BRLO – Berliner Weisse

Berliner Weisse 4%

Handcrafted with Berlin Love”

En valitettavasti päässyt vierailemaan panimon baarissa Berliinin reissullani, mutta mukaani tarttui Flaschbiershopista heidän berliner weissensa. Berliner Kindliä lukuunottamatta kyseisen tyylin edustajia oli paikallisten panimoiden tarjoamina yllättävän harvassa. Tämä olut löytyi myös SOPPin Berliinin tiskiltä menneenä kesänä.

Lasissa BRLOn weisse on heinänkeltainen ja vahvasti hiilihapotettu. Vahva vaahto katoaa nopeasti. Tuoksultaan olut ei ole yhtä raikas kuin Brewbakerin vastaava tuotos, nojaten runsaampaan runkoonsa. Tästä syystä se muistuttaa perinteisiä mallasjuomia enemmän, mikä voi olla hyvä uutinen tyyliin vasta tutustuvalle oluen ystävälle. Pistävä, suora happamuus ja sitruksisuus ovat siis päällimmäisenä aromimaailmassa. Välillä berliner weisseissa hiivan aromit tuntuvat dominoivan, mutta tällä kertaa ei ole asian suhteen ongelmaa. Muut toverit kuvailivat oluen tuoksua valkoviinietikkaiseksi sekä karviaismaiseksi. Ruohoista parsaakin tuntui löytyvän!

Maultaan BRLOn weisse on pehmeämpi ja vähemmän viipyilevä kuin useimmat maistamani weisset. Taustalta löytyy myös vaahtokarkkia. Kaiken kaikkiaan olut on tasapainoinen ja helposti lähestyttävä tyylinsä edustaja, joka ei säväytä itseäni ihan tarpeeksi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 63/100

Berliner Kindl – Waldmeister Weisse

”Waldmeister” Weisse 3%

Tällä kertaa lasissa on berliner weisse, joka on maustettu nimikkokaupunkinsa suosikkimakusiirapilla, tuoksumataralla. Toinen suosikki on vadelmasiirappi. 

Väriltään olut on syvän kirkkaan vihreä sekä hyvin hiilihapotettu. Oluen pinnalle muodostuu vahva hiukan vihertävä vaahto sekä hienoinen pitsi. Happaman ja makean yhteistyä toimii oluen tuoksussa huomattavasti paremmin kuin maussa, mutta on silti liian makea. Taustalta löytyy vähän kukkaisuutta ja yrttisyyttä, mikä on kiva lisä verrattuna esimerkiksi panimon seljankukkaweisseen.

Kuten muissakin Berliner Kindlin siirappiweisseissa, on mielestäni tässäkin menty aivan liian yli sokerin kanssa. Periaatteessa olut sopisi mielestäni kesäterassille limonadin sijasta, jos ei mitään liian vahvaa halua ottaa.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 7/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 46/100

Berliner Kindl – Holunderblüte Weisse

”Holunderblüte” Weisse 3%

Berliner Kindlin makusiirappi sarjaan kuuluva Holunderblüte Weisse on seljankukkasiirapilla maustettu hapanolut. Lyhyt vaalea vaahto ja heikohko pitsi muodostuu sameahkon vihreän oluen pinnalle, vaikkakin oluessa ei näytä kovia hiilihappoja olevankaan. Syvä siirapin aromi tasapainottaa weissen happamuutta kivasti, ainakin tuoksussa. Seljankukan aromi on hyvin paljon läsnä.

Kindlin panimon perusweissea maistellessani mielestäni kevyt makusiirapin lisäys voisi parantaa kokonaisuutta. Valitettavasti tässä on menty aivan liian pitkälle siirapin kanssa. Siirappi peittää kaiken ja sai yhden tovereista oikein irvistämään liiasta makeudesta. Kitalakeen jää makeutta joksikin aikaa, ja happamuus tuntuu suussa myös ihan vähän.

