Olutarviot

Olutarvioissa jauhamme valikoiduista oluista hieman syvällisemmin. Tänne kategorisoituvat siis oluet, joista teki mieli kirjoitella pidemmän kaavan kautta.

 

Lista:

Vakka-Suomen panimo – Raskasta Joulua

img-20161119-wa00251

Raskasta Joulua 4,5%

Vakka-Suomen Raskasta Joulua on täysmallasolut, jolla on kaunis, pihkanpunertava väri. Vaahto on lähes olematon. Oluessa tuoksuu pääasiassa paahteinen mallas, sivutuoksuina metalli ja ruoho.

Maultaan Raskasta Joulua on maltainen ja katkerohumalainen. Metallisuus jatkuu myös maussa. Yhdelle tovereista maku herätti muistoja lapsuuden maatilan tuoksuista, epämiellyttävällä tavalla. Oluen nimeäminen on aika osuva, ottaen huomioon metallin aromin, mikä kulkee sen läpi.

Ruokasuosituksena veriset ruoat, kuten veriletut ja musta makkara. Vahvan maun kanssa voisi myös esimerkiksi toimia lihaisa burgeri.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 18/40

Arvosana: 47/100


Panimo Hiisi – Raivoava Rakki

Raivoava Rakki on vakiinnuttanut paikkansa  Alkon hyllyistä ja monien IPA:n ystävien kaapeista. Itselläni on pyöreästi vuosi vierähtänyt siitä, kun tätä Panimo Hiisiltä aikanaan ensimmäistä oluttani, on tullut maistettua. Nyt sen voisi pistää syyniin arvioitavaksi.

 

Jääkaappikylmä Rakki haukahtaa auki raivokkaasti sihahtaen, tarjoten mystisesti pullonhuulilla leijailevaa savua. Ehtimättä edes lasiin tämä humalainen hurtta lupailee tuoksullaan katkeria karkeloita jo puolen kyynärän päästä – oikein kiva. Hetken käskytyksen jälkeen Rakki istuu kiltisti näytille tuoppiin, jossa sen voi todeta olevan sameahko, väriltään tumma oranssi, ehkä hieman punaista taittava. Raivoa rakista löytyy ainakin alun hiilihapporynnäkössä, kuplien kisaillessa kiivaasti kohti tuopin pinnalla majailevaa keskivahvaa, luonnonvalkeaa vaahtoa. Hetken aikaa rauhoituttuaan kuplavyöry kesyyntyy, mutta vaahto kestää kurillisesti.

Tuoksu tarjoaa ehdotusta  yllättävän vahvasta mallaspohjasta. Heti maltaan makeuden jälkeen isketään havuisella ja katkeralla humalakylvyllä. Tuoksun taustalla leikittelee myös hedelmäisyys ja kepeä sitruksisuus. Maku on miellyttävän hapan, makea, sitruksinen ja yllättävän maltainen. Tämä hauva ei pure aivan yhtä katkerasti, kun vuodentakaisesta muistelin – silti mukavan makuinen. Sanoisin tämän olevan melko “helppo IPA” joka varmasti uppoaa monelle.

 

Ulkonäkö 6/10

Tuoksu 14/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 29/40

Yhteensä 69/100 – Jos koira on ihmisen paras ystävä, niin ei Rakkikaan kauas jää.

 

 

 

Mikkeller – Oktoberpretzel

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Sorrun aina silloin tällöin markkinoinnin uhriksi, kun valitsen olutta Alkon oluthyllyllä. Tällä kertaa mielenkiintoni herätti erikoinen etiketti ja nimi, joka muistuttaa yhtä lempisuolaistani oluen kanssa. Minua varoitettiin toisten tovereiden taholta etten ehkä tule pitämään tästä Mikkellerin suolarinkelioluesta, ainakin internetin perusteella. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt!

