Omenasiideri osa 1

Tämä on omena.

Tämä on omena.

Syksy saapuu ja on aika aloittaa taas juomasetit. Saimme houkuttelevan tarjouksen kaverin äidin miehen vanhemmilta, että omenaa olisi Keravalla tarjolla kunhan vaan tulee noukkimaan. Sattui sopivasti, että siinä ihan holleilla Sipoosta löytyy mehustamo – ei tovereiden aivoissa kauaa tarvinnut raksuttaa, kun se otsikon mukainen idea sitten syntyikin: pistetäänpä pöntöllinen omenasiideriä kokeeksi porisemaan. Ensimmäistä kertaa kokeilussa tällainen sidukan valmistus, joten katellaan kuinka tämä sujuu. Käytännössähän tämän pitäisi olla simppeli homma.

omppupuu

Töiden jälkeen sitä tuli kolmen miehen voimin kaahailtua läpi ruuhkien Keravan periferialle, josta omenain haltijat löytyivät. Reipas kahdeksissakymmenissä oleva pariskunta, joka oli pistänyt meille kuusikymmentä viisi kiloa (kyllä 65kg!) omenoita valmiiksi laatikoihin! Huhhuh. Ja vielä veloituksetta – suuret kiitokset heille! Nämä omput, jotka meidän mukaan tarttuivat olivat ilmeisesti kolmesta eri puusta, kukin eri lajiketta – kaikki tosin erittäin maukkaita ja siistejä.

omppuja

Omenat pienen rupattelutuokion jälkeen autoon lastattua lähdimme matkaamaan kohti mehustusasemaa, jonne oli yllättävän helppo löytää. Hinnat eivät päätä huimanneet, omenakilon mehustus maksoi vain 0,45€ . Pienenä triviana meille selvisi, että kilosta omenaa irtoaa noin 60% painosta mehua, eli 1kg = ~6dl. Mehustamo tarjoaa lisäpalveluina myös muun muassa pastörointia ja c-vitamiinin lisäämistä, mutta siiderihommia silmällä pitäen kumpikaan näistä ei ollut tarpeen.

mehumyllystin

Itse mehustus oli yllättävän helppoa ja vaivatonta. Aikaa meillä kului noin 20minuuttia ja lopputuloksena oli 45 litraa pirun maittavaa omppumehua. Koko prosessi meni kutakuinkin näin; omenat pumppukärrylle, kipataan kaukaloon, josta ne kulkeutuvat mehumyllyyn. Sitten se pumpataan astioihisi. Mukavaa ja simppeliä. Selvittiin alta kolmella kympillä ja mehua on nyt yllinkyllin.

montamehua

Nyt mehu on käymisastioissa ja liuoitimme sinne sekaan Viinimaailmasta hankkimaamme Camden -valmistetta, jonka pitäisi 24h vaikutuksen jälkeen tappaa mahdolliset villihiivat mehusta. Huomisen jälkeen ei puhuta enää mehusta, vaan siideristä! Jatkoa seuraa…

 

Käytiin Pienissä

 

pienkyltti1

Helsingin keskustaan avautui tällä viikolla uusi olutpuoti Pien. Kaupan missiona on tarjota pääkaupunkiseutulaisille suomalaisia pienpanimo-oluita ja lähituotettuja elintarvikkeita. Pien’in kunnianhimoisena visiona on tarjota kaikki suomalaiset maitokauppavahvuiset pienpanimo-oluet. Ilahduttavaa nähdä, että tämän kaltaista aktiivisuutta ja uskallusta alan yrittämiseen löytyy.

 

pienplakki

Paikalle saavuttaessa huomasimme, että kauppa elää nimensä mukaisesti; se todellakin on pieni. Sympaattinen. Melko tarkkaan puolet liiketilasta oli varattu oluille ja toinen puoli taas elintarvikkeille. Molempia löytyi yksi pitkähkö hyllyllinen. Omat odotuksemme olivat enemmän oluen puolella ja yllätyimme, kuinka paljon hyllytilaa oli varattu muulle kuin panimotuotteille.