Jos Berliner Kindlin seljankukkaweissea ei miellä olueksi, voisi siitä ihan nauttiakin. Olut voi myös olla hyvä lähtökohta ihmiselle, joka tykkää enemmän ylimakeista siidereistä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 16/40

Yhteispisteet: 41/100

Berliner Kindl – Berliner Weisse

Berliner Weisse 3%

Tämä tyyliä periaatteessa elossa pitänyt tapuliweisse berliiniläiseltä Berliner Kindl -panimolta löytyy lähes mistä vaan kaupungin kaupasta ja baarista. Kindlin weisseen on yleistä lisätä esim. vadelma- tai tuoksumatarasiirappia, mutta ennen maustettuja testataan perusolut ensin.

Korkea hiilihappoisuus ja lyhyt vaahto luovat tyylille ominaista, jopa limumaista olemusta. Sävyltään olut on sameahkon keltainen. Kindlin weisse tuoksuu hiukan heikolle; humalan tai hiivan tuoma tunkkaisuus torpedoivat raikkautta, jota lactobacilluksen hapan aromi yrittää ylläpitää. Maultaan olut jatkaa samaa, hiukan pettymyksellistä rataa; pistävän sitruksinen happamuus ja pieni suolaisuus ovat suussa päällimmäisinä, ei paljon muuta. Juotuani oluen ei siitä myöskään jäänyt paljon käteen. Ehkä pieni polttavuus. Mielestäni pieni makusiirappi voisi jopa auttaa olutta saamaan hiukan lisäpotkua!

 

Kaiken kaikkiaan olut on ihan kelpo janonsammuttaja, mutta nykyaikana markkinoilta löytyy useita reilusti parempia tyylin edustajia.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteispisteet: 55/100

The Swedish Brewing Company – Drink Drunk

Drink Drunk Juicy IPA 5,2%

Only available at DDB!”

Berliinin Drink Drunk Berlin -olutkaupassa oli tarjolla kaupalle valmistettua, Swedish Brewing Companyn mehukasta IPAa. Olut kaatuu lasiin samean heinänkeltaisena, jopa hiukan mehumaisena, josta tulee mieleen sahti. Vaalea vaahto laskee nopeasti, jättäen kevyttä pitsiä jälkeensä.

Hiilihappojen heikko määrä on suurin pettymys oluessa. Tämä saa mallaspohjan tuntumaan liian raskaalta sekä saaden sen näyttämäänkin huonommalta kuin pitäisi. Raskauden lisäksi olut tuoksuu tyylille ominaisesti sitrushedelmäisen mehumaiselta ja humalaiselta. Maku on kaikesta huolimatta aika mukava, suolainen ja hiukan hapan. Tovereiden mielestä olutta voisi juoda jopa ykkösellä, sillä mehumaisuus tekee oluesta hyvin helposti lähestyttävän.

Suutuntumaltaan olut on hapan, verrattain kevyt ja pistelevän katkera. Pähkinänkuoressa mehumainen IPA. Kaiken kaikkiaan Drink Drunk on nautinnollinen kokonaisuus, joka on maistamistamme tyylin edustajista parempia.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 62/100


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Portteri

Toverit saivat postissa Laitilan lähettämänä muutaman pullon Kukko Portteria. Ja tykkäsivät!

Laitila on kaivanut naftaliinista vanhan Kukko-Portterinsa reseptin ja tuonut sen uudestaan markkinoille. Otimme sen maistoon kunhan saimme tarpeeksi Tovereita saman pöydän ääreen.

Kukko portteri kaatuu lasiin syvän mustana ja jättää pinnalle vaalean, kevyen vaahdon joka ei katoa mihinkään koko sinä aikana kun olut lasissa viipyi.

Ensimmäiset sniffaukset toivat nenän täyteen vahvaa tummaa kahvia, kevyttä lakritsisuutta ja maanläheistä tummaa mallasta. Tässä on sitä tuoksua jota tummassa oluessa arvostaa! Liian usein törmää väriskaalan tummasta päästä oleviin oluisiin joissa tuoksu ei ole muuta kuin mustaa mallasta, mutta onneksi tässä ei.

