Panohommat

Tälle sivulle listautuu postaukset, jotka on kategorisoitu panohommiksi! Löydät täältä kaiken sisältömme, joka liittyy jollain tavalla oluen valmistamiseen.
Nykyinen setup:

Postaukset:

Tovereiden Saunaolut

Juhannuksen lähestyessä halusimme tehdä kesäpäivänseisauksen kunniaksi suomalaista saunakulttuuria kuvastavan oluen. Lähdimme liikkeelle tällä kertaa testaamalla uutta humalaa sekä california common/steam beer -tyyliä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, seuraavaan satsiin lisätään vähän savumallasta sekä esim. Prykmestarin Suvi -oluessa käytettyä koivunlehteä!

Höyryolut -tyyli on kotoisin USAn länsirannikolta, etenkin San Fransiscon alueelta, jossa Anchor Brewing on jopa trademarkannut nimen Steam Beer omalle tuotteellensa. Muut käyttävätkin nimitystä California Common. Periaatteessa tyylin pohjana on hyvin humaloitu lager, joka käytetään alelämmöissä. Näin se saa kivan monipuolisuuden mutta on yhä lagermaisen keveä ja raikas, ainakin teoriassa.

Galena -humala tuli Chinookin ohella tyylille suositellun Northern Brewerin ja Cascaden tilalle, sillä halusimme hiukan havuisuutta Chinookista ja kokeilla myös meille uutta humalaa. Hedelmäinen Galena on hyvin yleinen lagerhumala rapakon takana, mutta meille aika tuntematon. Toverit haukkuivatkin humalia punnitessa Galenan tuoksua vaikka millä rumalla nimellä. Olen kuitenkin optimistinen, että humala toimii lopputuotteessa.

Aloimme myös ensimmäistä kertaa käyttämään vedensäätökemikaaleja sekä tarkkailemaan pH:ta panopuuhissamme. Kemikaalit vaikuttavat panoveden mineraalipitoisuuteen sekä säätää pHta maltaiden entsyymien ideaalitoiminta-alueelle (5.2-5.6). Kemikaalien myös kuuluisi vaikuttaa siihen, tuntuuko olut enemmän maltaiselta vai humalaiselta. Mielenkiinnolla jatkamme kokeiluja tästedes.

Hankimme Panimonurkasta hiukan lisätarvikkeita!

Panopäivä sujui seuraavanlaisesti:

Saunaoluen mäskäystä

Maltaat:

3,7 kg Viking Zero Pale Ale Malt (82,2%)

0,45 kg Viking Caramel 50 (10%)

0,2 kg Viking Vienna (4,4%)

0,15 kg Château Special B (3,3%)

Pitkään kesti huuhdella…

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

2 tsp Kipsi

0,2 tsp Jodioimaton pöytäsuola

0,5 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

68 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

1,2 g/l Chinook pellettejä @ 60 min

0,6 g/l Galena pellettejä @ 10 min

0,3 g/l Chinook pellettejä @ 5 min

0,3 g/l Galena pellettejä @ 5 min

0,9 g/l Galena pellettejä kuivahumalointiin viideksi päiväksi, kun suurin osa primäärikäymisestä oli ohi.

Hiiva:

Mangrove Jack’s M54 California Lager, 10 g

Käyminen:

Pääkäymisen ja pullotuksen jälkeen kellaroimme oluet 3-4 viikoksi, jotta olut kirkastuisi.


Saunaoluemme käy siis ihan huoneenlämmössä, mikä on helpotus: lagerointifasiliteettimme ovat vielä aika puutteelliset. Mäskillä kesti yllättävän kauan huuhtoutua, mutta tuloksena oluen OG olikin aika paljon suurempi kuin arvioitu. Lopulta sitten myös FG ei ollut ihan mitä toivoimme, mutta ei liian suurikaan. Palaamme asiaan kunhan kypsyminen ja kellarointi on ohi!

Vasemmalla Amber Alemme ja oikealla Höyryolut. Lupaavalta näyttävät!


