Õllenaut – Brikett

Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66


Viskin ystävän suosikki.

Veldi ja Tütred – Galo Gaasid

img-20161119-wa00101

Galo Gaasid 8%

Tallinnan reissullamme tarttui mukaan Harjumaalaisen Veldi ja Tütredin (Veldi ja tyttäret) Galo Gaasid porter. Pikaisen taustatutkimuksen perusteella meillä kävi tuuri ja valitsimme oluen, joka oli tyyliltään panimon parhaimmistoa.

Ulkonäöltään olut on musta, vaalealla ja mukavasti pitsittävällä vaahdolla. Tuoksu on humalainen ja katkera. Galo Gaasidia pantaessa on käytetty ohra- sekä ruismaltaita. Rukiin lisäys antaa porterille hiukan viskinomaista aromia, jota yksi tovereista kommentoikin: “Maun perusteella olisin uskonut, jos joku olisi kertonut tämän olleen kypsytetty viskitynnyreissä.” Suutuntuma on silkkinen, kermainen ja suuta hivelevä. Galo on vähemmän katkera ja kuiva kuin odotettiin.

Galo Gaasid on erinomainen porter, mutta siinä ei ole mitään erityisen erottavaa muista lajitovereistaan. Yhdelle tovereista löytyi kuitenkin olut, mitä ostaa uudelleen seuraavalla Tallinnan vierailulla. Ruokasuosituksiksi soveltuvat raskaat ruoat (kuten kinkku) tai suklaiset jälkiruoat.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75

Yllätysvoittaja Etelänaapurista.


Orval – Orval feat. Olutbloggaajat

Orval lienee klassikkojen klassikko, jonka perusteella se valittiin olutbloggaajien yhteispostauksen uhriksi vuoden 2016 viimeiselle päivälle. Meille kyseinen olut ei ole kovinkaan tuttu, mitä nyt on saatettu yksi nauttia suurempia analysoimatta jossain pubissa – ratebeerin varsin korkea 99/100 ja weighted avg 3.91/5 väittäisi että analysointia vaaditaan. Joten seuraavaksi tiedossa sitä kuuluisaa “diipadaapa bloggailua”.

Teollisuusmunkkien linja puskee parhaimmillaan ulos 28000 pulloa trappistia per tunti, joten on jännittävä ajatella mikä on munkkien päätoimi jos oluen valmistuksen tulisi trappistin sääntöjen mukaan olla heidän toissijainen prioriteettinsa. Saadut voitot käytetään luostarin ylläpitoon, ja kaikki ylimääräinen lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Voi siis sanoa että juodaan hyvän asian puolesta, jos luostarin tilusten ylläpitämisen jälkeen jää yhtään ylimääräistä.

Orvalin vaatimaton luostari

Orvalilla on kotisivuillaan varsin kattava kuvaus oluen valmistusprosessista ja jopa siitä kuinka herkkua tulisi nauttia.

Optimaalinen orvalointi(tm) ohjeistuksen mukaan syntyy kun olut on säilytetty valolta piilossa, jäähdytetty noin 10-15 asteiseksi (vaikka pullon etiketti väittää 12-14°c) ja juotuna Orvalin omasta lasista. Pohjasakka tulee nauttia erikseen.

Meidän pullomme on kotoisin Alkosta ja varsin uusi. Pullotettu 08/2016 / ABV 6,9%.

Ulkonäöltään Orval on kullanruskea ja sameahko. Vaalea kermainen vaahto säilyy pitkään ja olut kuplii erittäin voimakkaasti. Herättää juomahalut hetkessä.

Hiivan, sitrushedelmän ja raikkauden tyylipuhdas tasapaino tuoksussa saa kehuja kaikilta tovereilta. Lievää banaanin aromiakin löytyy. Maussa Orval vaihtaa kelkkaa, tuoden happaman, hapokkaan ja kuivan suutuntuman. Erinäisiä makuja on yllättävän hankala erottaa. Usean maistamisen jälkeen alkumaussa alkaa erottumaan katkerahko humalointi.

Trappistioluiden luonteenpiirteisiin kuuluu oluen kehittyminen ajan myötä. Tovereiden mielenkiinto vanhempaa Orvalia kohtaan heräsi: ajan kuluessa oluen karamellisuuden, happamuuden ja hiivaisuuden kuuluisi kehittyä uusiin ulottuvuuksiin! Nuori Orval toimii varmasti kesäterassilla janojuomana. Käydään poimimassa yksi pullo monopolista kypsymään.

