Svaneke – Säkkijärven Polkka

Säkkijärven Polkka 6,5%

Tanskan Bornholmista asti Alkon hyllyille saapunut Svaneken itsenäisyysportteri sisältää yleisten epäiltyjen lisäksi raakaa lakritsia ja tuntuu tavallaan edustavan itsenäistä Suomea paremmin kuin osa oman maamme juhlaoluista!

Lasissa olut näyttää hyvin tummalta ja sen pinnalle muodostuu luonnonruskea ja kermainen vaahto. Perinteinen lakun aromi on hyvin vahvana tuoksussa heti alkuun. Paahteinen kahvi sekä rukiinen ja mämminen elementti löytyvät myös taustalla. Olut tuntuu paksulta tuoksutellessa. Lakritsi jatkaa voittokulkuaan maussa, vielä voimistuen. Etenkin alkumaussa tuntuu myös kuivaa paahteisuutta. Tämä ja muut maut kuitenkin peittyvät edellämainitun lakun alle jopa liian voimakkaasti, jättäen makeutta suuhun pitkäksi aikaa. Suussa olut on kuitenkin miellyttävän pehmeä ja yllättävän helposti juotava.

Tanskasta asti tullut itsenäisyysolut olisi varmasti ehdoton voittaja maistelemiemme juhlaoluiden kesken, ellei se nojaisi liian paljon lakuunsa. Lakun ystävät tietenkin tulevat rakastamaan tätä olutta. 


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 63/100

Laitilan – Agricola 100 v. Juhlaolut

Agricola 100 v. Juhlaolut 6,5%

Laitila juhlistaa Suomen juhlavuotta belgian ale – tyylisellä Agricolallaan. Lasiin olut kaatuu tumman pihkaisena, hyvin hiilihapotettuna, mutta hiukan sakkaisena. Pinnalle muodostuu kevyt vaahto, joka jättää jälkeensä kevyen pitsin.

Tuoksultaan olut on kovin neutraali, taustalta löytyy pieni siirappinen ja maltainen makeus, sekä belgihiivan aromi. Olut näyttää lasissa paksummalta kuin maistaessa huomaa. Maultaan olut on kitkerä ja hiivainen, pienellä rusinaisella ja kristallimaltaisella sivumaulla. Suutuntumaltaan Agricola on yllättävän kuiva. Olutta kaataessa havaittu hiilihappoisuus katosi nopeasti. Suussa olut on tavallaan täyteläinen, ehkä enemmänkin siirappinen.

Tovereiden mielestä Laitilan juhlaolut kuulostaa hyvältä idealta tilata baarissa, mutta ei ehkä toista tule haettua.

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 16/40

Yhteispisteet: 48/100

Teerenpeli – Suomi 100 Juhlaolut

Suomi 100 Juhlaolut 5%

Teerenpelin veto satavuotiaan, itsenäisen Suomen kunniaksi on uusiutuvalla energialla, Salpausselän pohjavesistä ja kotimaisista raaka-aineista valmistettu savulager. Kyseinen panimo on jäänyt vähän tovereilta väliin, joten nyt on hyvä hetki korjata asia!

Teerenpelin juhlaolut on tummanpunainen väriltään, viettelevän mahonkisella sävyllä. Kirkkaan pohjan kruunaa heikko ja vaalea vaahto pinnalla. Tuoksussa on etusijalla hillitty, mutta täyteläinen savuaromi, josta Juhalle tuli mieleen palvattu kinkku. Taustalla on myös miellyttävä paahteisen maltaan tuoksu ja hentoa hedelmäisyyttä. Edellämainitut aromit ovat pääroolissa myös maussa olutta juodessa ja jäävät kielelle jälkimauksi.

Savu katoaa maussa nopeasti” -Joona.

Olut on yllättävän helposti juotavaa, muttei kauhean erityistä tai muistettavaa. Juhlaoluista se on kuitenkin tähän mennessä onnistunein.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 65/100

Savusuomi kunniaan!

Saimaan – Kekkonen Juhlaolut

Kekkonen Juhlaolut 4,2%

Saimaan juomatehdas juhlistaa satavuotiasta Suomea erikoisversiolla heidän keskioluestaan, mutta onko se kaimaansa parempi?

Lasiin kaatuu tumman meripihkainen, jopa mahonkinen kirkas neste, jonka kruunaa vahva vaahto. Tuoksussa tuntuu vahviten ruohoinen, kukkainen humalointi, joka erottaa oluen tavallisesta Kekkosen Keskioluesta. Valitettavasti tuoksu oli myös hiukan tunkkainen.

