Taas on se aika vuodesta kun on suunta otettava kohti Ruoholahtea ja ennen kaikkea Kaapelitehtaalle – onhan se jälleen kuitenkin Olut Expon aika! Toverit olivat näytillä neljän miehen voimin ja erilaisia oluita tuli makusteltua yli 30 kipaletta. Tapahtumasta jäi päällisin puolin positiivinen fiilis – pari asiaa kuitenkin vähän kaiveli ja ne voisi raivata tästä heti aluksi pois sydämeltä:
Henkilökohtaisesti itselläni suurimman kuplan otsaan aiheutti finanssipuoli. Pääsimme paikalle lauantaina, jolloin sisään pääsi huokeaan 16€:n hintaan. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että tuo sisälsi narikan ja maistelutuopin (käytön). Yleensä tämän kaltaisissa tapahtumissa on ollut optiona ottaa maistelulasi mukaan matkamuistoksi tai palauttaa se panttia vastaan. Pahimmat pelkoni alkoivat juosta villinä, kun huomasin ettei lasissa ollut tapahtuman custom-printtiä. Silti meille tuli yllätyksenä tapahtumasta poistuessamme, kun portsari kehotti jättämään lasit pöydälle. Harmitti. Vaikka oluetkaan eivät olleet huokeimmasta päästä, on se meille kuitenkin ihan OK, sillä näin katetta oluesta päätyy panimoille oletettavasti paljon vähemmän lyhennettynä kuin muita myyntikanavia pitkin.
Toinen asia mikä vähän korvensi, oli maksullinen vesi. Hohhoijaa. Vielä imelämpäähän tästä teki pari viikkoa sitten lukemani haastettelu JaskanKaljat -sivustolla:
“ 7. Kaikkein polttavin kysymys oluttapahtumalle eli mites vesi?
OlutExpo tapahtumana eroaa kilpailijoistaan siinä että me otamme asiakkaiden veden tarpeen vakavissamme, ja myöskin haluamme että asia hoidetaan tapahtuman arvolle sopivalla tavalla. Messualueelle rakennetaan jälleen vedenmyynti piste, josta asiakkaat voivat ostaa erittäin edulliseen hintaan hiilihapotonta vettä 0,5 litran kierrekorkillisissa muovipulloissa. ” Jaskankaljat.blogspot.fi 12.10.2016
Äkkiseltään tulee mieleen seuraavat kilpailevat tapahtumat, jotka ilmeisesti ilmaisella vedenjakelullaan eivät ota asiakkaidensa vedentarvetta vakavasti: Suuret oluet pienet panimot, Craftbeer Helsinki, Helsinki beer festival, sekä OtaOlut. Kahden euron litrahinta vedelle Suomessa on kyllä kieltämättä erittäin edullinen – eihän bensakaan maksa kuin rapiat 1,40€/l. Rohkeimpien kävijöiden tosin havaitsin harrastavan saniteettitiloissa vastuutonta toimintaa ja juovan hanasta – herranjestas!
No jos nyt on vuodatettu tarpeeksi, niin keskitytäänpä seuraavaksi sitten niihin kivempiin asioihin. Saavuimme Expoon heti klo 14 jälkeen ja tällöin sali oli vielä suht kirkas ja hiljainen – saimme rauhassa kierrellä ja ihmetellä kojuja ja tarjontaa. Kojutarjonta oli kerrassaan kattava: oluita, viskejä, ruokaa yhteensä 43 eri tahon toimesta.
Heti ensimmäisenä suuntasin Hiisi -panimon tiskille, sillä halusin ehdottomasti testata sosiaalisesta mediasta Hiisin markkinointitiimin minut oivasti tavoittaneen Ikiiurso -oluen. Imperial stoutin, josta puhuttiin panimon aikaisemman möhkäleen Iku-Turson isoveljenä. Tässä vaiheessa Expossa oli vielä sen verta hiljaista, että kerkesin muutaman sanasen vaihtaa tiskin takana vaikuttavan Hiisiläisen kanssa. Tämä kertoi Ikiiurson reseptin olevan sama, kuin pikkuveljellä, mutta sekä maltaan että humalan määrä oli vain nöyrästi tuplattu. Huhhuh. Olihan se aivan jäätävän hyvä olut, ja siitä piti heti paikanpäältä kirjoitella ensivaikutelmat. Loppujen lopuksi valitsimme Urson konsenssuksessa parhaaksi tällä reissulla maistamaksemme olueksi. Ikiiurso on niin ku sellainen Imperial stoutti, että kun se tulee huoneeseen, niin kaikki muut stoutit on ihan hiljaa.
