Mathildedal – Seppä 7%

Lähimmästä Alkosta lähti perjantaina mukaan Mathildedalin tuotantoa. Panimon tuotanto on meikäläiselle hieman tuntematonta, mutta paljon kehuja olin kuullut.

Olut on kypsytetty viskitynnyrin tammilastujen kera, vahvuutta on 7% ja  etiketissä makua kuvaillaan sanoilla “nokinen ja rouhea”.

Suositus tarjoilulämpötilaksi näyttäisi olevan 8-12C mutta itse nautiskelen tämän huoneenlämpöisenä. Parasta ennen 08/08/2018 joten pullo on myös suhteellisen tuore.

 

seppa

Alko kuvailee vaahtoa runsaaksi, mutta ei se nyt niin runsas ole. Kivalta näyttää, vähän kuin maitokahvi.

Tuoksussa on vahvaa paahteista mallasta, suklaata ja hentoa makeutta joka lienee peräisin lastuista. Kahvia? Nojoo eiköhän.

Maku on erittäin paahteinen, hienoista katkeruutta, vähän kuiva.  Voinee kuvata nokiseksikin. Rouheasta en tiedä. Vaniljaa on runsaasti, joka ei ole lempipiirteeni stoutissa mutta toimii tosi hyvin. Lämmittää kivasti.

seppa2

 

Erinomainen stoutti. Henkilökohtainen mieltymykseni on hieman toisenlainen, mutta ei tätä voi kuvailla kuin hyväksi. Suosittelisin kenelle tahansa. Suomesta löytyy paljon hyvää stouttia ja tämä menee omalle top5 listalleni.

Kaipaisi kaikesta huolimatta mielestäni runkoa, olisin odottanut ns. paksumpaa suutuntumaa.

PS. Kuka keksikin iskulauseen “Kylillä pantu” oli mielestäni nero. Nyt yksinkertainen slogani pulpahtaa mieleen aina kun joku mainitseekin Mathildedalin.

 

Olvi – Black IPA

Sanoiko joku IPA? Olvin uusi lisäys Iisalmi pale ale -tuoteperheeseen täytti kaikki somefeedit, joten pakkohan tämä oli ottaa testiin.

olviblackipa

Tuoppi täyttyy nimen mukaisesti mustalla oluella, joka vuotaa aavistuksen verran lävitseen mahonkista tumman ruskeaa valoa. Iisalmen Black IPA kerää päälleen vahvan tukevan, luonnonvalkean – hieman beigeä taittavan – vaahdon, joka hitaasti kadotessaan pitsiytyy tuopin reunoille kivasti.

Tuoksu on maitokauppaolueksi yllättävän humalainen – Centennial se sieltä tykittää läpi sitruksisella aromillaan – jes! Tarkemmalla nuuskimisella erottuu myös paahteista mallasta, sekä hieman havuisempiakin humalan tuoksuja.

Makua hallitsee selvästi tumma, paahteinen mallas – suht kuivalla ja napakalla katkerolla höystetyllä. Loppua kohden jäin kaipaamaan hieman enemmän tuoksun lupailemaa aromia. Oluella on tosin mukava suutuntuma, ja 4,7-pinnaiseksi jopa ihan kelvollinen runko.

Olihan tämä lopulta ihan positiivinen yllätys.

Ota olut! 2016 Espoon Otaniemessä

Viime lauantaina Ota olut! -tapahtuma löi läpi debyyttinsä Espoon Otaniemessä, Urban Millissä. Toverit haistoivat tilaisuuden pienpanimo-oluiden maisteluun ja muutenkin silkasta uteliaisuudesta päätimme lähteä tapahtuman katsastamaan. Mitään suurempia odotuksia tapahtumalta meillä ei ollut, vaan saavuimme paikalle ex-tempore ja avoimin mielin.

cthsehtwyaajisr-jpg-large

Saavuimme mestoille noin klo 14 aikoihin, kun tapahtuma oli ollut käynnissä noin tunnin ajan. Vielä tällöin paikalla oli suht hiljainen meno – arvioisin noin pari sataa ihmistä. Sisään pääsimme jonottamatta. Sisäänpääsymaksun virkaa toimitti 3€:lla ostettava Spiegelaun pikku-ipa -tuoppi, jonka sai joko pitää, tai palauttaa 2€ panttia vastaan myöhemmin. Samalta pisteeltä pystyi myös ostamaan maistelukuponkeja, joita vastaan oluita tarjoiltiin. Yhden maistiaisen hinta oli 3€. Tämä reikäkorttisysteemi oli mielestäni simppeli ja toimiva ratkaisu.

