Sori Brewing – Vanilla Cake Fever

img-20161119-wa00111

Vanilla Cake Fever 9,9%

Sorin Vanilla Cake Fever on imperial baltic porter, joka myös tarttui mukaan Tallinnan reissullamme. Ulkonäöltään se on tummanruskea ja tuoksultaan vaniljainen, jota komppaa kahvi.

Vanilla Cake Feverin maku on siirappinen, kevyen maltainen, paahteisen katkera ja kahvinen. Jälkimaku jakoi meissä mielipiteitä; toiset rakastivat, toiset taas pitivät jälkimakua hiukan liian alkoholin makuisena. Suutuntumaltaan tämä porter on täyteläinen. Tovereiden kommentteja: “Kuin kakkua joisi!”, “En koskaan kieltäytyisi tästä.”.

Sorin uutuusporterin ensivaikutelma on loistava, mutta siitä uupuu se pieni viimeistely, mikä nostaisi sen parhaiden joukkoon. Keskustelua tovereissa herätti myös taas tämän portterin stouttimaiset puolet, tosin ei yhtä paljon kuin Ruosniemen panimon Olutparonissa. Ruokasuosituksena kaikki jälkiruoat, mitkä sisältävät vaniljaa tai asioita, jotka maistuvat vaniljan kanssa (suklaa, mansikka, kerma,…).


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Arvosana: 83/100

Hitaasti nautittava herkku. Suhtautukaa kuin kakkuun jonka kehtaa syödä kerralla pois.


St Peter’s – Winter Ale

Winter Ale 6,5%

Winter Ale 6,5%

St Peter’sin brittipanimon talviolut on yllättävän paksu ja tumma strong ale, josta valoa vasten vuotaa läpi hiukan tumman punaista. Panimo tunnetaan perinteisistä brittioluistaan ja kausittaisten hedelmien ja mausteiden käytöstä.

Winter Alen vahvin puoli on sen tuoksu; maltainen paahteisuus sekä kahvin ja suklaan aromit saivat minut vertailemaan tätä olutta maistamiini stoutteihin. Tuoksussa oli myös pieni pistävyys, mikä lupasi humalaisuutta. Maultaan strong ale oli makea, paahteinen, hiukan kahvinen, suklainen ja hapan. Jälkimaussa maistuu hiukan epämiellyttävästi alkoholi, mikä jää leijumaan.

Suutuntuma on vaahtoinen ja yllättävän täyteläinen, mutta ei välttämättä stoutiksi asti. Toverin kommentti asiaan olikin: “Tusinastoutti.”. Luumuhillo toimi hyvin Winter Alen kanssa, voisi siis olettaa että tähtitortut olisivat joulun paras pairing tämän oluen kanssa. Rapeakuoriseksi paistettu joulukinkkukin sopisi varmasti hyvin.

St Peter’s Winter Ale edustaa samaa linjaa jota panimolta on tähänkin asti nähty, olut on loistava ja omaa potentiaalin klassikoksi mutta ei kuitenkaan yllä parhaiden joukkoon.

Älkää juoko kylmänä, aukeaa paremmin lämmetessään.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Arvosana: 71/100

Lämmin “jouluinen” olut – hiihtoreissun jälkeen, mutta vain lääkkeeksi.


HOP! Artisan Brewery Weekend 2016

hopweekendburst

Tulipas käytyä Nosturissa pitkästä aikaa, edellinen kerta oli vuonna 2010 Eastpak Antidote -kiertueen keikalla. Olutta join tällä kertaa vähemmän, vaikka kyseessä olikin nimenomaan olutfestivaalit. Onneksi se oli sentään huomattavasti parempaa olutta. 🙂

Uusia olutfestareita pukkaa joka tuutista, ja sitä alkaa miettimään että millä ne kilpailevat toisiaan vastaan? Keksin kategorioiksi ainakin tarjonnan laajuuden, hinnan sekä tapahtuman luoman tunnelman/fiiliksen. Tässä siis henkilökohtaiseen mielipiteeseeni perustuva raportti suurinpiirtein mainituilla raameilla perusteltuina.

hopweekend4

Ruosniemen Räpsöö Pride

Tarjonta

Paikalle saapuneet panimot: Lehe, Birra Amiata, Coolhead Brew, Vallilan Panimo, Donut Island Brewing Co., Ruosniemen Panimo, Humalove, Fat Lizard Brewing Co., Maistila, Olarin Panimo, Tanker, Panimo Kallio, Sori Brewing.

