Tarinoita siitä, kun uskaltauduimme ulos panoluolastamme ihmisten ilmoille.
[catlist name=”Olutturisti” orderby=title order=asc numberposts=-1 author=yes]
[catlist name=”Olutturisti” orderby=title order=asc numberposts=-1 author=yes]
Viime lauantaina Ota olut! -tapahtuma löi läpi debyyttinsä Espoon Otaniemessä, Urban Millissä. Toverit haistoivat tilaisuuden pienpanimo-oluiden maisteluun ja muutenkin silkasta uteliaisuudesta päätimme lähteä tapahtuman katsastamaan. Mitään suurempia odotuksia tapahtumalta meillä ei ollut, vaan saavuimme paikalle ex-tempore ja avoimin mielin.
Saavuimme mestoille noin klo 14 aikoihin, kun tapahtuma oli ollut käynnissä noin tunnin ajan. Vielä tällöin paikalla oli suht hiljainen meno – arvioisin noin pari sataa ihmistä. Sisään pääsimme jonottamatta. Sisäänpääsymaksun virkaa toimitti 3€:lla ostettava Spiegelaun pikku-ipa -tuoppi, jonka sai joko pitää, tai palauttaa 2€ panttia vastaan myöhemmin. Samalta pisteeltä pystyi myös ostamaan maistelukuponkeja, joita vastaan oluita tarjoiltiin. Yhden maistiaisen hinta oli 3€. Tämä reikäkorttisysteemi oli mielestäni simppeli ja toimiva ratkaisu.
Paikalla olleet panimot olivat sijoittaneet kojunsa tehdashallin reunoille, sekä rakennuksen ulkopuolelle rajatulle alueelle, jossa sijaitsivat myös ruokakojut ja vessatilat.
Kemuissa kestitsivät seuraavat panimot:
Fat Lizard Brewing Company
Olarin Panimo
8-bit brewing
Radbrew
Panimo Hiisi
Donut Island Brewing
Tanker
Maku Brewing
Humalove
Vallilan Panimo
Anderson’s Craft Beer
Lehe pruulikoda
Vaat
Suolaisennälkää helpottamassa oli tapahtuman ruokalistoilla muun muassa makkaralautasia, nuudeleita, sekä paistettuja sirkkoja!
Lievän flunssan takia päätin itse pidättäytyä jo aiemmin maisamissani oluissa. Tämä sopi oikein hyvin, sillä olin aiemmin tiedustellut netistä, että etelänaapurimme suosikkipanimoihini luketuva Tanker oli varustautunut tapahtumaan menunsa suosikkioluillani Hallucinationilla, sekä Animal instinctillä. Aijjai – noita kannattaa testata jos vain mahdollisuus löytyy.
Pari olutta maisteltuamme havahduimme siihen, että tapahtuma-alue oli tupaten täynnä porukkaa ja alueella liikkuminen alkoi käydä haastavaksi. Mukava tosin nähdä, että pienemmänkin kaliiberin oluttapahtumalla riittää kysyntää. Ihmismassan läpi tiemme raivattuamme kerkesimme pienen hetken kuuntelemaan paneelikeskustelua, jossa eduskunnan olutseuran puheenjohtaja Touko Aalto, Fat Lizardin Heikki Ylinen ja Sinebrychoffin olutasiantuntija Anikó Lehtinen sparrasivat olutaiheisista asioista. Paneelin äänentoisto ei kuunteluhetkellämme ollut parasta mahdollista, joten vetäydyimme suht nopeasti takaisin maistelun ääreen.
Yleisesti ottaen tapahtuma oli järjestetty oikein hyvin ja toimivasti. Ei jäänyt hampaankoloon mitään (Joonan hampaankoloon korkeintaan sirkanjalkoja), jos tämä järkätään vielä uudestaan, niin varmasti tullaan taas.
Kesä lähenee loppuaan ainoalla vapaalla olevalla toverilla oli hyvää aikaa käydä katsastamassa syystoberfest rautatientorilla. Ja siinä samalla testata vasta valittuja suomen parhaita oluita.
