Pyynikin – Mosaic Lager

 

Mosaic Lager 4,7%

Taas kerran mainetta kansainvälisissä kisoissa(World Beer Awards 2017: Best Seasonal Lager) niittänyt Pyynikin Käsityöläispanimo on tuonut kauppojen hyllyille sesonkioluensa, Mosaic Lagerin.

Kupliva vaalea vaahto muodostuu voimakkaasti hunajankeltaisen, lievästi samean oluen pinnalle, jättäen jälkeensä kevyttä pitsiä. Ei ehkä ihan perinteisen kirkkaan lagerin näköinen, mutta silti hyvin maukkaan oloinen. Keskipaksuisen mallasrungon taustalla Mosaic -humalan aromeja löytyy kiitettävästi; miellyttävän trooppisen hedelmäinen, keveän katkera ja havuinen tuoksu on houkutteleva.

Kuiva ja hiukan hapan sekä mineraalinen maku iskevät ensin. Humalointi tarpeeksi hillittyä, jotta lagermainen helppo juotavuus säilyy. Vähän tuntuvampi maltaisuus olisi ollut tervetullutta. Jälkimaussa tuntuu sitruksista hapokkuutta ja katkeruutta, joiden ansiosta kieltä jopa hiukan pistelee.

Pyynikin Mosaic lager erottautuu lajitovereistaan juuri oikeilla tavoilla, joiden ansiosta ymmärrän selkeästi, miksi olut on palkintoja voittanut.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 71/100

Voittaja-ainesta.

BRLO – Berliner Weisse

Berliner Weisse 4%

Handcrafted with Berlin Love”

En valitettavasti päässyt vierailemaan panimon baarissa Berliinin reissullani, mutta mukaani tarttui Flaschbiershopista heidän berliner weissensa. Berliner Kindliä lukuunottamatta kyseisen tyylin edustajia oli paikallisten panimoiden tarjoamina yllättävän harvassa. Tämä olut löytyi myös SOPPin Berliinin tiskiltä menneenä kesänä.

Lasissa BRLOn weisse on heinänkeltainen ja vahvasti hiilihapotettu. Vahva vaahto katoaa nopeasti. Tuoksultaan olut ei ole yhtä raikas kuin Brewbakerin vastaava tuotos, nojaten runsaampaan runkoonsa. Tästä syystä se muistuttaa perinteisiä mallasjuomia enemmän, mikä voi olla hyvä uutinen tyyliin vasta tutustuvalle oluen ystävälle. Pistävä, suora happamuus ja sitruksisuus ovat siis päällimmäisenä aromimaailmassa. Välillä berliner weisseissa hiivan aromit tuntuvat dominoivan, mutta tällä kertaa ei ole asian suhteen ongelmaa. Muut toverit kuvailivat oluen tuoksua valkoviinietikkaiseksi sekä karviaismaiseksi. Ruohoista parsaakin tuntui löytyvän!

Maultaan BRLOn weisse on pehmeämpi ja vähemmän viipyilevä kuin useimmat maistamani weisset. Taustalta löytyy myös vaahtokarkkia. Kaiken kaikkiaan olut on tasapainoinen ja helposti lähestyttävä tyylinsä edustaja, joka ei säväytä itseäni ihan tarpeeksi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 63/100

Berliner Kindl – Waldmeister Weisse

”Waldmeister” Weisse 3%

Tällä kertaa lasissa on berliner weisse, joka on maustettu nimikkokaupunkinsa suosikkimakusiirapilla, tuoksumataralla. Toinen suosikki on vadelmasiirappi. 

Väriltään olut on syvän kirkkaan vihreä sekä hyvin hiilihapotettu. Oluen pinnalle muodostuu vahva hiukan vihertävä vaahto sekä hienoinen pitsi. Happaman ja makean yhteistyä toimii oluen tuoksussa huomattavasti paremmin kuin maussa, mutta on silti liian makea. Taustalta löytyy vähän kukkaisuutta ja yrttisyyttä, mikä on kiva lisä verrattuna esimerkiksi panimon seljankukkaweisseen.

