Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Portteri

Toverit saivat postissa Laitilan lähettämänä muutaman pullon Kukko Portteria. Ja tykkäsivät!

Laitila on kaivanut naftaliinista vanhan Kukko-Portterinsa reseptin ja tuonut sen uudestaan markkinoille. Otimme sen maistoon kunhan saimme tarpeeksi Tovereita saman pöydän ääreen.

Kukko portteri kaatuu lasiin syvän mustana ja jättää pinnalle vaalean, kevyen vaahdon joka ei katoa mihinkään koko sinä aikana kun olut lasissa viipyi.

Ensimmäiset sniffaukset toivat nenän täyteen vahvaa tummaa kahvia, kevyttä lakritsisuutta ja maanläheistä tummaa mallasta. Tässä on sitä tuoksua jota tummassa oluessa arvostaa! Liian usein törmää väriskaalan tummasta päästä oleviin oluisiin joissa tuoksu ei ole muuta kuin mustaa mallasta, mutta onneksi tässä ei.

Samaan miellyttävään palettiin törmää myös olutta maistellessa. Kevyttä makeutta ja paahteisuutta tulee vastaan ja tätä on komppaamassa kivasti kahvin, lakritsin ja kitkerän humalan tasapainoinen maku. Suutuntumaltaan olut on kevyt ja täyteläinen. Miellyttävän hapokas. Harvoin törmää näin sopivaan happoisuuteen. Ikävä kyllä suuhun jää kevyen öljyinen maku joka vähän pilaa kokonaisuutta. Laitila on onnistunut tuomaan Tumman Kukon takaisin kauppoihin erinomaisen maukkaasti. Ei Porttereiden kategoriassa kärkikastia, mutta toisaalta Toverit löytävät oluesta aika vähän pahaa sanottavaa. 6,5% olut ei markettien hyllyjä tule näkemään (mikä on sangen sääli), mutta uskoisin tämän Suomalaiselle olutharrastajalle oikein hyvin maistuvan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 32/40

Yhteensä : 79/100


Toverit toivottavat Kukko Portterille oikein hyvää menekkiä kaupan hyllylle!

Brewbaker – Berliner Weisse

Berliner Weisse 2,5% (Pullo kärsinyt matkalla.)

Kesäisellä Berliinin reissulla otin erityisesti selvää, millaisia berliner weisse -tyylin oluita kaupungissa on tarjolla. Yksi internetissä enimmäkseen kehuja saanut olut oli Brewbaker -pienpanimon Berliner Weisse. Kyseistä olutta löytyi lopulta Arminius -nimisen kauppahallin pienestä baarista, josta sitä ostin myös kotiin tuliaisiksi, sillä tämä berliner weisse on yksi parhaita joita olen maistanut.

Lasiin Brewbakerin hapanolut kaatuu samean hunajaisena ja vahvan hiilihappoisena. Olut muistuttaa enemmän  raikasta janonsammuttavaa limpparia, eikä lyhyt ja heikko vaahto auta asiaa. Tuoksussa on voimakkaasti esillä maitohappojen ja hiivan tuomat aromit. Taustalta löytyy sitruksista vehnää, makean suolaista pistävyyttä, aprikoosia sekä hiukan voimaista tunkkaisuutta. Kuvailun perusteella voisi kuvitella oluen tuoksuvan pahalle, mutta itse asiassa pidin siitä aika paljon!

Olut on maultaan hyvin raikas ja sitruksisen hapan. Hampaat ovat melkein irvessä saman tien. Taustalta löytyy myös suolaisuutta. Berliner Weissen tuoksu on monimuotoisempi kuin maku, mutta tämä vain auttaa olutta tuntumaan vielä enemmän raikkaalta ja kevyeltä! Maun kehitys olutta juodessa on mielenkiintoinen; aluksi olut on hapanta, joka kehittyy makean sitruksiseksi ja päätyy jälleen happamaksi jälkimaultaan. Pieni lisärunko ei olisi haitannut, mutta jotenkin olut onnistuu silti tuntumaan tarpeeksi tukevalta, jopa peittäen kitalakea pienellä siirappisuudella.