3440a841-05bf-4a03-81d1-ed1928254c28

 

Paikalla olleet panimot olivat sijoittaneet kojunsa tehdashallin reunoille, sekä rakennuksen ulkopuolelle rajatulle alueelle, jossa sijaitsivat myös ruokakojut ja vessatilat.

Kemuissa kestitsivät seuraavat panimot:

Fat Lizard Brewing Company
Olarin Panimo
8-bit brewing
Radbrew
Panimo Hiisi
Donut Island Brewing
Tanker
Maku Brewing
Humalove
Vallilan Panimo
Anderson’s Craft Beer
Lehe pruulikoda
Vaat

Suolaisennälkää helpottamassa oli tapahtuman ruokalistoilla muun muassa makkaralautasia, nuudeleita, sekä paistettuja sirkkoja!

61f7c051-ebce-4119-b5a6-274de48740e3

Lievän flunssan takia päätin itse pidättäytyä jo aiemmin maisamissani oluissa. Tämä sopi oikein hyvin, sillä olin aiemmin tiedustellut netistä, että etelänaapurimme suosikkipanimoihini luketuva Tanker oli varustautunut tapahtumaan menunsa suosikkioluillani Hallucinationilla, sekä Animal instinctillä. Aijjai – noita kannattaa testata jos vain mahdollisuus löytyy.

1259b244-a130-48bb-ac0e-0f1bc24ef2f0

Pari olutta maisteltuamme havahduimme siihen, että tapahtuma-alue oli tupaten täynnä porukkaa ja alueella liikkuminen alkoi käydä haastavaksi. Mukava tosin nähdä, että pienemmänkin kaliiberin oluttapahtumalla riittää kysyntää. Ihmismassan läpi tiemme raivattuamme kerkesimme pienen hetken kuuntelemaan paneelikeskustelua, jossa eduskunnan olutseuran puheenjohtaja Touko Aalto, Fat Lizardin Heikki Ylinen ja Sinebrychoffin olutasiantuntija Anikó Lehtinen sparrasivat olutaiheisista asioista. Paneelin äänentoisto ei kuunteluhetkellämme ollut parasta mahdollista, joten vetäydyimme suht nopeasti takaisin maistelun ääreen.

Yleisesti ottaen tapahtuma oli järjestetty oikein hyvin ja toimivasti. Ei jäänyt hampaankoloon mitään (Joonan hampaankoloon korkeintaan sirkanjalkoja), jos tämä järkätään vielä uudestaan, niin varmasti tullaan taas.

 

 

 

Thornbridge – Wild raven, black IPA

thornbridgewildraven

 

Thornbridgen Jaipur on yksi suosikkioluistani. Huomasin Alkon hyllyllä samalta panimolta toisenkin IPA:n, niin olihan tuo pakko kokeilla. Olut on vahvuudeltaan hyväksyttävät 6,6% ja ratebeeristä vakoiltuna se on saanut jopa korkeammat pointsit, kuin juuri ylistämäni Jaipur. Odotukset ovat hyvin korkealla, vaikka harvemmin Black IPAt yhtä lujaa iskevät kuin klassisemmat kalpeat versionsa.

Piikkisillan Villi Korppi kaatuu lasiin pikimustana, vuotaen valoa läpi hieman punertavana. Erittäin runsas ja paksu beige vaahto, jonka keskelle muodostuu kaunis vaahtokukka. Sekunin murto-osan jo pelotti, että vaahto puskisi tuopista ulos, vaikka vasta 3/4 pullosta oli kaadettuna – onneksi sillmä-käsi-koordinaatio pelaa vielä tässä kohtaa iltaa sen verran hyvin, että vahingoilta vältyttiin. Hetken hengailtuaan vaahto kutistuu, jättäen lasin reunalle kermaisen pitsin.