Tapahtuman päälavalla tuntui olevan lähes koko ajan häppeninkiä: haastatteluja ja smalltalkkia oluesta. Emme juurikaan seuranneet mitä siellä tapahtui, ennenkuin sydämiämme lähellä oleva kotioluen valmistus -demoaminen alkoi. Miesjoukko valmisti 50 -litraisella Braumeisterilla Vermont IPAa, joka saatiin asianmukaisen sameaksi lisäämällä sinne parisataa grammaa vehnäjauhoja – ovelaa!
Keskustelua päälavalla
Kotipanimolaitteistoa
Fat Lizardin päheä Chervoletti
Ihmisvilinää illemmalla
Lopuksi heitetään kokoelma tovereiden mieleenpainuvimmista oluista:
Joona:
Prykmestar Talvibock
Prykmestarin oluet harvoin aiheuttavat pettymyksiä ja tämä pätee jälleen. Talvibockissa vahva mallasrunko ja ruohoinen humalointi tekevät oluesta mainion juotavan kylmenevään syksyyn. Tuplabockin vahvuuskaan (9,2%) ei maistu läpi vaan lähinnä lämmittää mukavasti. Ehdoton ykkösolueni exposta.
Vallilan panimo Orion hemp ale
Vallilan panimosta on tulossa uusi lempparini pääkaupunkiseudulta. Ensimmäisiin heidän oluisiinsa törmäsin kesällä craft beer helsingissä ja siitä lähtien olen pitänyt tarkkaan silmällä mitä uutta heiltä on tarjottavana. Orion hemp ale on nimensä mukaisesti olut joka on maustettu hampulla ja maku onkin sangen yrttinen.
Törmäsin tähän ensimmäistä kertaa jo Ota oluessa jossa oluet oli pienissä määrin ensiesittelyssä ja tykästyin välittömästi. 5,5% pale ale on yrttisyydestään huolimatta sangen raikasta ja helposti juotavaa olutta jota varmasti tulee löytymään lasista kun säät taas lämpenevät.
Mikko:
Omaan tuoppiini päätyivät Rodenbach Alexander, Pohjalalta Öö/Topeltnelson/Odravein Bourbon BA/Pime Öö, Sori Conca d’Oro ja tietenkin Plevnan Siperia.
Panimoista suosin Pohjalaa, jolta en ole vielä huonoa olutta saanut. Hinnasto heillä oli myös maistelun kannalta kohdallaan koska lähes kaikki prosentista riippumatta maksoi sen 2-4 euroa. Riistoa ei havaittu. Viro on kyllä vahva olutmaa ja lähiaikoina täytynee suunnitella reissu lahden toiselle puolelle pienpanimoita silmällä pitäen.
Mieleenpainuvin olut oli ehdottomasti Juhan ostama Hiisi Iki Urso joka yllätti todella positiivisesti. Kakkospaikan jakoivat Alexander Rodenbach ja Sorin rajoitettu satsi Conca d’Oroa joka vaikutti maistuvan muillekkin.
Mikke:
Hopping Brewstersin Rurik – Erittäin hapokas ja yrttinen gruit, mutta raikas ja maukas samalla. Löytyisipä enemmän tarjontaa tällä saralla.
Maistoin myös saman panimon Gruit Pale Alea, Witch Dancea, joka ei vakuuttanut.
Radbrewin Wasteland: Oasis – Raikas Hefeweizen. Puhdas ja miellyttävän kevyt.
Maistilan panimon Brett Sonja – Maukas double amber, jonka valmistuksessa on käytetty brettiä, eli “villihiivaa”.
Ruokatarjontana oli tarpeeksi monipuolista pubiruokaa, festivaalihinnoin tosin. Pidin siitä että panimoravintolat myivät ruokaa eikä joku satunnainen catering yritys.
Il Birrificion pork belly pikkelidaikonsalaatilla oli erittäin maukasta.