 


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 16/20
Suutuntuma: 10/10
Kokonaisuus: 34/40
Yhteispisteet: 84/100

Yhteenvetona, emme ehkä osaa ottaa perinteisistä belgityyppisiä oluista kaikkea irti, makunystyröidemmemme sykähdellessä enemmän vahvojen makujen suuntaan tekniikan edelle. Tässä kuitenkin hieno esimerkki tasapainoisesta oluesta, jota on vaikea haukkua koska siinä ei ole oikeastaan mitään huonoa.


Alla linkit muihin yhteispostaukseen osallistuviin blogeihin:
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkellari
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Kotiolutta: Häjy Cossun Imperial Stout

Viimeisen luukun takaa paljastuukin kotiolutta! Shokkiyllätys! Kyseessä siis ensimmäinen yrityksemme valmistaa kotikonstein stouttia. Olut nimettiin erään toverin appiukkoehdokkaan mukaan “Häjy Cossun Imperial Stout” :iksi. Kyseisen herran lempinimi on siis Cossu – Häjy puolestaan kuvaa stoutin jäykkää luonnetta.

Olut on vastaus “haasteeseen” kun kerran ohimennen kuulimme Cossun voivottelevan ettei löydy stouttia, jossa on kunnolla makua: niinpä kaikessa hiljaisuudessa ja salaa aloitimme tämän projektin keväällä ja olut on siitä lähtien kypsynyt kellareiden pimennossa (onhan tämä kärsimättömyyden nimissä tosin muutamaan kertaan jo hyväksi todettua 😉 )

Olut pullotettiin 2015, ja prosentteja on arviolta < 9. Toveri jonka muistiossa tarkemmat speksit ovat, viettää joulua perheensä kanssa kuten kaikki oikeat ihmiset joten lisäilemme tarkemmat tiedot samaan postaukseen myöhemmin.

Häjy Cossun Imperial Stout on väriltään pikimustaa ja kerää päälleen ujon vaaleanruskean vaahdon. Tuoksusta löytyy paahteista mallasta, kahvia, suklaata, sitruksista humalaa ja hieman ruohoisuutta. Ehkä hieman alkoholikin sähisee läpi, tuoden stouttiin hieman cossuisuutta. Maultaan olut on paahteinen, kuiva, aavistuksen suklainen ja maanläheinen. Lämmittää matkallaan alas.

 

Pullotettu 27.2.2016

ABV: 8,8%

Käytetyt maltaat: Pale Ale, Flaked Barley, Viking Black, Viking Chocolate

Humalat: Magnum, Amarillo

 

Hyvää Jouluaattoa ja tolkuntäyteistä Joulua!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100


 

Great Divide – Hibernation Ale

Great Dividen tuotteissa olen pitänyt itse oluiden vahvojen makujen lisäksi etiketeistä. Tavallaan ne on tosi simppeleitä, mutta tavaramerkin tunnistaa helposti vaikka ei edes osaisi lukea. Väritkin on kivan hillittyjä toisin kuin sitten ne oluet. Tällä kertaa Hibernation Ale.

Pullon ulkoasu ja olut muistuttavat kivasti toisiaan

Vahvuus 8,7%, English-style Old Ale.

Olutta on valmistettu vuodesta 1995, ja kauppoihin sitä tuodaan aina talven kynnyksellä. Kypsytetty 3 kuukautta.

Avattu jääkaappikylmänä, mutta todettu että parempi antaa hieman lämpöä käsissä ennen arviota.

Punertavan ruskea olut, ei mainittavan vahvaa vaahtoa mutta vaahdon väritys on kiva ja jättää pitsiä.

Tuoksussa on paahteisuutta, imelää makeutta ja hiukkasen suklaata. Tulee mieleen tosi tumma kahvi jonka sekaan on heitetty siirappia tms. Maltaisuus on vahva, selkeästi “English-style”.

