No comments

Marketin bulkkilagerit sokkotestissä!

  By ,

Vuosi sitten koettelimme itseämme kotimaisten bulkkilagereiden sokkotestissä, ja huomasimme että Koffin erottaminen Karjalasta on hyvin hankalaa jos suussa on pyöritellyt seitsemää samankaltaista olutta, ja maistelu on suoritettu pahvimukeilla. Niinpä päätimme suorittaa testin uudelleen 12 erilaisella oluella, ja ihan oikeista laseista.

Puhdistamaan makupalettia valitsimme kurkku- ja omenaviipaleita, suolaamatonta voileipäkeksiä sekä hiilihapotettua kivennäisvettä. Neutraali lager olisi myös sopinut makuaistin neutralisoijaksi, mutta koska  bulkkilagereita testasimme, ei se olisi ollut niin hyvä tähän maisteluun. Myöskään emme tehneet kuten viininmaistelijat, vaan kaikki oluet juotiin tyhjiksi.

Listalle valitut, meille entuudestaan täysin tuntemattomat oluet:

  • Karhu 4,6%
  • Koff 4,5%
  • Pirkka 4,5%
  • Sandels 4,7%
  • Lapin kulta 4,5%
  • Olvi 4,5%
  • Karjala 4,5%
  • Carlsberg 4,6%
  • A. Le Coq 4,5%
  • Nobelaner 4,5%
  • Saku 4,6%
  • Lidl Olut 4,5%

Olut 1 – Pirkka

Paneelin arvaukset: Juha: Pirkka | Mikke: Pirkka  |  Joona: Pirkka | Mikko: Pirkka

Tuoksu hedelmäinen,  korianterimaisia aromeita, jopa hieman vehnämäinen. Erilaisuudellaan tämä olut lunasti sokkotestin suosikkioluen tittelin, jälleen kerran valtaosalle paneelia.  Kirkas ja hyvin puhdas lager. 

Olut 2 – Karjala

Paneelin arvaukset: Juha: Olvi | Mikke: Karjala  |  Joona: Saku | Mikko: Olut (Lidl)

Tuoksussa mallasta, humalaa ja alumiinia. Maultaan tunkkainen ja kitkerä. Arvioijien mielestä Olut 2 oli maistelun huonoin, yhden kuvaillessa sitä jopa törkeäksi!

Olut 3 – Koff

Paneelin arvaukset: Juha: A. Le Coq | Mikke: Sandels |  Joona: A. Le Coq | Mikko: Sandels

Tuoksuu alumiinille ja hennosti humalalle. Olut on pehmeä ja hiukan kuiva. Koffin lager ansaitsi yhden parhaan oluen äänen, eli käytännössä oli toiseksi paras. 

Olut 4 – Nobelaner

Paneelin arvaukset: Juha: Olut (Lidl) | Mikke: Saku |  Joona: Olut (Lidl) | Mikko: Lapin kulta

Hedelmäinen tuoksu, neutraali maku. Lämmenneenä oluessa oli hiukan maltaisuutta. Yksi toveri kutsui olutta myös latteaksi ja maamaiseksi, katkeran humalaisella jälkimaulla.

Olut 5 – Sandels

Paneelin arvaukset: Juha: Carlsberg | Mikke: A.Le Coq |  Joona: Karhu | Mikko: Nobelaner

Kaikkien tovereiden mielestä Sandels oli hyvin neurtaali, jopa järkyttävän hajuton.

Olut 6 – Olut (lidl)

Paneelin arvaukset: Juha: Nobelaner | Mikke: Karhu |  Joona: Koff | Mikko: Karjala

Maltainen tuoksu. Vetinen maku humalaisella jälkiliu’ulla. Olutta kuvailtiin myös pehmeäksi ja keskimääräistä rungokkaammaksi.

Olut 7 – A.Le Coq

Paneelin arvaukset: Juha: Sandels | Mikke: Nobelaner |  Joona: Nobelaner | Mikko: Koff

Raikas ja helposti juotava, neutraalilla tuoksulla ja vahvan maltaan maulla.

Olut 8 – Saku

Paneelin arvaukset: Juha: Karhu | Mikke: Carlsberg |  Joona: Carlsberg | Mikko: A. Le Coq

Kirpeä, metallinen tuoksu. Maku mieto ja kitkerä. Oluessa havaittiin myös pientä suolaisuutta ja ruohoista humalointia.