Festari koostui tällä kertaa suuremmalti osin “Herkkujen suomi”-tapahtumasta ja saksalaiseen tapaan suuresta olutteltasta. Olutvalikoima oli edellisiin paikalla järjestettyihin tapahtumiin verrattuna melkoisen suppea, mutta löytyihän sieltä muutama palkinnonkin saanut yksilö. Festari oli hyvä aloittaa vahvasti, eli Suomenlinnan panimon Zander stoutista ja siinä ohessa maistella Argentiinalaistyylisesti maustettua Salsiccia-raakamakkaraa. Yleensä tällaiset tapahtumat erittelevät oluen ja ruoan erillisiksi alueiksi, mutta tällä kertaa näytti meno muuttuneen. Ketään ei pahemmin haitannut vaikka välillä poistui terassialueelta hakemaan pöytään jos jonkinlaista särvintä tuopillisen seuraksi.
Alueelle tuli osuttua siinä kahden aikaan iltapäivällä, joten meno oli vielä aika rauhallista ja kävijämäärät maltillisia. Hyvin kyllä huomasi että pienpanimot eivät panosta tapahtumaan lähes lainkaan: kaikki tunnelma tapahtumasta oli poissa. Siinä missä Sopp:ssä ja Craft beer helsingissä oli joka kojulla omat myyjät jotka tiesivät myymistään oluista jotain ja joiden kanssa pystyi vaihtamaan kommenttia valikoimista, oli tämä tehty konseptillä “en minä tästä oikein tiedä minä vain myyn”.
Yksi asia mikä jäi kovasti vaivaamaan, oli tapahtumaan sopivien oluiden puute. Lähes kaikki saksalaistyyliset oluet loistivat poissaolollaan. Ainoastaan Vakka-suomen panimo Uudestakaupungista ja koskipanimo Plevna Tampereelta olivat tuoneet maisteltavaksi Octoberfestbieriä ja Weizenbockia. Kumpikin mainiota esimerkkejä tyyliltään. Kovasti yritin myös metsästää vuoden olutta: Muflonin pilsneriä, mutta vaikka tapahtuman kotisivut mainostivat tätä löytyvän, ei koko festarilta olutta löytynyt. Tämä ei onneksi menoa haitannut, tilalle kun sai Hopping brewstersin Warthog-ipan. Upposi todella hyvin Lapin kaamoslihan poromakkaran kanssa.
Festari oli hyvä esimerkki ruoan ja oluen yhdistämisestä, mutta tunnelmaa ei löytynyt lainkaan. Edellisvuosien vertailussa on ruokatarjonta vähentynyt ja anniskelualue kasvanut, mutta olutvalikoima on pysynyt melko suppeana.
Helsingin keskustaan avautui tällä viikolla uusi olutpuoti Pien. Kaupan missiona on tarjota pääkaupunkiseutulaisille suomalaisia pienpanimo-oluita ja lähituotettuja elintarvikkeita. Pien’in kunnianhimoisena visiona on tarjota kaikki suomalaiset maitokauppavahvuiset pienpanimo-oluet. Ilahduttavaa nähdä, että tämän kaltaista aktiivisuutta ja uskallusta alan yrittämiseen löytyy.
Paikalle saavuttaessa huomasimme, että kauppa elää nimensä mukaisesti; se todellakin on pieni. Sympaattinen. Melko tarkkaan puolet liiketilasta oli varattu oluille ja toinen puoli taas elintarvikkeille. Molempia löytyi yksi pitkähkö hyllyllinen. Omat odotuksemme olivat enemmän oluen puolella ja yllätyimme, kuinka paljon hyllytilaa oli varattu muulle kuin panimotuotteille.