 

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale


 

Tovereiden Sadonkorjuuolut

Kesän lähestyessä sesonkioluet ja tulevat terassikelit ovat tovereilla eniten mielessä. Siksi halusimme kokeilla Bière De Garden tyylistä olutta, mikä ehtisi mukavasti kypsyä ennen kesää ja tervehtisi raskaista töistään palaavia tovereita raikkaudella ja tyjyydellään! Suunnittelin ensimmäistä kertaa oluen itse, tietenkin kokeneempien tovereitteni avustuksella; panokset ovat siis verrattain korkealla. Tyyli on myös aika kiistanalainen, monet eivät tykkää lainkaan.

Bière De Garde on farmhouse ale -tyyli Ranskasta, Belgian rajan tuntumasta ja on ikäänkuin saisonin makeampi, maltaisempi serkku. Kyseessä on vahva pale ale, johon tällä kertaa tavoittelimme hyvää toffeisuutta, erityisesti erikoismaltaiden valinnan ja tumman ruokosokerin kautta. Jalohumalointia (Saaz) on vain nimellisesti antamassa hyvin kevyen kukkaisen/mausteisen aromin, komppaamaan mallasta. Olut ei ihan bulkkikulutuskamaa ole, joten teinme hiukan pienemmän, 13,5 litran satsin nyt alkuun.

Resepti olikin kovin simppeli:

Maltaat:

3,5 kg Thomas Fawcett Pearl Pale Ale (78%)

0,5 kg Simpson’s Munich (11%)

Vierre

Garden lappoamista

0,5 kg Simpson’s Crystal T50 (11%)

Mäskäys:

47 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

2,1 g/l Saaz pellettejä @ 60 min

Hiiva:

Mangrove Jack’s M42 New World Strong Ale, 10 g


Käyminen alelämmöissä, jonka jälkeen pitkähkö kellarointi.

  • Paneminen Grainfatherilla sujui todella hyvin, käymään lähtenyt vierre näytti ja maistui hyvin lupaavalta.

  • Huomasimme valitettavasti, että olut oli lähtenyt turhan korkealla lämpötilalla käymään: toivottavasti ei vaikuta liikaa lopputulokseen.

  • Oltuaan viikon pari pullossa, en malttanut odottaa: olut maistuu aika hyvältä! Kuinkakohan maku kehittyy kesään mennessä…

Tovereiden Garde 1-2vk

Palaamme siis asiaan, kun olut on kypsynyt loppuun!

Himabisse 2017 @Brewdog Helsinki

Toverit  saapuivat poikkeuksellisesti täysilukuisina Brewdogin baariin Punavuoren tietämille Himabisse 2017 -kilpailun palkintojen jakoon. Pelkäsimme, ettemme edes mahtuisi sisään odotetun väenpaljouden vuoksi, mutta onneksi kapakassa oli vielä tovereiden mentävä aukko jäljellä.

Pienen odottelun jälkeen Fat Lizard Brewingin edustajat ja muut tuomarit esittelivät itsensä ja kertoivat tämän vuoden oluista; kevyiden oluiden laatu, klassikoiden tyylipuhdas suorittaminen sekä erikoisten ainesosien onnistunut balanssi oluissa yllätti ja miellytti!

Kippis!

Raikkaiden sarjan voitti Dortmunder lager, joka loisti tyylipuhtaudellaan.

Maukkaat voitti savuporter, jonka 5% alkoholipitoisuus ei vaikuttanut täyteläisyyteen.

Intensiivisten voittaja oli lakritsistout, jonka lakritsisuus oli mahtavasti tasapainotettu.

Arvosteluraadin erityismaininnan ansaitsi saksalaistyyppinen schwartzbier jota kehuttiin erityisen onnistuneeksi tyylin valmistusvaikeudesta huolimatta.

Loppujen lopuksi ultimaattiseksi vuoden olueksi julkistettiin Intensiivisen sarjan lakustout. Palkintojen jaon jälkeen oli tovereiden vuoro käydä kysäisemässä tuomareiden palautetta Toveri-Redistä ja -Amberista. Oluitamme kehuttiin hyviksi tyylilajinsa edustajiksi, jotka vaativat vielä hiukan hienosäätöä. Humalissamme oli myös kuulemma joku virhemaku, jonka alkuperä on vielä hiukan hämärässä.

Pari toveria palautetta vastaanottamassa

Toverit toivottavat onnea ja menestystä voittajille!

Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!