Kuten muissakin Berliner Kindlin siirappiweisseissa, on mielestäni tässäkin menty aivan liian yli sokerin kanssa. Periaatteessa olut sopisi mielestäni kesäterassille limonadin sijasta, jos ei mitään liian vahvaa halua ottaa.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 7/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 46/100

Berliner Kindl – Holunderblüte Weisse

”Holunderblüte” Weisse 3%

Berliner Kindlin makusiirappi sarjaan kuuluva Holunderblüte Weisse on seljankukkasiirapilla maustettu hapanolut. Lyhyt vaalea vaahto ja heikohko pitsi muodostuu sameahkon vihreän oluen pinnalle, vaikkakin oluessa ei näytä kovia hiilihappoja olevankaan. Syvä siirapin aromi tasapainottaa weissen happamuutta kivasti, ainakin tuoksussa. Seljankukan aromi on hyvin paljon läsnä.

Kindlin panimon perusweissea maistellessani mielestäni kevyt makusiirapin lisäys voisi parantaa kokonaisuutta. Valitettavasti tässä on menty aivan liian pitkälle siirapin kanssa. Siirappi peittää kaiken ja sai yhden tovereista oikein irvistämään liiasta makeudesta. Kitalakeen jää makeutta joksikin aikaa, ja happamuus tuntuu suussa myös ihan vähän.

Jos Berliner Kindlin seljankukkaweissea ei miellä olueksi, voisi siitä ihan nauttiakin. Olut voi myös olla hyvä lähtökohta ihmiselle, joka tykkää enemmän ylimakeista siidereistä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 16/40

Yhteispisteet: 41/100

Berliner Kindl – Berliner Weisse

Berliner Weisse 3%

Tämä tyyliä periaatteessa elossa pitänyt tapuliweisse berliiniläiseltä Berliner Kindl -panimolta löytyy lähes mistä vaan kaupungin kaupasta ja baarista. Kindlin weisseen on yleistä lisätä esim. vadelma- tai tuoksumatarasiirappia, mutta ennen maustettuja testataan perusolut ensin.

Korkea hiilihappoisuus ja lyhyt vaahto luovat tyylille ominaista, jopa limumaista olemusta. Sävyltään olut on sameahkon keltainen. Kindlin weisse tuoksuu hiukan heikolle; humalan tai hiivan tuoma tunkkaisuus torpedoivat raikkautta, jota lactobacilluksen hapan aromi yrittää ylläpitää. Maultaan olut jatkaa samaa, hiukan pettymyksellistä rataa; pistävän sitruksinen happamuus ja pieni suolaisuus ovat suussa päällimmäisinä, ei paljon muuta. Juotuani oluen ei siitä myöskään jäänyt paljon käteen. Ehkä pieni polttavuus. Mielestäni pieni makusiirappi voisi jopa auttaa olutta saamaan hiukan lisäpotkua!

 

Kaiken kaikkiaan olut on ihan kelpo janonsammuttaja, mutta nykyaikana markkinoilta löytyy useita reilusti parempia tyylin edustajia.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteispisteet: 55/100

The Swedish Brewing Company – Drink Drunk

Drink Drunk Juicy IPA 5,2%

Only available at DDB!”

Berliinin Drink Drunk Berlin -olutkaupassa oli tarjolla kaupalle valmistettua, Swedish Brewing Companyn mehukasta IPAa. Olut kaatuu lasiin samean heinänkeltaisena, jopa hiukan mehumaisena, josta tulee mieleen sahti. Vaalea vaahto laskee nopeasti, jättäen kevyttä pitsiä jälkeensä.

Hiilihappojen heikko määrä on suurin pettymys oluessa. Tämä saa mallaspohjan tuntumaan liian raskaalta sekä saaden sen näyttämäänkin huonommalta kuin pitäisi. Raskauden lisäksi olut tuoksuu tyylille ominaisesti sitrushedelmäisen mehumaiselta ja humalaiselta. Maku on kaikesta huolimatta aika mukava, suolainen ja hiukan hapan. Tovereiden mielestä olutta voisi juoda jopa ykkösellä, sillä mehumaisuus tekee oluesta hyvin helposti lähestyttävän.

