Mustan Virran Panimo – Viima

 

Mustan Virran – Viima Talviolut 5.2%

Viime vuonna Mustan Virran Santa Olaf oli yksi suosikkitalvioluistani maitokaupan hyllyiltä. Tänä vuonna onkin sitten Viima, kevyt sesonkiportteri, maistossa. Jo toisen vuoden putkeen olen positiivisesti yllättynyt.

Lasissa Viima on hyvin tumma ja kirkas, mutta ei mahdottoman paksu. Hiilihappoja vaikuttaa olevan kiitettävästi, vaikkakaan vaahto ei ole kovin suurta tai säilyvää. Tuoksultaan olut on makean paahteinen ja kahvinen, aika perinteisen portterimainen, kaiken kaikkiaan aromit ovat mielestäni kohillaan.

Tietenkään olut ei ole kovin paksu näin kevyenä, mutta tällä kertaa ohuus ei häiritse yhtä paljon kuin monissa maistamissani dry stouteissa ja kevyissä portereissa. Viima on vain helpompi juoda ja keveä. Paahteinen kahvi maistuu hyvin, muttei kovin voimakkaasti. Suuhun myös jää paahteinen ohkainen makeus ja pieni imelyys juonnin jälkeen.

Kokonaisuutena olut on nimensä veroinen; Viima viilettää kurkusta alas ennen kuin edes huomaa. Musta Virta suosittelee porteriaan lihapataruokien ja juustolautasten kylkeen ja mielestäni se myös sopii varmasti joulupöytään kaveriksi!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 66/100

Mustalle Virralle jo toinen joulusuosikkini putkeen.


 

 

Ridgeway Brewery – Reindeer Droppings

Ridgeway Brewing – Reindeer Droppings 4.7%

Yhdysvaltojen markkinoita varten pantu, mutta valikoituihin Euroopan maihin myyntiin päätynyt english amber ale. Mallaspohjaan kuuluu ohran lisäksi vehnää, kauraa, ruista ja sokeria. Lyhyen valkoisen alle muodostuu lasissa erittäin kirjas ja pihkaisen välinen olut, jossa on välttävästi hiilihappoja.

Makea karamelli tulee ensimmäisinä sieraimiin olutta tuoksutellessa, mutta poronjätöksestä löytyy myös sitruksista katkeruutta joka leikkaa edellämainittua karkkisuutta hyvin. Taustalla tuoksuu myös jotain syvmpää ja mausteisempaa, kuten ruis- ja ehkä myös kristallimallas? Brittioluille tyypillinen makean keksinen maltaisuus saa veden kielelleni.

Maultaan Reindeer Droppings on odotettua reippaasti vähemmän makea. Paksuhko, vähän liian neutraali pohja pilkottaa esiin ensipuraisun katkeran ja sitruksisen humaloinnin jälkeen. En yleensä toivo paljoa karamellia oluisiini, mutta tässä kyseistä mallasta olisi voinut hyötykäyttää enemmän. Muutenkin on laitettu montaa mallasta, joten pieni muuntelu voisi pelastaa paljon. Suutuntumaltaan olut on hiukan polttava ja humalan katkero säilyy jälkimaussa pitkään. Lisäviljat tuovat lisäpaksuutta runkoon, mutta olut ei silti pääse pakoon liialta vetisyydeltä.

Ridgewayn amber ale menee ymmärrettävästi rapakon taakse markkinoille, se kun muistuttaa mielestäni rapsakoita kivasti humaloituja blondeja. Jouluolueksi vähän liian kevyt ja raikas mielestäni.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 64/100

Hyvä olut, muttei ehkä sesongille sopiva.


 

Ruosniemen Panimo – Jouluapulainen

Ruosniemi – Jouluapulainen 5.5%

Ruosniemen panimon jouluolut on tänä vuonna Jouluapulainen, joka on appelsiininkuorella ja neilikalla maustettu pale ale. Olut on hiukan samea, pihkaisen sävyinen, jonka pinnalle lyhyt valkoinen vaahto.