Grainfather – ekan kerran kokemuksia

Niin kuin monet muutkin kotipanijat, sorruimme mekin lopulta Grainfatherin hommaamaan. Nyt viime viikonloppuna pantiin sitten ekan kerran isin kanssa, kjeh kjeh. Ajattelin nyt, kun tapahtumat vielä tuoreessa muistissa ovat, jakaa ajatuksiani siitä millainen tuo eka kerta kerta nyt sitten oli.

 

Päätimme panomyllymme neitsytmatkalle valita arvoisensa oluen: Reittausblogin APAn – tämän oluen monestakin syystä. Ensiksikin, se on perkuleen hyvää. Se on myös reseptiltään tarpeeksi simppeli – meidän rajoitettu aivokapasiteettimme kului lähinnä uutta laitetta ihmetellessä, niin ei kaivattu mitään yllätyksellistä. Viimeinen – ja ehkä suurin – pointti oli se että olemme jo muutamaan otteeseen kyseistä olutta mäskänneet “vanhalla” tyylillämme emalikattilalla; nyt voimme kätevästi vertailla eroaako Grainfatherilla tehty olut nyansseiltaan merkittävästikin Kochstarilla tehdystä.

Olimme kyseisen laitteen omistavalta tuttavaltamme saaneet joitain kullan arvoisia vinkkejä jo ennakoon. Hankimme muun muassa Grainfatherin alustaksi halvan saunajakkaran, josta poistimme keskimmäisen laudan. Tämä siitä syystä, että suuressa viisaudessaan Grainfatherin suunnittelijat ovat sijoittaneet laitteen vikavirtakytkimen koko roskan pohjaan – kyllä, pohjaan! Kytkinhän toimii ilmeisesti niin, että mikäli laitteen lämmityselementti ylikuumenee niin tämä kytkin poksahtaa ulos ja mikäli lämmitystä haluaa jatkaa, pitää se painaa takaisin sisään. Haluaisin kurkistaa sen kaverin ajatuksenvirtaan, jonka mielestä oli hyvä idea iskeä tällainen kytkin sellaisen kompleksin pohjaan, jonka sisällä pitäisi olla 30 litraa kiehuvaa nestettä… Voi helposti tulla niin sanotusti (drummroll) kuumat paikat. Onneksi nyt patentoidulla saunajakkara-alusta-systeemillämme tulemme pääsemään kytkimeen helposti käsiksi, mikäli se joskus päättää poksahtaa. Jakkara myös nostaa grainfatherin n.40cm korkeammalle, jolloin laitteen operointikin on ergonomisempaa: win-win!

Yhteensä meillä kului mäskäykseen suurin piirtein yhtä paljon aikaa kuin vanhallakin tyylillä, mutta uskon  että muutaman panokerran jälkeen saamme optimoitua tuota prosessia ja pääsemme huomattavasti nopeampiin tuloksiin. Olihan meillä tässä hyvin paljon päänahan rapsuttelua ja ainakin yksi ihan oikea ongelmakin… Käymispyttyyn valmista tavaraa saatiin kyllä monen monta litraa enemmän kuin yleensä, mikä on aina kiva juttu 🙂

Heti vesiä lämmitellessä huomasimme, että kannattihan tuosta jokunen raha maksaa, sillä nopeastihan tuo Grainfatheri lämmitti suuremman määrän vettä, mitä yleensä käytämme, ja vielä nopeamminkin. Vautsi. Maltaat pyttyyn iskettyämme rupesimme vainoharhaistesti hikikarpalot otsalla vahtaamaan, pysyykö lämpötila tasaisena. Kyllä se pysyi – koko ajan. Ensi kerralla laitteen uskaltanee jo jättää enemmän omaan rauhaansa, itse voiden puuhastella jotain muuta siinä samalla.

Lähes kaiken fyysisen työnhän tuo laite tästä mäskäyksestä eliminoi, lukuunottamatta mäskin huuhtelua, milloin laitteen mallaspiippu joudutaan nostamaan yläasentoon. Silloin allekirjoittanut pääsi oikein kunnolla pullistelemaan lihaksiaan, meinaan oli se isollekin miehelle kahden käden homma… sen verta paljon se painoi.