Lisäksi saatavilla oli ainakin Humaloven kojulta ystäväpanimoiden tuotteita, kuten espanjalaisen LaQuincen baltic portteri. Suositus.

Ruokaakin oli saatavilla alakerran Elmun Baarista, tarjolla vegaanisia vaihtoehtoja sekä esimerkiksi hirveä ja poroa – itse testasin 10e slideria, joka maistui paremmalta kuin näytti. Hintalaatu oli maun osalta kohdallaan, mutta jos oikeasti pääsee nälkä yllättämään, ei slideri sitä paikkaa.

hopweekendslider

Slider + Black Sand Beach IPA

Panimoita ei niin montaa lopulta ollut, että valtavaa määrää uusia oluita olisin löytänyt. Tarjonnan laatu oli kuitenkin korkea, ja panimoiden parhaat olivat tarjolla – Sorilta esimerkiksi hanasta Dark Humor Club Hot Chocolatea, jos ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.

Omaan lasiini päätyivät:  Ruosniemen Räpsöö Pride / LaQuince Evil is in a Midnight Smash / Lehe Keri Saarele / Fat Lizard Black Sand Beach IPA / Sori Brewing Öökull / Maistila Two Bad Belgian Oatmeal Ale.

 

Maksaminen

Maksaminen tapahtui NFC-lähimaksu rannekkeella, joka ladataan etukäteen – ei siis VELKAVIINAA! Tuntui toimivan ihan kivasti, olin parilla kojulla ensimmäisenä paikalla eikä ongelmia ollut. Voi tosin olla että loppuillasta latauspiste oli ruuhkautunut. Virtaviivaista ja toimivaa oli näin klo 16-19 välillä.

20161209_164256_hdr

Kuva ei liity

Hinnat

Sisäänpääsy ovelta oli 15e + 3e pakollinen narikkamaksu. Lasi kuului hintaan, mutta kun olin lähdössä ja kysäisin, ei sitä saanut viedä mukanaan. Elikkäs 18 euroa siitä että pääsee tyhjän lasin kanssa katsomaan hanoja – on mielestäni aika suolaista. Oluet maksoivat n. 3,5-4e puolikkaasta tuopista (0,2l) ja tuplasti täydestä. 48e meni väkisinkin. Keskustelin samaan pöytään istuneen miehen kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa olutfestivaaleilla – totesi luulleensa lipun sisältävän edes jotain pieniä maistiaisia kun oli niin kallis.

Harmi että kulttuuripassilla ei ticketmasterin mukaan voinut maksaa tapahtuman sisäänpääsyä, koska kyseessä ovat messut. Pitää varmaan ostaa leffalippuja.

 

Tunnelma

Tapahtuma oli tunnelmaltaan mielestäni loistava! En ole sisustussuunnittelija, mutta mielestäni alueen ulkonäkö ja yleinen habitus oli saatu juuri “Craft Beer” -tasolle. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä meininkia lisää – harmi että tuon toteuttaminen suuremmissa tiloissa lienee todella vaikeaa. Tapahtuman koon vuoksi näytti siltä että panimoiden edustajien oli helpompi vaihtaa juttua keskenään, ja itsekin päädyin keskustelmaan parin hepun kanssa koska tungosta ei alkuillasta tosiaan vielä ollut.

hopweekend1

Penkkejä!