Olut 9 – Karhu

Paneelin arvaukset: Juha: Koff | Mikke: Olvi  |  Joona: Karjala | Mikko: Karhu

Tuoksu makea ja aavistuksen paahteinen. Olutta kuvailtiin myös neutraaliksi ja vetiseksi.

Olut 10 – Carlsberg

Paneelin arvaukset: Juha: Lapin Kulta | Mikke: Olut (Lidl)  |  Joona: Lapin Kulta | Mikko: Olvi 

Erittäin mieto tuoksu pienellä maltaan vivahteella. Yksi tovereista ei välittänyt liiasta makeudesta.

Olut 11 – Lapin kulta

Paneelin arvaukset: Juha: Karjala | Mikke: Lapin Kulta  |  Joona: Olvi | Mikko: Carlsberg

Neutraali tuoksu, taustalla pieni humala. Maku maltainen ja viipyilevä.

Olut 12 – Olvi

Paneelin arvaukset: Juha: Saku | Mikke: Koff  |  Joona: Sandels | Mikko: Saku

Tuoksussa kevyttä maltaisuutta ja aavistus havuisuutta. Maku neutraali.

Parhaaksi olueksi valitsimme Pirkan.

Neutraaleimmaksi, tuleviin olutmaisteluihin paletin puhdistajaksi valitsimme Sandelsin ja mahdollisesti myös A. Le Coqin.

Valitettavasti emme ole vuodessa paljoa parantaneet: paras tulos oli vaivaiset 3/12. Parhaaksi olueksi valitsemamme Pirkka oli myös ainoa, jonka kaikki tunnistivat. Jälkiviisautena voisi sanoa, että maistelun olutmäärä saattoi olla hiukan liian suuri vielä kehittyville makunystyröillemme. Ensi vuonna tunnistamme varmasti muutakin kuin vain Pirkan!

 

No comments

Horizont – Saison Witbier

  By , ,

Saison Witbier 6%

Tällä kertaa unkarilainen Horizont on yhdistänyt saisonin ja witbierin yhteen pulloon, paperilla ja huhupuheilla oikein hyvin; Beer To Go -kaupan kauppias suositteli olutta lämpimästi ja panimon sivuilla kerrotaan, että olut voitti ylivoimaisesti kultaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2017. Miten tovereille maistuu voittajahybridi?

Lasissa olut näyttää pilvisen ja vaalean keltaiselta, jonka pinnalle muodostuu eläväinen vaalea vaahto. Vaahdon hiukan laskettua olut muistuttaa vahvasti hiilihappoista limpparia. Yksi tovereista kommentoi olutta ”omenavispipuuron näköiseksi”. Tiedä häntä oliko kyseessä kritiikki vai kehu.

Saison Witbier tuoksuu vahvasti mausteiselta ja sitruksiselta. Taustalla on myös banaania ja neilikkaa, lopputuloksena raikas vaikutelma. Maultaan olut sisältää niin witin kuin saisoninkin ominaisuuksia; löytyy vehnäistä sitrusta, banaania, kuivuutta ja hiilihappoisuutta sekä happamuutta ja mausteisuutta.

Olut uppoaa enemmänkin kuin limu, eikä mausta jää paljon mieleen. Kesäiseksi terassijuomaksi olut olisi varmasti hyvä. Ruokasuosituksena fish & chips toimisi varmasti!

Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 54/100

Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tällä kertaa tuomarit ja toverit ovat eri mieltä.

No comments

Brekeriet – Picnic Sunrise

  By , ,

Picnic Sunrise 2,7%

Pien -pullokauppaan oli  tullut ruotsalaisen Brekeriet panimon rajoitetun erän hapanoluita, joten pitihän ainakin yksi niistä napata mukaan. Tällä kertaa maistossa kolmen Ek- veljeksen Picnic Sunrise (vadelma sour ale).

Kaataessani olutta lasiini mieleeni tuli ensimmäisenä yksi lempilimuistani, veriappelsiini jaffa: Olut näytti sumuisen vaaleanpunaiselta, hyvin hiilihappoiselta eikä vaahtoa ollut nimeksikään. Tuoksultaan olut toi mieleeni ensin passionhedelmän, mutta tarkemmin haistellessa vadelma, maitohappojen tuoma happamuus sekä bretta -hiiva eroittuivat joukosta.

Vadelman ohella maussa erottui pieni mausteisuus ruismaltaasta ja villihiivasta. Pieni vetisyys todisti, että oluesta puuttui hiukan runkoa, joka olisi nostanut sen parhaiden joukkoon. Suutuntumaltaan Picnic Sunrise oli vakuuttavan hapan ja kitkerä, mutta myös tarpeeksi makea ollakseen hyvässä tasapainossa kaiken kaikkiaan. Toistaiseksi Brekerietin sour on paras tyylilajissaan, jota olen maistanut.

