Category: Olutraati

Olutraadin tekstit tähän kategoriaan.

No comments

Stallhagen – Brewdolf The Reinbeer

  By , , ,

Päivän olut on vaihteeksi talvisesonkia varten tehty. Houkuttimena on käytetty poroja ja käsityötä, ja mielestäni ihan hyvin siinä on myös onnistunut!

Ulkonäöltään olut ei tarjoa vau-elämystä, mutta onnistuu täyttämään nätin tuntomerkit. Tasainen vaahto joka jää kauniisti vellomaan.

Väriltään olut on lämmin, tuo mieleen pihkan tai siman. Lyhyesti kuparinen. Lämmin on päähän iskevä mielikuva!

Tuoksusta tulee mieleen  ensimmäiseksi mausteinen belgi, joka on kohderyhmästä riippuen hyvä tai huono asia. Minun mielestäni siltä väliltä, eli onnistunut mausteinen jouluoluen tuoksu.

Lopulta yllättävän raikas, vaikka kuivaakin hieman suuta alkuun. Todella pehmeä, melkein parempi lämmettyään mutta kylmässäkin on puolensa.

Kokonaisuutena jeppis maltainen ja mausteinen olut jossa hienoista ruismaisuutta mukana. Odotin kylläkin enemmän, mutta jääkaapin kylmyydestä lämmettyään tämän oluen parhaat puolet oikeastaan vasta tulevatkin esiin. Kiva, kevyehko kalja. Ei vallitse pöytää mutta toimii varmasti hyvin ruoan kaverina.

 

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Arvosana: 65/100

Helppo ja toimiva ruokaolut!

No comments

Koskipanimo – Plevnan Siperia Imperial Stout

  By , , ,

sib3ria

Plevnan Siperialla on erityinen paikka sydämessäni: ensimmäisen kerran tätä olutta nautin loppukesästä 2011 Tampereella Plevnan terassilla, kun paikallinen ystäväni tätä minule suositteli – ja se iski jo silloin. Tämän pullon puolestaan sain syntymäpäivälahjaksi, ja onhan Siperia sen arvoinen olut että siitä sietää arvion kirjoittaa – niittihän tämä viime vuonna Suomen parhaan oluen tittelinkin!

Tämä kahdeksanvolttinen imperial stout valtaa tuopin mustana kuin Siperian yö, kasaten päällensä runsaankuohkean, vaaleanruskean vaahdon. Oluen tuoksu on erittäin miellyttävä: hedelmäisyyttä, paahteisen mustaa mallasta; sekä katkeraa että kukkaista humalaa; suklaata, sekä aavistus kylmää kahvia. Suutuntuma oluella on jopa kermaisen pehmeä. Makua hallitsevat tuoksun lupaamat paahtunut mallas ja katkera humala, joka kuivaa suun pitkäksi aikaa. Humaloinniltaanhan tämä on stoutiksi aika vahva, ja tästä voi löytää jopa sitruksisiakin aromeita –  voi olla osasyy miksi tämä meikäläiseen niin kovaa iskee.

Onhan tämä iso olut monellakin tapaa: vahvoja makuja ja tuoksuja, tukeva runko ja suht jäykkä alkoholivolyymiltaankin. Minä tykkään.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 18/20

Maku: 18/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Arvosana: 91/100

Loistava imperial stout voimakkaaseen elämykseen.

No comments

Põhjala – Jõuluöö

  By , , ,

Voi pojat, Põhjala – vieläkään en ole täältä huonoa olutta saanut, ja mitä nyt olen lueskellut tuskin saan nytkään. Vuorossa siis Põhjalan Öö :stä  jouluisempi versio eli Jouluöö.

“Sametine Porter, Laagerdatud, Kakaoubade, Värskete Vaniljekaunade ja Tammekuubikutega” – Suora käännös olisi ”Samettinen Portteri, Kypsytetty Kaakaopapujen, Tuoreiden Vaniljatankojen ja Tammilastujen kera” tai sitten ihan vain kansankielellä ”herkkua, pjerkele”.

Oluessa vaikuttavia ainesosia ovat mm. Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II-, Munich ja jonkinsortin suklaamallas + kaura. Humalointi Columbus ja Goldings. Sopan kruunaa vaniljatangot, jotka tuovat suklaan lisäksi toisen vallitsevan elementin. Prosentteja löytyy 8%, pullo Alkosta ja parasta ennen 31.10.2017.

Olut on nautintahetkellä hieman yli huoneenlämmön, kylmänä ei tarjonnut niinkään suurta makuelämystä kuin olisi toivonut – siksipä hieroin lasia tovin käsissäni.

Vaahto oli melkoinen, avattuani hyppäsi maailmaan – lieneekö pullo kolissut matkalla. Väri on kauniin kahvimainen, ei jätä pitsiä ja katosi 5 minuutissa täysin. Tuoksuu siltä miltä mainostaakin – paljon suklaata, vaniljaa ja tammisuutta. Sen suurempia en osaa erotella.

Maultaan runsaan suklainen ja yllättävän vaniljainen tuoksuun nähden, kevyt katkeruus ajelee sitten ylitse ja hento tammen tuoksu jää suuhun vellomaan. Suutuntuma pehmeä, silkkinen, lämmin. Ei maistu alkoholi läpi pinnaakaan, mutta lämmittää mukavasti.