Hyvää hauistreeniä: laitteen sisempi mallaspiippu märkine maltaineen piti nostaa huuhtelun ajaksi lepäämään korkealle.

Huuhtelu sujui mukavasti. Vanha mäyskäysastiamme, Kochstar, löysi uuden elämän huuhteluveden lämmitystankkina. On muuten pikkaisen helpompaa lämmittää kaikki huuhteluvesi kerralla, eikä kikkailla poikamiesboksin kahden ja kolmen litran Ikeakattiloilla…

Keittovaiheessa olimme jälleen pelonsekaisen kunnioituksen vallassa ihastellessamme Grainfatherin mahtia; 25 litraa vierrettä kiehui kuin viimeistä päivää. Vanha motonetin induktiolietemme kalpeni häpeästä nurkassa. Kun tuli viimein vierteen jäähdytyksen vuoro, pahimmat pelkomme kävivät toteen. Jo ennen mäskäyksen alkua katselimme, että mallastoimittajamme oli jauhanut maltaat erittäin hienoiksi – nämä ohranpilkkeen perkeleet sitten olivat ottaneet ja tukkineet uuden lelumme pumpun suodattimen. Onneksi panomies ei hätäänny! Nopeasti viritimme vanhan kunnon kuparisen immersiolauhduttimemme mukaan soppaan ja sen avulla saimme parissakymmenessä minuutissa vierteen hiivauslämpöiseksi. Laitteen pesun jälkeen pumppu onneksi pelitti jälleen kunnolla. Ensi kerralla täytyy erikseen pyytää maltaille hieman karkeampi jauhatus.

Loppujen lopuksi pääsimme hyvin lähelle suunniteltua ominaispainoa, vaikka olimmekin skaalanneet reseptiä ylöspäin (ei olla ennen tehty). Grainfatherilla mäskätessä tuntuisi ainakin tämän ensimmäisen kerran jälkeen olevan hieman tehokkaampi saanto. Ainakin me saimme nyt maltaiden määrään suhteutettuna enemmän sokereita irti kuin “vanhalla” methodillamme. Noh, muutamien viikkojen päästä päästään sitten kippistelemään tämän panon tuotoksilla.

 

 

 

Omenasiideri osa 2

Ensimmäisessä osassa mainittu Campden oli eilen saanut vaikuttaa tarvitsemansa 24h, nirhaten rakkaasta omenamehustamme kaiken ei-toivotun elämän. Nyt hiivaus lienee turvallista ja käymisastiamme sisällön lopputulos tulee toivon mukaan olemaan priimaa tavaraa, ilman sen suurempia yllätyksiä.

troppeja

Lisäsimme siiderin joukkoon myös hieman pektolaasi -entsyymiä. Tämän pitäisi pilkkoa omenamehussa olevaa pektiiniä ja auttaa lopputuotteen kirkkauteen – käsittääkseni entsyymi luo myös hiivallekin kivemmat käymisoltavat. Hiivana käytyimme luovuuden huipulla nimettyä siiderihiivaa nimeltään siiderihiiva… Kauppiaan mukaan kyseessä on hyvä hiiva – uskotaan. Starttasimme hiivan ottamalla desinfioituun mittalasiin muutama desi tuota omenamehuamme ja kylmäverisesti lempattiin hiiva sekaan. Olimme kuitenkin sen verran hyvällä tuulella, että se sai seurakseen muutaman teelusikallisen hiivaravinnetta.

Samoihin aikoihin toinen torvi (lue toveri) mittaili mehun ominaispainon. Tiedemiehiemme mukaan mehussa oli sokereita sen verta, että siitä saattaisi irrota 3,9-volttista janojuomaa. Vaikkei tästä mitään omenakiljua pitänytkään tulla, niin lukema oli mieleemme liian kesy ja lisäsimme mukaan vajaa puoli kiloa panimosokeria, kunnes liuoksen alkoholipotentiaali kohosi niinkin hyväksyttäväksi, kuin 4,7% – tätähän voisi melkein koittaa kaupitella lähikauppaan. 😉

ompunominaispaino

Lopuksi vihainen vierteen ilmaus ja hiivastartteri omppumehun sekaan, kansi kiinni ja vesilukko päälle! Poika pulisee maltillisesti jo kirjoitushetkellä – parin viikon päästähän tuo varmaan jo pullotetaan. Täytyy katsoa, jos ehtisi saamaan tuohon siiderin rinnalle vielä pulputtamaan vaikka olutta… 🙂

 

siiderii

Omenasiideri osa 1

Tämä on omena.

