Beer Hunter’s – Mufloni Huurupukki

Alkoholilain muututtua Huurupukki on palannut ruokakauppojen sesonkioluthyllyille vahvempana ja parempana? Otan tästä selvää uudessa arvioinnissa. Alempaa löydät vuonna 2016 tehdyn arvion.

Mufloni Huurupukki 5,5%

Aiemmin maistettu Huurupukki oli prosentin kevyempää. Tätä oli vissiin viime vuonna vain Alkon hyllyillä myynnissä? Lasissa uusi Huurupukki on tumma, samea, hyvin hiilihapotettu ja sen pinnalle muodostuu heikko, kermainen vaaleanruskea vaahto. Imelä, makea, mutta maukkaan oloinen mallaspohja tulee tuoksussa läpi. Taustalla on myös hennon paahteista, suklaista ja kahvista aromia.

Maultaan olut on vielä liian ohut ja öljyinen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kokonaisuutena olut maistuu runsaahkolle, suklaiselle, kahvin vivahteella. Jälkimaussa paahteinen makea maltaisuus on verrattain voimakkaasti läsnä.

Lopputulos on selkeästi parempi kuin edellisvuonna, mutta työsarkaa mielestäni yhä riittää Huurupukille.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 58/100

Askel oikeaan suuntaan.


Mufloni Huurupukki 4,5%

Mufloni Huurupukki 4,5%

Beer Hunter’sin Huurupukki on maitokauppavahvuiseksi tehty porter, joka ei lunasta vahvempien lajitovereidensa tasoista makunautintoa.

Kaataessa Huurupukista muodostuu kevyt vaahto sekä pitsi. Väriltään olut on musta, josta vuotaa punertava heikko valo läpi. Tuoksu on tämän oluen paras puoli; paahteinen maltaisuus sekä kahvin ja suklaan aromit lupaavat hyvää. Maku ei kuitenkaan ole yhtä miellyttävä. Black Maltin tuttua makua lukuunottamatta Huurupukki on hyvin laimea ja suutuntuma katoaa nopeasti, jättäen mielikuvan vetisyydestä.

“Helvetin hyvää olutta, mutta vesitetty.”

“Kuin tumma Kozel, mutta huonompi.”

Ruokasuosituksena (varauksella) ruoat, mihin sopii heikko porter, kuten vaikkapa mutakakku. Tovereiden kesken harmittelimme kovasti sitä, mitä Mufloni Huurupukki olisi voinut olla, jos sitä ei olisi pakotettu ruokakauppojen normeihin…

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 20/40

Arvosana: 52/100

Vahvempi parempi.

Õllenaut – Punakuub

Punakuub 6,5%

Punakuub 6,5%

Õllenaut on tullut porukassamme tunnetuksi erikoisista oluistaan. Esimerkiksi Joonan Tallinnan saaliiseen kuuluva Õllenautin Punakuub on hyvin jouluinen, muttei perinteisen “vahvan maltaisella tavalla”.

Punakuub on miellyttävän hunajaisen värinen winter ale, josta mieleenpainuvinta on sen tuoksu. Tovereiden kesken havaitsimme maltaisuutta, kevyttä humalointia, ruohoisuutta ja mausteita, kuten kardemummaa ja neilikkaa. Helpoiten Punakuubin tuoksua kuvailisi glögimäiseksi. Täydellinen tuoksu ei kuitenkaan ollut, sillä yhtä toveria se lähinnä muistutti uimahallin tai saippuan tuoksusta.

Oluen maku on kevyen maltainen ja mausteinen, jälkimaussa havaitsimme katkeruutta ja happamuutta. Suutuntumaltaan Punakuub oli ensin täyteläinen, mutta muuttui nopeasti vetiseksi ja happamaksi.

Tuoksu lupaili erittäin jouluista olutta. Maku ja suutuntuma eivät kuitenkaan lunastaneet lupausta. Joulun ruokapöydässä Õllenautin winter ale olisi kuitenkin mielestämme paikallaan, etenkin laatikoiden ja rosollin kanssa.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 23/40

Arvosana: 61/100

Öllenautin peruslinjaa, eri edelleenkin erikoisella tavalla maukasta.


La Trappe – Bockbier

img-20161112-wa0016-11

Bockbier 7%

La Trappen Bockbier on tähän mennessä kiistellyin olut, jota olemme arvostelleet. Tovereita bockbier miellytti kautta linjan, mutta ongelma oli siinä, kuinka paljon.