Neilikka pompsahtaa voimakkaiten oluen tuoksussa. Taustalla on myös mausteista sitruksisuutta, mutta neilikka on turhan läsnä ja peittää paljon alleen. Maultaan Jouluapulainen ei ole kovin tasapainossa ja jää vähän väljäksi. Suolainen, hapan, ohut, kitkerä, makean appelsiininen kuvaavat kaikki oluen makua, mutta eivät jotenkin sovi mielestäni yhteen. Pieni mausteinen ja happamahko jälkimaku on ainoa asia, joka muistuttaa juodusta oluesta.

Jouluapulaisesta jää mieleen hyvin vähän, ja se mikä vielä muistuu, on aika sekavaa. Mausteet eivät sekoitu tasapainoisesti eikä olut muutenkaan oikein toimi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 48/100

Epätasapainossa.


 

Tovereiden jouluolutkalenteri 2018

Kuvittelin jo vuosi sitten, ettemme löytäisi tarpeeksi uusia oluita saadaksemme kalenterin kasaan toista kertaa. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kolmannessa jouluolutkalenterissa, eikä kaikkia uutuuksia edes mahdu listalle! Lisäksi alkoholilain muutos on aiheuttanut hiukan muutoksia osassa jo maistetuista jouluoluista. Tuntuu siltä, että tänä vuonna panimot ovat laittaneet rahansa likoon etenkin kevyempien talviporttereiden sarjassa. Henkilökohtaisesti kevytportterit ovat usein pettymyksiä, mutta ehkäpä joukosta muutama helmikin erottuu! Me oluttoverit toivotamme rauhallista ja maukasta joulunodotusta kaikille!

Edellisvuosien listat: 2016, 2017

Lisäksi tänä vuonna testasin uudelleen kahta olutta, jotka eivät olleet lunastaneet odotuksiani aiempina vuosina. Nyt, kun alkoholilaki on muuttunut ja aikaa on vähän kulunut, huomaan myös oman makuni hiukan kehittyneen. Juonipaljastuksena täytyy kuitenkin sanoa, etteivät oluet nousseet tänä vuonna paljon korkeammalle. Kyseessä ovat siis Malmgårdin Jouluolut sekä Beer Huntersin Mufloni Huurupukki.

Tämän vuoden kalenterinjatkeet:

Nokian Panimo – Keisari Talviolut

Nokian – Keisari Talviolut 5.5%

Nokian uusi Keisari Talvioluen resepti pohjautuu heidän vanhaan Året Runt-olueeseensa. Tämä itsessään huolestutti minua olutta maistellessa, sillä kyseinen Keisari -tuoteryhmän jäsen on ollut mielestäni niistä huonoin.

Lasissa Talviolut on hyvin tumma, mutta kirkas ja lyhyellä, lähes olemattomalla, vaaleanruskealla vaahdolla. Hiilihapot tuntuvat olevat vähän vähissä. Olut näyttää tumman punaiselta valoa vasten. Tuoksultaan olut on hyvin mitäänsanomaton, pienellä paahteisella makealla vivahteella.

Olut muistutti mielestäni lähiten kotikaljaa. Suussa olut on hapan, kitkerä, pistelevä ja vähän suolainen. Maistoin myös paahteista makeutta ja vähän lakritsiakin. Suutuntumaltaan olut on liian vähähappoinen. Olut ei ole kuiva, mutta ei myöskään tunnu kovin runsaalta. Jälkimaku on pääasiassa imelää makeutta.

Ihmettelen välillä, kuinka huonoja oluita päätyy Suomen talvisesongin tuotteiden sekaan. Keisari Talviolut on todella lässähtänyt ja mauton kokemus. Voi olla, että tämä menisi helpommin niille, jotka juovat erikoisoluita hyvin harvoin, mutta ainakin henkilökohtaisesti en suosittelisi kenellekään.


Ulkonäkö: 3/10

Tuoksu: 5/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 2/10

Kokonaisuus: 5/40

Yhteispisteet: 23/100

Mauton ja väsynyt.