Tämä on omena.

Syksy saapuu ja on aika aloittaa taas juomasetit. Saimme houkuttelevan tarjouksen kaverin äidin miehen vanhemmilta, että omenaa olisi Keravalla tarjolla kunhan vaan tulee noukkimaan. Sattui sopivasti, että siinä ihan holleilla Sipoosta löytyy mehustamo – ei tovereiden aivoissa kauaa tarvinnut raksuttaa, kun se otsikon mukainen idea sitten syntyikin: pistetäänpä pöntöllinen omenasiideriä kokeeksi porisemaan. Ensimmäistä kertaa kokeilussa tällainen sidukan valmistus, joten katellaan kuinka tämä sujuu. Käytännössähän tämän pitäisi olla simppeli homma.

omppupuu

Töiden jälkeen sitä tuli kolmen miehen voimin kaahailtua läpi ruuhkien Keravan periferialle, josta omenain haltijat löytyivät. Reipas kahdeksissakymmenissä oleva pariskunta, joka oli pistänyt meille kuusikymmentä viisi kiloa (kyllä 65kg!) omenoita valmiiksi laatikoihin! Huhhuh. Ja vielä veloituksetta – suuret kiitokset heille! Nämä omput, jotka meidän mukaan tarttuivat olivat ilmeisesti kolmesta eri puusta, kukin eri lajiketta – kaikki tosin erittäin maukkaita ja siistejä.

omppuja

Omenat pienen rupattelutuokion jälkeen autoon lastattua lähdimme matkaamaan kohti mehustusasemaa, jonne oli yllättävän helppo löytää. Hinnat eivät päätä huimanneet, omenakilon mehustus maksoi vain 0,45€ . Pienenä triviana meille selvisi, että kilosta omenaa irtoaa noin 60% painosta mehua, eli 1kg = ~6dl. Mehustamo tarjoaa lisäpalveluina myös muun muassa pastörointia ja c-vitamiinin lisäämistä, mutta siiderihommia silmällä pitäen kumpikaan näistä ei ollut tarpeen.

mehumyllystin

Itse mehustus oli yllättävän helppoa ja vaivatonta. Aikaa meillä kului noin 20minuuttia ja lopputuloksena oli 45 litraa pirun maittavaa omppumehua. Koko prosessi meni kutakuinkin näin; omenat pumppukärrylle, kipataan kaukaloon, josta ne kulkeutuvat mehumyllyyn. Sitten se pumpataan astioihisi. Mukavaa ja simppeliä. Selvittiin alta kolmella kympillä ja mehua on nyt yllinkyllin.

montamehua

Nyt mehu on käymisastioissa ja liuoitimme sinne sekaan Viinimaailmasta hankkimaamme Camden -valmistetta, jonka pitäisi 24h vaikutuksen jälkeen tappaa mahdolliset villihiivat mehusta. Huomisen jälkeen ei puhuta enää mehusta, vaan siideristä! Jatkoa seuraa…

 

Suunnitelmia tulevista oluista

Lapissa tulee lunta. Kesä puskee siis päälle oikein toden teolla ja lämpötilojen käydessä turhan korkeiksi oluen käyttämiseen, siirtyvät toverit kesän ajaksi lähinnä nauttimaan oluista. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, sillä aikaa käytetään muutenkin kuin kattoon syljeksien ja makuuhaavoja keräillen; nyt alkaa reseptiikan kehittäminen ja tutkimustyö. Tovereilla on to-do-listillä vaikka mitenkä monta olutta, joista suurin osa on meille vielä tutkimattomia vesiä valmistamisen osalta. Tässä postauksessa esittelen joitain piirrospöydällämme lojuvista oluista ja pohdiskelen mitä lähdemme niiltä hakemaan.