Paikalla pystyi myös tsekkailemaan leffoja isolta kankaalta. Nosturi on muuten paljon pienempi kuin muistelin.

hopweekendleffa

Joku ruotsalaisnorjalainen leffa

 

Yleisvaikutelma

Ottaen huomioon tapahtuman hinnan, tunnelman ja tarjonnan, väittäisin että hieman parannettavaa löytyy. Suomessa on muita saman hintaisia, paljon suurempia tapahtumia, joissa hintataso on sama mutta tarjonta huomattavasti laajempi. Mitä HopWeekend tarjoaa verrattuna muihin tapahtumiin korvatakseen suppeampaa tarjontaansa? Ainakin tunnelmassa oltiin onnistuttu, siitä iso plussa.

hopweekend3

Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin varmaan lisää edullisempia tiloja tapahtumille, jotta pääsymaksut saataisiin hilattua siedettävälle tasolle. Toisaalta mikäs siinä jos kohderyhmällä on millä mällätä.

Kaikenkaikkiaan festareista jäi hyvä fiilis ja sain vain hyvää olutta viihtyisissä puitteissa, mutta en ole varma sainko silti rahalleni vastinetta.

 

Schneider Weisse – Aventinus Weizen-Eisbock

Weizen-Eisbock 12%

Aventinus Weizen-Eisbock 12%

Eisbockin panemisprosessi on normista poikkeava: käymisprosessin loppuvaiheessa olutta jäähdytetään, jolloin nesteessä oleva vesi alkaa jäätyä ennen alkoholia. Seuraavaksi muodostuneet jäähileet poistetaan oluesta, jolloin olut menettää yleensä n. 7-10% vesimäärästään. Prosessia voisi kuvailla “Luonnolliseksi tislaamiseksi”. Näin eisbockin tuntomerkillinen vahvuus saavutetaan. Eisbockia kutsutaankin aidoksi talvilageriksi.

Schneider Weissen Aventinus Weizen – Eisbock kaatuu lasiin samean ruskeana, heikolla vaahdolla ja pitsillä. Oluen tuoksu on voimakas; vehnä ja sitrus ovat vahvasti edustettuina, ja tuovat happamuutta ja kitkeryyttä. Havaittuani tuoksussa hedelmäisyyttä, mieleeni tulivat hieman lasten piltti-ruoat.

Maussakin on vahvaa sitrusta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa on alkoholia, mutta hiukan pehmeämmällä ja lämpimällä tavalla kuin mitä normaalisti oluessa maistaa. Suutuntuma muistuttaa paksua simaa. Tovereiden kommentteja: “Pehmeä banaani.”, “Simamainen ja muinaisoluen tapainen.”. Ruokasuosituksena jotain hyvin raskasta ja rasvaista, sillä muuten alkoholin maku puskee liian kovasti läpi. Parhaimmillaan Aventinus kuitenkin uppoaa itsekseen, hitaasti nautiskellen.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 28/40

Arvosana: 68/100

Kiva lämmike talviyöhön!



Brauerei Heller – Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

img-20161112-wa00131

Urbock 6,5%

Hellerin panimon savuolut oli osalle tovereista jo tuttu viime kesältä. Tämä savubock ei ole sinällään jouluolut, mutta sen sesonki kuitenkin on syksystä jouluun. Alkossa se myöskin kuuluu “jouluoluisiin”. Suosittelemme juomaan hieman lämmenneenä, jolloin maut ja aromit erottuvat selkeämmin savun seasta.

Schlenkerlassa on vahva vaahto ja viehättävä tumman punainen sävy. Tuoksu on erittäin savuinen ja tervainen. Maku tuo mieleen savusaunan, taustalla runsas maltaisuus ja ruohoinen humalaisuus – kaikki maltillisessa tasapainossa. Schlenkerla on suoraan sanottuna juuri sellaista mitä odottaisi ja toivoisi tällaisen tyyliseltä oluelta.