 

Tovereiden jouluolutkalenteri 2017

Muutaman Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan oluen jälkeen siirrymme jälleen joulu- ja talvioluiden pariin. Kuten viimekin vuonna, olemme tovereiden kesken maistelleet mielenkiintoisimpia kylmän kauden sesonkioluita niin Alkosta, maitokaupoista sekä ulkomailta. Epäilimme listan jäävän tänä vuonna lyhyeksi, mutta ilmeisesti useimmat panimot panostavat jouluun uusilla erikoisoluilla. Kalenteria lukevan on syytä varautua niin perinteisiin suomalaisiin jouluoluisiin, kuin hiukan erikoisempiin ulkomaisiin. Toivottavasti autamme jälleen janoisia oluen ystäviä löytämään itselleen parhaan talvisen lämmittäjän!


Päivittäin kasvava lista:


 

Põhjala – Jõuluöö

Voi pojat, Põhjala – vieläkään en ole täältä huonoa olutta saanut, ja mitä nyt olen lueskellut tuskin saan nytkään. Vuorossa siis Põhjalan Öö :stä  jouluisempi versio eli Jouluöö.

“Sametine Porter, Laagerdatud, Kakaoubade, Värskete Vaniljekaunade ja Tammekuubikutega” – Suora käännös olisi ”Samettinen Portteri, Kypsytetty Kaakaopapujen, Tuoreiden Vaniljatankojen ja Tammilastujen kera” tai sitten ihan vain kansankielellä ”herkkua, pjerkele”.

Oluessa vaikuttavia ainesosia ovat mm. Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II-, Munich ja jonkinsortin suklaamallas + kaura. Humalointi Columbus ja Goldings. Sopan kruunaa vaniljatangot, jotka tuovat suklaan lisäksi toisen vallitsevan elementin. Prosentteja löytyy 8%, pullo Alkosta ja parasta ennen 31.10.2017.

Olut on nautintahetkellä hieman yli huoneenlämmön, kylmänä ei tarjonnut niinkään suurta makuelämystä kuin olisi toivonut – siksipä hieroin lasia tovin käsissäni.

Vaahto oli melkoinen, avattuani hyppäsi maailmaan – lieneekö pullo kolissut matkalla. Väri on kauniin kahvimainen, ei jätä pitsiä ja katosi 5 minuutissa täysin. Tuoksuu siltä miltä mainostaakin – paljon suklaata, vaniljaa ja tammisuutta. Sen suurempia en osaa erotella.

Maultaan runsaan suklainen ja yllättävän vaniljainen tuoksuun nähden, kevyt katkeruus ajelee sitten ylitse ja hento tammen tuoksu jää suuhun vellomaan. Suutuntuma pehmeä, silkkinen, lämmin. Ei maistu alkoholi läpi pinnaakaan, mutta lämmittää mukavasti.

Tästä on oikeastaan hankalaa sanoa, että onko kyseessä hyvä jouluolut vai ihan vaan todella hyvä olut. Hyvä tumma portteri on erinomainen rauhallisesti nautittavaksi, mutta henkilökohtaisesti saattaisin kääntyä joulupöydässä raikkaampien ja vahvemmin humaloitujen tuotteiden puoleen, noin niinkuin vastapainoksi raskaalle ruokapöydälle.

Mielestäni jännää, että jouluisuus tarkoittaa niin usein raskaita makuja.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 10/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 93/100

Ehdoton ostos, mutta kannattaa käyttää omaa harkintaa jos tahtoo tämän joulupöytään. Ansaitsee tulla nautituksi yksin, rauhassa ja ilman häiriötekijöitä.


 

Olut ja Kinkku

Maistelulautanen

Maistelulautanen

Joulu lähestyy ja päätimme sesongin kunniaksi järjestää ylensyönnin ja -juonnin bakkanaalit. Tovereiden mielestä joulupöydän kruunaamaton kuningas on ehdottomasti kinkku, ja koska olut on ennen kaikkea ruoka(juoma), tunsimme velvollisuudeksemme suorittaa preliminääritutkimusta oluen ja kinkun yhdistämisestä. Ostimme siis marraskuun aikana pariin illanistujaiseen monipuolisen valikoiman oluita ja kinkkua maisteltavaksi. Craftbeer.comilla on olutpairing -kaavio, minkä perusteella valitsimme osan oluista; muun muassa baltic  porter, saksalainen bock, imperial india pale ale ja belgialainen dubbel toimisivat sen perusteella kinkun kanssa hyvin. Valikoiduista vajaasta paristakymmenestä oluesta raatimme valikoi mielestään kymmenen parasta joulupöytään kinkun kaveriksi:

#1: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock  – (Brauerei Heller)

Hyvä ja toimiva. Varsinainen klassikko. Luonnollinen valinta joulukinkun toveriksi. Jos savun maku on se mitä haetaan, niin parittakaa savukinkun kanssa!


