Sonnisaari – iso Mälli 6%

Höhö, hassua.

“Hmm kas, joo, hmm, vähän vetinen.. Nam”

Tässä on siis muutakin hyvää kuin vain nimi. Maussa maltaisuutta, selkeää happamuutta, hedelmää/marjaa ja pikkuriikkisen katkeroa.

Tuoksuu viemäril..eikä tuoksukaan, se onkin kanaali jonka vieressä One Pint Pub seisoo.

Tummahkosta väristä olisin odottanut stydimpää makua, mutta yllätyin positiivisesti. Mitään ennakkotietoja ei ollut, nimi päätti valinnan.

5/7 Raikas ja maltainen, parempi kylmänä. En löydä tästä mitään pahaa, mutta runkoa kaipaisi.

Panimoravintola Koulu – Vehnäolut

No mää ny eksyin Turkuun…

Seurueemme päätyi Panimoravintola Kouluun ja koska hellettä oli vajaat kolmekymmentä astetta, päätin testata panimon vehnän.

Kupliva kellertävä vehnä. Tuoksussa hentoa banaania ja lievää hiivaisuutta. Maultaan mukavan raikas.

Ei mitenkään ihmeellinen, mutta silti erittäin toimiva terdeolut!

Radbrew – Ivy Mike @SOPP2016

Toveri-Mikko maistoi tätä olutta Craftbeer Helsinki -tapahtumassa itseni jo poistuttua. Hänen mukaansa tässä olisi ollut, josta pitäisin. Pakko ottaa.


Todentotta. Kerrankin double-IPA, jossa ei vallitse maltaan makeus. Raikas ja just sopivasti humaloitu. Prosenttejakin on 8,5% joten isompikin mies (miksei myös nainen) tulee iloiseksi. Erittäin hyvä olut.

Rekolan panimo – Kaksi kotia vailla humalaa “Suomi-Lambic” @SOPP 2016

“Täysin ilman humalaa pantu olut. Sisältää vettä, ohramallasta, siankärsämöä, apilaa, pakuria, pujoa, kanervaa ja mesiangervoa. Hapokkuus/katkeruus tulee villiyrteistä, varsinkin pujosta.”

KaksiKotiaVaillaHumalaa.jpg

 

Joonan kommentti oli että “Hitot humalasta, heitetään ämpäriin puutarhajäte!”.

Tuoksu on tosiaankin kivan yrttinen, jos palettini olisi yhtään laajempi, saattaisin jopa erottaa yrtit toisistaan. Nyt tämä on vain tuoksujen kirjoa, eikä se missään nimessä paha.

Kiva janojuoma, oli ensimmäinen maistosta mieleen noussut ajatus. Appiukko-kokelas totesi että ei souria vapaaehtoisesti joisi.

Happamuus on tässä kuitenkin aika mieto, joten jos souri epäilyttää niin tästä voi olla ihan kiva aloittaa. Kylmänä parempi.

Herkkua, jos saisin tätä kamaa kohtuuhintaan niin tulisi varmasti osteltua. Humalaa ei oikeastaan edes kaipaa.

 

Lammin Sahti – Tynnyrikypsytetty Ruisrääkkä @SOPP 2016

Ensimmäinen yritys postata suoraan puhelimesta.

Hanasta, SOPP2016, 7 %

Amatöörin arvioni:

Raikkaampi kuin kuvittelin. Makea ruismaltainen tuoksu on helteessä vähän hämmentävä.

Onko tässä suolaa?

Lämmettyään paljon parempi, tuoksuu tuoreelle leivälle. Maku on makea, ja vähän kotikaljamainen. Tosi pehmeä.

Tykkään! Tosin sellainen olut jota ei juoda kuin kerran illassa. Oispa kokonainen sika kaverina.

Kotiolutta Hyvinkäältä

Menneiden kuukausien aikana työpaikalla on tullut puheeksi oluen tekeminen ja sattui niinkin sopivasti, että erään työkaverini toinen puoliskokin harrastaa kotiolutta. Huhu Toveri-Ipasta kiiri Hyvinkäälle saakka ja pari pulloa tuotostamme lähetimme sinne maisteltavaksi. Kuuleman mukaan IPA upposi hyvin ja saimme vastapalvelukseksi kotipanimon tuotoksia Hyvinkäältä; Blonden ja Imperial stoutin. On aika ottaa oluet toverien syyniin!

Blonde

HyvinkääBlondeKullankeltainen olut valuu tuoppiin komeasti kuohuen. Lähes kirkasta, hieman hiivan tuomaa sameutta. Vaahto on valkoinen ja pysyvä. Aromissa ehkä eniten banaania, mitä on tullut vastaan – hennolla hiivaisuudella leikattuna. Banaanin alta on hankala poimia humalan aromeja. Maultaan olut on raikas, parhaimmillaan ehdottomasti kylmänä. Helppoa kesäjuotavaa. Vaikka mausta ei alkoholia löydykään, lämmittää juoma vielä pitkään – varmasti jokunen voltti eksynyt joukkoon.