Tuoksu on alkuun IPA:ksi hyvinkin kesy. Pidemmän aikaa nuuhkittuna sieltä löytyykin yllättävä kirjo erilaisia elementtejä; havuisia ja hieman sitruksisia humalan aromeita, kylmää kahvia, paahteista ja makeaa mallasta – ehkä myös pieni vivahde trooppista hedelmää. Ei valitettavaa – suurena humalan ystävänä olisin toki ilahtunut voimakkaammasta aromista, mutta makuhan sen lopulta ratkaisee.

Maku alkaa voimakkaalla, melkein DIPAmaisella makealla maltaalla, joka liukuu nopeasti hedelmäisen twistin kautta pitkäkestoiseen aromin ja katkeron harmoniaan.  Olipas siinä suun täydeltä… Maultaan tämä on kovin voimakas – uskoisi helposti vahvemmaksikin olueksi. Maku kehittyy koko suussa vierailunsa aikana ja jättää pitkän jälkimaun: erittäin monivivahteinen olut. Teknisesti päihittänee Jaipurin, mutta henkilökohtaisista syistä näin en voi sanoa. 😉 Tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

 

Omenasiideri osa 2

Ensimmäisessä osassa mainittu Campden oli eilen saanut vaikuttaa tarvitsemansa 24h, nirhaten rakkaasta omenamehustamme kaiken ei-toivotun elämän. Nyt hiivaus lienee turvallista ja käymisastiamme sisällön lopputulos tulee toivon mukaan olemaan priimaa tavaraa, ilman sen suurempia yllätyksiä.

troppeja

Lisäsimme siiderin joukkoon myös hieman pektolaasi -entsyymiä. Tämän pitäisi pilkkoa omenamehussa olevaa pektiiniä ja auttaa lopputuotteen kirkkauteen – käsittääkseni entsyymi luo myös hiivallekin kivemmat käymisoltavat. Hiivana käytyimme luovuuden huipulla nimettyä siiderihiivaa nimeltään siiderihiiva… Kauppiaan mukaan kyseessä on hyvä hiiva – uskotaan. Starttasimme hiivan ottamalla desinfioituun mittalasiin muutama desi tuota omenamehuamme ja kylmäverisesti lempattiin hiiva sekaan. Olimme kuitenkin sen verran hyvällä tuulella, että se sai seurakseen muutaman teelusikallisen hiivaravinnetta.

Samoihin aikoihin toinen torvi (lue toveri) mittaili mehun ominaispainon. Tiedemiehiemme mukaan mehussa oli sokereita sen verta, että siitä saattaisi irrota 3,9-volttista janojuomaa. Vaikkei tästä mitään omenakiljua pitänytkään tulla, niin lukema oli mieleemme liian kesy ja lisäsimme mukaan vajaa puoli kiloa panimosokeria, kunnes liuoksen alkoholipotentiaali kohosi niinkin hyväksyttäväksi, kuin 4,7% – tätähän voisi melkein koittaa kaupitella lähikauppaan. 😉

ompunominaispaino

Lopuksi vihainen vierteen ilmaus ja hiivastartteri omppumehun sekaan, kansi kiinni ja vesilukko päälle! Poika pulisee maltillisesti jo kirjoitushetkellä – parin viikon päästähän tuo varmaan jo pullotetaan. Täytyy katsoa, jos ehtisi saamaan tuohon siiderin rinnalle vielä pulputtamaan vaikka olutta… 🙂

 

siiderii

Omenasiideri osa 1

Tämä on omena.

Tämä on omena.

Syksy saapuu ja on aika aloittaa taas juomasetit. Saimme houkuttelevan tarjouksen kaverin äidin miehen vanhemmilta, että omenaa olisi Keravalla tarjolla kunhan vaan tulee noukkimaan. Sattui sopivasti, että siinä ihan holleilla Sipoosta löytyy mehustamo – ei tovereiden aivoissa kauaa tarvinnut raksuttaa, kun se otsikon mukainen idea sitten syntyikin: pistetäänpä pöntöllinen omenasiideriä kokeeksi porisemaan. Ensimmäistä kertaa kokeilussa tällainen sidukan valmistus, joten katellaan kuinka tämä sujuu. Käytännössähän tämän pitäisi olla simppeli homma.

