Grand Noel

Jälleen kerran maistelemme omia tuotoksiamme Olutkalenterin viimeisillä päivillä! Tänään on esittelyssä belgialaistyylinen vehnäolut, joka on tuunattu hiukan lämmittävämmäksi ja mausteisemmaksi, tuomaan tukea ja turvaa kylmään talveen.

Idea Grand Noeliin lähti syksyllä Budapestissa, Brasserie Henrin terassilla, josta tilasin pullon Hoegaardenin Grand Cruta. Olutta hörppiessäni tuli mieleen, voisimmeko tehdä jotain hiukan samanlaista, mutta jouluisemmalla ja pehmeällä teemalla? Olimme jo aiemmin kokeilleet tehdä witbieriä, mutta tällä kertaa päätimme tehdä sen kaikkien tyylin erikoispiirteiden mukaan: mallastamatonta vehnää runsaissa määrin, maustekimara mukana sekä oikea hiiva. Valitettavasti pienen väärinkäsityksen jälkeen käyttämään Safalen US-05 kuivaa alehiivaa, mikä ei kuitenkaan maailmanloppu ollut.

Keittoon heitettävien mausteiden mittailua.

Witbierin perinteisten mausteiden, korianterin siemenen ja pomeranssinkuoren lisäksi päädyimme lisäämään talvitunnelmaa appelsiininkuorella, kamomillateellä, hunajalla sekä appelsiinin lihalla sekundäärissä. Lisäksi alkoholin määrä on vähän normaalia kovempi, jotta voimme olutta pokkana kutsua talviseksi lämmittäjäksi.


Maltaat:

1,6 kg Brewferm Wheat Flakes (42%)

1,6 kg Viking Organic Pilsner (42%)

0,3 kg Simpson’s Malted Oats (8%)

0,3 kg Viking Organic Munich (8%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

3 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, keiton alkaessa.

1,5 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, 10 min. ennen keiton loppua.

Appelsiininlihan valmistelua sekundääriin.

Extrat:

korianterin siementä, kevyesti murskattuna

pomeranssin kuorta

appelsiinin kuorta

kamomillateetä, valmistettu erikseen ja lisätty keiton lopussa

appelsiininkukkahunajaa, sulautettu kevyesti veteen ja lisätty keiton lopussa.

appelsiinin lihaa, pakkasesta sitruunahapon kautta sekundääriin.

Hiiva:

Fermentis Safale US-05, 10g

 

 

Panopäivä sujui ongelmitta, paitsi että unohdimme ottaa huomioon heikomman tehokkuuden prosessissa mallastamattoman vehnän vuoksi. Ensi satsiin tätä korjaamaan suunnittelemme kaurankuorien lisäämistä, 20 minuutin betaglukaanitaukoa 45 ºC:ssä sekä hitaampaa huuhtelua, jos mahdollista. Myös witbierhiivan lisäys on listalla.

Olut on mielestäni yksi onnistuneempia kokeilujamme, etenkin siinä mielessä millainen lopputulos on verrattuna suunniteltuun olueeseen. Grand Noel on yhtaikaa verrattain raikas, mutta silti aika monisyinen witbier. Pitänee tehdä useamminkin witbierejä, vaiva ei ollut normaalia suurempi, mutta tulokset ovat aika maukkaita!


Kippis!

 

LimeWehnä

Onnistuneen Greippi Alemme jälkeen korvani taakse jäi muiden hedelmien käyttö oluen panemisessa. Kun sitten oli aika miettiä, millaisen vehnäoluen haluamme panna, päätimme maustaa sen limellä! Taustalla oli myös idea thai -tyyliin maustetusta oluesta, mutta etenemme nyt yksi ainesosa kerrallaan.

Välttääksemme bavarialaisen vehnäoluen banaanin ja neilikan aromeja, päätimme tehdä tällä kertaa amerikkalaisen version vehnäoluesta; käytämme amerikkalaista, neutraalimpaa pintahiivaa sekä vain n. 40% vehnämallasta. Lisäämme reseptiin myös puolisen kiloa pilsnermallasta, jotta oluesta tulisi sopivan rapsakka ja hiukan keksimäinen. Lisäämme keittovaiheessa limen kuorta ja sekundääriin itse limen lihaa.

lisukkeiden ja kemian mittauksia

Olemme miettineet yleisesti käyttämäämme mäskäysaikataulua uudelleen. Koska nykymaltaat ovat aika pitkälle modifioituja, emme tarvitse nk. proteiinilepoa. Tämä helpottaa panopäivänä kivasti! Testaamme myös, miten Grainfather handlaa vehnäisemmän mallaspuuron.