Valikoima Pien’ssä oli kohtalainen – samaa tasoa kuin useimmissa alkoissa painottuen suomalaisiin tuotteisiin, mutta tietenkin vain kauppavahvuisia. Odotettavissa on kuitenkin, että lähiaikoina oluiden määrä jopa kaksinkertaistuu, kun lähetykset saapuvat. Täytynee tehdä kontrollikäynti muutamien viikkojen päästä. Suomalaisten oluiden lisäksi hyllystä löytyi myös joitain ulkomaalaisiakin oluita ja kuulin myyjän keskustelevan asiakkaan kanssa, että yritystä olisi saada näitäkin myyntiin useampia. Oluiden hinnat vaihtelivat noin kolmesta kuuteen euroon – keskimäärin olutpullo irtoaa noin vitosella.
Liikkeessä tuntui riittävän kävijöitä ja myyjä vahvisti epäilykseni siitä, että kiirettä on pitänyt. Omaan käteeni tarttui kaupasta Humaloven Helsinki Hopshine ja Mikolle Mallaskuun Oatmeal stoutti. Loppujen lopuksi ihan mukava nopea visiitti uuteen liikkeeseen. Odotimme ehkä laajempaa valikoimaa, mutta asia ilmeisesti korjaantunee piakkoin. Kyllä tuolla varmasti tulee toistekin poikettua, jos samalle tontille sattuu. Toivotaan, että Pien kantaa pitkälle ja vastaavanlaista olutuskallusta tullaan näkemään jatkossa enemmänkin.
Löysin puhelimen syövereistä jokusen kuvan reissulta viimevuoden heinäkuulta, joten ajattelin että matkastahan voi kirjoittaa pienen tarinan. Olimme siis neljän ukkelin voimin kulttuurimatkalla tutustumassa Belgian, ja tarkemmin sanottuna Bruggen olutvalikoimiin. Listaan tässä postauksessa parit paikat joissa suosittelen kääntymään, mikäli oluenystäviä sattuu sinne suunnalle eksymään.
Lentomme saapui Brysseliin, josta saatiin suoraan juna Bruggeen. Olisiko lippu maksanut 10 euroa ja matka kestänyt noin tunnin.
Yövyimme hieman syrjässä keskustan vilinästä, paikassa nimeltä Hotel Jacobs. Pieni perustasoinen hotelli josta löytyi kaikki mitä me tarvitsimme: Sänky ja aamupala. Brugge on itsessään niin pieni kaupunki, että edes sen laidasta laitaan kävely ei ole kummoinen urheilusuoritus, vaikka hellettä oli joka päivä yli 30 astetta. Kaupungissa ei heinäkuussa suurempia ruuhkia näkynyt, ja vilinää oli lähinnä keskusaukiolla ja Church of Our Lady:n ulkopuolella. Hämmentävän montaa kiinnosti nähdä Madonna of Bruges.
Sitten itse asiaan. Aloitetaan ehdottomasta pysähdyspaikasta, De Halve Maanin historiallisesta panimosta.
Panimo on muodossa tai toisessa ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1564 nimellä Die Maene, ja vuonna 1856 Leon Maes siirtyi panimon omistajaksi. Tästä eteenpäin Maeksen perhe on sukupolvesta toiseen pitänyt panimoa yllä, ja se sijaitsee edelleenkin samalla historiallisella paikalla kuin vuonna 1856. De Halve Maanin olutta pystyy ostamaan lähes mistä tahansa Bruggessa, eritoten heidän tavaramerkkiänsä, Brugsen Narria oikealta nimeltään Brugse Zot.
Halusimme matkalle Belgiaan, mutta emme olleet tarkalleen päättäneet minne sinne. De Halve Maanin panimokierroksesta luettuamme lyötiin lukkoon että kohde olisi Brugge. Panimokierros kestää noin tunnin, ja se vie sinut nykyisen sekä historiallisen panimon lävitse. Kierroksen päätteeksi hintaan kuuluu lasillinen suodattamatonta Brugse Zottia suoraan tankista, jota et voi saada maailmassa mistään muualta. Kierroksella taisi olla hintaa vaivaiset kahdeksan euroa.