Suosittelen Brewbakerin Berliner Weissea kaikille kyseisen tyylin faneille sekä ihmisille, jotka eivät ehkä välitä perinteisen oluen mausta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Etsimisen arvoinen ehdottomasti.

Fuller’s 170th anniversary celebration ale

Fuller’sin maineikas Brittipanimo täytti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 170 vuotta, ja tätä merkkipäivää juhlistamaan yhtiö pani British Strong Ale-tyylisen Fuller’s 170th anniversary celebration alen joka nyt on päätynyt lasiini arvioitavaksi.

170th anniversary ale on pullokypsytetty olut johon on lisätty keiton loppuvaiheessa sitruunankuorta tehostamaan panimon kuuluisan hiivan aromeita. Hankin pullollisen tätä olutta joskus reilu vuosi takaperin arkadian alkosta ja se onkin kypsynyt hiljalleen kaappini perukoilla koristeellisessa pahvikotelossaan kunnes tuli aika juoda se loman kunniaksi.

Ulkonäkö

Olut kaatuu lasiin tumman kultaisen värisenä ja jättää pinnalle todella vahvan vaahdon joka kuitenkin katoaa suurimmalti osin melko nopeasti, mutta jättäen mennessään reunoille nätin pitsin. Lasin pohjalle jää varovaisesta kaadosta huolimatta hieman sedimenttiä, mutta tämä ei pahemmin haittaa.

Tuoksu

Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat esille todella vahvan, brittioluille tyypillisen toffeen aromin, josta huomaa runsaan erikoismaltaiden käytön. Tuoksu on monivivahteinen ja oikein syvään hengittäessä saattaa jopa haistaa pientä voimaisuutta, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Humalan aromeita ei juurikaan havaitse.

Maku

Erittäin maltainen ja katkera maku valtaa suun. Todella miellyttävästi. Vähän toffeeta, kermaa ja voita. Oikein täyteläinen ja vähän jopa lämmitävä.

Suutuntuma

Pehmeä ja tasainen. Ei tästä voi muuta sanoa. 7% alkoholipitoisuuskaan ei tunnu edes etäisesti läpi.

Yleisarvosana

Hyvä brittiolut jota juo todella mielellään. Hiljakseen juotava olut sopii erinomaisesti vaikka rentoutumiseen raskaan päivän päätteeksi.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 17/20

Suuntuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 33/40

Yhteensä: 82/100

Tällaisten oluiden takia Fuller’s on ollut olemassa 170 vuotta.


 

Hopping Brewsters – Spicy Sveta

Spicy Sveta 4,5%

Maistoin ensimmäisen kerran gruit -tyylistä olutta HBF2016:ssa ja tykästyin kovasti humalattomaan, villiyrteillä maustettuun olueeseen. Maistamani olut oli Hopping Brewstersin Thora; panimo tuntuu olevan Suomen ainoita, joka tähän tyyliin panostaa. Tällä kertaa maisteluuni päätyi gruit/pale ale Spicy Sveta, jossa on erikoisten mausteiden ja yrttien lisäksi Chinook-, Amarillo- ja Columbushumalia pienessä määrin.

Sveta kaatui lasiini hyvin hiilihapokkaana, kirkkaahkon keltaisena ja kuplivan vaalealla vaahdolla. Tuoksultaan olut on piristävä ja raikas, pienellä makealla tausta-aromilla. Yrttien ja humalien taistelu päättyy edellämainittujen voittoon. Oluen maku vaikutti aluksi kevyeltä, mutta taustalta löytyi yllättävän makurikas yrttisyys sekä makea ja lievän happama jälkimaku, missä neilikan aromi myös näyttäytyi.

Spicy Sveta on kiva olut, mutta mielestäni molemmat tyylit ovat parempia erillään.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 60/100

Ihan hyvä hybridi.

Früh – Kölsch

Früh Kölsch 4,8%

Jumbon Alkosta löytyi Frühin Kölschiä (kölniläinen suodatettu pale ale) kesän “helteillä” viilentämään. Tovereiden kuvausten perusteella tuore kölssi on sitä itseään ja parhautta. Miten on tuontipullon laita?