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75/100

Monipuolinen ja maittava sour.

 

No comments

Brooklyn Brewery – Naranjito

  By , ,

Naranjito 4,5%

Martinlaakson Jyväsessä oli tarjolla Brooklyn Breweryn Naranjito Pale Alea, joka on erityisesti Suomeen ja Norjaan kohdistettu kevään uutuus. Panoprosessissa on panostettu appelsiinisiin aromeihin, mikä jo nimessäkin ilmenee, sillä naranjito tarkoittaa espanjaksi “pientä appelsiinia”.

Olut on väriltään kirkkaan meripihkainen, pale aleksi hyvin lagermainen. Pinnalle muodostuu kevyen kellertävä vaahto sekä pitsi. Nimi on enne: Naranjito tuoksuu vahvan appelsiiniselle ja muutenkin sitruksiselle, taustalla häämöttää humalien kevyt katkero. Maku on hyvin raikas ja sitruksisen kukkainen. Jälkimaun katkeruus on pehmeää. Oluessa on lievä vetisyyden tunne, mutta ei häiritsevässä määrin.

En ole kummemin tutustunut Brooklyn Breweryn tuotteisiin, mutta tämän oluen antamalla vaikutelmalla maistelen varmasti heidän oluitaan tulevaisuudessakin! Olut on tehty meksikolainen ruoka mielessä, joka onkin erittäin hyvä paritus.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 67/100

Miellyttävä ja raikas janonsammuttaja.

 

No comments

Kotiolutta: Toveri Amber ale

  By , ,

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

No comments

Guinness – Special Export

  By , ,

“Genuine quality from St.James Gate Dublin”

Kirjoitushetkellä St. Patrick day oli eilen, ja sen innoittamana korkkasin pullon Belgian Beerfactorysta tilattua Special Exporttia. Tätä on tullut juotua ennenkin, mutta ilman sen suurempia analyyseja tai muistoja siitä, miltä perinteinen Guinness maistuu. Nyt uusi yritys.

Ulkonäöllisesti lähes samaa tavaraa kuin perinteinen Guinness, mutta vaahto ei yllä millään samalle kermaiselle tasolle. Vaahtoa toki löytyy, mutta se katoaa muutamassa minuutissa lähes täysin. Pieni pyöräyttely palauttaa vaahdon osittain. Olut on mustaa kuten arvata saattaa.

Tuoksu ei Guinnesissa ole mielestäni ollut kaikkein vahvimpia puolia, ja verrattuna tässä on yllättävän voimakas, jopa viskimäinen ja makea tuoksu. Positiivinen yllätys! Ehkä nautinnosta saa irti muutakin kuin pelkän täydellisyyttään hipovan (guinnesin) suutuntuman.

Maku on huomattavasti aromaattisempi kuin perus guinnessissä – suklaa ja kahvi ovat erotettavissa voimakkaasti. Paahdettuja maltaita ja täyteläinen suutuntuma, kiva aamupala. Jos Guinness tuntui hitaalta oluelta, niin Special Export on tosi hidas. Pulloon laitetut maut ovat nappiin juuri ne mitkä iskevät meikäläiseen, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti puuttuvan jotain. Loistava olut, ja jännittävin osa nautinnosta oli sen vastakkainasettelu (muistin varassa) perus Guinnesin kanssa. Eivät muistuta maultaan toisiaan juuri lainkaan mutta väri ja ulkonäkö kertovat muuta.

Hörppimistä kesti melkein 40 minuuttia pieninä siemauksina, mutta ei tätä edes tekisi mieli nykäistä nopeasti. Abv 8%.

 

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 34/40

Yhteispisteet: 79/100

Vahva lajissaan. Hakkaa maullaan helposti Guinnesin muut oluet.

 

No comments

Tovereiden Sadonkorjuuolut

  By ,

Kesän lähestyessä sesonkioluet ja tulevat terassikelit ovat tovereilla eniten mielessä. Siksi halusimme kokeilla Bière De Garden tyylistä olutta, mikä ehtisi mukavasti kypsyä ennen kesää ja tervehtisi raskaista töistään palaavia tovereita raikkaudella ja tyjyydellään! Suunnittelin ensimmäistä kertaa oluen itse, tietenkin kokeneempien tovereitteni avustuksella; panokset ovat siis verrattain korkealla. Tyyli on myös aika kiistanalainen, monet eivät tykkää lainkaan.

