Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.

 

 

Suunnitelmia tulevista oluista

Lapissa tulee lunta. Kesä puskee siis päälle oikein toden teolla ja lämpötilojen käydessä turhan korkeiksi oluen käyttämiseen, siirtyvät toverit kesän ajaksi lähinnä nauttimaan oluista. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, sillä aikaa käytetään muutenkin kuin kattoon syljeksien ja makuuhaavoja keräillen; nyt alkaa reseptiikan kehittäminen ja tutkimustyö. Tovereilla on to-do-listillä vaikka mitenkä monta olutta, joista suurin osa on meille vielä tutkimattomia vesiä valmistamisen osalta. Tässä postauksessa esittelen joitain piirrospöydällämme lojuvista oluista ja pohdiskelen mitä lähdemme niiltä hakemaan.

DSC_0321
Red Ale
Toveri-Red Ale on todennäköisesti loppukesän/alkusyksyn ensimmäinen projekti. Tällä hetkellä olut on vielä kovin ideatasolla – ainoa mitä siitä tiedämme on, että pyritään tekemään siitä kirkas ja punainen, humalointiin käytetään ainakin Mosaicia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen puna-ale yritelmämme – toivotaan parasta… 😉
Greippi-Ale
Allekirjoittaneelle sitruksisuus on aina iskenyt oluissa. Idea tästä oluesta on ollut takaraivossa jo pidemmän aikaa, mutta viimeistään Stadin Panimon Gasometer Grapefruit IPA vahvisti sen, että tällainen tehdään. Oluelta lähdetään hakemaan keveyttä, raikkautta ja tietenkin kunnon sitruspläjäystä. Humalapuolella mennään varmaan jenkkiläisellä; centennial, citra, ehkä jotain muitakin. Olut tullaan myös maustamaan greipinkuorella, ja jos villiksi alamme niin ehkä jopa itse hedelmällä.

Brown Ale
Tästäkin on olutneuvoksen kanssa keskusteltu jo pitkään, joten eiköhän tämäkin tule pannuksi tämän vuoden puolella. Ideana ei mitään ihmeellisempää; brittityyppinen helppo ale.

Ginger-Ale
Inkiväärillä maustettu olut jakaa keskuudessamme mielipiteitä, mutta tätäkin on kokeiltava – itse pidän ajatuksesta. Suurimpana haasteena tämän projektin kanssa tulee todennäköisesti olemaan inkiväärin määrä, sillä useissa maistamissani ginger-aleissa, ei inkiväärin makua tai aromia ole juuri nimeksikään. On tosin varottava ettei innostu liikaakaan sitä soppaan heittämään tai mausta tulee nopeasti liian voimakkaasti läpipuskeva.

Kurpitsa-ale
Äiti kasvattaa puutarhassaan kurpitsaa, joten miksei? Olisihan sitä metkaa Halloween -pippaloissa lipittää menemään asianmukaista olutta. Mikäli aikataulutus onnistuu hyvin saatamme tämänkin pyöräyttää.

Oatmeal-vanilla stout
Tämä ehkä niin, että se olisi juotavaa lähempänä joulua. Nimi kertonee oluesta kaiken oleellisen: bourbon-vaniljalla maustettu stoutti, jonka runkoa tukevoitetaan kauralla. Laktoosin käyttöäkin tässä oluessa on pohdiskeltu – saa nähdä mihin tulokseen päädytään.

Edellämainittujen oluiden lisäksi uskoisin, että tulemme myös mäskäämään satsin tai pari jo aikaisemmin hyväksi todettuja Reittausblogin APAa, sekä Toveri-IPAa. Mahdollista on myös, että mäskiastiasta löytyy jokin täysin suunnittelematon heräteolut (tykätään olla vähän spontaaneja).

Olemme avoimia myös uusille ideoille, ehdotuksille ja vinkeille!

 

Maku Brewing – Double IPA

Pullo houkutteli jo viikkoa aikaisemmin hyllyllä, mutta päädyin loppumetreillä toisiin ajatuksiin. Nyt se oli kuitenkin ostettava, osin muualta kuullun positiivisen palautteen perusteella.