Märzeninä Oktoberpretzel on aika keskiluokkaa: maltainen, kullanruskea ja miedon tuoksuinen. Kaataessa muodostui kiva vaahto ja humalointi oli hillittyä, mistä pidän. Lukiessani pullosta ainesosia pisti silmään, että panemisprosessissa oli käytetty 0,7 prosenttia ihan oikeaa suolarinkeliä! Niinpä nimi oli hiukan järkevämpi ja lievä suolaisuus oluessa selittyi.

Mikkellerin Oktoberpretzel pisti miettimään, mitä kaikkea me toverit voisimme lisätä omiin tuotoksiimme tulevaisuudessa; sopisiko suolarinkeli johonkin meidän tulevaan olueeseen? Entäpä vaikka ruisleipä mistä kuulin huhua? Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Ruokasuosituksina tälle oluelle suosittelisin ensinnäkin suolarinkeliä (hehe…). Tuli myös mieleen jonkunlainen Thai salaatti tai vaikkapa Pad Thai. Oktoberpretzelissä on hiukan runkoa ja se on tarpeeksi mieto, joten se sopisi juuri jonkin hiukan kevyemmän ruoan seuraksi.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 69/100

IHAN HYVÄÄ

Ruosniemen panimo – Olutparoni @Varusteleka

img-20161112-wa00051

Olutparoni 6,1%

Viime lauantaina toverit päätyivät Varustelekan Sotimaan Ruosniemen panimon maistelutilaisuuteen. Maistelu oli mielenkiintoinen katsaus panimon menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tapahtuman jälkeen päätimme jatkaa vielä hetken Sotimassa ja silmään pistikin esitelmää pitäneen panimon portteri, Olutparoni. Hintaa pullolla oli huimat 3 euroa, mikä helpotti kummasti ostopäätöstä. Olutparonia ei myöskään löydy muualta kuin Varustelekan baarista!

Vaahto on pitsinen ja paronin väri on musta kuin mieli. Portteriksi erittäin aromikas, tuoksuna yllättävän voimakas havu sekä suklaa ja kahvi. Maku on paahteinen, jälkimaussa hiukan suklaata, katkeruutta ja savua. Paroni oli hiukan laiha, pieni lisäsiirappisuus olisi auttanut. Paljon parempi juoda hiukan lämmenneenä.

Tovereita yllätti tämän portterin stouttimaisuus. Kaikki kuitenkin nauttivat ja joisivat mielellään tätä uudestaan. Ruokasuosituksena raskaat jälkiruoat. Joulupiparit, joita Sotimassa oli joka pöydässä, maistuivat olutparonin kanssa myös erittäin hyvin!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 29/40

Arvosana: 71/100

SUOSITTELEN

Panimo Hiisi – Ruisperkele

ruisperkelee

Hiisi on mielenkiintoinen panimo, jolta on jo monen monta olutta tullut testattua – niistä suurin osa hyviksi todettuja. Nyt alkon hyllyltä suoraan sieluuni tuijotti ite perkele. Ruisperkele. Rukiinen extra IPA.  Kuulostaa kelvolliselta, pakkohan tämä on testata.

Perkele näyttäytyy tuopissa meripihkamaisen oranssihtavana, jokseenkin kuplivana, kevyellä vaalealla vaahdolla varutettuna. Täytyy sanoa, että väri tuli yllätyksenä, odotin jotain tummempaa. Tuoksussa pistää hiilihangon lailla voimakas katkerohumala ja maltaisuus. Sitruunaa ja havuja. Omiin mieltymyksiini tuoksu on aika kohdillaan, toivotaan että maku jatkaa samaa linjaa.

Maultaan DIPAmaisen makeahko, rukiin huomaa mausta hyvin ja se mukavasti taittaa maltaan makeutta. Katkeroa muuten löytyy! Panimon sivut ilmoittavat katkeruudeksi 95 IBUA mitä en epäile hetkeäkään. Oluen maku pyörii suussa pitkään, muistuttaen ajoittain etäisesti tropiikin hedelmää. Kieli jää vihaisen humaloinnin jäljiltä kyllä mukavan kuivaksi huikan jälkeen – toimii meikälle oikein hyvin!