Emme varanneet kierrosta itse etukäteen, vaan kävelimme paikanpäälle ja kysyimme milloin olisi seuraava englanninkielinen kierros. Odottelua oli puolisen tuntia mutta sehän sopi, sisäpihan terassilla aika kului liiankin nopeasti.
Jos vatsa kurnii, niin suosittelen myös syömään heidän ravintolassaan. De Halve Maan ei ole kaupungin halvimpia kohteita, mutta koska hintataso ei ole kovin korkea sai alle 20 eurolla pari olutta ja täyttävän aterian jonka valmistamiseen on tietenkin käytetty toista olutta, Straffe Hendrick Quadruppelia.
Olutvalikoima, sijainti ja asiakaspalvelu. Näillä kolmella arvioituna Cafe Rose Red oli lempipaikkani koko Bruggessa. Minuutti aikaisemmin seisottiin keskusaukion hälinässä, ylihintaisten terassien edessä, ja seuraavaksi kävelimme sisään viihtyisään ravintolaan joka toimii hostellin kyljessä. Kävimme täällä kolmena päivänä.
Ravintolalla on viihtyisä sisäpiha joka suojasi mukavasti yli 30 asteen paahteelta, ja juomat tarjoiltiin pöytään. Yksi tilasi 75cl annoksen vadelma lambiccia, ja kysymys kuului: “From the cellar or freezer?” – no kellarista tietenkin. Muutaman minuutin kuluttua oluemme saapuivat, ja pöytään tuli punottu kori jossa suurempi pullo makasi “for the thirsty man :)”. Seuraavat neljä tuntia suhahtivat aika mukavasti.
Tarjolla oli myös 25cl maisteluannoksia johon kuului 4 olutta, hintaluokkaa 10 euroa tai jotain sellaista.
De Kuppe, tai Bruggen Hana joksi me sitä kutsuimme oli toinen paikka johon päädyimme koko kaupungissa, ja kävimme siellä vielä jokaisena muunakin päivänä. Baari oli aivan baarin näköinen, hiljaisella paikalla aivan Le Trappisten lähistöllä, ja heillä oli valikoimassaan vaatimattomat 100 erilaista Belgialaista olutta. Trappistit ja erilaiset luostarioluet kaikki omilla laseillaan noin 2,9-3,9 euron hintaan oli varsin houkuttelevaa.
Paikalla oli aina myös jokunen paikallinen nauttimassa Ricardoa.
Ehdottomasti kiehtovin ravintola sijaintinsa ja olomuotonta puolesta. Staminee De Garre on ahdettu niin pienelle kujalle, että kävelimme siitä ohitse kymmenen kertaa. Isomman miehen täytyy kulkea oviaukosta kyljet edellä.
Paikassa oli kaksi kerrosta, joista kumpikaan ei erityisen suuri ja aivan tupaten täyteen ahdettu. Saimme pienen pöydän ja puoli neliötä tilaa, kaveri toi pöytään juustoja ja kysyi mitä saisi olla. Kuulemma ihmiset vaeltavat kaukaakin maistamaan ravintolan omaa kuuluisuutta, Tripel De Garrea. Sitähän me otimme, eikä tarvinut pettyä.
Nappasin google mapsista kuvan sisäänkäynnistä, se näkyy tuossa puodin oikealla puolella.
Kuljimme sisään kun paikka aukesi ja ensimmäinen ajatus oli että siellä ei varmaankaan ole ilmastointia. Kun painostavan kostea ilma helteessä puskee sisään ilmastoimattomaan kellariin, tulee Suomalaisella ikävä pakkasta. Ravintola oli erittäin kaunis, ja hanasta löytyi erikoisuuksia joita ei muualta kylästä hanasta saa. Tunnelmallisempaa ravintolaa saa hakea, mutta suosittelen tulemaan illemmalla jos helteet ovat samaa luokkaa kuin tällä reissulla.
Pieni paikka, jonka olutvalikoima on erittäin kattava. Suosittelen ehdottomasti käymään, sattui vain että paikka oli aina aivan täysi.