Lasissa olut muistuttaa lageria; kirkkaan keltaista ja hiilihappoista olutta kruunaa kermainen, vaalea ja lyhyt vaahto, jota seuraa kevyt ja miellyttävä pitsi. Tuoksultaan kölsch on hedelmäinen ja raikas kevyen humaloinnin komppaamana. Myös asiaa tuntevampien tovereiden mielestä oluessa oli hyvä tuoksu.

Lagermainen kirkas ja hillitty maku saa seurakseen alemaista hedelmäisyyttä. Valitettavasti olut myös maistuu hiukan epämiellyttävän ummehtuneelle.Suutuntumaltaan olut on hyvin hiilihapotettu, hapan ja katkera jälkimaultaan. Tältä osaa olut muistuttaa kölschiä. Olut on miellyttävän kevyt juotava ja hinnaltaan alkon alakastissa, mutta tyylille ominainen raikkaus puuttuu.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 60/100

Pitänee kokeilla hanatuoretta kamaa omalla tulevalla ekskursiolla!


 

Anchor Brewing – Liberty Ale

Liberty 5,9%

Ancor Brewingin Liberty Ale kunnioittaa amerikkalaista patrioottia, Paul Revereä ja hänen historiallista ratsastustaan Amerikan vallankumouksen aikana. Olutta mainostetaan perinteisin craft beer -menetelmin pantuna ja hiilihapotetuksi ”bunging/spunding” -tyylillä, joka on käytännössä oluen pullottamista hiukan keskenkäyneenä, jolloin olueeseen saadaan pehmeämmät hiilihapot. Liberty Ale on myös ensimmäisiä kieltolain jälkeisiä american ipoja.

Olut on mahonkisen hunajaisen sävyinen, kirkas ja hyvin hiilihapotettu. Kruunaajana on vahva, mutta lyhyt vaahto ja kermainen, säilyvä pitsi. Tuoksultaan olut muistuttaa jotenkin merta; hienoinen happamuus ja kevyt runko luovat raikkaan, mutta vahvan kuvan. Kokonaisten Cascade -humalakäpyjen käyttö antaa sitruunaista ja kukkaista aromia.

Kevyt makea aromi hämäsi minua olutta maistaessa: Liberty Ale on hyvin kuiva ja happaman katkera, jopa suolainen! Tämä katkeruus jatkuu myös jälkimaussa. Lähes kuuden prosentin volttimäärä ei silti tunnu olutta juodessa. Olut on erittäin täyteläisen oloinen, vaikka onkin kevytrunkoinen.

Anchorin Liberty Ale teki minut erittäin kiinnostuneeksi tästä San Fransciscolaisesta panimosta, joka on myös tuonut steam beer -oluttyylin maailmalle takaisin (valitettavasti alkon valikoimasta kyseistä höyryolutta ei löydy). Haalin kyseisen panimon tuotteita käsiini tästedes, kun vain pystyn.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Erittäin mielenkiintoinen olut!


 

Radbrew – Beerman

Beerman 4,7%

Radbrewin hiukan rungokkaampi session IPA iski silmääni etenkin etiketissä seikkailevan ”Beermanin” (Megamanin paras muoto) vuoksi. Oluen mallaspohjaan on lisätty karamellimaltaita sekä vehnää, humalina Citraa sekä harvemmin Suomessa käytettyä El Doradoa.

Beerman on ulkonäöltään hunajainen, hiilihappoinen ja kirkas. Oluen pinnalle muodostuu lyhyt ja kevyt vaalea vaahto. Tuoksultaan olut nojaa vahvasti amerikkalaiseen humalointiinsa, vaikkakin taustalla on pieni vehnäisyys ja karamellimaltaan makeus.

Maultaan Beerman tuotti pienen pettymyksen. Hedelmäisten humalien maku ja katkeruus peittyy liian vahvasti runsaan mallasrungon alle. Täyteläisyydestä huolimatta olut on suutuntumaltaan mukavan raikkaahko ja kyllä sitä katkeruuttakin irtoaa jälkimaussa voimakkaammin, kuten myös lievää happamuutta. Beerman sopisi varmasti hyvin hiukan tukevammialle aterioalle kuin kevytrunkoisemmille ipoille suosittelisin.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 67/100

Kyllä tällä seuraavalle tasolle pääsee.