Vaikkakin olut maistuu hiukan makealta ja maltaiselta, jää se silti vetisen oloiseksi. Humalointikaan ei ole ihan yhtä vahvasti esillä kuin oluen tuoksussa.

Suussa olut on verrattain täyteläinen, muttei anna mainittavaa jälkimakua. ”Aika mitäänsanomaton”, kuului yhdeltä juhlaolutta maistavalta toverilta. Mielestämme satavuotista Suomea kannattaa mieluummin juhlistaa normaalilla Kekkosella.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 52/100

Perus Kekkosen Keskiolut on parempaa.

Suomi 100v Juhlaoluita

Suomen satavuotisjuhlat lähestyvät kovalla vauhdilla ja toverit ovat menneen vuoden aikana ottaneet maisteluun useita eri Suomalaisten panimoiden tekemiä, tätä sentenniaalia juhlistavia oluita.  Aloitammekin nyt Joulukuun alusta lähtölaskun kohti itsenäisyyspäivää julkaisemalla päivittäin arvostelun eri juhlaoluista, sillä mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa satavuotiasta Suomea kuin oman maan olut?

Itsenäisyyspäivän jälkeen alkaa taas oluttovereiden joulukalenteri.


Tässä lista Suomi100 -oluista:

[catlist name=”Suomi100″ orderby=date order=asc numberposts=-1 author=yes date=yes]

 

Bryggeri – Vuosi Sata

Vuosi Sata 10%

“Vahva ja itsenäinen”

Bryggerin Vuosi Sata päätyi tovereiden tuoppiin jo lähemmäs vuosi sitten, saaden aika negatiivista palautetta. Halusimme antaa oluelle kuitenkin uuden mahdollisuuden, koska kaikki tovereista eivät Bryggerin tripelbockia päässeet maistamaan. Onneksi, sillä uudella maistokerralla olut maistui paljon paremmalta, eikä tiskirätiltä kuten aiemmin.

Vuosi Sata on tumman mahonkinen, hyvin hiilihapotettu sekä verrattain kirkas lager. Sen pinnalle muodostuu runsas vaalea vaahto. Menneet mäskäyssessiot tulivat mieleen olutta tuoksutellessa; yksi tovereista vertasi tuoksua maltaan kaatoon. Aromeina päällimmäisenä alkoholinen makeus, anismaisuutta sekä maamaista humaluutta. Pieni säilykeluumun vivahde tuntui myös. 

Happamuus ja lämmittävä alkoholi erottuvat vahvasti olutta maistellessa. Hiilihappoisuus auttaa runsasta runkoa antamaan tietä odotettua keveämmälle lopputulokselle. Paahteinen, kristallinen maltaisuus, sekä keveä suklaa ja hiivan maku piileskelevät taustalla. Oluen makeus jakoi mielipiteitä: osa tovereista piti Vuosi Sataa liian makeana, osa ei. Jälkimaussa on hapanta, kitkerää, lämmintä ja kieltä pistelevää tuntua.

Satavuotiasta Suomea juhlistavien oluiden joukossa Vuosi Sata on verrattain hyvää, mutta palkintosijoja emme sille ehkä silti antaisi, kuten menneen vuoden Vuoden Olut -kisassa tehtiin.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100

Pyynikin – Mosaic Lager

 

Mosaic Lager 4,7%

Taas kerran mainetta kansainvälisissä kisoissa(World Beer Awards 2017: Best Seasonal Lager) niittänyt Pyynikin Käsityöläispanimo on tuonut kauppojen hyllyille sesonkioluensa, Mosaic Lagerin.

Kupliva vaalea vaahto muodostuu voimakkaasti hunajankeltaisen, lievästi samean oluen pinnalle, jättäen jälkeensä kevyttä pitsiä. Ei ehkä ihan perinteisen kirkkaan lagerin näköinen, mutta silti hyvin maukkaan oloinen. Keskipaksuisen mallasrungon taustalla Mosaic -humalan aromeja löytyy kiitettävästi; miellyttävän trooppisen hedelmäinen, keveän katkera ja havuinen tuoksu on houkutteleva.

Kuiva ja hiukan hapan sekä mineraalinen maku iskevät ensin. Humalointi tarpeeksi hillittyä, jotta lagermainen helppo juotavuus säilyy. Vähän tuntuvampi maltaisuus olisi ollut tervetullutta. Jälkimaussa tuntuu sitruksista hapokkuutta ja katkeruutta, joiden ansiosta kieltä jopa hiukan pistelee.