Samaan miellyttävään palettiin törmää myös olutta maistellessa. Kevyttä makeutta ja paahteisuutta tulee vastaan ja tätä on komppaamassa kivasti kahvin, lakritsin ja kitkerän humalan tasapainoinen maku. Suutuntumaltaan olut on kevyt ja täyteläinen. Miellyttävän hapokas. Harvoin törmää näin sopivaan happoisuuteen. Ikävä kyllä suuhun jää kevyen öljyinen maku joka vähän pilaa kokonaisuutta. Laitila on onnistunut tuomaan Tumman Kukon takaisin kauppoihin erinomaisen maukkaasti. Ei Porttereiden kategoriassa kärkikastia, mutta toisaalta Toverit löytävät oluesta aika vähän pahaa sanottavaa. 6,5% olut ei markettien hyllyjä tule näkemään (mikä on sangen sääli), mutta uskoisin tämän Suomalaiselle olutharrastajalle oikein hyvin maistuvan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 32/40

Yhteensä : 79/100


Toverit toivottavat Kukko Portterille oikein hyvää menekkiä kaupan hyllylle!

Toveri Berliinissä: Kesän olutmatkailua

Tänä kesänä matkakohteekseni päätyi Saksan pääkaupunki Berliini, jossa olen useaan otteeseen jo aiemmin vieraillut, mutten olutturistin roolissa. Tovereiden edellisvuoden matka toimi vahvana inspiraationa, vaikkakin päätin välttää heidän jo vierailemiaan paikkoja uuden toivossa. Noin kolmen päivän reissulle kehkeytyi jonkintasoiseksi ongelmaksi kaupungissa olevien pienpanimokapakoiden ja -kauppojen suuri määrä, joista lopulta vierailun kohteeksi päätyivät alla olevat kohteet. Berliini on verrattain helppokulkuinen ja ihan ok hintainen kaupunki, vaikka täytyy varoittaa, että jos liikkuu liian myöhään ulkona, paikallisjunat eivät enää välttämättä kulje. Katselkaa siis aikatauluja tarkkaan!

Alt Berliner Biersalon, Markthalle Neun, Arminiusmarkthalle, Pfefferbräu sisältä ja ulkoa, Drink Drunk Berlin ja Hopfehnreich.


Lemke Am Schloss (Luisenpl. 1)

Lemken haarakuppila Charlottenburgin linnan vieressä on tilava, siisti paikka mukavalla ilmapiirillä ja mukavalla sisustuksella. Taustalla keittokattilat esillä. Panimon pubeille tyypillisenä vain omia oluita tarjolla, joita oli ihan hyvä valikoima. Pöydän juomalistoissa oli laajahkot esittelyt joka oluesta. Muiden tovereiden edellisvuonna kokeilema maistelulauta on varmaan paras vaihtoehto, jos haluaa panimon tuotteita kokeilla.

Lemke – Original Dark Vienna Lager 5,4%

Pehmeä ja toffeisen maltainen olut. Karamellia ja metallisuuttakin hiukan taustalla. Oluessa on kivasti runkoa, mutta on helposti juotavaa. Suun pintaan tulee pieni imelän siirappinen kerros.

Lemke – Hopfenweisse 7%

Weizenbock-IPA. Uuden ja vanhan kohtaamista. Bavarialaisen vehnähiivan ja amerikkalaisen cascadehumalan yhdistelmä tekevät oluesta tavallista weizenbockia raikkaamman ja monipuolisemman.

Brewbaker (Arminiusmarkthalle, Arminiusstraße 2-4)

Moabitin työläiskaupunginosassa, Berliinin keskitietämillä, sijaitseva Arminiusmarkthalle sisältää kaikenlaisten kahviloiden, torimyyjien ja ravintoloiden lisäksi pienen baarin, jossa tarjoillaan Brewbaker -panimon tuotteita, muiden muassa. Itse baari oli hiukan vaikeasti tunnistettavissa; kävelin ohi varmaan kolme kertaa ennen kuin huomasin Brewbakerin mainoksen. Koostaan huolimatta baari on semihyvin varustettu ja huokea, sekä miellyttävällä paikalla. Palvelu oli myös ystävällistä ja asiantuntevaa.

