Olutraati arvioi mutta ei aina pisteytä.
Olutraadin yläsivulle kategorisoituvat kaikki olueen liittyvät arviot: Olutarviot, Pitkä Lyhyesti ja Kotioluet
Raadissa arvioitu:
[catlist name=”Olutraati” orderby=title order=asc numberposts=-1]
[catlist name=”Olutraati” orderby=title order=asc numberposts=-1]
American IPA 4,6%
Postissa saapunut Pyynikin Big4Sun -olutpaketti sisälsi heidän American IPAnsa. Emme tovereiden kesken olleet Pyynikkiä ajatelleet IPAA valmistavana panimona, joten korkkasimme oluen mielenkiinnosta pyöreinä.
Lasissa olut on samean hunajaisen vaalea ja lasin pohjalle tuli hiukan sakkaa. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto, joka ei jätä paljoa pitsiä jälkeensä. Tovereiden kesken etenkin Pyynikin IPAn mallaspohja keräsi paljon kehuja. On mukava nähdä, että hyvän IPAn saa aikaiseksi muutenkin kuin vahvalla humaloinnilla. Sekin on kyllä tässä oluessa kunnossa: amerikkalaiset humalat toimivat hyvin keskenään, luoden aromikkaan ja katkeran kokonaisuuden.
Pyynikin American IPA on mielestämme yksi parhaita kauppaipoja, joita toverit ovat hetkeen maistaneet. Toivommekin, että panimo tuo lisää tällaisia oluita maitokauppojen hyllyille!
Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 15/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 30/40
Yhteispisteet: 75/100
Erittäin hyvä, ottaen huomioon, että on kauppaipa.
Toverit ottivat maistoon Pyynikin viskitynnyrissä kypsytetyn imperial stoutin, ja hyväähän se oli.
Ulkonäöltään olut on mustaa kuin yö ja pinnalle kertyy kaadon jälkeen kevyt, kermaisen vaalea vaahto. Lasiin kun katsoo niin ei näy muuta kuin oma kuva mustaa pohjaa vasten.
Tuoksu tarjoaa hyvin vahvaa ja aromikasta tummaa suklaata, vähän maitomaisuutta, viskiä, siirappia, lakritsia ja kahvia. Tuoksu on imelää ja tuo vahvasti mieleen liköörikonvehdin. Hyvin intensiivistä!
Maussa on havaittavissa vahvaa karamellista alkoholia ja edellämainittua liköörikonvehtia. Viskin maku on myös läsnä melkoisen vahvana. Olutta myös kuvailtiin hieman mutakakkumaiseksi.
Suutuntuma on mainio. Pehmeä lämpö leviää koko suun mitalta ja katkera jälkimaku viimeistelee kokemuksen. Olut on yllättävän helppo juoda vaikka voltteja löytyy peräti 13%.
Yleisesti Toverit toteavat Stoutin olevan erinomainen lisä Suomen tummien oluiden valikoimaan ja toivovat Pyynikiltä lisää samanlaisia taidonnäytteitä olutkulttuuria rikastamaan.
Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 17/20
Maku: 16/20
Suutuntuma: 8/10
Yleisarvosana: 34/40
Yhteensä: 84/100
Intensiivinen!
Kaunis vahva pitsi peittää kauniin ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.
Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä
Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.
Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.
Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.
Maltaat:
3,5kg Maris otter (UK)
0,35kg Flaked barley
0,15kg Viking Crystal L50
0,15kg Viking Crystal L100
0,1kg Weyerman cara amber
0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)
Humalat:
Magnum 0,5g/l @60min
Magnum 0,5g/l @50min
Amarillo 0,4g/l @10min
Mosaic o,4g/l @10min
Amarillo 0,4g/l @5min
Mosaic 0,4g/l @5min
Mosaic 0,4g/l @0min
Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.
Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen
Amarillo 0,4g/l
Mosaic 0,5g/l
Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale
Paleå 6%
Orava Brewing kävi Cool Head Brewin panimolla Tuusulassa kiertolaispanemassa, luoden Orava Paleå Apan. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.
Vahvan kermaisen, vaalean vaahdon alla kuplii väriltään vaalean hunajainen, ”APAn näköinen” olut. Amerikkalainen humalointi antaa oluelle hedelmäisen ja sitruksisen tuoksun, jonka taustalla on myös pieni ruohoisuus ja makeahko maltaisuus.
Maultaan olut on mitä tuoksu lupasi: kevyen maltaista ja hedelmäistä. Olut on yllättävän kevyt, vaikka volttejakin löytyy. Suutuntuma on tukeva, ei liian hapokas, hiukan katkeralla jälkimaulla. Olut on lyhyesti sanottuna helposti juotavaa, mutta kuten yksi toveri asian ilmaisi: ”Mikään ei oikein iske”. Paleå olisi kaivannut vielä jotain lisää, jotta se olisi noussut parempien tyylinsä edustajien joukkoon.
Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 13/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 27/40
Yhteispisteet: 68/100
Hyvä Apa.
Maracuja 4%
Cool Headin passionhedelmällä maustettu Berliner Weisse tarttui kouraani keskustan Pien -olutkaupassa. Passion on yksi lempihedelmistäni, joten sillä valmistettu hapanolut oli auttamatta pakko maistella! Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.
Lasiin Maracuja kaatuu samean keltaisena, jonka pinnalle muodostuu vahvan kermainen vaahto, jättäen kevyen pitsin jälkeensä. Oli virkistävää huomata, että oluen kuvaus vastasi täsmälleen olutta: oluen happamuus ja passionhedelmän tuoksu ja maku ovat puhtaasti esillä! Suutuntuma on hyvin kevyt, mutta silti voimakas. Tätä joisi mielellään rannalla auringon paahtaessa.
Ruokasuosituksena itse tölkissä kehuttiin tankoparsaa. Pitänee kokeilla tätä pairingia tulevaisuudessa. Muilta tovereilta sateli myös kehuja: ”kauppaoluiden kärkikastia”.
Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 13/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 30/40
Yhteispisteet: 70/100
Erittäin maukas sour täynnä intohimoa.
Ginger 4%
Tähän mennessä tovereilla on ollut vain huonoja tai keskinkertaisia kokemuksia inkiväärioluesta. Cool Headin inkiväärimaustettuun Berliner Weisseen on lisätty heraproteiinia, mikä on tovereille uutta oluen lisäaineena. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.
Sourhead on kaataessa samea, mutta lasissa verrattain kirkas, keltainen pilssimäisen sävyinen olut. Pinnalle muodostuu kevyen vaalea vaahto. Tuoksultaan olut muistuttaa vahvasti piparitaikinaa; maanläheinen, makea inkivääri ja heraproteiini luovat hämmentävän yhdistelmän hapanoluttyylille. Olut muistutti erästä toveria myös simasta. Tuoksu on erittäin lupaava: onkohan nyt maistossa ensimmäinen hyvä inkivääriolut?
Piparinen ja makean inkiväärinen pyöreä maku iskee ensin. Vasta hiukan perässä oluen happamuus ja kitkeryys nousevat esiin. Muutenkin olut on vähemmän ”hapanolut” kuin saman panimon Mango Sour tai Sourhead Maracuja. Polttava inkivääri dominoi myös jälkimakua; olutkomponentti jää mielestämme hiukan vetiseksi. Kummastelimme tovereiden kesken, miten tälläinen makukokonaisuus oikein onnistuu panokattilassa, jotta saa näin juotavan oluen. Kiitos Cool Head, laajentamalla inkiväärireferenssiämme parempaan suuntaan!
Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 17/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 31/40
Yhteispisteet: 76/100
Anabolinen inkivääripommi
Blondes Are My Weakness 4,7%
Cool Headin amerikan tyylinen Blonde Ale koki vaikean alun maistelussamme; korkkaamamme olut vaikutti lässähtäneeltä ja oudon geelimäiseltä. Päätimme siis kokeilla toista tölkkiä ja johan oli parempaa! Ikävää, että näin kävi, sillä olimme juuri tovereiden kesken jutelleet Cool Headin oluiden tasaisesta laadusta. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.
Tölkki kehuu sisältävänsä golden alea brassitwistilllä. Olikohan kyse ananasmaisten aromien lisäämisestä olueen, sillä sitä toverit havaitsivat oluen tuoksussa, APAmaisen humaloinnin lisäksi. Ulkonäöltään olut on nätti: vaalean samea, mutta hyvin karbonoitu keltainen janojuoma kantaa pinnallaan kivaa pientä vaahtoa. Maultaan olut on hyvin humalainen, mutta taustalla on myös hyvä mallaspohja. Karbonaatio on kohdallaan ja olut kulahtaa kurkkuun hyvin helposti.
Olut aiheutti hämmennystä tovereiden kesken: ”Mitä olut yrittää olla?”. Onko Cool Headin Blondes Are My Weakness Golden ale, American Pale Ale vai jokin hybridi näistä kahdesta? Mikä myös lopulta oli se ”brassitwisti”, mistä tölkin kyljessä puhutaan? Kysymyksistä huolimatta olut juotiin pois nopeasti ja syystäkin. Ruokasuositus löytyy myös tölkin kyljestä: brasilialainen lihapapupata, Feijoada.
Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 14/20
Maku: 13/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 28/40
Yhteispisteet: 70/100
Identiteettiä etsimässä.
Mango Sour 4,1%
Cool Headin ja Ice Beaverin yhteistyöolut on kattilahapatettu vehnä, johon on ympätty runsaat määrät mangopyrettä. Pyre on tehty Alphonso -mangolajikkeesta, johon Cool Headin omistajalla on henkilökohtainen side: hänen lapsuudenkodissaan Brasiliassa kasvoi kyseisen lajikkeen puita! Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.