Alkoholipitoisuus on villit 9,2%, ja odotukset ovat korkealla koska  Maku on tuottanut suhteellisen laadukkaita, mieleenpainuvia oluita aikaisemminkin. Maku IPA oli herkkua.

 

MakuDipaVaaleahko, hedelmäinen ja vahvasti katkerohumaoitu Double IPA on maultaan juhlaa humalanystäville. Tukeva mallasrunko pitää oluen kuitenkin tasapainoisena makuelämyksenä.

 

Vaahtoa löytyy maltillisesti, ja se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Reunoilla kuitenkin säilyy pienoinen vaahtorengas.

Tuoksu: Humalainen, havuinen, lämmin, hedelmäinen.

Maku: Öllissä on tuhtia maltaisuutta ja katkeraa humalaa. Harmi että aromipuoli jää ehkä katkeruuden varjoon.

Jälkimaussa kaiken katkeruuden keskeltä, läpi maistuu hento alkoholi.

Noh, onhan tämä hyvää, mutta voisiko se olla vähän enemmän?

 

MakuDipa2Tuomio:

Gaarela: “Hyvä IPA, mutta kaipaisi hieman reilummin aromia.”

Riissanen: “Menee top kolmoseen. Ostan varmasti uudelleen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amager Bryghus – Batch 1000 IPA, batch 1324

Monopolista tarttui kouraan Tanskalaista tilausvalikoimaa. Odotuksia oluelta ei juuri ollut, mutta ratebeerissa olevan kivan pisteytyksen vuoksi ratkesin maksamaan pullosta lähes seitsemän euroa. Eläköön.

Olut on saanut etiketin mukaan inspiraatiota jenkkiläisistä mehukkaista Indian Pale Aleista.

7 erilaista humalaa, yhtä mäskäysvaiheessa, kolmea sakkaa poistattaessa (whirlpool) ja kolmea kuivahumaloinnissa.

Vaahtoaa mukavasti, jättää pitsiä, väri pihkainen oranssi hentoa sameutta

Tuoksu yllättää välittömästi, ja ERITTÄIN humalapitoinen, kuin nuuhkisi humalavarastoamme. Ei jätä kylmäksi, tän on pakko olla hyvää.

Maku on maltaisen humalainen, hennon makea ja kuiva. Tahmeahko tekstuuri joka jättää pitkäksi aikaa tiedon itsestään.

 

Ehdoton valttikortti on jälkimaku. Katkeruus on keskitasoa, mutta olut jättää suun suorastaan kuplimaan.

Jos törmään tähän joskus terassilla, kokeilen ehdottomasti uudelleen.

Humalat: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi, Centennial. Vahvuudeltaan olut on 6,5%.

 

 

Kotiolutta: Toveri-IPA vol1.5

Toveri-IPA Nyt se viimein on valmista!

Huhtikuun alussa mäskäilimme Uuden Maailman tyyliin humaloidun IPA:mme.  Todellisuudessa tämä on toinen kerta, kun IPAa yritämme tehdä, mutta ensimmäinen, jossa onnistuimme (Jollain opilla ensimmäinen yrityksemme epäonnistui kurjasti ja siitä tulikin maailman parasta simaa).

Humalapotkua tässä mallaspommissa antaa viisi jenkkiläistä:

  • Centennial
  • Citra
  • Cascade
  • Columbus
  • Amarillo

Olut on sameaa, väriltään ruskean oranssia. Vaahto on luonnonvalkoista, tiivistä ja jättää lasinreunoille kermaista pitsiä. Tuoksusta löytyy vahvaa humalaa, kevyttä sitruunaisuutta, sekä kirpeää ananasta. Maultaan tämä on hedelmäistä, havuista, sekä kovin katkeraa. Huikan otettua olut kuivattaa mukavasti kielen ja kitalaen. Kyllä tämä kelvollinen IPA on, vaikka oma kehu haisisikin – hienoa nähdä, että kehitystä edellisestä yrityksestämme on tapahtunut

Linkki pullotukseen: https://oluttoverit.com/2016/04/28/ipaa/

 

Joona

Esittely: Omalaatuisella huumorilla ja mistään stressaamattomalla asenteella varustettu oluttoveri. Ekat kokemukseni sain erikoisoluista heti 18 vuotta täytettyäni kun sain muutaman alkon oluen maistettavaksi tavallisen suomalaisen lagerin ohella, sitä oppi heti tajuamaan että tämähän jopa maistuu joltain! Oluen tekeminen iski heti harrastuksena ja en pitäisi mahdottomana jopa työskennellä oluen parissa tulevaisuudessa. Oma panimo olisi aika kova juttu.