Brewbaker – Berliner Weisse 2,5%

Suosikkejani tässä tyylissä.

Münch-Bräu Eibau- Kreuzberger Nacht 4,2%

Ilmeisesti jazz-klubi Yorckschlösschenille valmistettu tumma olut. Lasissa olut näyttää kuin kokikselta eli kovin hiilihappoiselta. Maltainen runko, pieni suklaan paahteisuus taustalla sekä raikas karbonointi muodostavat janoasammuttavan kokonaisuuden.

Heidenpeters (Markthalle Neun, Eisenbahnstraße 42-43)

Markthalle Neunin kioskien, ravintoloiden ja kuppiloiden ympäröimä pieni panimobaari Heidenpeters on hillitty ja yksinkertainen luonteeltaan; alakerran panimon tuotteita tarjoillaan muutamaa hanasta ja muita pullosta, joita voi sitten nautiskella rajatussa tilassa, jossa ei ole perinteisessä mielessä tuoleja ja pöytiä, vaan ikäänkuin isoja portaita seinustoilla. Toisaalta baarin antimia voi 2€ lasipanttia vastaan nauttia missä vain kauppahallin alueella! Meininki on siis melko rentoa ja miellyttävää. Markthalle Neun oli yksi lempikohteistani matkallani.

Heidenpeters – Pale Ale 5,3%

Heidenpetersin baarin hanasta. Hyvin raikas, hedelmäinen sekä pehmeä. Kevyt katkera sitruksisuus jää kielelle. Eittämättä saanut kaupungin “parhaan pale alen” arvonimen syystä! Suosittelen ehdottomasti.

Heidenpeters – Thirsty Lady 4,8%

Tätä ei hanasta saanut, piti tyytyä pullokamaan. Pale aleen verrattuna neutraalimpi, mutta tarpeeksi täyteläinen, että pääsee omilleen. Kuuman kesäilman avittamana upposi hyvin nopeasti.

Heidenpeters – Kristall IPA 7%

Suodatettu vahvahko IPA. Runko ja alkoholin maku peittävät humalointia liikaa, jonka vuoksi olut muistuttaa enemmän vahvaa pale alea. Jälkimaussa olut hiukan pistelee kieltä.

Hopfehnreich (Sorauer Str. 31)

Hiukan loukkoinen, mutta nätillä paikalla sijaitseva ja craft -henkisellä sisustuksella varustettu Hopfehnreich myy vaihtelevaa valikoimaa paikallisia oluita. Täältä sai pienenä annoksena 2 dln kokoa, mikä on hiukan harvinaisempaa Berliinissä. Baarissa oli hyvin rauhallinen tunnelma ja vierailisin siellä mielelläni uudestaan.

Hops & Barley – Hopfehnreich IPA 5,4%

Hopfehnreichille valmistettu IPA tuoksuu karkkisen humalaiselta ja sitruksiselta. Keveää karvautta ja alkoholia tuntuu myös hiukan. Kelpo IPA vängällä vivahteella, muttei mitään maatamullistavaa.

Spent – Red Oat Ale 5,9%

Syvän makea ja karamellinen, jopa paahteinen tuoksu. Kauran tuoma viskositeetti auttaa suutuntuman muodostumisessa paksummaksi. Olut on muita Red Aleja vähemmän karkkisen makea ja myös monipuolisempi eli kiinnostavampi.

Heidenpeters, Lemke Am Schloss, Pfefferbräu, Alt Berliner Biersalon, Brewbaker, Hopfehnreich.