Lasissa olut muistuttaa tovereita appelsiinijaffasta ja appelsiinimehusta; olut on kirkkaan keltaisen oranssia ja hiukan sameaa. Pinnalle muodostuu kupliva vaahto, joka kuitenkin katosi nopeasti. Oluen ulkonäkö aiheutti hiukan väittelyä tovereiden kesken, sillä osa olisi toivonut oluelle tältä osa-alueelta suurempaa arvosanaa. Tuoksultaan Mango Sour on nimensä mukainen: hapan ja mangoinen aromi on kovin vahvana esillä. Taustalla löytyy kuitenkin voimainen aromi, joka kertoo diasetyylin muodostumisesta panon aikana. Vaikkakin diasetyyliä pidetään useimmiten virhemakuna, poikkeuksiakin löytyy eikä se tällä kertaa haitannut.
Maultaan olut seuraa tuoksun kanssa samoja linjoja, paitsi että voimaisuus katoaa. Mangopyre ja maitohappo luovat yksinkertaisen mutta toimivan kombinaation, jota on helppo juoda. Olutta juodessa happamuus tuntuu ikenissä asti! Oluen jälkimaussa on hiukan maltaisuutta, mikä oluen lämmetessä vahvistuu niin tuoksussa kuin maussakin. Mielestämme Cool Headin Mango Sour on helppo ja hyvällä tavalla erilainen esittely Suomessa harvinaisempaan oluttyyliin.
Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 15/20
Maku: 15/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 30/40
Yhteispisteet: 75/100
Kannullinen tätä terdelle!
Saison Witbier 6%
Tällä kertaa unkarilainen Horizont on yhdistänyt saisonin ja witbierin yhteen pulloon, paperilla ja huhupuheilla oikein hyvin; Beer To Go -kaupan kauppias suositteli olutta lämpimästi ja panimon sivuilla kerrotaan, että olut voitti ylivoimaisesti kultaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2017. Miten tovereille maistuu voittajahybridi?
Lasissa olut näyttää pilvisen ja vaalean keltaiselta, jonka pinnalle muodostuu eläväinen vaalea vaahto. Vaahdon hiukan laskettua olut muistuttaa vahvasti hiilihappoista limpparia. Yksi tovereista kommentoi olutta ”omenavispipuuron näköiseksi”. Tiedä häntä oliko kyseessä kritiikki vai kehu.
Saison Witbier tuoksuu vahvasti mausteiselta ja sitruksiselta. Taustalla on myös banaania ja neilikkaa, lopputuloksena raikas vaikutelma. Maultaan olut sisältää niin witin kuin saisoninkin ominaisuuksia; löytyy vehnäistä sitrusta, banaania, kuivuutta ja hiilihappoisuutta sekä happamuutta ja mausteisuutta.
Olut uppoaa enemmänkin kuin limu, eikä mausta jää paljon mieleen. Kesäiseksi terassijuomaksi olut olisi varmasti hyvä. Ruokasuosituksena fish & chips toimisi varmasti!
Ulkonäkö: 4/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 11/20
Suutuntuma: 5/10
Kokonaisuus: 22/40
Yhteispisteet: 54/100
Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tällä kertaa tuomarit ja toverit ovat eri mieltä.
Picnic Sunrise 2,7%
Pien -pullokauppaan oli tullut ruotsalaisen Brekeriet panimon rajoitetun erän hapanoluita, joten pitihän ainakin yksi niistä napata mukaan. Tällä kertaa maistossa kolmen Ek- veljeksen Picnic Sunrise (vadelma sour ale).
Kaataessani olutta lasiini mieleeni tuli ensimmäisenä yksi lempilimuistani, veriappelsiini jaffa: Olut näytti sumuisen vaaleanpunaiselta, hyvin hiilihappoiselta eikä vaahtoa ollut nimeksikään. Tuoksultaan olut toi mieleeni ensin passionhedelmän, mutta tarkemmin haistellessa vadelma, maitohappojen tuoma happamuus sekä bretta -hiiva eroittuivat joukosta.
Vadelman ohella maussa erottui pieni mausteisuus ruismaltaasta ja villihiivasta. Pieni vetisyys todisti, että oluesta puuttui hiukan runkoa, joka olisi nostanut sen parhaiden joukkoon. Suutuntumaltaan Picnic Sunrise oli vakuuttavan hapan ja kitkerä, mutta myös tarpeeksi makea ollakseen hyvässä tasapainossa kaiken kaikkiaan. Toistaiseksi Brekerietin sour on paras tyylilajissaan, jota olen maistanut.
Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 32/40
Yhteispisteet: 75/100
Monipuolinen ja maittava sour.