Bière De Garde on farmhouse ale -tyyli Ranskasta, Belgian rajan tuntumasta ja on ikäänkuin saisonin makeampi, maltaisempi serkku. Kyseessä on vahva pale ale, johon tällä kertaa tavoittelimme hyvää toffeisuutta, erityisesti erikoismaltaiden valinnan ja tumman ruokosokerin kautta. Jalohumalointia (Saaz) on vain nimellisesti antamassa hyvin kevyen kukkaisen/mausteisen aromin, komppaamaan mallasta. Olut ei ihan bulkkikulutuskamaa ole, joten teinme hiukan pienemmän, 13,5 litran satsin nyt alkuun.

Resepti olikin kovin simppeli:

Maltaat:

3,5 kg Thomas Fawcett Pearl Pale Ale (78%)

0,5 kg Simpson’s Munich (11%)

Vierre

Garden lappoamista

0,5 kg Simpson’s Crystal T50 (11%)

Mäskäys:

47 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

2,1 g/l Saaz pellettejä @ 60 min

Hiiva:

Mangrove Jack’s M42 New World Strong Ale, 10 g

Käyminen alelämmöissä, jonka jälkeen pitkähkö kellarointi.

  • Paneminen Grainfatherilla sujui todella hyvin, käymään lähtenyt vierre näytti ja maistui hyvin lupaavalta.

  • Huomasimme valitettavasti, että olut oli lähtenyt turhan korkealla lämpötilalla käymään: toivottavasti ei vaikuta liikaa lopputulokseen.

  • Oltuaan viikon pari pullossa, en malttanut odottaa: olut maistuu aika hyvältä! Kuinkakohan maku kehittyy kesään mennessä…

Tovereiden Garde 1-2vk

Palaamme siis asiaan, kun olut on kypsynyt loppuun!

No comments

Malmgård Huvila Pale Ale @ Kaisla

  By , ,

Pitkässä lyhyesti tänään vuorossa Malmgårdin Huvila Pale Ale joka myös Pekko Pale Alena tunnetaan, koska syystä tai toisesta Kaisla pitää myyntinimikkeenä edelleen jo Huvilan brändiuudistuksen aikoihin kuopattua Pekkoa. Ehkä vanha nimi on myyvämpi, tai liitu sekä hanalogot ovat loppuneet kesken?

Pekko aikamiestuoppi

 

Punertava, utuinen ja kevyen vaahdon omaava olut uppoaa työpäivän päätteeksi minuuteissa. Helposti juotavaa janojuomaahan tämä. Jenkkihumalointi erottuu maussa edukseen ehkä jopa makeahkon maltaisuuden seasta, raskas alkuvaikutelma taittuu mukavasti sitruksisuudella. Joku tuntemani vertaisi tätä ehkä hieman vierremäiseksi, koska hapokkuutta voisi olla enemmän ja maltaan maku on voimakkaasti esillä. Kevyen katkera jälkimaku kestää pitkään mutta ei jätä suuta rutikuivaksi, hyvä juttu!

Humalointi jää hieman maltaisen tuoksun varjoon, joka on mukavaa vaihtelua APA-maailmassa. Usein voimakas jenkkihumalointi peittää kaikki maltaisuuden rippeet alleen ja oluet ratsastavat pelkällä citran voimalla suosioon.

Malmgård Huvila Pale Ale on raikas ja kevyt APA joka kelpaa varmasti myös vahvaa mallaspohjaa suosiville nautiskelijoille, koska liian vahvaa humalapommia ei tarvitse pelätä. Täytyy ottaa joskus pulloversio vertailuun.

Hanasta, Abv 4,2%

No comments

Helsinki Beer Festival 2017

  By ,

Vuoden 2017 Helsinki Beer Festival sai nähdä Oluttoverein kaartin paikalla täyden viiden miehen voimin. Tovereista pari eksyi Kaapelitehtaan uumeniin jo ennen itse tapahtuman alkua, osallistumaan Olutpostin järjestämään olutbloggaajien tapaamiseen. Paikalla oli aikalailla tusina bloggaria (heidän joukossaan mm. Suomen Olutliiton tuore puheenjohtaja Anikó Lehtinen), Olutpostin väkeä, sekä sidosryhmien edustajia.