Pfefferbräu (Schönhauser Allee 176)

Pfefferbräun panimoravintola sijaitsee Pfefferbergin historiallisen entisen panimokompleksin sisäpihalla. Oman terassin lisäksi pihalla sijaitsee muutama muukin ravintola, elävöittäen tilaa kivasti. Itse oluen saaminen oli hiukan turhan vaivalloista, sillä tarjoiluhenkilökunnalla tuntui olevan liian kiire muiden asiakkaiden kanssa. Muutenkin olutravintoloissa ulkomailla välillä turhauttaa, ettei voi vain ostaa tiskiltä olutta ja nauttia sitä, vaan täytyy käydä koko “ravintolassakäytiruljanssi” läpi. Olut oli kuitenkin kohtuuhintaista ja olutravintola toimii yhteistyössä Schoppe Bräun panimon kanssa, jonka olutta päädyinkin maistamaan.

Schoppe Bräu – Prentz’l Pils 5%

Yrttinen ja sitruksinen humalointi (Herkules ja Saphir) sekä hiukan runsaampi mallaspohja (Vienna ja Carared) loivat normaalia mielenkiintoisemman kokonaisuuden. En odottanut tälläistä kun pilsiä pyysin tuoppiini. Hyvää!

Drink Drunk Berlin (Schlesische Str. 1)

Hienolla paikalla sijaitseva melko hyvin varustettu pullokauppa, jonka edessä penkeillä voi rauhassa napata yhden tai muutama olutta. Kommunikaatio myyjän kanssa hiukan takkuili, mutta lähdin kaupasta lopulta tyytyväisenä.

Alt Berliner Biersalon (Kurfürstendamm 225/226)

Sijainniltaan, kooltaan ja osittain sisustukseltaan parempaa olutsalonkia saisi hakea. Harmillista, sillä tarjolla on vain muutamaa Berliinin alueen perusolutta. Nämä ovat ihan laadukkaita, mutta olisin toivonut enemmän vaihtelua, kuin mitä mistä vain lähikaupasta saisi halvemmalla.

Berliner Kindl – Jubiläums Pilsener Premium 5,1%

Hyvin juotava ja keveä olut. Pehmeä humaloinniltaan ja suutuntumaltaan. Yksi parempia pilsejä, joita olen juonut.

Flaschbiershop (Fehrbelliner Straße 3)

Hyvä valikoima klassikoista paikallisiin, erittäin kilpailukykyisin hinnoin.


Berliinissä on oluesta kiinnostuneelle paikkoja vaikka kuinka paljon, joten palaan varmasti takaisin käymään läpi niitä pariakymmentä kohdetta, jotka jäivät tällä kertaa käymättä. Tässä tärkein resurssi, mitä käytin matkani suunnittelussa:

Berlin Craft Beer Map


Osittain teemaksi tutkimusmatkalleni muodostui paikallisen oluttyylin, Berliner Weissen, variaatiot ja klassikot. Tyyli on ollut pitkään pimennossa, lukuunottamatta Berliner Kindl -panimon massatuottamaa versiota ja sen vadelma- tai tuoksumataransiirapilla maustettuja vaihtoehtoja. Viime vuosina oluttyyli on konenut aikamoisen renesanssin, saaden jopa kotimaassamme sijaitsevia panimoita tuottamaan omia Berliner Weissejaan. Tyylin lyhyt kuvaus: maitohappobakteereilla hapatettu vehnäolut, yleensä kevyt rungoltaan ja alkoholitasoltaan.

Alkuperäisen makuisia Berliner Weisseja on vaikea enää nykyään löytää. Internetin syövereistä löysin kaksi mahdollista originaalin kaltaisen valmistajaa: Bogk-Bier sekä Brewbaker. Jälkimmäistä löysinkin verrattain helposti, mutta etummaista en tällä kertaa, mikä oli pettymys. Jäänee siis ensi kertaan!

Brewbakerin, BRLOn sekä Berliner Kindln Berliner Weisseja.

Tässä muutaman kotiin tuodun Berliner Weissen ja muun oluen arvostelut:

[catlist tags=”Berlin2017″ orderby=title order=asc numberposts=10]


 

Brewbaker – Berliner Weisse

Berliner Weisse 2,5% (Pullo kärsinyt matkalla.)

