halvempaa oli kuin jos Alkosta olisi samoja etsinyt.

Social Burger Jointin Bronx Burger

Panimoita oli mielestäni monipuolisemmin kuin koskaan ja ylimalkaan oluita riitti paremmin kuin aiemmin. Olisin toivonut muutamalta panimolta enemmän uusia kokeiluja, eikä liian suurta tukeutumista vanhoihin suosikkeihin. Pettymyseksi muodostui myös tapahtuman olutlista verrattuna itse tarjontaan. Toivoin, että eri päivinä olisi ollut tarjolla tiettyjä toivomiani oluita, mutta ei niitä sitten näkynyt lainkaan. Maistamistani oluista mieleeni jäi enemmän outoja kuin hyviä. Ohuus/vetisyys oli ehkä suurin yksittäinen ongelma, mutta muutamassa tapauksessa havaitsimme epämiellyttäviä lääkemäisiä ja bajamajamaisia makuja. Cervisiamin Toxic Alevenger, Cool Headin Cashmere Pale Ale, Hiiden ja Goforen Praise sekä Pyynikin collabolut Two Broken Ribs nousivat tapahtuman kohokohdiksi. Näitä yhdisti enemmänkin hyvä pohjatyö eikä liian suurten riskien tai uusien makujen kokeileminen.

Kaiken kaikkiaan CBH 2018 oli hyvä kokemus, mutta edellisvuosiin verrattuna kohokohtia oli reippaasti vähemmän. Onneksi päästään kokeilemaan loppukesän uutuuksia Ullanlinnassa, kun elokuussa järjestetään TOINEN CBH!


 

Lumi Brewing – Chef’s Breakfast @ Craft Beer Helsinki 2018

Jälleen kerran Oluttoverit ovat käymässä läpi Craft Beer Helsingin tarjontaa! Tunnelma on ollut huipussaan ja panimoiden monipuolisuus on vakuuttanut. Tällä kertaa maistossa on ainakin itselleni tuntemattoman Lumi Brewingin Chef’s Breakfast, joka on siis kuiva, kaurahiutaleilla ja tammihiutaleilla maustettu stoutti.

Lumi Brewing Chef’s Breakfast 7%

Olut vaikuttaa paksun öljyiseltä, on väriltään hyvin tumman ruskea ja sen pinnalle muodostuu luonnonvaalea likainen vaahto. Kokin aamiaista tuoksutellessa kaurainen täyteläisyys ja jotenkin hienostunut makeus ovat eniten pinnalla. Heti ensihuikasta lähtien vahva kuivuus on ilmeisimpänä oluen maussa. Myös paahteinen kitkeryys ja savuinen, tamminen vivahde ovat taustalla. Kaiken kaikkiaan ensikosketukseni tähän espoolaiseen panimoon on yllättävän positiivinen, ja palauttaa uskoani outojen ja uusien oluiden kokeilemiseen CBH:ssa (tullut monta huonoa vastaan). Kippis!


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Atlanta

Laitilan – Atlanta american pils 5,0%

Laitilan jo jonkun aikaa kauppojen hyllyillä lymyillyt Atlanta American Pils on seuraavana raatimme maisteltavana. Nimensä mukaisesti Atlanta on amerikkalaisittain humaloitu lager.

Runsaahko vaalea vaahto peittää pihkaisen hyvin hapotetun oluen, luoden mielllyttävän ja juotavan kokonaisuuden. Sitruksinen, havuinen ja raikas humalointi rapakon takaa tuntuu eniten Atlantaa tuoksutellessa. Makea maltainen tausta komppaa edellämainittua maustamista kiitettävästi. Tovereita olut muistuttaa tuoksultaan jopa trooppista passionhedelmää.

Katkeruus on hiukan liian voimakasta olutta juodessa, etenkin kun kyseessä on pilsin tyylinen olunen. Olut on niin humalavetoinen, että muita makuja on yllättävän vaikea löytää. Suutuntumaltaan Atlanta on hapanta ja hapokasta, jolloin kokonaisuudesta tulee aika kuivaa. Pieni makeus löytyy ensisiemauksella. Jälkimaultaan olut säilyttää katkeran otteen hyvin pitkään.