Suutuntumaltaan olut on hapan, verrattain kevyt ja pistelevän katkera. Pähkinänkuoressa mehumainen IPA. Kaiken kaikkiaan Drink Drunk on nautinnollinen kokonaisuus, joka on maistamistamme tyylin edustajista parempia.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 62/100


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Portteri

Toverit saivat postissa Laitilan lähettämänä muutaman pullon Kukko Portteria. Ja tykkäsivät!

Laitila on kaivanut naftaliinista vanhan Kukko-Portterinsa reseptin ja tuonut sen uudestaan markkinoille. Otimme sen maistoon kunhan saimme tarpeeksi Tovereita saman pöydän ääreen.

Kukko portteri kaatuu lasiin syvän mustana ja jättää pinnalle vaalean, kevyen vaahdon joka ei katoa mihinkään koko sinä aikana kun olut lasissa viipyi.

Ensimmäiset sniffaukset toivat nenän täyteen vahvaa tummaa kahvia, kevyttä lakritsisuutta ja maanläheistä tummaa mallasta. Tässä on sitä tuoksua jota tummassa oluessa arvostaa! Liian usein törmää väriskaalan tummasta päästä oleviin oluisiin joissa tuoksu ei ole muuta kuin mustaa mallasta, mutta onneksi tässä ei.

Samaan miellyttävään palettiin törmää myös olutta maistellessa. Kevyttä makeutta ja paahteisuutta tulee vastaan ja tätä on komppaamassa kivasti kahvin, lakritsin ja kitkerän humalan tasapainoinen maku. Suutuntumaltaan olut on kevyt ja täyteläinen. Miellyttävän hapokas. Harvoin törmää näin sopivaan happoisuuteen. Ikävä kyllä suuhun jää kevyen öljyinen maku joka vähän pilaa kokonaisuutta. Laitila on onnistunut tuomaan Tumman Kukon takaisin kauppoihin erinomaisen maukkaasti. Ei Porttereiden kategoriassa kärkikastia, mutta toisaalta Toverit löytävät oluesta aika vähän pahaa sanottavaa. 6,5% olut ei markettien hyllyjä tule näkemään (mikä on sangen sääli), mutta uskoisin tämän Suomalaiselle olutharrastajalle oikein hyvin maistuvan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 32/40

Yhteensä : 79/100


Toverit toivottavat Kukko Portterille oikein hyvää menekkiä kaupan hyllylle!

Brewbaker – Berliner Weisse

Berliner Weisse 2,5% (Pullo kärsinyt matkalla.)

Kesäisellä Berliinin reissulla otin erityisesti selvää, millaisia berliner weisse -tyylin oluita kaupungissa on tarjolla. Yksi internetissä enimmäkseen kehuja saanut olut oli Brewbaker -pienpanimon Berliner Weisse. Kyseistä olutta löytyi lopulta Arminius -nimisen kauppahallin pienestä baarista, josta sitä ostin myös kotiin tuliaisiksi, sillä tämä berliner weisse on yksi parhaita joita olen maistanut.

Lasiin Brewbakerin hapanolut kaatuu samean hunajaisena ja vahvan hiilihappoisena. Olut muistuttaa enemmän  raikasta janonsammuttavaa limpparia, eikä lyhyt ja heikko vaahto auta asiaa. Tuoksussa on voimakkaasti esillä maitohappojen ja hiivan tuomat aromit. Taustalta löytyy sitruksista vehnää, makean suolaista pistävyyttä, aprikoosia sekä hiukan voimaista tunkkaisuutta. Kuvailun perusteella voisi kuvitella oluen tuoksuvan pahalle, mutta itse asiassa pidin siitä aika paljon!

Olut on maultaan hyvin raikas ja sitruksisen hapan. Hampaat ovat melkein irvessä saman tien. Taustalta löytyy myös suolaisuutta. Berliner Weissen tuoksu on monimuotoisempi kuin maku, mutta tämä vain auttaa olutta tuntumaan vielä enemmän raikkaalta ja kevyeltä! Maun kehitys olutta juodessa on mielenkiintoinen; aluksi olut on hapanta, joka kehittyy makean sitruksiseksi ja päätyy jälleen happamaksi jälkimaultaan. Pieni lisärunko ei olisi haitannut, mutta jotenkin olut onnistuu silti tuntumaan tarpeeksi tukevalta, jopa peittäen kitalakea pienellä siirappisuudella.