 

pienhylly

Valikoima Pien’ssä oli kohtalainen – samaa tasoa kuin useimmissa alkoissa painottuen suomalaisiin tuotteisiin, mutta tietenkin vain kauppavahvuisia. Odotettavissa on kuitenkin, että lähiaikoina oluiden määrä jopa kaksinkertaistuu, kun lähetykset saapuvat. Täytynee tehdä kontrollikäynti muutamien viikkojen päästä. Suomalaisten oluiden lisäksi hyllystä löytyi myös joitain ulkomaalaisiakin oluita ja kuulin myyjän keskustelevan asiakkaan kanssa, että yritystä olisi saada näitäkin myyntiin useampia. Oluiden hinnat vaihtelivat noin kolmesta kuuteen euroon – keskimäärin olutpullo irtoaa noin vitosella.

 

Pienpanimo-olut valikoimaa

Pienpanimo-olut valikoimaa

Elintarvikkeita

Elintarvikkeita

pien3

Liikkeessä tuntui riittävän kävijöitä ja myyjä vahvisti epäilykseni siitä, että kiirettä on pitänyt. Omaan käteeni tarttui kaupasta Humaloven Helsinki Hopshine ja Mikolle Mallaskuun Oatmeal stoutti.  Loppujen lopuksi ihan mukava nopea visiitti uuteen liikkeeseen. Odotimme ehkä laajempaa valikoimaa, mutta asia ilmeisesti korjaantunee piakkoin. Kyllä tuolla varmasti tulee toistekin poikettua, jos samalle tontille sattuu. Toivotaan, että Pien kantaa pitkälle ja vastaavanlaista olutuskallusta tullaan näkemään jatkossa enemmänkin.

 

Panimoravintola Koulu – Vehnäolut

No mää ny eksyin Turkuun…

Seurueemme päätyi Panimoravintola Kouluun ja koska hellettä oli vajaat kolmekymmentä astetta, päätin testata panimon vehnän.

Kupliva kellertävä vehnä. Tuoksussa hentoa banaania ja lievää hiivaisuutta. Maultaan mukavan raikas.

Ei mitenkään ihmeellinen, mutta silti erittäin toimiva terdeolut!

Radbrew – Ivy Mike @SOPP2016

Toveri-Mikko maistoi tätä olutta Craftbeer Helsinki -tapahtumassa itseni jo poistuttua. Hänen mukaansa tässä olisi ollut, josta pitäisin. Pakko ottaa.


Todentotta. Kerrankin double-IPA, jossa ei vallitse maltaan makeus. Raikas ja just sopivasti humaloitu. Prosenttejakin on 8,5% joten isompikin mies (miksei myös nainen) tulee iloiseksi. Erittäin hyvä olut.

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2016 – Odotuksia tapahtumalta

Tällä viikolla Isolla Kirkolla nousevat jälleen kerran pienpanimo-oluet parrasvaloihin – SOPP 2016 on käsillä ja sinnehän mennään!

Tässä postauksessa käydään läpi vähän ennakkofiiliksiä ja odotuksia tapahtumalta – täysimittainen raportti luvassa sitten kun karkeloista on selvitty. 😉

Toverit ovat joukolla paikalla perjantaina!

wp-1469616224057.jpg

Muutamia viikkoja sitten samalla tontilla maisteltiin  oluita maailmalta Craftbeer Helsingin merkeissä ja nyt sen ollessa vielä tuoreessa muistissa on mielenkiintoista päästä vertailemaan kuinka tapahtumat pärjäävät toisilleen näin peräkanaa. Suuret Oluet Pienet Panimot on tovereille tapahtumana jo melkoisen tuttu – tästä naapurikunnasta kun mestoille pääsee reilussa vartissa. Vaikka näitä oluttapahtumia Pääkaupunkiseudulla tunnutaankin järjestävän kiitettävään tahtiin, ei niistä silti tunnu saavan tarpeekseen.

Voi kunpa Suomi, jossa tällainen henki ja tällaisten oluiden helppo saatavuus, ei olisi vain fantasiaa. Noh, onneksi täällä on alettu sentään jo ottamaan vauvanaskelia parempaan suuntaan; ehkä jo ensi vuosikymmenenä voin ostaa suosikkijuomiani useamminkin kuin kerran vuodessa.