 

Hopping Brewsters – Thora @CBH2017

Thora 4,9%

Hopping Brewstersin Thoraa on muistaakseni tullut ennenkin maistettua olutfestareilla. Tällä kertaa otin kyseisen muinaisoluen maistoon tarpeeksi ajoissa, jotta siitä vielä jotain sanottavaakin riittää jälkipolville.

Samean vaaleanpunainen Thora tuoksuu marjaisen makealta, yrttiseltä sekä sitruksiselta eli hapokkaalta. Etenkin happamuus iskee vahvasti olutta maistaessa, menee jopa hampaat irveen! Lisää maistellessa tulee myös purkka tai hattara mieleen, sellainen hiukan tahmea makeus. Vahvempaan serkkuunsa Grimriin verrattuna Thora on raikkaampi ja helpommin lähestyttävä gruitti. Aika oli kullannut muistot eli olut ei ollut aivan yhtä hyvää kuin muistin, mutta jos vaihtoehtoisia oluita on etsimässä, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Bidassoa – Nexus @CBH2017

Nexus 10,2%

Craft Beer Helsingin tarjontaa kierrellessäni päädyin baskilaisen Bidassoan panimon kojulle, jossa ei jostain syystä ollut liiemmälti asiakkaita. Kaikki taisivat olla jonottamassa Omnipollolle tai lataamassa lisää rahaa maksukortilleen.

Pintapuolisen tarkastelun perusteella tapahtuman ainoa belgiquad Nexus on lasissa erittäin maittavan tummanpunainen, luonnonvaalealla vaahdolla. Vahvempien belgioluiden tapaan se tuntuu vahvalta ja keveältä yhtäaikaa, aromien pitäytyessä imelän siirappisessa rusinassa ja raikkautta tuovassa sitruksessa. Suussa olut on miellyttävän täyteläinen, mutta kivan raikas samanaikaisesti, joka mielestäni on merkki onnistuneesta tämäntyyppisestä oluesta. Nexus antoi mielestäni jopa madeiramaisia vivahteita!

Etukäteen tutkimieni oluiden joukosta Bidassoan Nexus ylsi aika korkealle sijalle, kun oli aika itse oluiden maistamiselle. Suosittelen kaikille CBH:ssa kävijöille.

 

Teerenpeli – Savanni Samu

Savanni Samu 4,5%

Suomen ensimmäisiin pienpanimoihin kuuluvan Teerenpelin tuotteet ovat jääneet blogissamme hiukan unholaan, joten on aika korjata asiaa. Teerenpelin uusi kesäolut on maustettu passionhedelmällä sekä etelä-afrikkalaisella single hop-humalalla. Ulkonäöltään olut on samean ja tumman hunajainen, lyhyellä vaalealla vaahdolla sekä pienenpienellä pitsillä. Olut näyttää hiilihappoiselta ja raikkaalta.

Heti ensi nuuhkaisulla passionhedelmän aromit valtaavat nenän. Hedelmän tuoksua voisi kuvailla jopa pistäväksi. Taustalla on kevyt maltainen makeus sekä hentoinen humalan aromi. Jos passionhedelmästä tykkää, tuoksu lupaa lähes yksinomaan sitä!

Makua dominoivan passionin makean happamuuden lisäksi oluessa on pieni suolainen sivumaku. Olutta juodessa hiukan harmittaa Samun yksiulotteisuus; pieni lisärunko mallaspohjassa ja hiukan vahvempi humalointi olisi voinut parantaa kokonaisuutta. Olut on joka tapauksessa raikas kesäinen ale, jota kannattaa etenkin kyseisen hedelmän ystävien maistaa! Muiden tovereiden kanssa keskustellessa mielestämme olut välttää myös panimolle toisinaan ominaisen tunkkaisuuden.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 68/100

Hyvä veto Teerenpeliltä.