#2: Galo Gaasid Porter  – (Veldi ja Tütred)

Raikkaampi kinkun jälkeen juotuna. Kinkun suolaisuus ja Galo Gaasidin katkeruus ja maltaisuus komppaavat toisiaan erittäin mukavasti.


 #3: Ruination Double IPA – (Stone Brewing)

Leikkaa kinkun rasvaisuutta hyvin, suutuntuma raikas kinkun jälkeen. Kinkun kanssa dipa tuntuu yllättävän kevyeltä ja nesteyttävältä.


#4: Pils – (Sonnisaari)

Samankaltainen efekti kuin Ruination DIPAlla. Pilsin hedelmäisyys toimii hyvin kinkun kanssa.


#5: Plevnan Siperia – (Koskipanimo)

Siperian vahvat ja yksinkertaiset maut komplimenttaavat kinkkua kauniisti.


#6: Winter Ale – (St Peter’s)

Rapea ja karamellinen kinkun kuori itse kinkun lisäksi toimisi hyvin tämän strong alen vahvuuden ja makeuden kanssa.


#7: Jouluolut – (Pyynikin)

Tovereista Pyynikin alkuperäinen jouluolut sopisi varmasti hyvin kastikepohjana kinkun kastikkeelle!


 #8: Mufloni Huurupukki – (Beer Hunter’s)

Galo Gaasidiin verrattuna Huurupukki ei ole tarpeeksi vahva porter, jotta sen runko ja maku olisivat tarpeeksi kehittyneet. Näistä syistä se ei ansaitsise korkeampaa sijaa listallamme.


#9: Vanilla Cake Fever – (Sori Brewing)

Kukaan tovereista ei pitänyt tätä portteria ideaalina parina kinkulle. Vaikkakin karamellisuus voisi olla hyvä yhdistelmä kinkun kanssa teoriassa, käytännössä se jäi tällä kertaa listamme häntäpäähän.


#10: Punakuub – (Õllenaut)

Vaikkakin Punakuubin tuoksu muistuttaa glögiä, se ei erikoisen makunsa puolesta sopinut joulukinkun kanssa kovin hyvin.

 

Sijoituksetta jäi aika liuta oluita maisteluilloiltamme: Kaiku Hefeweizen (Panimo Hiisi), Raskasta Joulua (Vakka-Suomen Panimo), White Christmas (Pyynikin käsityöläispanimo), Marsalkka Luomu Talviolut (Saimaan Juomatehdas), Kiss Of The Succubus (Lehe) ja Aventinus Weizen-Eisbock (Schneider Weisse).

Moni ulkopuolelle jääneistä oluista olivat varsin erinomaisia, mutta maku ei vaan sopinut samaan aikaan kinkun kanssa nautittavaksi.

Kuvaa maisteluillalta.

Kuvaa maisteluillalta.

Yhteenvetona kinkun toveriksi sopivat parhaiten vahvan makuiset tummat oluet ja porterit, sekä vahvasti humaloidut ipat ja hedelmäiset lagerit. Jälkikateen katsellessa vaikuttaa siltä, että referenssinä käyttämämme pairingkaavio on oikeilla jäljillä! Omat mieltymykset ovat kuitenkin tärkeimpiä; suosittelemmekin kaikkia olemaan kokeilunhaluisia!

Janoista joulun odotusta!