Maailman ainoassa trappisti bock -oluessa on pistävä, raikas ja belgille tyypillinen hiivaisen maltainen aromi. Kauniin tummanpunainen väri ja vahva vaahto muodostavat miellyttävän ulkonäön. Bockin maku on myös hyvin maltainen, taustalla löytyy lievää alkoholin makua sekä banaanisuutta. Olut herätti kysymyksiä siitä, onko olut tarpeeksi jouluinen kuuluakseen alkon kausihyllylle.

La Trappen bockbierin suutuntuma erityisesti aiheutti kiistaa tovereiden kesken. La Trappen fanit antoivat arvosanaksi 10, kun taas muut eivät pitäneet sitä täyden arvosanan ansaitsevana. Lopputuloksena olut on kuitenkin hyvin suositeltavaa. Ruokasuosituksena keskieurooppalaiset tukevat pataruoat.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 71/100

SUOSITTELEMME

Vakka-Suomen panimo – Raskasta Joulua

img-20161119-wa00251

Raskasta Joulua 4,5%

Vakka-Suomen Raskasta Joulua on täysmallasolut, jolla on kaunis, pihkanpunertava väri. Vaahto on lähes olematon. Oluessa tuoksuu pääasiassa paahteinen mallas, sivutuoksuina metalli ja ruoho.

Maultaan Raskasta Joulua on maltainen ja katkerohumalainen. Metallisuus jatkuu myös maussa. Yhdelle tovereista maku herätti muistoja lapsuuden maatilan tuoksuista, epämiellyttävällä tavalla. Oluen nimeäminen on aika osuva, ottaen huomioon metallin aromin, mikä kulkee sen läpi.

Ruokasuosituksena veriset ruoat, kuten veriletut ja musta makkara. Vahvan maun kanssa voisi myös esimerkiksi toimia lihaisa burgeri.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 18/40

Arvosana: 47/100


Tovereiden jouluolutkalenteri

Joulukuun lähestyessä huomasimme, että sekä Suomessa että maailmalla oluita sisältävä joulukalenteri on räjähtänyt suosiossa. Jokavuotiseen suklaakalenteriin kyllästyneinä (ja ihan omasta halustamme) päätimme, että tuotamme sivuillemme oman jouluolutkalenterin. Jotain vastarintaakin näitä kalentereita kohtaan bloggareiden keskuudessa jo olikin ;).

Testasimme siis maitokaupoista, Alkosta sekä ulkomailta napattuja jouluisia tai talvikauden oluita ja julkaisemme ne joulukalenterin tyyliin päivittäin sivustollamme, heti puolenyön jälkeen. Ehkäpä löydätte suosituksistamme jotain omaan joulupöytäänne!

Maukasta joulun odotusta!

oluttonttu

 

Vähitellen kasvava lista:

[catlist name=”Olutkalenteri2016″ orderby=title order=asc numberposts=500]

 

Panimo Hiisi – Raivoava Rakki

Raivoava Rakki on vakiinnuttanut paikkansa  Alkon hyllyistä ja monien IPA:n ystävien kaapeista. Itselläni on pyöreästi vuosi vierähtänyt siitä, kun tätä Panimo Hiisiltä aikanaan ensimmäistä oluttani, on tullut maistettua. Nyt sen voisi pistää syyniin arvioitavaksi.

 

Jääkaappikylmä Rakki haukahtaa auki raivokkaasti sihahtaen, tarjoten mystisesti pullonhuulilla leijailevaa savua. Ehtimättä edes lasiin tämä humalainen hurtta lupailee tuoksullaan katkeria karkeloita jo puolen kyynärän päästä – oikein kiva. Hetken käskytyksen jälkeen Rakki istuu kiltisti näytille tuoppiin, jossa sen voi todeta olevan sameahko, väriltään tumma oranssi, ehkä hieman punaista taittava. Raivoa rakista löytyy ainakin alun hiilihapporynnäkössä, kuplien kisaillessa kiivaasti kohti tuopin pinnalla majailevaa keskivahvaa, luonnonvalkeaa vaahtoa. Hetken aikaa rauhoituttuaan kuplavyöry kesyyntyy, mutta vaahto kestää kurillisesti.

Tuoksu tarjoaa ehdotusta  yllättävän vahvasta mallaspohjasta. Heti maltaan makeuden jälkeen isketään havuisella ja katkeralla humalakylvyllä. Tuoksun taustalla leikittelee myös hedelmäisyys ja kepeä sitruksisuus. Maku on miellyttävän hapan, makea, sitruksinen ja yllättävän maltainen. Tämä hauva ei pure aivan yhtä katkerasti, kun vuodentakaisesta muistelin – silti mukavan makuinen. Sanoisin tämän olevan melko “helppo IPA” joka varmasti uppoaa monelle.