Hellerin rauchbier herätti myös lopuissa tovereissa mielenkiinnon savuoluita kohtaan. Rima on kuitenkin nostettu jo aika korkealle tämän oluen myötä. Ruokasuosituksena savuinen pekoni ja mahdollisesti jopa joulukinkku! Tulevassa Olut ja Kinkku -postauksessamme Schlenkerla on ensimmäinen varmistettu olut!


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 35/40

Arvosana: 83/100

Yksi kategoriaa määritteleviä oluita.


 

Saimaan Juomatehdas – Marsalkka Talviolut Luomu

img-20161119-wa00261

Marsalkka Talviolut Luomu 4,6%

Päivän olut on Marsalkka -tuoteryhmästä, johon kuuluvat oluet ovat luomua ja kotimaisena käsityönä tehtyjä. Olut on väriltään meripihkainen ja samea amber ale kevyellä vaahdolla. Makuprofiilissa pääroolissa on maltaisuus, mutta meidän makustelujen kesken makua kuvaltiin myös heinäiseksi, tunkkaiseksi, olkiseksi ja kitkeräksi.

Vaikka Marsalkan Talviolutta esitellään luomutuotteena, ei “Luomu” etiketissä aina tarkoita huippulaatua, sillä olut itsessään oli hyvin keskivertoa. Marsalkka -sarjan oluet tuntuvat jäävän aina kakkoseksi Saimaan Juomatehtaan Brewer’s Special -sarjan oluille. Luomu -nimike  kuulostaa korvaan toki kivalta.

Prosentteja 4,6% ja kustantanee kaupassa noin 2,5e / pullo. Pullon design on kiva.

Erään toverin kommentti oli, että Karhun kolmonen on parempi.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 17/40

Arvosana: 47 /100

Lopullinen arvio Marsalkalle tällä kertaa: Pehmeä peruskalja.


A. Le Coq – Jouluporter

index

A. Le Coqin olut pääsi testeihin Vironreissun kautta, tartuttuaan mukaan laivan mukavan runsaasta olutvalikoimasta ainoana jouluoluena.

Jo lasiin kaadettaessa olut näyttää tovereiden silmään epämääräiseltä. Yksi rinnastaa porterin kuplimisen kolajuomaan ja toinen sanoo että “kuplii siihen malliin että tulee huono fiilis”. Lasissa olut itsessään on mustanruskea ja aika kupliva. Vaahto pysyy koko maistelun ajan tiiviisti pinnalla vaikka väheneekin loppua kohden.

Tuoksultaan tämä olut tarjoaa ainoastaan kahvin aromeita, mitään muuta ei yksinkertaisesti löydy (vaikkakin yksi tovereista vannoi tuoksusta mieleen tulevan kesämökin hyyskän). Maku ikävä kyllä sitten taas ei tarjoa kahvia lainkaan, vaan lähinnä paahteisuutta. Suuhun jää ikävästi rautainen jälkimaku yhdistettynä kevyeen maltaisuuteen. Aika mitäänsanomaton. Suutuntuma taas tarjoaa pehmeyttä, mutta ikävä kyllä myös vetisyyttä ja lievää hapokkuutta joka korostaa kolajuoman tuntua.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Yleisarvosana: 16/40

Yhteensä: 45/100

Toverit toteavat, että tähänastisista porttereista tämä on kaikista huonoin. Maku ei vastaa maukkaan kahvin tuoksua ja ulkonäkökin on melko luotaantyöntävä. Suosittelenkin välttämään tätä “portteria”  joulupöydässä.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Terva Suomi 100v. Juhlaolut

tervaolut

Itsenäisyyspäivän aaton aamuna, yksi tovereista (ainaisen mainonnan uhri) huomasi naamakirjansa etusivulla Vakka-Suomen panimon mainoksen uudesta Juhlaoluestaan ja huomattuaan paikallisen alkon valikoimassa vielä muutaman pullon olevan, kirmasi toveri pitkäripaiseen vauhdilla joka olisi saanut Lasse Vireninkin kateelliseksi.