Ruisperkele – ei nimi olutta pahenna! Varmasti tulee nautittua toistekin.

Mathildedal – Seppä 7%

Lähimmästä Alkosta lähti perjantaina mukaan Mathildedalin tuotantoa. Panimon tuotanto on meikäläiselle hieman tuntematonta, mutta paljon kehuja olin kuullut.

Olut on kypsytetty viskitynnyrin tammilastujen kera, vahvuutta on 7% ja  etiketissä makua kuvaillaan sanoilla “nokinen ja rouhea”.

Suositus tarjoilulämpötilaksi näyttäisi olevan 8-12C mutta itse nautiskelen tämän huoneenlämpöisenä. Parasta ennen 08/08/2018 joten pullo on myös suhteellisen tuore.

 

seppa

Alko kuvailee vaahtoa runsaaksi, mutta ei se nyt niin runsas ole. Kivalta näyttää, vähän kuin maitokahvi.

Tuoksussa on vahvaa paahteista mallasta, suklaata ja hentoa makeutta joka lienee peräisin lastuista. Kahvia? Nojoo eiköhän.

Maku on erittäin paahteinen, hienoista katkeruutta, vähän kuiva.  Voinee kuvata nokiseksikin. Rouheasta en tiedä. Vaniljaa on runsaasti, joka ei ole lempipiirteeni stoutissa mutta toimii tosi hyvin. Lämmittää kivasti.

seppa2

 

Erinomainen stoutti. Henkilökohtainen mieltymykseni on hieman toisenlainen, mutta ei tätä voi kuvailla kuin hyväksi. Suosittelisin kenelle tahansa. Suomesta löytyy paljon hyvää stouttia ja tämä menee omalle top5 listalleni.

Kaipaisi kaikesta huolimatta mielestäni runkoa, olisin odottanut ns. paksumpaa suutuntumaa.

PS. Kuka keksikin iskulauseen “Kylillä pantu” oli mielestäni nero. Nyt yksinkertainen slogani pulpahtaa mieleen aina kun joku mainitseekin Mathildedalin.

 

Thornbridge – Wild raven, black IPA

thornbridgewildraven

 

Thornbridgen Jaipur on yksi suosikkioluistani. Huomasin Alkon hyllyllä samalta panimolta toisenkin IPA:n, niin olihan tuo pakko kokeilla. Olut on vahvuudeltaan hyväksyttävät 6,6% ja ratebeeristä vakoiltuna se on saanut jopa korkeammat pointsit, kuin juuri ylistämäni Jaipur. Odotukset ovat hyvin korkealla, vaikka harvemmin Black IPAt yhtä lujaa iskevät kuin klassisemmat kalpeat versionsa.

Piikkisillan Villi Korppi kaatuu lasiin pikimustana, vuotaen valoa läpi hieman punertavana. Erittäin runsas ja paksu beige vaahto, jonka keskelle muodostuu kaunis vaahtokukka. Sekunin murto-osan jo pelotti, että vaahto puskisi tuopista ulos, vaikka vasta 3/4 pullosta oli kaadettuna – onneksi sillmä-käsi-koordinaatio pelaa vielä tässä kohtaa iltaa sen verran hyvin, että vahingoilta vältyttiin. Hetken hengailtuaan vaahto kutistuu, jättäen lasin reunalle kermaisen pitsin.

Tuoksu on alkuun IPA:ksi hyvinkin kesy. Pidemmän aikaa nuuhkittuna sieltä löytyykin yllättävä kirjo erilaisia elementtejä; havuisia ja hieman sitruksisia humalan aromeita, kylmää kahvia, paahteista ja makeaa mallasta – ehkä myös pieni vivahde trooppista hedelmää. Ei valitettavaa – suurena humalan ystävänä olisin toki ilahtunut voimakkaammasta aromista, mutta makuhan sen lopulta ratkaisee.