Oikein hyvä kaunis ja raikas kesäjuoma, jonka runsas banaanisuus on sen ehdoton valtti.

BlondeHyvinkää


Imperial Stout

HyvinkääIStout

“Jumankauta on mustaa, ei vuoda yhtään valoa läpi!”

Tämä stoutti on väriltään mustempi kuin allekirjoittaneen vaatekaappi. Oluen pinnalle nousee nätti vaaleanruskea vaahto, joka jättää jopa hieman pitsiä lasinreunoille. Aromissa paahteisuutta, suklaista mallasta, sekä katkeraa humalaa. Suutuntamaltaan kermainen, maussa paljon tummapaahteista kahvia, joka loppua kohden muuttuu konvehtimaiseksi suklaaksi. Myös humalan katkero pilkistää loppumaussa. Tosi jees. Vaikka tämä onkin Imperial Stouttia, ei se kuitenkaan alkoholillaan lämmitä samaan tapaan kuin Blonde.

Maukas stoutti, jossa on maut kohdallaan. Ostaisin varmasti kaupastakin.

IStourHyvinkää


Näiden näytteiden pohjalta voi turvallisesti väittää, että mäskäysmela pysyy hyvin kädessä myös Hyvinkäällä päin. Molemmat oluet maittivat, suosikiksi näistä kahdesta nousi Imperial Stout. Jos Blonden maku olisi riittänyt tuoksun tasolle, olisi se puolestaan varmasti vienyt voiton. Kiitokset oluista, ehkä joskus toistekin! 😉

 


 

Beer Hunter’s – Mufloni Saison De Randonneur

MufloniSaisonDeRandonneurPanimo: Beer Hunters

Tyyppi: Saison

ABV: 6%

Maltaat ym:  Pilsner, Munich, Vehnä ja Kaura

Humalat: Tetnanger, Celeia, Chinook

 

Juhannus tuli ja meni, ja sen aikana tuli nautittua useampikin parempi olut. Tämä yksilö jäi kuitenkin kivasti mieleen, sillä yleensä en saisoneista suuremmin piittaa. Ymmärtäisin kuitenkin hyvin jos ravintolassa suositeltaisiin Mufloni Saison De Randonneuria kalan kaveriksi, oli nimittäin aika hyvää siinä grillaillessa, kunhan sen joi pois vielä kun oli kylmää. Helteessä ei lämmin saisoni natsaa vaikka olisi kuinka hyvää.

Mökiltä löytynyt lasi ei ehkä ollut optimi vaahdon suhteen, mutta kyllä sitä puolitoista sormellista alkuun nousi. Ensivaikutelma oli raikas ja hedelmäinen, pientä hiivaisuutta oli havaittavissa mutta se melkeinpä paransi kirpeähköä makukokemusta. Maltaatkin antavat kivasti suutuntumaa, sitrukset ja humalointi tasoittavat mukavasti toisiaan.

 

Itse joisin tätä vaikka janoon, kunhan keli on kuuma ja lasi kylmä. Olisi kiva vielä löytää Kataja Edition jostain, pitää varmaan piipahtaa ravintolassa jos jostain syystä olen ikinä Porissa.

 

 

Oud Beersel – Oude Kriek Vieille

Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.

 

OudeKriekPanimo: Oud Beersel

Pullo: 0,375l

Tyyli: Lambic

ABV: 6,5%

 

Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.

Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?


Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.

Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.

Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.

Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.

 

Top Fuel – Hoplite Pale ale

Hoplite Varustelekan karavaanilta tuli hankituksi myös Top Fuelin panemaa muinaista raskaan jalkaväen sotilasta – hopliittia. Tämä on ensikosketukseni kyseisen panimon tuotteisiin – etiketti lupaa maltaisuutta ja havuista humalaa, nice.

Kellertävän oranssi olut, joka syöksee erittäin runsaan, paksun luonnonvalkean vaahdon, jonka pinnalle jää näyttävä vaahtokukka. Paksu vaahto suojaa oluen aromeita, mutta vihaisella nuuskimisella ja oikealla zenillä pystyy erottamaan mukavan pehmeän humalan tuulahduksen – havuisuutta ja nurmea.

Maussa on hyvin pehmeää maltaisuutta ja katkeroa, joka jättää suun mukavan kuivaksi. Olut pirskahtelee suussa kivasti – suutuntumaltaan tulee hieman mieleen belgialaiset hedelmäoluet, sillä Hopliitissa on hieman samankaltaista happamuutta/hapokkuutta.

Erittäin hyvää. Lohjalainen pyyhältää tällä suorituksella valokeilaan ja tulen todellakin tutkimaan panimon repertuaaria tarkemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.