omppupuu

Töiden jälkeen sitä tuli kolmen miehen voimin kaahailtua läpi ruuhkien Keravan periferialle, josta omenain haltijat löytyivät. Reipas kahdeksissakymmenissä oleva pariskunta, joka oli pistänyt meille kuusikymmentä viisi kiloa (kyllä 65kg!) omenoita valmiiksi laatikoihin! Huhhuh. Ja vielä veloituksetta – suuret kiitokset heille! Nämä omput, jotka meidän mukaan tarttuivat olivat ilmeisesti kolmesta eri puusta, kukin eri lajiketta – kaikki tosin erittäin maukkaita ja siistejä.

omppuja

Omenat pienen rupattelutuokion jälkeen autoon lastattua lähdimme matkaamaan kohti mehustusasemaa, jonne oli yllättävän helppo löytää. Hinnat eivät päätä huimanneet, omenakilon mehustus maksoi vain 0,45€ . Pienenä triviana meille selvisi, että kilosta omenaa irtoaa noin 60% painosta mehua, eli 1kg = ~6dl. Mehustamo tarjoaa lisäpalveluina myös muun muassa pastörointia ja c-vitamiinin lisäämistä, mutta siiderihommia silmällä pitäen kumpikaan näistä ei ollut tarpeen.

mehumyllystin

Itse mehustus oli yllättävän helppoa ja vaivatonta. Aikaa meillä kului noin 20minuuttia ja lopputuloksena oli 45 litraa pirun maittavaa omppumehua. Koko prosessi meni kutakuinkin näin; omenat pumppukärrylle, kipataan kaukaloon, josta ne kulkeutuvat mehumyllyyn. Sitten se pumpataan astioihisi. Mukavaa ja simppeliä. Selvittiin alta kolmella kympillä ja mehua on nyt yllinkyllin.

montamehua

Nyt mehu on käymisastioissa ja liuoitimme sinne sekaan Viinimaailmasta hankkimaamme Camden -valmistetta, jonka pitäisi 24h vaikutuksen jälkeen tappaa mahdolliset villihiivat mehusta. Huomisen jälkeen ei puhuta enää mehusta, vaan siideristä! Jatkoa seuraa…

 

Syystoberfest 2016

 

Kesä lähenee loppuaan ainoalla vapaalla olevalla toverilla oli hyvää aikaa käydä katsastamassa syystoberfest rautatientorilla. Ja siinä samalla testata vasta valittuja suomen parhaita oluita.

Zanderstour

Zander Stout

Festari koostui tällä kertaa suuremmalti osin “Herkkujen suomi”-tapahtumasta ja saksalaiseen tapaan suuresta olutteltasta. Olutvalikoima oli edellisiin paikalla järjestettyihin tapahtumiin verrattuna melkoisen suppea, mutta löytyihän sieltä muutama palkinnonkin saanut yksilö. Festari oli hyvä aloittaa vahvasti, eli Suomenlinnan panimon Zander stoutista ja siinä ohessa maistella Argentiinalaistyylisesti maustettua Salsiccia-raakamakkaraa. Yleensä tällaiset tapahtumat erittelevät oluen ja ruoan erillisiksi alueiksi, mutta tällä kertaa näytti meno muuttuneen. Ketään ei pahemmin haitannut vaikka välillä poistui terassialueelta hakemaan pöytään jos jonkinlaista särvintä tuopillisen seuraksi.

Alueelle tuli osuttua siinä kahden aikaan iltapäivällä, joten meno oli vielä aika rauhallista ja kävijämäärät maltillisia. Hyvin kyllä huomasi että pienpanimot eivät panosta tapahtumaan lähes lainkaan: kaikki tunnelma tapahtumasta oli poissa. Siinä missä Sopp:ssä ja Craft beer helsingissä oli joka kojulla omat myyjät jotka tiesivät myymistään oluista jotain ja joiden kanssa pystyi vaihtamaan kommenttia valikoimista, oli tämä tehty konseptillä “en minä tästä oikein tiedä minä vain myyn”.

Warthogipa

Warthog IPA

Yksi asia mikä jäi kovasti vaivaamaan, oli tapahtumaan sopivien oluiden puute. Lähes kaikki saksalaistyyliset oluet loistivat poissaolollaan. Ainoastaan Vakka-suomen panimo Uudestakaupungista ja koskipanimo Plevna Tampereelta olivat tuoneet maisteltavaksi Octoberfestbieriä ja Weizenbockia. Kumpikin mainiota esimerkkejä tyyliltään. Kovasti yritin myös metsästää vuoden olutta: Muflonin pilsneriä, mutta vaikka tapahtuman kotisivut mainostivat tätä löytyvän, ei koko festarilta olutta löytynyt. Tämä ei onneksi menoa haitannut, tilalle kun sai Hopping brewstersin Warthog-ipan. Upposi todella hyvin Lapin kaamoslihan poromakkaran kanssa.