Tämän vuoden panimokatanta on kiitettävä ja vaikka olemmekin useampana vuotena tapahtumassa käyneet näytillä, on seassa vielä monia panimoita, jotka ovat meille vielä tutkimattomia vesiä – kyseiset pajat on merkitty listauksessa vihreänä (poislukien virolaiset ja norjalaiset pienpanimovahvistukset).

Beer Hunter’s
Bocks Corner
Bryggeri Helsinki
Coolhead
Hopping Brewster
Iso-Kallan panimo
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Lammin Sahti
Lapin Voima
Maistila
Maku Brewing
Mallaskoski
Mallaskuu
Malmgård
Mathildedalin Panimo
Nokian Panimo
Olarin Panimo
Panimo Hiisi
Plevna
Pyynikin Käsityöläispanimo
Radbrew
Rekolan Panimo
Ruosniemi
Saimaan Juomatehdas
Sonnisaari
Stadin Panimo
Stallhagen
Suomenlinnan Panimo
Teerenpeli
Turun Koulu
Vakka-Suomen Panimo

 

Koska valinnanpaljous yllättää helposti päätin suorittaa pientä scouttailua itseäni kiinnostavista oluista. Mikäli kelit jatkuvat yhtä komeina ja lämpiminä kuin alkuviikosta, uskoisin silloin raikkaiden pale alejen, sekä erilaisten vehnien uppoavan oikein mainiosti.

Bocks Corner – Bock’s Weissbier: tätä olutta kuvaillaan banaaniseksi, hedelmäiseksi ja neilikkamaiseksi virkistävällä hiilihappoisuudella. Kuulostaa juuri siltä mitä tarvitsen lämpimään perjantai-iltaan pitkän työpäivän päätteeksi. Tulisi myös samalla testattua uusi panimo – eiköhän tätä tuopillinen tule kokeiltua. Bock’s IPAkaan ei kuulosta yhtään hullummalta.

Sonnisaarena Panimo – Batch #39 “Pseudovehnä”: jo pelkkä nimi riittäisi tämän testaamiseen. Reilummin aromihumaloitu vehnäolut. Oluen aromeihin on käytetty jenkkihumalia, jotka tunnetusti uppoavat meikäläiseen. Myös “Aprikosmos” aprikoosi-ipa vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta.

Mallaskuun Panimo – Rokkarin luu: American pale ale vaikuttaa pätevältä tuotteelta, jolla tutustua iltapäivän auringossa Mallaskuun Panimoon.

Mathildedalin kyläpanimo – Mathilda: Appelssiininkuorella maustettu vehnäolut, odotan jotain hieman Hoegaardenmaista. Pidän Hoegaardenista, toivottavasti myös tästä.

Maistila – Jälkipeli (kesä 2016 edit.): Saisonia, jota on maustettu appelsiinilla, sitruunalla ja passionhedelmällä. Kuulostaa sangen kesäiseltä ja vähintäänkin mielenkiintoiselta. Back-uppina toiminee panimon witbier “de(t) var de(t)”.

Jännittävä lista tuntemattomia uutuksia – eiköhän noiden lisäksi tule kokeiltua tutummiltakin panimoilta oluisia. Olisipa jo perjantai! =)

 

 

Kotiolutta Hyvinkäältä

Menneiden kuukausien aikana työpaikalla on tullut puheeksi oluen tekeminen ja sattui niinkin sopivasti, että erään työkaverini toinen puoliskokin harrastaa kotiolutta. Huhu Toveri-Ipasta kiiri Hyvinkäälle saakka ja pari pulloa tuotostamme lähetimme sinne maisteltavaksi. Kuuleman mukaan IPA upposi hyvin ja saimme vastapalvelukseksi kotipanimon tuotoksia Hyvinkäältä; Blonden ja Imperial stoutin. On aika ottaa oluet toverien syyniin!

Blonde

HyvinkääBlondeKullankeltainen olut valuu tuoppiin komeasti kuohuen. Lähes kirkasta, hieman hiivan tuomaa sameutta. Vaahto on valkoinen ja pysyvä. Aromissa ehkä eniten banaania, mitä on tullut vastaan – hennolla hiivaisuudella leikattuna. Banaanin alta on hankala poimia humalan aromeja. Maultaan olut on raikas, parhaimmillaan ehdottomasti kylmänä. Helppoa kesäjuotavaa. Vaikka mausta ei alkoholia löydykään, lämmittää juoma vielä pitkään – varmasti jokunen voltti eksynyt joukkoon.