Kaiken kaikkiaan Laitilan Atlanta on humalaisten oluiden ystäville hyvä lähikauppavaihtoehto, muille vähän liian katkera. Pieni itsehillintä humaloinnin suhteen loisi miellyttävän tasapainoisen, mutta luonteikkaan pilssin.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Koko: 25/40

Yhteensä: 66/100

Vahva ja luonteikas pils.


 

Oma Panimo – Cheers from Suvela Pilsner

Konalan omasta armeijatarvikkeiden ylijäämäliikkeestä tarttui mukaan espoolaisen Oma Panimon Cheers from Suvela Pilsner. Tämä sopikin erinomaisesti sillä jotain raikasta kevään poikkeuksellisen lämpimään säähän jo kaipasikin.

Olut on väriltään kullankeltaista ja kaatovaiheessa saa päällensä kivan valkoisen vaahtokruunun. Tuoksu tarjoaa hyvää mallasta joka lisää sopivasti jo ennestäänkin kovaa janoa ja saa odotukset korkealle. Ensimmäinen huikka uppoaa nopeasti. Kyllä, raikasta on ja oikein hyvän makuistakin. Vähän on vähänlaisesti katkeroa pilsneriksi, mutta ei se lopputulosta erityisesti häiritse.

Maukasta olutta kuumalle päivälle. Kyllä tätä lasiinsa toistekin ottaa.

Kippistä Espoolaisille!

Toveri Düsseldorfissa: Altbierin lähteillä

Königsallee

Jälleen kerran pääsin olutturistelemaan uudessa kaupungissa: tällä kertaa altbierin kotiseudulla, Düsseldorfissa. Craft beer -mielessä kaupungissa on vain hiukan nähtävää, mutta perinteisten ja modernien altbieriä tarjoavien panimoravintoloiden ansiosta kaupungissa on aika paljon tarjottavana olutintoilijalle.

Tyylistä enemmän kiinnostuneet voivat siitä lukea tästä, mutta lyhyesti sanottuna altbier on verrattain kylmässä käytetty pintahiivaolut, joka verrattuna esim. naapurikaupunki Kölnin kölschiin on tummempi, makeampi ja mausteisempi, mutta silti raikas ja kirkas. Tutustuin vierailullani viiden eri altbier-panimon tuotteeseen sekä yhteen craft beer -kapakkaan.

Panimokapakoissa oli pääasiassa erotettuna ravintolapuoli pöytineen ja pienempi baarialue vaihtelevine nojaus/istumisjärjestelyineen. Hinta pyöri 2 euron luokassa 2dl:n annoksesta. Laskutus tapahtuu vanhaan tyyliin lasinalusiin tehtävien merkintöjen avulla.

Brauerei Schumacher, Brauerei Im Füchschen, Zum Goldenen Kessel, Brauerei Zum Schlüssel, Holy Craft Beer Bar, Brauerei Uerige, Brauerei Kürzer

Brauerei Schumacher & Schumacher Zum Goldenen Kessel ()

Schumacherin panimolla on kaksi kohdetta Düsseldorfissa; perinteisempi kapakka tarjoilee vanhassakaupungissa muiden panimobaarien tapaan ja hiukan modernimpi kuppila löytyy kävelymatkan päässä itään. Vanhankaupungin pubi on vähän kiireisempi ja sivukonttorissa on myös enempi tilaa vain olutta juomaan tulleille, joten suosittelisin enemmänkin Brauerei Schumacheria janoiselle.

Schumacher – Alt

Olut vaikuttaa hyvin juotavalta: pihkaisen kirkas väri, runsas vaahto ja pehmeä, makea, hiukan tuhkainen ja suklainen tuoksu houkuttelevat. Maultaan se on miellyttävä ja suora. Schumacherin versio on hyvin helposti juotava, josta saa useampaa lasia ottaessa varmasti paljon irti.

Brauerei Im Füchschen (Ratinger Str. 28)

Im Füchschenin baaritila tuntuu enemmän perinteiseltä baarilta, jopa kohtaamispaikalta kaupungin väestölle. Tuolit ovat siirtyneet taka-alalle omintakeisten seinälautatukien takia. Palvelu oli hyvin ystävällistä näin turistillekin.