Hallertau Blanc on vanhan jalohumalan uusi, trooppisempi iteraatio, jossa voi havaita kukkaisia, passionhedelmäisiä ja greippimäisiä aromeita. Kyseisen humalan ja limen pitäisi pelata hyvin yhteen.

Resepti näytti kutakuinkin tältä:

Maltaat:

2,1 kg Viking Zero Pale Ale Malt (48%)

1,6 kg Viking Vehnämallas (36%)

0,5 kg Viking Organic Pilsner (11%)

0,2 kg Viking Caramel Wheat (5%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min                                                

78 ºc / 5 min

Voimakas keitto

Humalat (60 min keittoaika):

~1,5 g/l Hallertau Blanc pellettejä, keiton alkaessa.

~0,9 g/l Hallertau Blanc pellettejä, kun 5 min keitosta jäljellä.

Extrat:

40 g limen kuorta, kun keitosta 13 min jäljellä.

(Sekundäärikäymisen aikana lisäämme 250 g limen lihaa viideksi päiväksi.)

Hiiva:

Mangrove Jack’s US West Coast M44, 10 g

Limewehnä on ollut tähän mennessä yksi nopeimmista panoistamme. Vehnäinen mäski huuhtoutui kamalan nopeasti ja vierre keittyi voimakkaasti kuplien. Vierre maistui hyvälle ja lime antoi kivan lisävivahteen. Parin viikon päästä sitten kriittisempää maistoa!

LimeWehnä valmiina primääriin.

Sekundääri & tuore limen liha


Tovereiden Saunaolut

Juhannuksen lähestyessä halusimme tehdä kesäpäivänseisauksen kunniaksi suomalaista saunakulttuuria kuvastavan oluen. Lähdimme liikkeelle tällä kertaa testaamalla uutta humalaa sekä california common/steam beer -tyyliä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, seuraavaan satsiin lisätään vähän savumallasta sekä esim. Prykmestarin Suvi -oluessa käytettyä koivunlehteä!

Höyryolut -tyyli on kotoisin USAn länsirannikolta, etenkin San Fransiscon alueelta, jossa Anchor Brewing on jopa trademarkannut nimen Steam Beer omalle tuotteellensa. Muut käyttävätkin nimitystä California Common. Periaatteessa tyylin pohjana on hyvin humaloitu lager, joka käytetään alelämmöissä. Näin se saa kivan monipuolisuuden mutta on yhä lagermaisen keveä ja raikas, ainakin teoriassa.

Galena -humala tuli Chinookin ohella tyylille suositellun Northern Brewerin ja Cascaden tilalle, sillä halusimme hiukan havuisuutta Chinookista ja kokeilla myös meille uutta humalaa. Hedelmäinen Galena on hyvin yleinen lagerhumala rapakon takana, mutta meille aika tuntematon. Toverit haukkuivatkin humalia punnitessa Galenan tuoksua vaikka millä rumalla nimellä. Olen kuitenkin optimistinen, että humala toimii lopputuotteessa.

Aloimme myös ensimmäistä kertaa käyttämään vedensäätökemikaaleja sekä tarkkailemaan pH:ta panopuuhissamme. Kemikaalit vaikuttavat panoveden mineraalipitoisuuteen sekä säätää pHta maltaiden entsyymien ideaalitoiminta-alueelle (5.2-5.6). Kemikaalien myös kuuluisi vaikuttaa siihen, tuntuuko olut enemmän maltaiselta vai humalaiselta. Mielenkiinnolla jatkamme kokeiluja tästedes.

Hankimme Panimonurkasta hiukan lisätarvikkeita!

Panopäivä sujui seuraavanlaisesti:

Saunaoluen mäskäystä

Maltaat:

3,7 kg Viking Zero Pale Ale Malt (82,2%)

0,45 kg Viking Caramel 50 (10%)

0,2 kg Viking Vienna (4,4%)

0,15 kg Château Special B (3,3%)

Pitkään kesti huuhdella…

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

2 tsp Kipsi

0,2 tsp Jodioimaton pöytäsuola

0,5 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

68 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

1,2 g/l Chinook pellettejä @ 60 min

0,6 g/l Galena pellettejä @ 10 min

0,3 g/l Chinook pellettejä @ 5 min

0,3 g/l Galena pellettejä @ 5 min

0,9 g/l Galena pellettejä kuivahumalointiin viideksi päiväksi, kun suurin osa primäärikäymisestä oli ohi.

Hiiva:

Mangrove Jack’s M54 California Lager, 10 g

Käyminen:

Pääkäymisen ja pullotuksen jälkeen kellaroimme oluet 3-4 viikoksi, jotta olut kirkastuisi.