Oikein hyvä kaunis ja raikas kesäjuoma, jonka runsas banaanisuus on sen ehdoton valtti.

BlondeHyvinkää


Imperial Stout

HyvinkääIStout

“Jumankauta on mustaa, ei vuoda yhtään valoa läpi!”

Tämä stoutti on väriltään mustempi kuin allekirjoittaneen vaatekaappi. Oluen pinnalle nousee nätti vaaleanruskea vaahto, joka jättää jopa hieman pitsiä lasinreunoille. Aromissa paahteisuutta, suklaista mallasta, sekä katkeraa humalaa. Suutuntamaltaan kermainen, maussa paljon tummapaahteista kahvia, joka loppua kohden muuttuu konvehtimaiseksi suklaaksi. Myös humalan katkero pilkistää loppumaussa. Tosi jees. Vaikka tämä onkin Imperial Stouttia, ei se kuitenkaan alkoholillaan lämmitä samaan tapaan kuin Blonde.

Maukas stoutti, jossa on maut kohdallaan. Ostaisin varmasti kaupastakin.

IStourHyvinkää


Näiden näytteiden pohjalta voi turvallisesti väittää, että mäskäysmela pysyy hyvin kädessä myös Hyvinkäällä päin. Molemmat oluet maittivat, suosikiksi näistä kahdesta nousi Imperial Stout. Jos Blonden maku olisi riittänyt tuoksun tasolle, olisi se puolestaan varmasti vienyt voiton. Kiitokset oluista, ehkä joskus toistekin! 😉

 


 

Craft Beer Helsinki 2016

Mitä tapahtuu, kun Oluttovereiden kotinurkilla järjestetään uusi pienpanimotapahtuma? Ei varmasti tarvitse kahta kertaa arvata, että sinnehän mennään! Valitsimme Craft Beer Helsinki vierailupäiväksemme torstain 30.6. ja uhmasimme googlen varoituksia “kaatavasta vesisateesta”. Paikalle päästyämme vesisadetta luvattiin edelleen, vaan keli oli mitä mainion; +23-25c lämpöä ja pientä cumulusta lukuunottamatta kirkasta.

crafbeercropattu

Saapuminen

Tapahtuma-alueelle saavuimme ihan hyvissä ajoin, noin klo 15:45 – alue oli vielä tähän aikaan silminnähden tyhjä, eikä jonoakaan vielä ollut kuin muutamien kymmenien ihmisten verran. Tästä järjestäjille seuraavaa kertaa varten kehitysehdoitus; jono virtasi alueelle hyväksymättömän hitaasti, vaikkei ihmisiä ollut vielä paikalla edes ruuhkaksi asti. Somea selaillessa ja jonon toimintaa paikanpäällä seuranneena voidaan todeta, ettei tahti ainakaan merkittävästi kiihtynyt iltaa myöten.

Tuoppiennouto ja oluenostosaldon latauspiste oli ilmeisesti kompaktiuden nimissä isketty saman katoksen alle heti portin eteen – tämä ei tuntunut toimivan käytännössä yhtä hyvin kuin paperilla. Tarjolla oli kahtaa erilaista (ja eri hintaista) tuoppia, joiden ominaisuuksista lähes jokainen jonottaja tahtoi keskutella henkilökunnan kanssa. Innovatiivinen erilliselle kortille ladattava arvo – jolla olutta pystyi kojuilta ostamaan – oli ideana hyvä, muttei kaikille kuitenkaan itsestäänselvyys ja täten hidasti sisäänvalumista.