Kesäisellä Berliinin reissulla otin erityisesti selvää, millaisia berliner weisse -tyylin oluita kaupungissa on tarjolla. Yksi internetissä enimmäkseen kehuja saanut olut oli Brewbaker -pienpanimon Berliner Weisse. Kyseistä olutta löytyi lopulta Arminius -nimisen kauppahallin pienestä baarista, josta sitä ostin myös kotiin tuliaisiksi, sillä tämä berliner weisse on yksi parhaita joita olen maistanut.

Lasiin Brewbakerin hapanolut kaatuu samean hunajaisena ja vahvan hiilihappoisena. Olut muistuttaa enemmän  raikasta janonsammuttavaa limpparia, eikä lyhyt ja heikko vaahto auta asiaa. Tuoksussa on voimakkaasti esillä maitohappojen ja hiivan tuomat aromit. Taustalta löytyy sitruksista vehnää, makean suolaista pistävyyttä, aprikoosia sekä hiukan voimaista tunkkaisuutta. Kuvailun perusteella voisi kuvitella oluen tuoksuvan pahalle, mutta itse asiassa pidin siitä aika paljon!

Olut on maultaan hyvin raikas ja sitruksisen hapan. Hampaat ovat melkein irvessä saman tien. Taustalta löytyy myös suolaisuutta. Berliner Weissen tuoksu on monimuotoisempi kuin maku, mutta tämä vain auttaa olutta tuntumaan vielä enemmän raikkaalta ja kevyeltä! Maun kehitys olutta juodessa on mielenkiintoinen; aluksi olut on hapanta, joka kehittyy makean sitruksiseksi ja päätyy jälleen happamaksi jälkimaultaan. Pieni lisärunko ei olisi haitannut, mutta jotenkin olut onnistuu silti tuntumaan tarpeeksi tukevalta, jopa peittäen kitalakea pienellä siirappisuudella.

Suosittelen Brewbakerin Berliner Weissea kaikille kyseisen tyylin faneille sekä ihmisille, jotka eivät ehkä välitä perinteisen oluen mausta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Etsimisen arvoinen ehdottomasti.

Fuller’s 170th anniversary celebration ale

Fuller’sin maineikas Brittipanimo täytti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 170 vuotta, ja tätä merkkipäivää juhlistamaan yhtiö pani British Strong Ale-tyylisen Fuller’s 170th anniversary celebration alen joka nyt on päätynyt lasiini arvioitavaksi.

170th anniversary ale on pullokypsytetty olut johon on lisätty keiton loppuvaiheessa sitruunankuorta tehostamaan panimon kuuluisan hiivan aromeita. Hankin pullollisen tätä olutta joskus reilu vuosi takaperin arkadian alkosta ja se onkin kypsynyt hiljalleen kaappini perukoilla koristeellisessa pahvikotelossaan kunnes tuli aika juoda se loman kunniaksi.

Ulkonäkö

Olut kaatuu lasiin tumman kultaisen värisenä ja jättää pinnalle todella vahvan vaahdon joka kuitenkin katoaa suurimmalti osin melko nopeasti, mutta jättäen mennessään reunoille nätin pitsin. Lasin pohjalle jää varovaisesta kaadosta huolimatta hieman sedimenttiä, mutta tämä ei pahemmin haittaa.

Tuoksu

Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat esille todella vahvan, brittioluille tyypillisen toffeen aromin, josta huomaa runsaan erikoismaltaiden käytön. Tuoksu on monivivahteinen ja oikein syvään hengittäessä saattaa jopa haistaa pientä voimaisuutta, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Humalan aromeita ei juurikaan havaitse.

Maku

Erittäin maltainen ja katkera maku valtaa suun. Todella miellyttävästi. Vähän toffeeta, kermaa ja voita. Oikein täyteläinen ja vähän jopa lämmitävä.

Suutuntuma

Pehmeä ja tasainen. Ei tästä voi muuta sanoa. 7% alkoholipitoisuuskaan ei tunnu edes etäisesti läpi.