 

Ulkonäkö 6/10

Tuoksu 14/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 29/40

Yhteensä 69/100 – Jos koira on ihmisen paras ystävä, niin ei Rakkikaan kauas jää.

 

 

 

Päiväristeily Tallinnaan – Erikoisoluita ja panimoravintola

Lauantai-aamuna löysimme itsemme Tallink Starilta, matkalla Tallinnaan epäsäännöllisen säännölliselle oluenhakureissullemme. Yleensä olemme vain käyneet satamassa Superalkossa ja palanneet laivalle, mutta tällä kertaa suunnitelma oli merkityksellisempi; käymme olut- ja kahvikauppa Uba Ja Humalissa hakemassa virolaisia ja ulkomaisia erikoisoluita!

Uba Ja Humal

Uba Ja Humal

Uba ja Humal sijaitsee n. 15 min kävelymatkan päässä satamasta (Võrgu 1, 10415 Tallinn, Estonia). Sisään päästyämme fiilis oli kuin lapsella karkkikaupassa. Valikoima oli hyvin kattava ja etenkin Virolaisia pienpanimoita oli mahtavasti esillä. Eipä ollutkaan siis ihme että eniten oluita meiltä lähti mukaan Põhjalalta ja Õllenautilta. Myös Englannin ja Belgian oluet olivat hyvin edustettuina ja mistä erityisesti pidimme, oli se että erityisen hyvin rankatut oluet (RateBeerin mukaan) ja liikkeen uutuudet oli merkattu selvästi. Kolmen toverin kesken ostimme 22 olutta about 15 oluttyylistä, n. 90 eurolla! Verrattuna Alkoon, mistä ei edes suurinta osaa ostamistamme oluista löytynyt, säästöä tuli. Ehdottomasti suosittelemme Uba Ja Humalissa vierailua, jos Tallinnassa tulee käytyä.

 

Uba Ja Humal sisältä

Uba Ja Humal sisältä

Päädyimme vielä Kochi Aidadin panimoravintolaan (sijaitsee Superalkon vieressä), lounaalle ja viettämään viimeiset hetket ennen laivalle paluutamme. Ruoka oli tavernalle sopivaa ja olutvalikoima hyvä. Yksi tovereista päätti tilata Kochin panimon maisteluvalikoiman, joka oli yllättävä hintaansa nähden (9,90€ 6x25cl). Panimon oluista parhaita olivat belgi, vahva altbier ja maittava tumma lager, häntäpäähän jäi vehnä, joka oli liian banaaninen. Hinta-laatu suhde oli erittäin hyvä!

 

Taverna Kochi Aidad

Taverna Kochi Aidad

whatsapp-image-2016-11-21-at-17-49-01

Kochi Aidad maistelulautanen!

Toverit toteavat, että Tallinna kaipaisi runsaasti syvääluotaavamman katsauksen kuin mitä olimme ehtineet nähdä. Palaamme siis luultavasti keväällä takaisin Viron olutkulttuuriin! Ehkäpä Põhjalan panimolle?

 

Mikkeller – Oktoberpretzel

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Sorrun aina silloin tällöin markkinoinnin uhriksi, kun valitsen olutta Alkon oluthyllyllä. Tällä kertaa mielenkiintoni herätti erikoinen etiketti ja nimi, joka muistuttaa yhtä lempisuolaistani oluen kanssa. Minua varoitettiin toisten tovereiden taholta etten ehkä tule pitämään tästä Mikkellerin suolarinkelioluesta, ainakin internetin perusteella. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt!

Märzeninä Oktoberpretzel on aika keskiluokkaa: maltainen, kullanruskea ja miedon tuoksuinen. Kaataessa muodostui kiva vaahto ja humalointi oli hillittyä, mistä pidän. Lukiessani pullosta ainesosia pisti silmään, että panemisprosessissa oli käytetty 0,7 prosenttia ihan oikeaa suolarinkeliä! Niinpä nimi oli hiukan järkevämpi ja lievä suolaisuus oluessa selittyi.