Panimot

Kun via dolorosa – joka jonona tunnetaan – oli lusittu, avautui tapahtuma kojuineen ja 23 panimon edustuksineen. Tapahtumasta löytyivät edustettuina seuraavat panimot:

  • Atom Beers
  • Beer Hunter’s Panimo
  • Bidassoa Basque Brewery
  • BrewDog
  • Brouwerij de Molen
  • Browar Wąsosz
  • Cerveja LETRA
  • Founders Brewing Co.
  • Panimoyhtiö HIISI
  • Hopping Brewsters Beer Company
  • Humalove Brewing
  • La Quince Brewery
  • Lehe Pruulikoda
  • Maku Brewing
  • Malmgårdin Panimo
  • Olarin Panimo
  • Pyynikin Käsityöläispanimo
  • Radbrew
  • Ruosniemen Panimo
  • Sori Brewing
  • Stone Brewing
  • Tanker Brewery
  • Vallilan Panimo

Alue

Tapahtuma-alueen layout oli onnistunut; ruoka- ja juomakojut olivat loogisesti sijoiteltu ja niiden kapasiteetti tuntui riittävän vallan mainiosti – kertaakaan en joutunut jonottamaan olutta kuin korkeintaan 1-2 henkilön verran. Tuopinpesu- ja vesipisteetkin oli hajautettu pariin paikkaan, eikä niillekään tuntunut suurempaa jonoa syntyvän. Myös saniteettitiloja vaikutti olevan tarpeeksi. Jonoa tuntui syntyvän lähinnä vain pisteelle, jossa tapahtuman kortille pystyi lataamaan lisää arvoa – hyvä olut ilmeisesti ylitti ihmisten odotukset. Alue olisi voinut hyötyä ehkä muutamasta useammasta varjokatoksesta, sillä arska tykitti taivaalta kyllä täydellä teholla.

Yhteenveto

Tässä täytynee verrata hieman SOPP:iin, sillä tapahtumat ovat samalla paikalla ja lähes identtisiä. Ne eroavat toisistaan vain oikeastaan niin, että SOPP :ssa edustaa vain suomalaisia panimoita, kun taas CBH on kaikille avoin. Mukana oli muunmuassa panimoita Portugalista, Englannista, USA:ta, Virosta ja Puolasta. SOPP joutunee parantamaan jatkossa omaa ruokavalikoimaansa, sillä Craft Beer Helsinki oli tässä askeleen edellä. Ruokaa sai useammalta kojulta, ja suuria annoksia. Ei siis maailman kalleinta sipsi- ja nakkilautasta.

Muutamia tuntejahan siinä kansallisteatterin edustalla tuli istuskeltua, mitä mainioimmista oluista nautiskellen. Ristiinmaistelut mukaan laskettuna tuli varmasti lähemmäs kahtaakymmentä uutta juomaa maistettua. Kun katsettaan nosti tuopista ja vilkuili ympärille, huomasi alueella loppujen lopuksi olevan melkoinen määrä porukkaa. Suurimmalle osalle tuntui löytyvän istumapaikkakin ja ihmiset vaikuttivat olevan hyvillä tuulilla. Itse en päässyt todistamaan alkoholin ylilyöntejäkään, vaan porukka käyttäytyi ainakin meidän läheisyydessämme oikein mallikkaasti. Kaunis keli, kivat kaverit, kylmä kalja – ei jättänyt kylmäksi!

Mieleenpainuneita oluita:

Juha: Tanker / Van Moll – Animal Instinct

Joona: Wasosz / Humalove – Polska

Mikko: Radbrew – Ivy Mike

 

WeizenPortugal

 

 

Top Fuel – Hoplite Pale ale

Hoplite Varustelekan karavaanilta tuli hankituksi myös Top Fuelin panemaa muinaista raskaan jalkaväen sotilasta – hopliittia. Tämä on ensikosketukseni kyseisen panimon tuotteisiin – etiketti lupaa maltaisuutta ja havuista humalaa, nice.

Kellertävän oranssi olut, joka syöksee erittäin runsaan, paksun luonnonvalkean vaahdon, jonka pinnalle jää näyttävä vaahtokukka. Paksu vaahto suojaa oluen aromeita, mutta vihaisella nuuskimisella ja oikealla zenillä pystyy erottamaan mukavan pehmeän humalan tuulahduksen – havuisuutta ja nurmea.