 

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Tilaisuus koostui lyhyehköistä puheenvuoroista ja bloggarien esittäytymisestä. Puhujina olivat Suomen Olutseuran tuore puheenjohtaja Antti Kotti, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Olutposti -lehden päätoimittaja Mariaana Nelimarkka. Tilaisuuden kestityksestä vastasi useampi taho: Aimo Lindgren oli kattanut kullekin osallistujalle lajitelman perinteitä vaalien valmistettuja, herkullisia, ja tarjolla olevien oluiden kanssa yhteensopivia  Tanskalaisia voileipiä. Leipien kaveriksi tarjotut oluet olivat Olvin American cream ale, sekä Nokian Panimon uutuus Keisari 25 Ginger ale. American cream alen mielenkiintoinen suutuntuma taittui erityisen hyvin maksapasteija -täytteisen leivän kera; Keisarin Gingerin raikas inkivääri puolestaan oli loistava makupari kylmäsavulohi-variaatiolle.

Tanskalaisista voileivistä löytyi yllättävän toimivia makuja oluen kaveriksi

Bloggarimiitin jälkeen siirryimme itse tapahtuma-alueelle. Kello löi vasta puoltapäivää, joten hirveää yleisöryntäystä ei vielä tuolloin ollut – tosin ihmisiä oli jopa hieman enemmän kuin olisimme odottaneet. Ensimmäinen tapahtumassa nauttimamme olut oli Fat lizard Brewingin tarjoama “aamukahvi” – Mikon Portteria joka oli ajettu kahvipavuilla, vaniljalla ja kookoksella täytetyn lasiputken läpi. Olut oli kaikessa aromikkuudessaan ja maukkaudessaan mitä mainioin avaus tapahtumalle.

Fat Lizardin tuttu Chevy edusti jälleen läsnäolollaan

Aamukahvien aikana loputkin toverit ryhmittäytyivät Kaapelitehtaalle, jonka jälkeen meistä jokainen kierteli oman makunsa ja tahtinsa mukaan eri panimoiden installaatioita. Oluita maisteltiin ristiin rastiin ja jokaista maistettua on mahdoton, ja jopa turha kirjata tähän postaukseen; kuitenkin loppuun listaamme muutamia mieleenpainuvimpia öölejä. Yleisesti voidaan sanoa, että pidättäydyimme suurimmaksi osaksi Suomalaisissa oluissa, vaikka tämän vuoden Helsinki Beer Festivalin teemana olikin Unkari. Unkarilaiseen olutkulttuuriin luotasimme hieman jo ennakkoon. Luotaamiamme oluita löytyikin liuta festivaaleilta, vaikkakin niiden hinnat olivat toverin maahantuomiin verrattuna reippaasti korkeampia.

Ruokatarjonta oli verrattain monipuolista, currywursteista ja ostereista unkarilaisia langoksia (uppopaistettua rieskaa) myyvään ruokarekkaan. Ulkona jopa grillattiin kokonaista porsasta! Toisaalta oli harmi, ettei paikalle oltu saatu jotakuta Helsingin useista panimoravintoloista tekemään festivaalimättöjä. Ostereille pisteet kahdesta toverilta, olivat tänäkin vuonna herkullisia, erityisesti smetanalla ja sammen mädillä maustettuna.

Fasiliteeteiltään tapahtuma oli taas tutusti oikein toimiva; Polettipisteitä oli runsaasti joten jonotusta ei liiemmin näkynyt, lasinpesupisteillekään ei liiemmin joutunut jonottamaan ja vesipistekin paikalta löytyi (ilmeisesti joissain muissa tapahtumissa ison hanallisen muoviastian läsnäolo ja ajoittainen täyttäminen on liian vaikeaa toteuttaa).

Helsinki Beer Festivalin jälkeen onkin jo aika kääntää katsetta kohti kesää, jolloin oluttapahtumia pitäisi löytyä joka viikolle jos vähän jaksaa reissata. Oluttoverit todennäköisesti tulevat Helsingin tapahtumia läsnäolollaan kunnioittamaan joten lisää maisteluita on siis tiedossa!

Toverit kiittävät ja kuittaavat HBF:stä!

Uusia tuttavuuksia!

Tovereiden mieleen vahvimmin painuneet oluet:

Mikke:

Honkavuoren Heili mainosti edustavansa uutta oluttyyliä: North Carelian Wheatia. Olut oli yhdistelmä vehnäolutta ja sahtia, toimien yllättävän hyvin. Yleensä hybridioluet tuovat yhteen tyylien huonoimpia puolia, muttei tällä kertaa!