Isompi ravintola josta saa myös maittavaa ruokaa. Syötiin leivät ja otettiin yksi olut. Ravintola sijaitsee niin lähellä keskusaukiota ja näkyvällä paikalla, joten siellä ei koskaan ole paljonkaan tilaa. Kuitenkin suosituimpia kohteita koko Bruggessa.
All you can eat ribsejä pöytään tarjoiltuna, sisältäen yhden oluen. Olut noin neljä euroa siitä eteenpäin. Täältä kannattaa varata pöytä, sillä ribsit ovat hävytöntä herkkua ja kaikki tietävät sen. Saimme pöydän jollain tuurilla kun iso porukka jolle saamamme pöytä oli varattu, onnistuikin mahtumaan yhteen pöytärivistöön. Mitä tapahtui seuraavaksia ei dokumentoitu.
Ilmeisesti kylän suosituin pullopuoti, noudimme parit brändilasit täältä matkatuliaisiksi.
Mitä tapahtuu, kun Oluttovereiden kotinurkilla järjestetään uusi pienpanimotapahtuma? Ei varmasti tarvitse kahta kertaa arvata, että sinnehän mennään! Valitsimme Craft Beer Helsinki vierailupäiväksemme torstain 30.6. ja uhmasimme googlen varoituksia “kaatavasta vesisateesta”. Paikalle päästyämme vesisadetta luvattiin edelleen, vaan keli oli mitä mainion; +23-25c lämpöä ja pientä cumulusta lukuunottamatta kirkasta.
Tapahtuma-alueelle saavuimme ihan hyvissä ajoin, noin klo 15:45 – alue oli vielä tähän aikaan silminnähden tyhjä, eikä jonoakaan vielä ollut kuin muutamien kymmenien ihmisten verran. Tästä järjestäjille seuraavaa kertaa varten kehitysehdoitus; jono virtasi alueelle hyväksymättömän hitaasti, vaikkei ihmisiä ollut vielä paikalla edes ruuhkaksi asti. Somea selaillessa ja jonon toimintaa paikanpäällä seuranneena voidaan todeta, ettei tahti ainakaan merkittävästi kiihtynyt iltaa myöten.
Tuoppiennouto ja oluenostosaldon latauspiste oli ilmeisesti kompaktiuden nimissä isketty saman katoksen alle heti portin eteen – tämä ei tuntunut toimivan käytännössä yhtä hyvin kuin paperilla. Tarjolla oli kahtaa erilaista (ja eri hintaista) tuoppia, joiden ominaisuuksista lähes jokainen jonottaja tahtoi keskutella henkilökunnan kanssa. Innovatiivinen erilliselle kortille ladattava arvo – jolla olutta pystyi kojuilta ostamaan – oli ideana hyvä, muttei kaikille kuitenkaan itsestäänselvyys ja täten hidasti sisäänvalumista.
Kun via dolorosa – joka jonona tunnetaan – oli lusittu, avautui tapahtuma kojuineen ja 23 panimon edustuksineen. Tapahtumasta löytyivät edustettuina seuraavat panimot:
Tapahtuma-alueen layout oli onnistunut; ruoka- ja juomakojut olivat loogisesti sijoiteltu ja niiden kapasiteetti tuntui riittävän vallan mainiosti – kertaakaan en joutunut jonottamaan olutta kuin korkeintaan 1-2 henkilön verran. Tuopinpesu- ja vesipisteetkin oli hajautettu pariin paikkaan, eikä niillekään tuntunut suurempaa jonoa syntyvän. Myös saniteettitiloja vaikutti olevan tarpeeksi. Jonoa tuntui syntyvän lähinnä vain pisteelle, jossa tapahtuman kortille pystyi lataamaan lisää arvoa – hyvä olut ilmeisesti ylitti ihmisten odotukset. Alue olisi voinut hyötyä ehkä muutamasta useammasta varjokatoksesta, sillä arska tykitti taivaalta kyllä täydellä teholla.