Saunaoluemme käy siis ihan huoneenlämmössä, mikä on helpotus: lagerointifasiliteettimme ovat vielä aika puutteelliset. Mäskillä kesti yllättävän kauan huuhtoutua, mutta tuloksena oluen OG olikin aika paljon suurempi kuin arvioitu. Lopulta sitten myös FG ei ollut ihan mitä toivoimme, mutta ei liian suurikaan. Palaamme asiaan kunhan kypsyminen ja kellarointi on ohi!

Vasemmalla Amber Alemme ja oikealla Höyryolut. Lupaavalta näyttävät!


 

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale


 

Kotiolutta: Toveri Amber ale

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

Tovereiden Sadonkorjuuolut

Kesän lähestyessä sesonkioluet ja tulevat terassikelit ovat tovereilla eniten mielessä. Siksi halusimme kokeilla Bière De Garden tyylistä olutta, mikä ehtisi mukavasti kypsyä ennen kesää ja tervehtisi raskaista töistään palaavia tovereita raikkaudella ja tyjyydellään! Suunnittelin ensimmäistä kertaa oluen itse, tietenkin kokeneempien tovereitteni avustuksella; panokset ovat siis verrattain korkealla. Tyyli on myös aika kiistanalainen, monet eivät tykkää lainkaan.

Bière De Garde on farmhouse ale -tyyli Ranskasta, Belgian rajan tuntumasta ja on ikäänkuin saisonin makeampi, maltaisempi serkku. Kyseessä on vahva pale ale, johon tällä kertaa tavoittelimme hyvää toffeisuutta, erityisesti erikoismaltaiden valinnan ja tumman ruokosokerin kautta. Jalohumalointia (Saaz) on vain nimellisesti antamassa hyvin kevyen kukkaisen/mausteisen aromin, komppaamaan mallasta. Olut ei ihan bulkkikulutuskamaa ole, joten teinme hiukan pienemmän, 13,5 litran satsin nyt alkuun.

Resepti olikin kovin simppeli:

Maltaat:

3,5 kg Thomas Fawcett Pearl Pale Ale (78%)

0,5 kg Simpson’s Munich (11%)

Vierre

Garden lappoamista

0,5 kg Simpson’s Crystal T50 (11%)

Mäskäys:

47 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

2,1 g/l Saaz pellettejä @ 60 min

Hiiva:

Mangrove Jack’s M42 New World Strong Ale, 10 g


Käyminen alelämmöissä, jonka jälkeen pitkähkö kellarointi.

  • Paneminen Grainfatherilla sujui todella hyvin, käymään lähtenyt vierre näytti ja maistui hyvin lupaavalta.

  • Huomasimme valitettavasti, että olut oli lähtenyt turhan korkealla lämpötilalla käymään: toivottavasti ei vaikuta liikaa lopputulokseen.

  • Oltuaan viikon pari pullossa, en malttanut odottaa: olut maistuu aika hyvältä! Kuinkakohan maku kehittyy kesään mennessä…

Tovereiden Garde 1-2vk

Palaamme siis asiaan, kun olut on kypsynyt loppuun!

Kotiolutta Hollannista!

Yhteisen tuttavan ja kotiolutharrastuksen kautta meille aukesi mahdollisuus vaihtokauppaan Keski-Eurooppaan asti. Tovereiden kotipanimolta lähti matkaan IPA, sekä pullo Häjy-Cossun Imperial stouttia. Vastineeksi saimme pullot Grand Cruta ja brown alea.

Brown Ale & Grand Cru

Oluet lepäsivät matkustuksensa jälkeen hyvän tovin jääkaapissa, kunnes tuli aika korkata ne. Molemmat sihahtivat auki sen verran vihaisesti, että harjaantunut kotiolutrefleksi ohjasi pullot yhdellä liikkeellä vikkelästi tiskialtaan päälle, ja hyvä niin. Molemmat kuohuivat yli, eivät onneksi hirveän pahasti.

Grand Cru oli samean punainen olut. Tuoksuteltuamme tätä, huomasimme samankaltaisen voimakkaan marsipaanisen hajun, joka oli myös mukana yhdessä kontaminoituneessa bitterissämme. Varovainen maistaminen vahvisti epäilymme: valitettavasti olut oli päässyt pilaantumaan.

Brown ale puolestaan kokosi päälleen erittäin kauniin, kermaisen ja pitkäkestoisen vaahdon ja vaikutti kaikin puolin turvallisemmalta juomalta. Väriltään olut oli tummanruskea, vuotaen hieman punaista valoa läpi. Tuoksultaan tämä oli maltainen ja hieman kahvinen. Maku jatkoi samaa linjaa maltaan makeudella, sekä moccamaisella sivumaulla. Havaittavissa oli myös aavistuksen verran savuista aromia. Suutuntumaltaan olut oli oikein pehmeä ja kermainen.