Maku alkaa voimakkaalla, melkein DIPAmaisella makealla maltaalla, joka liukuu nopeasti hedelmäisen twistin kautta pitkäkestoiseen aromin ja katkeron harmoniaan.  Olipas siinä suun täydeltä… Maultaan tämä on kovin voimakas – uskoisi helposti vahvemmaksikin olueksi. Maku kehittyy koko suussa vierailunsa aikana ja jättää pitkän jälkimaun: erittäin monivivahteinen olut. Teknisesti päihittänee Jaipurin, mutta henkilökohtaisista syistä näin en voi sanoa. 😉 Tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

 

Beer Hunter’s – Mufloni Saison De Randonneur

MufloniSaisonDeRandonneurPanimo: Beer Hunters

Tyyppi: Saison

ABV: 6%

Maltaat ym:  Pilsner, Munich, Vehnä ja Kaura

Humalat: Tetnanger, Celeia, Chinook

 

Juhannus tuli ja meni, ja sen aikana tuli nautittua useampikin parempi olut. Tämä yksilö jäi kuitenkin kivasti mieleen, sillä yleensä en saisoneista suuremmin piittaa. Ymmärtäisin kuitenkin hyvin jos ravintolassa suositeltaisiin Mufloni Saison De Randonneuria kalan kaveriksi, oli nimittäin aika hyvää siinä grillaillessa, kunhan sen joi pois vielä kun oli kylmää. Helteessä ei lämmin saisoni natsaa vaikka olisi kuinka hyvää.

Mökiltä löytynyt lasi ei ehkä ollut optimi vaahdon suhteen, mutta kyllä sitä puolitoista sormellista alkuun nousi. Ensivaikutelma oli raikas ja hedelmäinen, pientä hiivaisuutta oli havaittavissa mutta se melkeinpä paransi kirpeähköä makukokemusta. Maltaatkin antavat kivasti suutuntumaa, sitrukset ja humalointi tasoittavat mukavasti toisiaan.

 

Itse joisin tätä vaikka janoon, kunhan keli on kuuma ja lasi kylmä. Olisi kiva vielä löytää Kataja Edition jostain, pitää varmaan piipahtaa ravintolassa jos jostain syystä olen ikinä Porissa.

 

 

Oud Beersel – Oude Kriek Vieille

Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.

 

OudeKriekPanimo: Oud Beersel

Pullo: 0,375l

Tyyli: Lambic

ABV: 6,5%

 

Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.

Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?


Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.

Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.

Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.

Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.

 

Top Fuel – Hoplite Pale ale

Hoplite Varustelekan karavaanilta tuli hankituksi myös Top Fuelin panemaa muinaista raskaan jalkaväen sotilasta – hopliittia. Tämä on ensikosketukseni kyseisen panimon tuotteisiin – etiketti lupaa maltaisuutta ja havuista humalaa, nice.

Kellertävän oranssi olut, joka syöksee erittäin runsaan, paksun luonnonvalkean vaahdon, jonka pinnalle jää näyttävä vaahtokukka. Paksu vaahto suojaa oluen aromeita, mutta vihaisella nuuskimisella ja oikealla zenillä pystyy erottamaan mukavan pehmeän humalan tuulahduksen – havuisuutta ja nurmea.

Maussa on hyvin pehmeää maltaisuutta ja katkeroa, joka jättää suun mukavan kuivaksi. Olut pirskahtelee suussa kivasti – suutuntumaltaan tulee hieman mieleen belgialaiset hedelmäoluet, sillä Hopliitissa on hieman samankaltaista happamuutta/hapokkuutta.

Erittäin hyvää. Lohjalainen pyyhältää tällä suorituksella valokeilaan ja tulen todellakin tutkimaan panimon repertuaaria tarkemmin.