Im Füchschen – Alt

Tällä kertaa olut on tumman punertava, kirkas, kermaisen vahvalla vaahdolla, jonka oppii tuntemaan näitä kapakoita kierrellessä. Karamellinen maku tuo lisäsyvyyttä muuten erinomaiseen altiin. Schumacheriin verrattuna hiukan katkerampi ja kitkerämpi. Ensisiemaus ei lämmittänyt kovin paljoa, mutta silti Im Füchschenin altista muodostui yksi lemppareistani. Raikas ja sopivan kuiva olut.

Brauerei Zum Schlüssel (Bolkerstraße 43)

Schlüsselin eli Avaimen panimo sijaitsee keskellä altstadtia ja oli muiden lailla hyvin kiireinen ja aika meluisa päiväs- ja yöaikaan. Kannattaa vierailla ajoissa, jos haluaa nauttia oluensa rauhassa. Sisustus oli siisti mutta aika vanhanaikainen.

Schlüssel – Alt

Tumman ruskea ja kirkas, hyvällä vaahdolla. Humalointi tuntui maamaiselta, maultaan olut oli makea, lähes siirappinen. Havaitsin myös suklaisuutta, mutten paljoa katkeroa. Maltaisempi ja makeampi/pehmeämpi muihin verrattuna.

Brauerei Uerige (Berger Str. 1)

Illalla saapuessamme Uerigen kadunkulmalle, törmäsimme järkyttävän täyteen terassialueeseen kadun molemmin puolin. Sisällä en uskaltanut käydäkään kuin vasta päivällä. Brauerei Uerige on hyvin sokkeloinen ja perinteisesti sisustettu paikallinen suosikki. Terassikatoksesta kuitenkin sain maistettavakseni Uerigen Altin.

Uerige – Alt

Ulkonäöltään tummanpunainen ja kirkas, vaahdoltaan kuplivan kermainen. Uerigen altti on erikoisen tuoksuinen ja makuinen. Havaitsin sitrusta, hedelmää, vaahtokarkkia, ja jotain mistä en toisellakaan maistamisella oikein selvittänyt. Jälkimaussa oli kivaa katkeruutta ja turhaa hapokkuutta. Helposti uppoavaa joka tapauksessa.

Schumacher Alt, Füchschen Alt, Freitgeist Dölsch, Uerige Alt, Schlüssel Alt, Kürzer Alt

Brauerei Kürzer (Kurze Str. 20)

Kürzerin panimoravintolassa oli tehokas ja toimiva palvelu, vaikka porukkaa seisoi ulkona asti nauttimassa heidän alttiaan. Tämä kapakka on uudempi kuin muut ja tuntuu olevan enemmän nuorten suosiossa.

Kürzer – Alt

Ehkä helpoiten lähestyttävä maistamistani alteista, Kürzerin tuote on ehkä lähinnä puhdasta tummaa lageria porukasta. Kivan pehmeä makeus myös miellytti.

Holy Craft Beer Bar (Liefergasse 11)

Kuten osa vierailemistamme panimokuppiloista, myös Holy Craft Beer Bar oli alkuillasta tupaten täynnä. Hintataso oli ehkä hiukan korkeampi kuin ympäröivissä altbieriä tarjoavissa, mutta laatu vaikutti hyvältä ja valikoima oli aika monipuolista.

Freitgeist – Dölsch 4.8%

Düsseldorfilainen kunnianosoitus kölschille. Tämä wiess- eli nuori kölsch on hyvässä tasapainossa osiensa suhteen ja on raikas sekä yllättävän makea. Dölsch oli myös hintatasoltaan paikallisten luokkaa, very nice!


Maistamillani altbiereillä oli paljon yhteistä, mutta peräkkäin niitä kokeillessa erojakin löytyy. Esimerkiksi Füchschen Alt jäi mieleeni suosikkinani juotavuusmielessä. Schlüssel Alt taasen päätyisi mieluiten lasiini kokonaisuutena. Mihin kuppilaan sitten päädyttekään, laatua on luvassa!