Brown alea joisi mielellään tuopillisenkin – tämä oli ihan jees!

 

Kotiolutta Kivistöstä: Spring Beard

Saimme parrakkaalta kivistöläiseltä tuttavaltamme taas maistiaisia kotipanimonsa tuotoksista. Tällä kertaa vuorossa on Spring Beard Kölsch.

Vastakaadettua raikkautta!

Kölschiä tuli juotua viimevuotisella saksanreissulla muutamia kertoja ja siihen tuli hankittua tietty mieltymys, joten kun kysyttiin halutaanko maistaa omatekoista versiota niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Kölsch kaatuu lasiin kivasti ja kehittää pinnalleen ohuen valkoisen vaahdon, joka sopii hyvin yhteen kellertävän värin kanssa, mutta katoaa aika nopeasti.

Tuoksussa voidaan havaita hentoa mallasta, banaanisuutta ja kukkaista humalaa, mutta kuitenkin sopivan miedolla tavalla.

Maultaan olut on tyylipuhtaasti vahvaa mallasta ja on suutuntumaltaan pehmeä, kielen päällä vähän kirpeä ja ehdottomasti erittäin raikas.  Maustakin voi löytää tarkasti etsimällä hennon baananin maun ja uskomme tämän olevan peräisin mäskäyksessä myös käytetystä vehnämaltaasta.

Toverit toteavatkin että todella hyvin on olut onnistunut. Tätä juo oikein mielellään ja kölsch on erittäin sopiva lisä Kivistön kotipanimon varastoihin tulevaa kesää ajatellen. Ehdottomasti vaaleiden alejen paremmasta päästä, tätä lisää!

Kippis!

Himabisse 2017 @Brewdog Helsinki

Toverit  saapuivat poikkeuksellisesti täysilukuisina Brewdogin baariin Punavuoren tietämille Himabisse 2017 -kilpailun palkintojen jakoon. Pelkäsimme, ettemme edes mahtuisi sisään odotetun väenpaljouden vuoksi, mutta onneksi kapakassa oli vielä tovereiden mentävä aukko jäljellä.

Pienen odottelun jälkeen Fat Lizard Brewingin edustajat ja muut tuomarit esittelivät itsensä ja kertoivat tämän vuoden oluista; kevyiden oluiden laatu, klassikoiden tyylipuhdas suorittaminen sekä erikoisten ainesosien onnistunut balanssi oluissa yllätti ja miellytti!

Kippis!

Raikkaiden sarjan voitti Dortmunder lager, joka loisti tyylipuhtaudellaan.

Maukkaat voitti savuporter, jonka 5% alkoholipitoisuus ei vaikuttanut täyteläisyyteen.

Intensiivisten voittaja oli lakritsistout, jonka lakritsisuus oli mahtavasti tasapainotettu.

Arvosteluraadin erityismaininnan ansaitsi saksalaistyyppinen schwartzbier jota kehuttiin erityisen onnistuneeksi tyylin valmistusvaikeudesta huolimatta.

Loppujen lopuksi ultimaattiseksi vuoden olueksi julkistettiin Intensiivisen sarjan lakustout. Palkintojen jaon jälkeen oli tovereiden vuoro käydä kysäisemässä tuomareiden palautetta Toveri-Redistä ja -Amberista. Oluitamme kehuttiin hyviksi tyylilajinsa edustajiksi, jotka vaativat vielä hiukan hienosäätöä. Humalissamme oli myös kuulemma joku virhemaku, jonka alkuperä on vielä hiukan hämärässä.

Pari toveria palautetta vastaanottamassa

Toverit toivottavat onnea ja menestystä voittajille!

Kotiolutta: Toveri Red Ale


Punainen hälytys! Oluttoverein propagandaministeriö ylpeänä esittää: Toveri Red Ale!

Loimme tämän oluen Brewdog Helsingin ja Fat Lizard Brewingin Himabisse 2017 -kotiolutkisaa varten. Tänään olut kiikutettiin mestoille ja lyhkäisen baarinpitäjän kanssa käydyn keskustelun jälkeen tiedämme, että tänä vuonna Toveri Red Ale kilpailee yli 140 erilaista kotiolutta vastaan – Huhhuh!

Olut on jatkojalostettu Amber Alestamme – tällä kertaa siitä tuli punaista. Amber alemmekin oli tosin sen verran maukasta kamaa, että nimitimme myös sen ihan varmuuden vuoksi mukaan kisaan. Nyt jännitellään reilu viikon verran kuinka käy…