Tässä täytynee verrata hieman SOPP:iin, sillä tapahtumat ovat samalla paikalla ja lähes identtisiä. Ne eroavat toisistaan vain oikeastaan niin, että SOPP :ssa edustaa vain suomalaisia panimoita, kun taas CBH on kaikille avoin. Mukana oli muunmuassa panimoita Portugalista, Englannista, USA:ta, Virosta ja Puolasta. SOPP joutunee parantamaan jatkossa omaa ruokavalikoimaansa, sillä Craft Beer Helsinki oli tässä askeleen edellä. Ruokaa sai useammalta kojulta, ja suuria annoksia. Ei siis maailman kalleinta sipsi- ja nakkilautasta.
Muutamia tuntejahan siinä kansallisteatterin edustalla tuli istuskeltua, mitä mainioimmista oluista nautiskellen. Ristiinmaistelut mukaan laskettuna tuli varmasti lähemmäs kahtaakymmentä uutta juomaa maistettua. Kun katsettaan nosti tuopista ja vilkuili ympärille, huomasi alueella loppujen lopuksi olevan melkoinen määrä porukkaa. Suurimmalle osalle tuntui löytyvän istumapaikkakin ja ihmiset vaikuttivat olevan hyvillä tuulilla. Itse en päässyt todistamaan alkoholin ylilyöntejäkään, vaan porukka käyttäytyi ainakin meidän läheisyydessämme oikein mallikkaasti. Kaunis keli, kivat kaverit, kylmä kalja – ei jättänyt kylmäksi!
Juha: Tanker / Van Moll – Animal Instinct
Joona: Wasosz / Humalove – Polska
Mikko: Radbrew – Ivy Mike
Viimeviikko vierähti mukavasti Ranskassa, ja samalla tuli tutkittua hieman paikallista olutvalikoimaa. Otin hieman selvää miltä suunnalta Pariisia saa ostettua mukaan muutakin kuin selkeästi suosittua Heinekeniä ja Affligemia. Pienetkin kioskit olivat toki täyttäneet hyllyjään perinteisimmillä Belgialaisilla, kuten Chimays, Rocheforte ja Achel. Ranskalainen valikoima on kuitenkin hieman kiven alla, koska paikalliset panimot ovat pieniä eivätkä tuota olutta suuressa kapasiteetissa, eikä etsimiäni muutamaa Belgialaistakaan ole saatavilla ihan joka kulmalla.
La Cave a Bulles ja Bieres Cultes eivät kuitenkaan pettäneet valikoimallaan.
Ensimmäiseksi mainittu on Ranskalaisten oluiden erikoisliike, jonka valikoima on tarkkaan käsin valikoitu. Ehdoton stoppi oluen ystäville Pariisissa, ja kaverit myyvät myös tiettyjä oluita kylmästä vaikkapa paikanpäällä juotavaksi. Sisään astuessani paikalla oli vain yksi toinen asiakas ilmeisesti Amerikasta asti, nauttimassa olutta myyjän kanssa. Oluet sain kuplamuoviin pakattuna ja asiantuntevalla selostuksella mukaan. Halpaa olutta täältä ei kuitenkaan kannata hakea, koska paikallisten oluiden hinnat ovat Suomen tasoa ja ylikin.
Paikan omistaja piti myös toisessa osassa kaupunkia La Fine Mousse nimistä Pubia/Ravintolaa, joka käytiin lyhyesti myös tarkistamassa. Paikka ja katu sen edessä oli torstai iltana tupaten täynnä, ja meininki oli enemmän kuin vähän hipsteriä. Suosittelen piipahtamaan päiväsaikaan, kun sisälle ehkä jopa mahtuu.
https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g187147-d630709-Reviews-Cave_a_Bulles-Paris_Ile_de_France.html
Bieres Cultes on ketju, joka keskittyy Belgialaisten oluiden maahantuontiin ja myyntiin. Ainakin Rue De Hallesin puotia pitävä kaveri oli asiantunteva ja tunsi jokaisen myymänsä tuotteen läpikotaisin. Sain myös mitä kaipasin – tuotteita De Halve Maanin panimosta, suoraan Bruggesta!