Nøgne Ø – Rød Jul

rodol1

Nøgne Ø tarjoilee talven sesonkiin suuntäydeltä muutakin kuin Finno-Ugrilaiseen suuhuni taipumatonta oluen nimeään “Nøgne Ø Rød Jul”. Kyseessähän on siis 8-volttinen ilmeisesti aprikoosilla ja viikunalla (tuoteseloste Norjaksi ja allekirjoittanut ymmärtää sitä varauksella ja puhuu lähinnä aamuöisin) maustettu imperial IPA. “Rød, Röd, Red, Punainen” – no niinhän se onkin, vaikkei tämä ehkä kuvien kautta edukseen välity. Kaamos kurjine luonnonvaloineen teki kaikkensa kuvaussessioni sabotoimiseksi. Väri on kyllä sen verta mielenkiintoinen, että olut ansaitsee bonuskuvan boostatussa spottivalossa:

rodol2

Det er rødt

Röödjuul kerää päälleen maltillisen vaalean vaahdon, joka ei kuitenkaan viivy aattoon asti, vaan katoaa piakkoin tuopin ulkokehälle väijymään minimaalisena rinkulana. Tuoksussa puskee läpi voimakas hedelmän aromi – aprikos, kanskje? Tätä hedelmäistä, ehkä myös jopa luumuista tuoksua tukee monivivahteinen humalointi, jonka taustalta saattaa saada kiinni makeasta maltaisuudesta. Makupuolella Norjalainen vetelee oikeista naruista: alkua hallitsee hedelmäinen ja karamellisen maltainen pyörähdys, joka liukuu äkkiä havuisen humaloinnin kautta tiukkaan, pitkäkestoiseen katkeroon. Mielenkiintoinen.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 33/40

Arvosana: 80/100

Malmgård – Jouluolut

Päädyin sitten maistamaan Malmgårdin Jouluolutta uudestaan, nyt kun alkoholilaki ja panimon pullokoko ainakin ovat muuttuneet. Pidänkö oluesta enemmän nyt? Alempaa löydät pari vuotta vanhan mielipiteeni, tässä on uusi:

Malmgård Jouluolut 4,5%

Lasissa Malmgårdin uusi Jouluolut on tumma, punertava ja kirkas. Hyvä hiilihapon määrä auttaa lyhyen, luonnollisen vaahdon muodostumisessa oluen pinnalle. Heleän paahteinen, ruohoinen ja makea maltaisuus tulee oluen tuoksussa eniten esiin. Pähkinäistä mausteisuutta ja pehmeää lämpöä huokuu myös.

Maultaan Jouluolut on yllättävän kitkerä ja jopa vähän hapan. Odotin paljon makeampaa ja pehmeämmän maltaista tunnelmaa. Mausteisuus lilluu suussa miellyttävästi. Jotenkin raikas, menhtolinen maku jää suuhun. Läpi oluen kantautuu katkera ja hapan fiilis. Jälkimaussa on hentoa makeutta, mutta siinäkin katkero on voitolla. Suussa olut jää vähän ohueksi.

Malmgårdin Jouluolut on kelvollinen jouluolut, mutten vieläkään sitä ihan kärkijoukkoihin laittaisi. Tällä kertaa kyllä speltti tuli havaittua!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 61/100

Ok olut joulunajalle.


img-20161112-wa00111

Jouluolut 4,5%

Maitokauppojen jouluolutvalikoimilla on vielä parannettavaa monipuolisuudessaan. Jouluoluet ovat toinen toistaan jäljitteleviä ja Malmgårdin jouluolut kuuluu samaan kastiin, joita on kymmenen tusinassa.

Malmgårdin jouluoluen tummanpunainen sävy ja miellyttävä vaahto lupaavat hyvää. Maussa on paljon maltaisuutta ja hiukan paahteisuutta. Siihen hyvät puolet jäävätkin. Suutuntuma on hiukan vetinen, ja tuotti pettymyksen hyvän tuoksun ja värin luoman lupauksen jälkeen. Oluttovereille ei jää paljon mitään sanottavaa tämän oluen maistamisen jälkeen, hyvässä eikä pahassa.

Ruosniemen panimon altbier “Talven Kaiku”, jota maistoimme Sotimassa jonkin aikaa sitten, tuli mieleen tätä olutta juodessa. Se oli kuitenkin maukkaampi ja omasi vahvemman rungon. Pullossa lukevaa spelttiä emme maistaneet oluessa. Ruokasuositukseksi sopisi vaikkapa spelttirisotto, joka voisi auttaa tuomaan sitä kaivattua makua. Eräs toveri suositteli tätä myös jouluisten laatikoiden kanssa.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Arvosana: 56/100