Suosittelen Brewbakerin Berliner Weissea kaikille kyseisen tyylin faneille sekä ihmisille, jotka eivät ehkä välitä perinteisen oluen mausta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Etsimisen arvoinen ehdottomasti.

Fuller’s 170th anniversary celebration ale

Fuller’sin maineikas Brittipanimo täytti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 170 vuotta, ja tätä merkkipäivää juhlistamaan yhtiö pani British Strong Ale-tyylisen Fuller’s 170th anniversary celebration alen joka nyt on päätynyt lasiini arvioitavaksi.

170th anniversary ale on pullokypsytetty olut johon on lisätty keiton loppuvaiheessa sitruunankuorta tehostamaan panimon kuuluisan hiivan aromeita. Hankin pullollisen tätä olutta joskus reilu vuosi takaperin arkadian alkosta ja se onkin kypsynyt hiljalleen kaappini perukoilla koristeellisessa pahvikotelossaan kunnes tuli aika juoda se loman kunniaksi.

Ulkonäkö

Olut kaatuu lasiin tumman kultaisen värisenä ja jättää pinnalle todella vahvan vaahdon joka kuitenkin katoaa suurimmalti osin melko nopeasti, mutta jättäen mennessään reunoille nätin pitsin. Lasin pohjalle jää varovaisesta kaadosta huolimatta hieman sedimenttiä, mutta tämä ei pahemmin haittaa.

Tuoksu

Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat esille todella vahvan, brittioluille tyypillisen toffeen aromin, josta huomaa runsaan erikoismaltaiden käytön. Tuoksu on monivivahteinen ja oikein syvään hengittäessä saattaa jopa haistaa pientä voimaisuutta, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Humalan aromeita ei juurikaan havaitse.

Maku

Erittäin maltainen ja katkera maku valtaa suun. Todella miellyttävästi. Vähän toffeeta, kermaa ja voita. Oikein täyteläinen ja vähän jopa lämmitävä.

Suutuntuma

Pehmeä ja tasainen. Ei tästä voi muuta sanoa. 7% alkoholipitoisuuskaan ei tunnu edes etäisesti läpi.

Yleisarvosana

Hyvä brittiolut jota juo todella mielellään. Hiljakseen juotava olut sopii erinomaisesti vaikka rentoutumiseen raskaan päivän päätteeksi.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 17/20

Suuntuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 33/40

Yhteensä: 82/100

Tällaisten oluiden takia Fuller’s on ollut olemassa 170 vuotta.


 

Hopping Brewsters – Spicy Sveta

Spicy Sveta 4,5%

Maistoin ensimmäisen kerran gruit -tyylistä olutta HBF2016:ssa ja tykästyin kovasti humalattomaan, villiyrteillä maustettuun olueeseen. Maistamani olut oli Hopping Brewstersin Thora; panimo tuntuu olevan Suomen ainoita, joka tähän tyyliin panostaa. Tällä kertaa maisteluuni päätyi gruit/pale ale Spicy Sveta, jossa on erikoisten mausteiden ja yrttien lisäksi Chinook-, Amarillo- ja Columbushumalia pienessä määrin.

Sveta kaatui lasiini hyvin hiilihapokkaana, kirkkaahkon keltaisena ja kuplivan vaalealla vaahdolla. Tuoksultaan olut on piristävä ja raikas, pienellä makealla tausta-aromilla. Yrttien ja humalien taistelu päättyy edellämainittujen voittoon. Oluen maku vaikutti aluksi kevyeltä, mutta taustalta löytyi yllättävän makurikas yrttisyys sekä makea ja lievän happama jälkimaku, missä neilikan aromi myös näyttäytyi.

Spicy Sveta on kiva olut, mutta mielestäni molemmat tyylit ovat parempia erillään.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 60/100

Ihan hyvä hybridi.