Maussa on hyvin pehmeää maltaisuutta ja katkeroa, joka jättää suun mukavan kuivaksi. Olut pirskahtelee suussa kivasti – suutuntumaltaan tulee hieman mieleen belgialaiset hedelmäoluet, sillä Hopliitissa on hieman samankaltaista happamuutta/hapokkuutta.

Erittäin hyvää. Lohjalainen pyyhältää tällä suorituksella valokeilaan ja tulen todellakin tutkimaan panimon repertuaaria tarkemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.

 

 

Suunnitelmia tulevista oluista

Lapissa tulee lunta. Kesä puskee siis päälle oikein toden teolla ja lämpötilojen käydessä turhan korkeiksi oluen käyttämiseen, siirtyvät toverit kesän ajaksi lähinnä nauttimaan oluista. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, sillä aikaa käytetään muutenkin kuin kattoon syljeksien ja makuuhaavoja keräillen; nyt alkaa reseptiikan kehittäminen ja tutkimustyö. Tovereilla on to-do-listillä vaikka mitenkä monta olutta, joista suurin osa on meille vielä tutkimattomia vesiä valmistamisen osalta. Tässä postauksessa esittelen joitain piirrospöydällämme lojuvista oluista ja pohdiskelen mitä lähdemme niiltä hakemaan.

DSC_0321
Red Ale
Toveri-Red Ale on todennäköisesti loppukesän/alkusyksyn ensimmäinen projekti. Tällä hetkellä olut on vielä kovin ideatasolla – ainoa mitä siitä tiedämme on, että pyritään tekemään siitä kirkas ja punainen, humalointiin käytetään ainakin Mosaicia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen puna-ale yritelmämme – toivotaan parasta… 😉
Greippi-Ale
Allekirjoittaneelle sitruksisuus on aina iskenyt oluissa. Idea tästä oluesta on ollut takaraivossa jo pidemmän aikaa, mutta viimeistään Stadin Panimon Gasometer Grapefruit IPA vahvisti sen, että tällainen tehdään. Oluelta lähdetään hakemaan keveyttä, raikkautta ja tietenkin kunnon sitruspläjäystä. Humalapuolella mennään varmaan jenkkiläisellä; centennial, citra, ehkä jotain muitakin. Olut tullaan myös maustamaan greipinkuorella, ja jos villiksi alamme niin ehkä jopa itse hedelmällä.

Brown Ale
Tästäkin on olutneuvoksen kanssa keskusteltu jo pitkään, joten eiköhän tämäkin tule pannuksi tämän vuoden puolella. Ideana ei mitään ihmeellisempää; brittityyppinen helppo ale.

Ginger-Ale
Inkiväärillä maustettu olut jakaa keskuudessamme mielipiteitä, mutta tätäkin on kokeiltava – itse pidän ajatuksesta. Suurimpana haasteena tämän projektin kanssa tulee todennäköisesti olemaan inkiväärin määrä, sillä useissa maistamissani ginger-aleissa, ei inkiväärin makua tai aromia ole juuri nimeksikään. On tosin varottava ettei innostu liikaakaan sitä soppaan heittämään tai mausta tulee nopeasti liian voimakkaasti läpipuskeva.

Kurpitsa-ale
Äiti kasvattaa puutarhassaan kurpitsaa, joten miksei? Olisihan sitä metkaa Halloween -pippaloissa lipittää menemään asianmukaista olutta. Mikäli aikataulutus onnistuu hyvin saatamme tämänkin pyöräyttää.

Oatmeal-vanilla stout
Tämä ehkä niin, että se olisi juotavaa lähempänä joulua. Nimi kertonee oluesta kaiken oleellisen: bourbon-vaniljalla maustettu stoutti, jonka runkoa tukevoitetaan kauralla. Laktoosin käyttöäkin tässä oluessa on pohdiskeltu – saa nähdä mihin tulokseen päädytään.

Edellämainittujen oluiden lisäksi uskoisin, että tulemme myös mäskäämään satsin tai pari jo aikaisemmin hyväksi todettuja Reittausblogin APAa, sekä Toveri-IPAa. Mahdollista on myös, että mäskiastiasta löytyy jokin täysin suunnittelematon heräteolut (tykätään olla vähän spontaaneja).

Olemme avoimia myös uusille ideoille, ehdotuksille ja vinkeille!