Ulkomaisista lempparini oli Jopen Koyt gruittiolut. Olutreseptiikassa antiikkisella reseptillä valmistettu hollantilainen yrttiolut oli voimakas, mutta maukas ja vielä nykyaikanakin toimiva kokonaisuus.

Radbrewin Wasteland: Oasis hefeweizen päätyi jälleen kerran tuoppiini. Erittäin maukasta olutta.

Vahvempien oluiden kastissa United Gypsiesin Vintage 2017 Barley Wine ja Iso-Kallan Pimeyden Morsian olivat erittäin maittavia!

Joona:

Takatalo & Tompuri oli täysin uusi tuttavuus. Panimo tuottaa oman pellon viljasta (jota suku onkin viljellyt jo yli 300 vuotta) olutta, joka testien perusteella osoittautui erittäin maittavaksi. Erityisesti mieleen jäivät Panimon Pilsneri (oikein raikas ja miellyttävän katkera) sekä Kylmäsavulager, jonka mallas on ihan oikealla leppäsavulla savustettu (kiva savuaromi, jossa ei ollut lainkaan niin ikävän yleistä keinotekoista makua).

Myös Helsinkiläinen panimotalo Bryggeri oli tuonut jotain uutta maistettavaksi: Colorado blond ale oli Viking Maltin ja Colorado Maltingsin yhteistyötä juhlistava, Bryggerissä pantu belgityylinen ale, josta ei katkeroa puuttunut. Erinomaista yhteistyötä! Tämä oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin Helsinki Beer Festivalissa.

Juha:

Mieleeni jäi erityisesti myös edellä mainittu Bryggerin Colorado blond ale. Toinen olut, joka onnistuneesti koetteli makunystyröitäni oli Radbrewin Argus IPA – kolmesta myyttisestä (Zeus, Hercules, Callista) lajikkeesta koostuva humalpantheon loi suuhun mainiot aromikinkerit.

Mikko:

Parhaiten koko tapahtumasta jäi varmasti mieleen Takatalo & Tompurin hieno mainos. Heidän kylmäsavulagerinsa yllätti positiivisesti, en ole mielestäni maistanut yhtä maukasta maitokauppavahvuista savuolutta koskaan.

Myös Lervigin Hop Drop Sour IPA painui mieleen. Erinomaisia oluita oli valtavasti, ja tarjonnan paljoudesta johtuen yksikään ei noussut kirkkaasti “parhaaksi” olueksi. Kiitos kaikille hienosta tapahtumasta!

No comments

Mad Scientist – Saison 17

  By , ,

Saison 17 5,5%

Mad Scientist on paikallinen pienpanimo Budapestissa, Unkarissa. Panimo on vielä kasvamassa, mutta on voittanut jo muutamissa kansainvälisissä kisoissa. Esimerkiksi maistossa olevan nuorempi inkarnaatio, Saison 15 voitti hopeaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2016!

Maistoin hullujen tiedemiesten saisonia ensimmäisen kerran Élesztőssä hanasta, jolloin uskoin löytäneeni Unkarin parhaan saisonin. Löytäessäni samaa kamaa pullokaupasta, pitihän se ottaa kotiin mukaan ja tarkemmin tutkittavaksi. Pakko sanoa, että pullon etiketöinti on erittäin mieleeni. Laboratoriokaavio, johon täytetään muistiinpanomaisesti oluen tiedot, on hauska idea. Olut on lasissa ulkonäöltään hunajainen, hiukan muita maistamiani saisoneita sameampi. Pinnalle muodostuu hyvin eläväinen ja samettinen vaahto, eli kokonaisuus on hyvin maittavan näköinen.

Saison 17 tuo kaksi oluttyyliä yhteen; kevyt täyteläisyys, raikkaus sekä hiivan ja hedelmien aromit tuoksussa että maussa tuovat vehnän mieleen. Toisaalta hiivan yrttisyys ja mausteisuus muistuttavat, että olut on syystä nimetty saisoniksi. Pieni vetisyys on läsnä suutuntumassa, sekä happamuus. En ollut ainoa, joka piti tätä erittäin hyvänä saisonina: toinenkin toveri mielsi oluen yhdeksi parhaista tyylilajissaan. Ruokasuositukseksi sopisi esimerkiksi kevyet kalaruuat. Toivottavasti tämän vuoden HBF:ssä, unkarilaisten oluiden osastolla, pääsen maistelemaan panimolta lisää.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 72/100

Parhaita saisoneita mitä olen maistanut.