Pyynikin Mosaic lager erottautuu lajitovereistaan juuri oikeilla tavoilla, joiden ansiosta ymmärrän selkeästi, miksi olut on palkintoja voittanut.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 71/100

Voittaja-ainesta.

BRLO – Berliner Weisse

Berliner Weisse 4%

Handcrafted with Berlin Love”

En valitettavasti päässyt vierailemaan panimon baarissa Berliinin reissullani, mutta mukaani tarttui Flaschbiershopista heidän berliner weissensa. Berliner Kindliä lukuunottamatta kyseisen tyylin edustajia oli paikallisten panimoiden tarjoamina yllättävän harvassa. Tämä olut löytyi myös SOPPin Berliinin tiskiltä menneenä kesänä.

Lasissa BRLOn weisse on heinänkeltainen ja vahvasti hiilihapotettu. Vahva vaahto katoaa nopeasti. Tuoksultaan olut ei ole yhtä raikas kuin Brewbakerin vastaava tuotos, nojaten runsaampaan runkoonsa. Tästä syystä se muistuttaa perinteisiä mallasjuomia enemmän, mikä voi olla hyvä uutinen tyyliin vasta tutustuvalle oluen ystävälle. Pistävä, suora happamuus ja sitruksisuus ovat siis päällimmäisenä aromimaailmassa. Välillä berliner weisseissa hiivan aromit tuntuvat dominoivan, mutta tällä kertaa ei ole asian suhteen ongelmaa. Muut toverit kuvailivat oluen tuoksua valkoviinietikkaiseksi sekä karviaismaiseksi. Ruohoista parsaakin tuntui löytyvän!

Maultaan BRLOn weisse on pehmeämpi ja vähemmän viipyilevä kuin useimmat maistamani weisset. Taustalta löytyy myös vaahtokarkkia. Kaiken kaikkiaan olut on tasapainoinen ja helposti lähestyttävä tyylinsä edustaja, joka ei säväytä itseäni ihan tarpeeksi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 63/100

Berliner Kindl – Waldmeister Weisse

”Waldmeister” Weisse 3%

Tällä kertaa lasissa on berliner weisse, joka on maustettu nimikkokaupunkinsa suosikkimakusiirapilla, tuoksumataralla. Toinen suosikki on vadelmasiirappi. 

Väriltään olut on syvän kirkkaan vihreä sekä hyvin hiilihapotettu. Oluen pinnalle muodostuu vahva hiukan vihertävä vaahto sekä hienoinen pitsi. Happaman ja makean yhteistyä toimii oluen tuoksussa huomattavasti paremmin kuin maussa, mutta on silti liian makea. Taustalta löytyy vähän kukkaisuutta ja yrttisyyttä, mikä on kiva lisä verrattuna esimerkiksi panimon seljankukkaweisseen.

Kuten muissakin Berliner Kindlin siirappiweisseissa, on mielestäni tässäkin menty aivan liian yli sokerin kanssa. Periaatteessa olut sopisi mielestäni kesäterassille limonadin sijasta, jos ei mitään liian vahvaa halua ottaa.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 7/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 46/100

Berliner Kindl – Holunderblüte Weisse

”Holunderblüte” Weisse 3%

Berliner Kindlin makusiirappi sarjaan kuuluva Holunderblüte Weisse on seljankukkasiirapilla maustettu hapanolut. Lyhyt vaalea vaahto ja heikohko pitsi muodostuu sameahkon vihreän oluen pinnalle, vaikkakin oluessa ei näytä kovia hiilihappoja olevankaan. Syvä siirapin aromi tasapainottaa weissen happamuutta kivasti, ainakin tuoksussa. Seljankukan aromi on hyvin paljon läsnä.

Kindlin panimon perusweissea maistellessani mielestäni kevyt makusiirapin lisäys voisi parantaa kokonaisuutta. Valitettavasti tässä on menty aivan liian pitkälle siirapin kanssa. Siirappi peittää kaiken ja sai yhden tovereista oikein irvistämään liiasta makeudesta. Kitalakeen jää makeutta joksikin aikaa, ja happamuus tuntuu suussa myös ihan vähän.

Jos Berliner Kindlin seljankukkaweissea ei miellä olueksi, voisi siitä ihan nauttiakin. Olut voi myös olla hyvä lähtökohta ihmiselle, joka tykkää enemmän ylimakeista siidereistä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 16/40

Yhteispisteet: 41/100