Lempiolut: Vakka-Suomen panimon Nokkospils!

Lempioluttyylit: Bitterit, Baltic porterit, Saksalaiset Dunkelit ja Tsekkiläiset pilsnerit.

Mikko

Esittely: Lyhyesti kuvailtuna, pidän enemmän oluen juomisesta kuin sen tekemisestä. Paremmasta oluesta kiinnostuin käytyäni pari kertaa Helsinki Beer -festivaaleilla ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumassa. Oluesta saikin makuelämyksen. Mukana on myös hienoista kapinahenkisyyttä Suomalaista holhoamista vastaan, ja tahdon panoksellani niin pieni kuin se onkin, vaikuttaa siihen mitä oluesta ajatellaan.

Lempioluet: Vaihtelevat, mutta pitkään vannoin Laitilan Agricolan nimeen. Juuri nyt mieleen on painunut erityisesti Great Divide -panimon Hercules Double IPA. Yksi kestosuosikeistani on Guinness.

Lempioluttyyli: Strong Ale on pitkään ollut iskevä lajike, mutta käytyäni Belgiassa käyn sisäistä taistoa Lambicin ja Strong Alen välillä. Vadelma osaa olla törkeän hyvää.

 

Juha

Esittely: Parrakas köriläs, joka on maailmaa kohtaan katkerampi kuin bitter. Haluan kuvitella, että olen hyvällä – sarkasmin täyteisellä – huumorilla varustettu kaveri, joka harvoin jää hiljaiseksi. Tutustuttuani oluen panemiseen, yllätyin kuinka helppoa hommaa se on ja siitä, että se on myös hauskaa hommaa. Myös lopputuloksen laatu yllätti heti ensimmäisellä kerralla. Toivon mukaan homma jatkaa sujumistaan ja jonain päivänä on fasiliteetit tehdä olutta ihan aikuisten oikeasti kunnolla. Kyllä olutkulttuurille, ei holhoamiselle.

Lempioluet: Vaihtelee, päivitellään.

Lempioluttyyli: IPA ja muut voimakkaasti humaloidut alet

 

 

Stadin Panimo – Gasometer Grapefruit IPA

stadingasometer

Tänään tuoppiin kaatuu Stadin Panimon Gasometer – Greippi-ipa. Etiketti lupaa verigreipin kuorella maustettua, jenkkihumaloitua olutta – kuulostaa hyvältä. Alkoholia tästä löytyy 6,5 pinnaa. Useampia Stadin Panimon oluita nauttineena odotukset Gasometeria kohtaan ovat suht korkealla – onhan IPA kuitenkin eräs suosikki oluttyypeistäni ja humalista sitruksiset lajikkeet iskevät parhaiten.

Pian tuopista löytyy kirkas, kellertävä olut valkoisella vaahdolla. Ihan kivaltahan tuo näyttää, vaikka vaahto onkin niukan puoleinen. Oluen tuoksu on oikein mainio; makeaa maltaisuutta, sitruksista humalaa ja yllärinä – greippiä.

Maku puolestaan on valitettavana yllätyksenä vetinen. Ipalle tyypillistä humalapommia ei oikein löydy. Maun loppua kohden löytyy kuitenkin ihan kiitettävästi katkeroa ja greippikin maistuu. Onneksi maku paranee juotaessa ja oluen lämmettyä olen maistavinani myös vehnämallasta.

Ei tämä missään nimessä huono olut ole, mutta odotukseni olivat ehkä hieman korkealla. Eiköhän tätä tule toistamiseenkin maistettua.+

 

 

Tuomio:

Kelvollinen IPA, joka kaipaisi kuitenkin napakampaa humalointia.