Syystob2016

Festari oli hyvä esimerkki ruoan ja oluen yhdistämisestä, mutta tunnelmaa ei löytynyt lainkaan. Edellisvuosien vertailussa on ruokatarjonta vähentynyt ja anniskelualue kasvanut, mutta olutvalikoima on pysynyt melko suppeana.

Käytiin Pienissä

 

pienkyltti1

Helsingin keskustaan avautui tällä viikolla uusi olutpuoti Pien. Kaupan missiona on tarjota pääkaupunkiseutulaisille suomalaisia pienpanimo-oluita ja lähituotettuja elintarvikkeita. Pien’in kunnianhimoisena visiona on tarjota kaikki suomalaiset maitokauppavahvuiset pienpanimo-oluet. Ilahduttavaa nähdä, että tämän kaltaista aktiivisuutta ja uskallusta alan yrittämiseen löytyy.

 

pienplakki

Paikalle saavuttaessa huomasimme, että kauppa elää nimensä mukaisesti; se todellakin on pieni. Sympaattinen. Melko tarkkaan puolet liiketilasta oli varattu oluille ja toinen puoli taas elintarvikkeille. Molempia löytyi yksi pitkähkö hyllyllinen. Omat odotuksemme olivat enemmän oluen puolella ja yllätyimme, kuinka paljon hyllytilaa oli varattu muulle kuin panimotuotteille.

 

pienhylly

Valikoima Pien’ssä oli kohtalainen – samaa tasoa kuin useimmissa alkoissa painottuen suomalaisiin tuotteisiin, mutta tietenkin vain kauppavahvuisia. Odotettavissa on kuitenkin, että lähiaikoina oluiden määrä jopa kaksinkertaistuu, kun lähetykset saapuvat. Täytynee tehdä kontrollikäynti muutamien viikkojen päästä. Suomalaisten oluiden lisäksi hyllystä löytyi myös joitain ulkomaalaisiakin oluita ja kuulin myyjän keskustelevan asiakkaan kanssa, että yritystä olisi saada näitäkin myyntiin useampia. Oluiden hinnat vaihtelivat noin kolmesta kuuteen euroon – keskimäärin olutpullo irtoaa noin vitosella.

 

Pienpanimo-olut valikoimaa

Pienpanimo-olut valikoimaa

Elintarvikkeita

Elintarvikkeita

pien3

Liikkeessä tuntui riittävän kävijöitä ja myyjä vahvisti epäilykseni siitä, että kiirettä on pitänyt. Omaan käteeni tarttui kaupasta Humaloven Helsinki Hopshine ja Mikolle Mallaskuun Oatmeal stoutti.  Loppujen lopuksi ihan mukava nopea visiitti uuteen liikkeeseen. Odotimme ehkä laajempaa valikoimaa, mutta asia ilmeisesti korjaantunee piakkoin. Kyllä tuolla varmasti tulee toistekin poikettua, jos samalle tontille sattuu. Toivotaan, että Pien kantaa pitkälle ja vastaavanlaista olutuskallusta tullaan näkemään jatkossa enemmänkin.

 

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2016 – Odotuksia tapahtumalta

Tällä viikolla Isolla Kirkolla nousevat jälleen kerran pienpanimo-oluet parrasvaloihin – SOPP 2016 on käsillä ja sinnehän mennään!

Tässä postauksessa käydään läpi vähän ennakkofiiliksiä ja odotuksia tapahtumalta – täysimittainen raportti luvassa sitten kun karkeloista on selvitty. 😉

Toverit ovat joukolla paikalla perjantaina!

wp-1469616224057.jpg

Muutamia viikkoja sitten samalla tontilla maisteltiin  oluita maailmalta Craftbeer Helsingin merkeissä ja nyt sen ollessa vielä tuoreessa muistissa on mielenkiintoista päästä vertailemaan kuinka tapahtumat pärjäävät toisilleen näin peräkanaa. Suuret Oluet Pienet Panimot on tovereille tapahtumana jo melkoisen tuttu – tästä naapurikunnasta kun mestoille pääsee reilussa vartissa. Vaikka näitä oluttapahtumia Pääkaupunkiseudulla tunnutaankin järjestävän kiitettävään tahtiin, ei niistä silti tunnu saavan tarpeekseen.