Yleisarvosana

Hyvä brittiolut jota juo todella mielellään. Hiljakseen juotava olut sopii erinomaisesti vaikka rentoutumiseen raskaan päivän päätteeksi.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 17/20

Suuntuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 33/40

Yhteensä: 82/100

Tällaisten oluiden takia Fuller’s on ollut olemassa 170 vuotta.


 

Kesän Olutfestivaalit 2017

Toverit kävivät kesällä porukalla Craft Beer Helsinki  ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumat läpi, nauttien oluesta, tunnelmasta ja katsellen ympärillä vallinnutta intoa pienpanimo-oluita kohtaan. Nyt onkin tullut aika katsoa kumpaakin festivaalia tarkemmin ja hieman vertailla mitä hyvää, huonoa ja uutta tapahtumat tarjosivat.


Craft Beer Helsinki (6.7.2017-8.7.2017)

Toista kertaa järjestetty Craft Beer Helsinki keräsi Helsingin Rautatientorille runsain mitoin olutharrastajia, bloggareita, uteliaita ja muuten vaan janoisia ihmisiä. Järjestäjät odottivat tapahtumaan jopa 12 000 ihmistä ja näitä varten paikalle oli saapunut peräti 30 pienpanimoa joista valtaosa oli kotimaisia, mutta mukaan mahtui panimoita mm. Puolasta, Espanjasta, Ruotsista ja Virosta.

Viime vuoteen verrattuna Craft Beer Helsinki tarjosi hyviä parannuksia alkaen jo lippujen myynnistä. Käytössä oli ladattava kortti jolla juomansa sai maksettua ja viimevuoden tunnin mittaisista jonoista oli otettu opiksi, sillä tapahtuma tarjosi mm. ennakkolippuja, useita kortinlatauspisteitä ja jo valmiiksi ladattuja kortteja. Tämä näkyikin jonojen vähyytenä ja tapahtuman muutenkin sujuvampana menona.

Muuten tapahtuma tarjosi samaa mukavuutta kuin edellisenä vuotena: kojut oli hyvin järjestetty, ruokatarjontaa löytyi muutenkin kuin pikkusuolaisen muodossa ja yleisellä tasolla homma pelitti erinomaisesti.

Toverit totesivat tapahtuman toimivan mainiosti, mutta muutamia ongelmatapauksiakin löytyi: Kojuilla ei tuntunut olevan mitään yhteistä hinnoittelun esittämiskaaviota, vaan joka kojulla sai arpoa, mitä mikäkin tuote maksaa tai mitä missäkin on tarjolla. Tämä näkyi  välillä jonotuksissa, sillä kojuista sai ostettua tuotteita mitä ei listoilla näkynyt ja osalla tuotteista ei ollut merkittyä hinnoittelua vaan hinta tuli melko yllätyksenä. Tämä hieman vaikeutti ostokortin täyttä hyödyntämistä sillä saldoa sai kytätä jatkuvasti.

Toinen ongelma tuntui olevan panimoiden melkoisen riittämätön kapasiteetti tapahtumaa varten. Torstaina alkanut tapahtuma myi osan tuotteiden kohdalla eioota jo perjantaina iltapäivällä, eikä täydennystä tuntunut suurimmalle osalle kojuista tulevan lainkaan. Liekö tähän syynä odotettua suurempi kävijämäärä, tiettyjen tuotteiden odottamaton kysyntä vai ihan inhimillinen virhe, ei voi sanoa, mutta tästä tuntui riittävän keskustelua ympäri festivaalialuetta. Moitteen sana tulee WC-, pesupiste- ja kortinlatausnurkasta, jossa kortinlatausjono blokkasi täysin reitin WC-tiloihin ja jonka läpi saikin sitten pujotella useiden anteeksipyyntöjen kera.  Ehkä vähän jononohjausta seuraavalla kerralla?

Tovereiden mielestä tapahtuma oli kuitenkin kesän onnistuneimpia ja josta saimme parhaimmat oluet ja kokemukset irti.