Todella vahva maku, makeaa maltaisuutta, karamellia, siirappisuutta ja kaikkea sitä. Hankala sanoa jääkö humalointi maltaisuuden varjoon, vai enkö vain osaa erotella humalointia seasta muualla kuin jälkimaussa, joka on katkerahko ja myöskin todella voimakas. Kestää pitkään. Olut on todella täyteläisen makea, mutta ei kuitenkaan imelän makea kuten esimerkiksi Vanilla Cake Fever. Maussa on jotain mikä muistuttaa puusta.

Kummallinen olut, ei ehkä iske henkilökohtaisella tasolla mutta erikoisuudesta ja makujen valtavasta kirjosta täytyy antaa propsit. Old Ale itselle toistaiseksi vähän pimennossa oleva kategoria johon täytyisi tutustua tarkemmin, niin saisi vähän perspektiiviä.

Tuoksui hiukan paremmalta kuin maistui, kiva tuttavuus. Näin jälkikäteen lämmittää mukavasti.


Ulkonäkö: 7+/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet:  74+/100

Hiihtäjä etiketissä sopii kuvaan – tää menisi varmaan kivasti lenkin päätteeksi jos sattuisin pitämään hiihdosta.

Plussa oluen ja pullon yhtenevästä värimaailmasta.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Talviolut

Vakka-Suomen panimo meille twiitissään suositteli talvioluttaan kinkun kanssa, joten pakkohan tuota oli testata.

Väriltään olut on tummanruskeaa, jopa mahonkista, hieman läpikuultavaa ja jättää mukavan vaahtoreunuksen pintaansa. Tuoksussa voi havaita vahvaa maltaisuutta.

Maultaan talviolut on makeahko ja tumman maltaan maku tulee selvästi esille. Suuhun jää kiva jälkimaku.

Suutuntuma on tasainen ja ehkä omaan makuun hieman liian vetinen. Voisi kaivata hieman lisää runkoa. Silti erittäin virkistävä.

Prykmestarin talviolut on perushyvä lager ja jatkaa samaa hyvää linjaa mihin on muissakin Vakka-suomen panimon oluissa tottunut. Se ei erotu muista samantyylisistä oluista mitenkään erityisesti, mutta maistuu varmasti vaikkapa saunan tai hiihtolenkin jälkeen.

Ja sopii tämä nautittavaksi myös kinkun kera.


Ulkonäkö 5/10

Tuoksu 9/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Yleisesti 19/40

Yhteensä 47/100


 

Beer Hunter’s – Mufloni Talviporter

Talviporter 6%

Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on kyseisen panimon sesonkiolut Alkon hyllyille. Ruokakauppojen vastine on jo arvostelemamme Mufloni Huurupukki. Humalina tällä kertaa nugget, cascade ja centennial.

Talviporter on sysimusta olut, jolla on heikko, mutta vahvan pitsinen vaahto. Tuoksussa havaitsin pääasiassa kahvia, kuivuutta, ruohoisuutta humalista sekä siirappisuutta. Maussa humalien tuoma katkeruus on pääroolissa, taustalla pieni makeus ja maltaisuus. Suutuntuma on täyteläinen, mutta valitettavan vetinen loppua kohden.

Verrattuna Huurupukkiin Talviporter on vain marginaalisesti parempi, hiukan paremmalla maullaan ja täyteläisyydellään. Korkeampi hinta maitokauppaserkkuunsa nähden ei tunnu täysin oikeutetulta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 59

Askel parempaan suuntaan, mutta silti lievä pettymys.


Kulmbacher – Kapuziner Winter-Weissbier

Kapuziner 5,4%

Kulmbacherin Kapuziner on “luonnollisen samea” hefe-vehnäolut, joka on tämänhetkisistä jouluolutkalenterin oluista auennut kovaäänisimmällä pamauksella!

Ulkonäöltään Kapusiineri on hunajaisen samea ja hiilihappoinen. Vaikuttavinta kuitenkin on sen eläväinen vaalea vaahto, joka säilyy kovin pitkään. Hiiva ja sitrus ovat päällimmäisinä mielessä tuoksutellessa, taustalla havaitsin myös aprikoosia? Parasta oluen tuoksussa kuitenkin on, kuinka se saa janoni heräämään hetkessä.