Voi kunpa Suomi, jossa tällainen henki ja tällaisten oluiden helppo saatavuus, ei olisi vain fantasiaa. Noh, onneksi täällä on alettu sentään jo ottamaan vauvanaskelia parempaan suuntaan; ehkä jo ensi vuosikymmenenä voin ostaa suosikkijuomiani useamminkin kuin kerran vuodessa.

Tämän vuoden panimokatanta on kiitettävä ja vaikka olemmekin useampana vuotena tapahtumassa käyneet näytillä, on seassa vielä monia panimoita, jotka ovat meille vielä tutkimattomia vesiä – kyseiset pajat on merkitty listauksessa vihreänä (poislukien virolaiset ja norjalaiset pienpanimovahvistukset).

Beer Hunter’s
Bocks Corner
Bryggeri Helsinki
Coolhead
Hopping Brewster
Iso-Kallan panimo
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Lammin Sahti
Lapin Voima
Maistila
Maku Brewing
Mallaskoski
Mallaskuu
Malmgård
Mathildedalin Panimo
Nokian Panimo
Olarin Panimo
Panimo Hiisi
Plevna
Pyynikin Käsityöläispanimo
Radbrew
Rekolan Panimo
Ruosniemi
Saimaan Juomatehdas
Sonnisaari
Stadin Panimo
Stallhagen
Suomenlinnan Panimo
Teerenpeli
Turun Koulu
Vakka-Suomen Panimo

 

Koska valinnanpaljous yllättää helposti päätin suorittaa pientä scouttailua itseäni kiinnostavista oluista. Mikäli kelit jatkuvat yhtä komeina ja lämpiminä kuin alkuviikosta, uskoisin silloin raikkaiden pale alejen, sekä erilaisten vehnien uppoavan oikein mainiosti.

Bocks Corner – Bock’s Weissbier: tätä olutta kuvaillaan banaaniseksi, hedelmäiseksi ja neilikkamaiseksi virkistävällä hiilihappoisuudella. Kuulostaa juuri siltä mitä tarvitsen lämpimään perjantai-iltaan pitkän työpäivän päätteeksi. Tulisi myös samalla testattua uusi panimo – eiköhän tätä tuopillinen tule kokeiltua. Bock’s IPAkaan ei kuulosta yhtään hullummalta.

Sonnisaarena Panimo – Batch #39 “Pseudovehnä”: jo pelkkä nimi riittäisi tämän testaamiseen. Reilummin aromihumaloitu vehnäolut. Oluen aromeihin on käytetty jenkkihumalia, jotka tunnetusti uppoavat meikäläiseen. Myös “Aprikosmos” aprikoosi-ipa vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta.

Mallaskuun Panimo – Rokkarin luu: American pale ale vaikuttaa pätevältä tuotteelta, jolla tutustua iltapäivän auringossa Mallaskuun Panimoon.

Mathildedalin kyläpanimo – Mathilda: Appelssiininkuorella maustettu vehnäolut, odotan jotain hieman Hoegaardenmaista. Pidän Hoegaardenista, toivottavasti myös tästä.

Maistila – Jälkipeli (kesä 2016 edit.): Saisonia, jota on maustettu appelsiinilla, sitruunalla ja passionhedelmällä. Kuulostaa sangen kesäiseltä ja vähintäänkin mielenkiintoiselta. Back-uppina toiminee panimon witbier “de(t) var de(t)”.

Jännittävä lista tuntemattomia uutuksia – eiköhän noiden lisäksi tule kokeiltua tutummiltakin panimoilta oluisia. Olisipa jo perjantai! =)

 

 

Historiaa: Belgia, Brugge

BruggeKyltti

Paikallinen

Löysin puhelimen syövereistä jokusen kuvan reissulta viimevuoden heinäkuulta, joten ajattelin että matkastahan voi kirjoittaa pienen tarinan. Olimme siis neljän ukkelin voimin kulttuurimatkalla tutustumassa Belgian, ja tarkemmin sanottuna Bruggen olutvalikoimiin. Listaan tässä postauksessa parit paikat joissa suosittelen kääntymään, mikäli oluenystäviä sattuu sinne suunnalle eksymään.