Mikkellerin Oktoberpretzel pisti miettimään, mitä kaikkea me toverit voisimme lisätä omiin tuotoksiimme tulevaisuudessa; sopisiko suolarinkeli johonkin meidän tulevaan olueeseen? Entäpä vaikka ruisleipä mistä kuulin huhua? Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Ruokasuosituksina tälle oluelle suosittelisin ensinnäkin suolarinkeliä (hehe…). Tuli myös mieleen jonkunlainen Thai salaatti tai vaikkapa Pad Thai. Oktoberpretzelissä on hiukan runkoa ja se on tarpeeksi mieto, joten se sopisi juuri jonkin hiukan kevyemmän ruoan seuraksi.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 69/100

IHAN HYVÄÄ

Ruosniemen panimo – Olutparoni @Varusteleka

img-20161112-wa00051

Olutparoni 6,1%

Viime lauantaina toverit päätyivät Varustelekan Sotimaan Ruosniemen panimon maistelutilaisuuteen. Maistelu oli mielenkiintoinen katsaus panimon menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tapahtuman jälkeen päätimme jatkaa vielä hetken Sotimassa ja silmään pistikin esitelmää pitäneen panimon portteri, Olutparoni. Hintaa pullolla oli huimat 3 euroa, mikä helpotti kummasti ostopäätöstä. Olutparonia ei myöskään löydy muualta kuin Varustelekan baarista!

Vaahto on pitsinen ja paronin väri on musta kuin mieli. Portteriksi erittäin aromikas, tuoksuna yllättävän voimakas havu sekä suklaa ja kahvi. Maku on paahteinen, jälkimaussa hiukan suklaata, katkeruutta ja savua. Paroni oli hiukan laiha, pieni lisäsiirappisuus olisi auttanut. Paljon parempi juoda hiukan lämmenneenä.

Tovereita yllätti tämän portterin stouttimaisuus. Kaikki kuitenkin nauttivat ja joisivat mielellään tätä uudestaan. Ruokasuosituksena raskaat jälkiruoat. Joulupiparit, joita Sotimassa oli joka pöydässä, maistuivat olutparonin kanssa myös erittäin hyvin!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 29/40

Arvosana: 71/100

SUOSITTELEN

Toveri Japanissa

Olipa Toveri joka piipahti työn ohessa maapallon toisella puolella, Iskikawan prefektuurissa ja siellä Kanazawan pienessä (n.500.000 asukasta) kaupungissa.

Kävin siis Japanissa viikon työmatkalla ja jo etukäteen vähän pohdin mitä maalla olisi tarjota pienpanimoiden suhteen, Japanistahan ei paljon oluista kuulu tänne päin.

Kanazawassa oli jo etukäteen katsottuna Oriental brewingin pienpanimo jota mieleni teki käydä testaamassa, mutta ikävä kyllä kaupungin kartan epäselvyydet, sijainti hotellista ja vähäinen vapaa-aika tekivät vierailusta mahdotonta. Parhaimmillaan pääsin Oriental brewingistä 20 metrin päähän kun viimeisenä päivänä turistikierroksen päätteeksi näin panimon ja sitten pitikin nousta taksiin jotta ehtii Osakan junaan.

Pienpanimovierailu meni siis mönkään, mutta onneksi löysin paikallisesta kaupasta kolmen Kanazawalaisen pienpanimo-oluen paketin, jonka mukanani toin suomeen. Kanazawa Hyakymangoku Beer käsittää kolme tölkkiä olutta, jotka makunsa mukaan (tämä toveri ei saanut selvää mitä tölkissä lukee) ovat: Pale lager, Pale ale ja Stout.

joonajapani2

Vasemmalta oikealle: Pale lager, Pale ale ja Stout

Mikään näistä kolmesta oluesta ei niin eronnut geneerisestä tyylistään että niistä olisi pitkälti kannattanut kertoa, mutta pale ale oli raikas ja runsaasti humaloitu ale, pale lager maistui pitkälti Stadin panimon american lagerilta ja Stoutti oli suhteellisen mitäänsanomaton paahteinen olut jossa lievästi maistui mallas.

Pientä pettymystä oli havaittavissa muista tovereista jotka tuliaisoluita maistoivat, mutta on pidettävä mielessä että Japani ei itsessään ole erityisen tunnettu olutmaa. Maistoin kyllä paikan päällä lähes kaikkia kaupasta löytyviä peruslagereita (oli kiriniä, Asahia ja Umamiolutta) vain todetakseni että eivät paikalliset oluet kovin eroa pohjoismaalaisista nelosoluista (paikallinen alkoholiprosentti meni pitkälti 5,6% paikkeilla). Tarjolla oli toki sakella höystettyjä “olutmixejä” mutta nämä jääköön huomioon ottamatta ja pienpanimoiden oluet loistivat poissaolollaan.

joonajapani1

Erikoisimpia löytöjä kaupasta: Umamin makuinen olut

Voisin tiivistää Kanazawan olutkulttuurin olevan perusoluiltaan pitkälti Eurooppalaisella tasolla, mutta pienpanimot odottavat vielä läpimurtoaan nousevan auringon maassa.

-Joona