DSC_0321
Red Ale
Toveri-Red Ale on todennäköisesti loppukesän/alkusyksyn ensimmäinen projekti. Tällä hetkellä olut on vielä kovin ideatasolla – ainoa mitä siitä tiedämme on, että pyritään tekemään siitä kirkas ja punainen, humalointiin käytetään ainakin Mosaicia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen puna-ale yritelmämme – toivotaan parasta… 😉
Greippi-Ale
Allekirjoittaneelle sitruksisuus on aina iskenyt oluissa. Idea tästä oluesta on ollut takaraivossa jo pidemmän aikaa, mutta viimeistään Stadin Panimon Gasometer Grapefruit IPA vahvisti sen, että tällainen tehdään. Oluelta lähdetään hakemaan keveyttä, raikkautta ja tietenkin kunnon sitruspläjäystä. Humalapuolella mennään varmaan jenkkiläisellä; centennial, citra, ehkä jotain muitakin. Olut tullaan myös maustamaan greipinkuorella, ja jos villiksi alamme niin ehkä jopa itse hedelmällä.

Brown Ale
Tästäkin on olutneuvoksen kanssa keskusteltu jo pitkään, joten eiköhän tämäkin tule pannuksi tämän vuoden puolella. Ideana ei mitään ihmeellisempää; brittityyppinen helppo ale.

Ginger-Ale
Inkiväärillä maustettu olut jakaa keskuudessamme mielipiteitä, mutta tätäkin on kokeiltava – itse pidän ajatuksesta. Suurimpana haasteena tämän projektin kanssa tulee todennäköisesti olemaan inkiväärin määrä, sillä useissa maistamissani ginger-aleissa, ei inkiväärin makua tai aromia ole juuri nimeksikään. On tosin varottava ettei innostu liikaakaan sitä soppaan heittämään tai mausta tulee nopeasti liian voimakkaasti läpipuskeva.

Kurpitsa-ale
Äiti kasvattaa puutarhassaan kurpitsaa, joten miksei? Olisihan sitä metkaa Halloween -pippaloissa lipittää menemään asianmukaista olutta. Mikäli aikataulutus onnistuu hyvin saatamme tämänkin pyöräyttää.

Oatmeal-vanilla stout
Tämä ehkä niin, että se olisi juotavaa lähempänä joulua. Nimi kertonee oluesta kaiken oleellisen: bourbon-vaniljalla maustettu stoutti, jonka runkoa tukevoitetaan kauralla. Laktoosin käyttöäkin tässä oluessa on pohdiskeltu – saa nähdä mihin tulokseen päädytään.

Edellämainittujen oluiden lisäksi uskoisin, että tulemme myös mäskäämään satsin tai pari jo aikaisemmin hyväksi todettuja Reittausblogin APAa, sekä Toveri-IPAa. Mahdollista on myös, että mäskiastiasta löytyy jokin täysin suunnittelematon heräteolut (tykätään olla vähän spontaaneja).

Olemme avoimia myös uusille ideoille, ehdotuksille ja vinkeille!

 

Kotiolutta: Toveri-IPA vol1.5

Toveri-IPA Nyt se viimein on valmista!

Huhtikuun alussa mäskäilimme Uuden Maailman tyyliin humaloidun IPA:mme.  Todellisuudessa tämä on toinen kerta, kun IPAa yritämme tehdä, mutta ensimmäinen, jossa onnistuimme (Jollain opilla ensimmäinen yrityksemme epäonnistui kurjasti ja siitä tulikin maailman parasta simaa).

Humalapotkua tässä mallaspommissa antaa viisi jenkkiläistä:

  • Centennial
  • Citra
  • Cascade
  • Columbus
  • Amarillo

Olut on sameaa, väriltään ruskean oranssia. Vaahto on luonnonvalkoista, tiivistä ja jättää lasinreunoille kermaista pitsiä. Tuoksusta löytyy vahvaa humalaa, kevyttä sitruunaisuutta, sekä kirpeää ananasta. Maultaan tämä on hedelmäistä, havuista, sekä kovin katkeraa. Huikan otettua olut kuivattaa mukavasti kielen ja kitalaen. Kyllä tämä kelvollinen IPA on, vaikka oma kehu haisisikin – hienoa nähdä, että kehitystä edellisestä yrityksestämme on tapahtunut

Linkki pullotukseen: https://oluttoverit.com/2016/04/28/ipaa/