Lentomme saapui Brysseliin, josta saatiin suoraan juna Bruggeen. Olisiko lippu maksanut 10 euroa ja matka kestänyt noin tunnin.

Yövyimme hieman syrjässä keskustan vilinästä, paikassa nimeltä Hotel Jacobs. Pieni perustasoinen hotelli josta löytyi kaikki mitä me tarvitsimme: Sänky ja aamupala. Brugge on itsessään niin pieni kaupunki, että edes sen laidasta laitaan kävely ei ole kummoinen urheilusuoritus, vaikka hellettä oli joka päivä yli 30 astetta. Kaupungissa ei heinäkuussa suurempia ruuhkia näkynyt, ja vilinää oli lähinnä keskusaukiolla ja Church of Our Lady:n ulkopuolella. Hämmentävän montaa kiinnosti nähdä Madonna of Bruges.

 

ModerLambic

Sitten itse asiaan. Aloitetaan ehdottomasta pysähdyspaikasta, De Halve Maanin historiallisesta panimosta.


De Halve Maan

Historia lyhyesti

Panimo on muodossa tai toisessa ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1564 nimellä Die Maene, ja vuonna 1856 Leon Maes siirtyi panimon omistajaksi. Tästä eteenpäin Maeksen perhe on sukupolvesta toiseen pitänyt panimoa yllä, ja se sijaitsee edelleenkin samalla historiallisella paikalla kuin vuonna 1856. De Halve Maanin olutta pystyy ostamaan lähes mistä tahansa Bruggessa, eritoten heidän tavaramerkkiänsä, Brugsen Narria oikealta nimeltään Brugse Zot.

Panimokierros ja ravintola

Halusimme matkalle Belgiaan, mutta emme olleet tarkalleen päättäneet minne sinne. De Halve Maanin panimokierroksesta luettuamme lyötiin lukkoon että kohde olisi Brugge. Panimokierros kestää noin tunnin, ja se vie sinut nykyisen sekä historiallisen panimon lävitse. Kierroksen päätteeksi hintaan kuuluu lasillinen suodattamatonta Brugse Zottia suoraan tankista, jota et voi saada maailmassa mistään muualta. Kierroksella taisi olla hintaa vaivaiset kahdeksan euroa.

Emme varanneet kierrosta itse etukäteen, vaan kävelimme paikanpäälle ja kysyimme milloin olisi seuraava englanninkielinen kierros. Odottelua oli puolisen tuntia mutta sehän sopi, sisäpihan terassilla aika kului liiankin nopeasti.

Jos vatsa kurnii, niin suosittelen myös syömään heidän ravintolassaan. De Halve Maan ei ole kaupungin halvimpia kohteita, mutta koska hintataso ei ole kovin korkea sai alle 20 eurolla pari olutta ja täyttävän aterian jonka valmistamiseen on tietenkin käytetty toista olutta, Straffe Hendrick Quadruppelia.

HalvemaanHihna HalvemaanEsillepano HalvemaanZot HalvemaanSafka


Cafe Rose Red

Olutvalikoima, sijainti ja asiakaspalvelu. Näillä kolmella arvioituna Cafe Rose Red oli lempipaikkani koko Bruggessa. Minuutti aikaisemmin seisottiin keskusaukion hälinässä, ylihintaisten terassien edessä, ja seuraavaksi kävelimme sisään viihtyisään ravintolaan joka toimii hostellin kyljessä. Kävimme täällä kolmena päivänä.

Ravintolalla on viihtyisä sisäpiha joka suojasi mukavasti yli 30 asteen paahteelta, ja juomat tarjoiltiin pöytään. Yksi tilasi 75cl annoksen vadelma lambiccia, ja kysymys kuului: “From the cellar or freezer?” – no kellarista tietenkin. Muutaman minuutin kuluttua oluemme saapuivat, ja pöytään tuli punottu kori jossa suurempi pullo makasi “for the thirsty man :)”. Seuraavat neljä tuntia suhahtivat aika mukavasti.

Tarjolla oli myös 25cl maisteluannoksia johon kuului 4 olutta, hintaluokkaa 10 euroa tai jotain sellaista.