Ketjun myynnistä löytyy varmaankin kaikki mitä Belgiasta koskaan etsit. Westvleteren 12 kuitenkin puuttui samasta syystä kuin aina – sitä on liian vaikea saada.
http://bierescultes.fr/bierescultes/racine/default.asp
Oluista tulee vähitellen erillisiä sepustuksia ja ajatuksia kuvien kera, tässä kuitenkin listaus siitä mitä tassuihin tarttui. Poikkeuksellisesti valitsin mielenkiinnosta myös pari miedompaa.
Bendorf, Queen of Langstross IPA
Tyyppi: IPA
ABV: 6,5%
Humalointi: Nugget, Mosaic, Simcoe, Citra
Lisätietoja: http://brasserie-bendorf.fr/home.html
Tyyppi: Amber / Red Ale
ABV: 6%
Humalointi: Brewers Gold, Chinook
Lisätietoja: http://brasserie-bendorf.fr/home.html
La Vallée de Chevreuse, Cache Misére
Tyyppi: Black Ale
ABV: 7%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://www.brasseriechevreuse.com/volcelest.php
Tyyppi: IPA
ABV: 6,7%
Humalointi: –
Lisätietoja: –
Tyyppi: Black IPA
ABV: 3%
Humalointi: Columbus, Apollo
Lisätietoja: http://www.brasserie-ladebauche.com/#!chapitre-13/c1g8m
O’Clock Brewing, Toujours Milk Stout
Tyyppi: Stout
ABV: 8,5%
Humalointi: –
Lisätietoja: https://www.facebook.com/oclockbrewing
Tyyppi: Saison
ABV: 2,9%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.brasseriethiriez.com/index_en.html#!/beer2.html
La Brasserie du Mont, Saléve Blonde
Tyyppi: Blond Ale “Biére de Garde”
ABV: 5,8%
Humalointi: Ranska, USA, Englanti
Lisätietoja: http://www.labrasseriedumontsaleve.com/
Tyyppi: Imperial Stout
ABV: 9%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://www.labrasseriedumontsaleve.com/
Tyyppi: Belgian Ale
ABV: 6%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://www.brugsezot.be/nl/het-bier/blond
De Halve Maan, Brugse Zot Dubbel
Tyyppi: Abbey Dubbel
ABV: 7,5%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.brugsezot.be/nl/het-bier/dubbel
De Halve Maan, Straffe Hendrik Tripel
Tyyppi: Abbey Tripel
ABV: 9%
Humalointi: Saaz, Styrian
Lisätietoja: http://www.straffehendrik.be/en/het-bier/tripel
De Halve Maan, Straffe Hendrik Quadrupel
Tyyppi: Quadrupel
ABV: 11%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.straffehendrik.be/en/het-bier/straffe-hendrik-quadruple
Martin’s Pale Ale
Tyyppi: Stout
ABV: 5,8%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://anthonymartin.be/en/our-beers/martin-s/martin-s-pale-ale/-14-44/
Oud Beersel, Oude Kriek Vieille
Tyyppi: Lambic
ABV: 6%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://www.oudbeersel.com/en/products/oude-kriek/
Lindemans, Framboise
Tyyppi: Lambic
ABV: 2,5%
Humalointi: –
Lisätietoja: http://www.lindemans.be/beer/framboise
Tyyppi: Lambic
ABV: 4,5%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.lindemans.be/beer/faro
Tyyppi: Lambic
ABV: 3,5%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.lindemans.be/beer/apple
Brouwerij Huyghe, Delirium Tremens
Tyyppi: Belgian Strong Ale
ABV: 8,5%
Humalointi:
Lisätietoja: http://www.delirium.be/en/beers?beer=14-Delirium
Brouwerij de Molen, Blood Orange IPA
Tyyppi: IPA
ABV: 6,2%
Humalointi: Citra, Cascade, Mosaic
Lisätietoja: http://brouwerijdemolen.nl/beers/