Maultaan Kapuziner muistuttaa muita hefe-weisseja hiivan, maltaan ja vehnän kolminaisuudellaan, mutta erinomaisen hedelmäinen raikkaus erottaa sen muista. Oluen vahva hiilihapokkuus tuntuu jatkuvan vielä juomisen jälkeenkin: suussakin tuntui yhä muodostuvan vaahtoa! Joulunajan vehnistä tämä on uusi suosikkini; Maku on erittäin raikas ja miellyttävä, vaikka taustalla onkin hiukan kehoa. Suosittelen tätä olutta joulupöytään monipuolistamaan valikoimaa!


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 76/100

Yllättävän mukava jouluvehnä.


Brewdog – Santa Paws

Santa Paws 4,5%

Brewdogin viskimaustettu jouluale on yksi harvoista ruokakauppojen ulkolaisista jouluoluista, eikä syyttä. Voin suoralta kädeltä sanoa ostavani yhden Santa Pawsin omaan joulupöytääni.

Lasissa Santa Paws on tumman mahonkinen ja vuotaa tummaa punaa valoa vasten. Olut vaahtoutuu kivasti, mutta kyseinen kuohu laskee myös nopeasti. Tuoksussa ovat päällimmäisinä makeus, lievä terva/savu sekä jouluisen luumun aromit.

Tämä olut tuo maussaan juuri sitä joulun henkeä, mitä toivoin; siirappinen hedelmäisyys ja sen vastapainona oleva turpeinen lämpö tuovat mieleen lumisateen keskellä olevan mökin ja lämpimän takan. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen, mutta vahvempi alkoholin tuoma lämpö olisi nostanut oluen korkeammalle sijalle. Suosittelen lämpimästi jouluruokien kanssa. Muistakaa nauttia Santa Paws rauhassa, kiireettä!


Ulkonäkö: 6

Tuoksu: 15

Maku: 15

Suutuntuma: 6

Kokonaisuus: 29

Arvosana: 71

Miellyttävä lisä joulupöytään.


Põhjala – Must Kuld, Cherry Edition

Aika taas maistella Vironmaan tuliaisia. Tällä kertaa Eestin ykköspanimon Põhjalan sysimustaa porteria.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee valtavasti. Jopa ylitsevuotavasti kuten allekirjoittanut sai kokea. Eikä vaahdolla ole aikomusta kadota mihinkään sinä aikana kun olutta lasissa riittää. Mukava nähdä vaihteeksi oluita joista on myös silmänruokaa nautiskelun ajaksi. Ulkonäöltään olut vaikuttaa tavanomaiselta porterilta: Mustaa kuin yö.

Tuoksu tuo tullessaan erittäin vahvasti suklaata, kahvia, mallasta ja kirsikkaa. Laktoosi tuo oman lisänsä keitokseen. Kaikki siistissä tasapainossa toistensa kanssa. Lämmettyään tuoksu on kuin vahvassa ja hyvässä kahvissa.

Ensimmäinen suullinen tuo tullessaan yllätyksiä. Ulkonäöstään huolimatta porter ei ole lainkaan raskas, vaan erittäin helposti juotava ja melkeinpä raikas. Kirsikka tekee itsensä näkyväksi, sillä se on ensimmäinen asia jonka oluessa maistaa. Maku ei kuitenkaan ole turhan ylimalkainen, vaan tukee raikkauden vaikutelmaa. Olueeseen lisätty laktoosi tuo muuassaan miellyttävää makeutta ja  sopii hyvin yhteen kahvin paahteisuuden kanssa. Jälkimaku on reilun kahvinen ja säilyy todella pitkään. Yksi parhaista jouluoluista joita on  tullut maistettua!

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Oikein miellyttävää ja sopii yhteen jo aiemmin mainitun raikkauden kanssa.

Yleisesti voisin sanoa että nyt osui kohdalle erittäin mainio portteri! Kirsikka portterissa on jotain mitä harvemmin tulee maistettua, mutta se sopii tähän mustaan juomaan kuin nenä päähän. Muutenkin olut on juhlaa kaikille aisteille. Mikään ainesosa ei puske liiallisesti lävitse vaan pikemminkin kaikki tukevat toisiaan erinomaisesti.

Jos etsit raskaan joulupäivällisen jälkiruoaksi jotain maultaan täyteläistä ja jouluista, mutta silti helposti juotavaa olutta, “täs siul on sellane”.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Yleisesti 37/40

Kokonaisarvosana: 88/100

Kovat ovat oluen pisteet, mutta hyvää sopii kiitellä!