Eli lyhykäisyydessään, onnistuin saamaan paikallisen alkon viimeisen pullon Prykmestarin uutta, Suomen satavuotista taivalta juhlistavaan tervaolutta ja päätin katsoa mitä tämä mahtaa tarjota.

Ulkonäöltään olut on punertavanruskeaa ja vielä lasiin kaataessa pinnalle jää kauniin valkoinen vaahto, joka tosin katosi kokonaan muutaman minuutin kuluttua jättäen oluen melko tylsän näköiseksi.

Tuoksu ei hirveästi yllätä: Miedosti tervainen ja vähän savun aromia. Sanoisin että jopa liian vähän, sillä tervaoluena tässä toivoisi olevan oikeasti tervainen tuoksu.

Maku oluella on kevyen maltainen  ja esille tulee salmiakkia, vähän katajaa ja todella vähän sekä savua että tervaa. Suutuntuma on tosin lievästi happoinen ja olut lämmittää mukavasti alas mennessään.

Sanoisin oluen olevan vähän keskiarvoa parempi, mutta silti lievä pettymys. Pullossa mainostettu terva ei oluessa juurikaan maistu ja lähinnä tästä tulee mieleen saman panimon vanha ja hyväksi todettu Schwarz. Eipä siinä, kyllä tätä mielellään juo, mutta jos hakee erikoisempaa tervan tai savun makua, kannattaa etsiä muualta.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteensä: 62/100


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!

 

Pyynikin – White Christmas

White Christmas 4,6%

White Christmas on kirkkaan ja meripihkan sävyinen, kevyen vaahtoinen pale ale. Se on Pyynikin käsityöläispanimon toinen jouluolut maitokauppojen hyllyille.

Tuoksultaan Valkoinen Joulu on vehnäinen, kevyen maanläheinen, ruohoinen ja hedelmäinen. “Pilsnerin ja vehnäoluen lehtolapsi.”, kommentoi eräs toveri. Maultaan olut on vahvasti maltainen, mutta jälkimaussa on kivasti leikkaava katkerohumalointi. Käteen oluesta ei valitettavasti paljon jäänyt, suutuntuma oli kovin vetinen, joka on eräs “Pyynikin helmasyntejä”. Maitokauppavahvuuksissa pysyminen on varmasti myös vaikuttanut asiaan.

Toisin kuin Pyynikin alkuperäinen Jouluolut, tämä ei tuo tovereille joulumieltä laisinkaan. Pale alena se kuitenkin upposi meihin paremmin kuin alkuperäinen. Ruokasuosituksena aprikoosi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Arvosana: 56/100

“Ihan jees Pale Ale”


 

Pyynikin – Jouluolut

Jouluolut 4,3%

Pyynikin jouluolut on tumma pale ale, jonka läpi vuotaa mahonkinen väri valoa vasten. Kaataessa saimme runsaan vaahdon ja miellyttävän pitsin kaupan päälle.

Toverit havaitsivat tuoksussa ruohoista humalointia, paahteista mallasta sekä pientä suklaisuutta ja savuisuutta. Jouluoluen lämmetessä eräs toveri kuvaili sen tuoksun kehitystä tuhka-astiasta kahvin kautta humalaan. Maultaan Pyynikin Jouluolut muistutti laimeaa stouttia. Taustalla havaitsimme Black Malt -mallasta, karamellia ja pientä aromihumalointia. Suutuntumaltaan olut oli pehmeä, muistuttaen muita tummia oluita.

Sekä tuoksu että maku olivat lieviä pettymyksiä, mutta eräs toveri kuitenkin kiteytti asian näin: “Mieluummin tota kuin keskiverto-olutta.”. Ruokajuomaksi suosittelemme kinkun kanssa. Pyynikin Jouluoluesta voisi mahdollisesti myös tehdä hyvän kastikepohjan kinkulle.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Arvosana: 54/100