RoseMaistelua

PannepolRose


De Kuppe

De Kuppe, tai Bruggen Hana joksi me sitä kutsuimme oli toinen paikka johon päädyimme koko kaupungissa, ja kävimme siellä vielä jokaisena muunakin päivänä. Baari oli aivan baarin näköinen, hiljaisella paikalla aivan Le Trappisten lähistöllä, ja heillä oli valikoimassaan vaatimattomat 100 erilaista Belgialaista olutta. Trappistit ja erilaiset luostarioluet kaikki omilla laseillaan noin 2,9-3,9 euron hintaan oli varsin houkuttelevaa.
Paikalla oli aina myös jokunen paikallinen nauttimassa Ricardoa.

DeKuppea

KuppeGordon


Staminee De Garre

Ehdottomasti kiehtovin ravintola sijaintinsa ja olomuotonta puolesta. Staminee De Garre on ahdettu niin pienelle kujalle, että kävelimme siitä ohitse kymmenen kertaa. Isomman miehen täytyy kulkea oviaukosta kyljet edellä.

Paikassa oli kaksi kerrosta, joista kumpikaan ei erityisen suuri ja aivan tupaten täyteen ahdettu. Saimme pienen pöydän ja puoli neliötä tilaa, kaveri toi pöytään juustoja ja kysyi mitä saisi olla. Kuulemma ihmiset vaeltavat kaukaakin maistamaan ravintolan omaa kuuluisuutta, Tripel De Garrea. Sitähän me otimme, eikä tarvinut pettyä.

Nappasin google mapsista kuvan sisäänkäynnistä, se näkyy tuossa puodin oikealla puolella.

 

DeGarre

Tripel De Garre

 

Garrekuja

Sisäänkäynti puodin oikealta puolelta


Le Trappiste

Kuljimme sisään kun paikka aukesi ja ensimmäinen ajatus oli että siellä ei varmaankaan ole ilmastointia. Kun painostavan kostea ilma helteessä puskee sisään ilmastoimattomaan kellariin, tulee Suomalaisella ikävä pakkasta. Ravintola oli erittäin kaunis, ja hanasta löytyi erikoisuuksia joita ei muualta kylästä hanasta saa. Tunnelmallisempaa ravintolaa saa hakea, mutta suosittelen tulemaan illemmalla jos helteet ovat samaa luokkaa kuin tällä reissulla.

LeTrappiste


Muita sijainteja joissa kävimme, mutta kuvia tai tarinoitavaa ei juurikaan ole

‘t Brugs Beertje

Pieni paikka, jonka olutvalikoima on erittäin kattava. Suosittelen ehdottomasti käymään, sattui vain että paikka oli aina aivan täysi.

Bierbrasserie Cambrinus

Isompi ravintola josta saa myös maittavaa ruokaa. Syötiin leivät ja otettiin yksi olut. Ravintola sijaitsee niin lähellä keskusaukiota ja näkyvällä paikalla, joten siellä ei koskaan ole paljonkaan tilaa. Kuitenkin suosituimpia kohteita koko Bruggessa.

Ribs’n’Beer

All you can eat ribsejä pöytään tarjoiltuna, sisältäen yhden oluen. Olut noin neljä euroa siitä eteenpäin. Täältä kannattaa varata pöytä, sillä ribsit ovat hävytöntä herkkua ja kaikki tietävät sen. Saimme pöydän jollain tuurilla kun iso porukka jolle saamamme pöytä oli varattu, onnistuikin mahtumaan yhteen pöytärivistöön. Mitä tapahtui seuraavaksia ei dokumentoitu.

The Bottle Shop

Ilmeisesti kylän suosituin pullopuoti, noudimme parit brändilasit täältä matkatuliaisiksi.

 

Pari vinkkiä yhteenvetona:
  • Välttäkää keskusaukiolla ja kuuluisten nähtävyyksien välittömässä läheisyydessä olevia ravintoloita. Laatu voi olla hyvä, mutta hinnat on joskus jopa tuplat verrattuna jos kävelee 100metriä seuraavalle kadulle. Tämän meille kertoi jopa paikallinen De Kuppessa käydessämme.
  • Älkää maistako Ricardoa.
  • Jos lennätte Brysselin kautta ja teillä on kaupungissa aikaa ennen lentoja, käväiskää Moeder Lambic Fontainasissa. Siellä voi törmätä myös suomalaisiin, me tapasimme Tonnin Setelin.

Brysselissä