Tovereiden tärpit: Radbrew – Greenhouse APA ja Ivy Mike; Bidassoa Brewery – #Amber of the moment, Nexus ja Amuitz Hoppy Lager; Cool Head Brew-  Rasberry sour; Käblikuu – Arrogant IPA; Tanker – Imperial IPA; Browar Deer Bear – Let’s cook Grapefruit IPA; Hiisi – I hop it’s not a problem #3; Olarin panimo – MC Taakibörsta Mango IPA; Omnipollo – Nebucadnezzar; Hopping Brewsters – Thora; La Quince – Vanilla Black Velvet Imperial Stout; United Gypsies – Ventriloquist Saison; Mufloni – Hopfenweisse.


Suuret Oluet Pienet Panimot (26.7.2017-30.7.2017)

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) on järjestetty jo 15 vuotta putkeen ja loppua ei ole näkyvissä. Meidän oluenystävien onneksi. Tänä vuonna tapahtuma on järjestetty jo peräti kuudella paikkakunnalla (Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Helsinki). Toverit kävivät vierailemassa tosin vain Helsingin tapahtumassa, lähinnä aikataulusyistä, sillä muutenhan meitä ei mikään olisi pitänyt näistä poissa.

Tällä kertaa Helsingin tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan ja mallasjuomatarjonnallaan 34 Suomalaista ja yksi Virolainen panimo, sekä Berliiniläisten pienpanimo-oluiden yhteisosasto. Ei siis ollut riskiä janoiseksi jäämisestä.

SOPP on jatkanut Helsingissä samaa toimivaa kaavaansa kuin edellisinä vuosinaan: ennakkolippuineen, mahdollisine pöytävarauksineen ja nopeine lasijonoineen. Tällä kertaa Toverit olivat paikalla perjantaina puoli neljän aikaan ja jonon pää oli jo tapahtuman yhden seinustan mittainen. Siltikin olimme sisällä alta kymmenen minuutin.

Viimevuotisesta tapahtumasta poiketen tällä kertaa käytössä ei ollut huonon journalismin omaavien lehtien kammoksumia “Viinarannekkeita” vaan maksu tapahtui perinteisin menetelmin kortin ja käteisen muodossa. Tämä toimi jopa yllättävän hyvin, sillä jonotus kävi vauhdilla lähes joka kojulla. Harvinaista näin “vaihtoehtoisten maksutapojen” aikakaudella (poletit, kortit yms.). Eipä siinä, maksujärjestelyjen ei tarvitse olla monimutkaisia; käteinen ja korttimaksut olivat simppeli ja suora tapa maksaa kaikesta.

Oluttarjonnasta ei ollut pulaa, eikä kyllä sen puoleen ruoastakaan. Tarjontaa oli jos minkälaisesta burgerista pyttipannuihin ja aito ja alkuperäinen Vety savukinkkuineen ja kananmunineen vei oluen tuoman nälän tyylikkäästi mennessään näemmä useammaltakin kävijältä.

Kävijöitä tapahtumassa oli ajoittain jopa ehkä vähän liikaakin, sillä lähes joka liikkeellä joutui kanssakulkijaa väistelemään enemmän tai vähemmän. Tämä herättääkin mietintää kuinka kauan näin suosittu tapahtuma voi vielä mahtua Rautatientorin kokoiselle alueelle, laajennustilaa saadakseen kun pitäisi kaataa joko päärautatieasema, Ateneum, kansallisteatteri tai Casino Helsingin rakennus.

Noottia Toverit antavat lähinnä tapahtuman ajoittain huonolle pöytien sijoittelulle, sillä välillä sai tosissaan pujotella pienistäkin väleistä kun muualta ei vain yksinkertaisesti päässyt. Etenkin tapahtuman ainoan WC-alueen sisäänkäynti oli sijoitettu kahden isoimman olutteltan ja istuma-alueen keskelle mikä aiheutti melkoista liikennekaaosta.

Tovereiden tärpit: Hops & Barley – CCC IPA; Donut Island – Adria Sour Cherry Berliner Weisse; Cool Head Brew – Salty Ananas Göse; Cool Head/Orava Brewing – Orwellian Nightmare Imperial Stout; Bryggeri/Donut Island – Romanov Imperial Red Ale.