Tästä on oikeastaan hankalaa sanoa, että onko kyseessä hyvä jouluolut vai ihan vaan todella hyvä olut. Hyvä tumma portteri on erinomainen rauhallisesti nautittavaksi, mutta henkilökohtaisesti saattaisin kääntyä joulupöydässä raikkaampien ja vahvemmin humaloitujen tuotteiden puoleen, noin niinkuin vastapainoksi raskaalle ruokapöydälle.

Mielestäni jännää, että jouluisuus tarkoittaa niin usein raskaita makuja.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 10/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 93/100

Ehdoton ostos, mutta kannattaa käyttää omaa harkintaa jos tahtoo tämän joulupöytään. Ansaitsee tulla nautituksi yksin, rauhassa ja ilman häiriötekijöitä.

 

No comments

Olut ja Kinkku

  By ,
Maistelulautanen

Maistelulautanen

Joulu lähestyy ja päätimme sesongin kunniaksi järjestää ylensyönnin ja -juonnin bakkanaalit. Tovereiden mielestä joulupöydän kruunaamaton kuningas on ehdottomasti kinkku, ja koska olut on ennen kaikkea ruoka(juoma), tunsimme velvollisuudeksemme suorittaa preliminääritutkimusta oluen ja kinkun yhdistämisestä. Ostimme siis marraskuun aikana pariin illanistujaiseen monipuolisen valikoiman oluita ja kinkkua maisteltavaksi. Craftbeer.comilla on olutpairing -kaavio, minkä perusteella valitsimme osan oluista; muun muassa baltic  porter, saksalainen bock, imperial india pale ale ja belgialainen dubbel toimisivat sen perusteella kinkun kanssa hyvin. Valikoiduista vajaasta paristakymmenestä oluesta raatimme valikoi mielestään kymmenen parasta joulupöytään kinkun kaveriksi:

#1: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock  – (Brauerei Heller)

Hyvä ja toimiva. Varsinainen klassikko. Luonnollinen valinta joulukinkun toveriksi. Jos savun maku on se mitä haetaan, niin parittakaa savukinkun kanssa!

#2: Galo Gaasid Porter  – (Veldi ja Tütred)

Raikkaampi kinkun jälkeen juotuna. Kinkun suolaisuus ja Galo Gaasidin katkeruus ja maltaisuus komppaavat toisiaan erittäin mukavasti.

 #3: Ruination Double IPA – (Stone Brewing)

Leikkaa kinkun rasvaisuutta hyvin, suutuntuma raikas kinkun jälkeen. Kinkun kanssa dipa tuntuu yllättävän kevyeltä ja nesteyttävältä.

#4: Pils – (Sonnisaari)

Samankaltainen efekti kuin Ruination DIPAlla. Pilsin hedelmäisyys toimii hyvin kinkun kanssa.

#5: Plevnan Siperia – (Koskipanimo)

Siperian vahvat ja yksinkertaiset maut komplimenttaavat kinkkua kauniisti.

#6: Winter Ale – (St Peter’s)

Rapea ja karamellinen kinkun kuori itse kinkun lisäksi toimisi hyvin tämän strong alen vahvuuden ja makeuden kanssa.

#7: Jouluolut – (Pyynikin)

Tovereista Pyynikin alkuperäinen jouluolut sopisi varmasti hyvin kastikepohjana kinkun kastikkeelle!

 #8: Mufloni Huurupukki – (Beer Hunter’s)

Galo Gaasidiin verrattuna Huurupukki ei ole tarpeeksi vahva porter, jotta sen runko ja maku olisivat tarpeeksi kehittyneet. Näistä syistä se ei ansaitsise korkeampaa sijaa listallamme.

#9: Vanilla Cake Fever – (Sori Brewing)

Kukaan tovereista ei pitänyt tätä portteria ideaalina parina kinkulle. Vaikkakin karamellisuus voisi olla hyvä yhdistelmä kinkun kanssa teoriassa, käytännössä se jäi tällä kertaa listamme häntäpäähän.

#10: Punakuub – (Õllenaut)

Vaikkakin Punakuubin tuoksu muistuttaa glögiä, se ei erikoisen makunsa puolesta sopinut joulukinkun kanssa kovin hyvin.

 

Sijoituksetta jäi aika liuta oluita maisteluilloiltamme: Kaiku Hefeweizen (Panimo Hiisi), Raskasta Joulua (Vakka-Suomen Panimo), White Christmas (Pyynikin käsityöläispanimo), Marsalkka Luomu Talviolut (Saimaan Juomatehdas), Kiss Of The Succubus (Lehe) ja Aventinus Weizen-Eisbock (Schneider Weisse).

Moni ulkopuolelle jääneistä oluista olivat varsin erinomaisia, mutta maku ei vaan sopinut samaan aikaan kinkun kanssa nautittavaksi.

Kuvaa maisteluillalta.

Kuvaa maisteluillalta.

Yhteenvetona kinkun toveriksi sopivat parhaiten vahvan makuiset tummat oluet ja porterit, sekä vahvasti humaloidut ipat ja hedelmäiset lagerit. Jälkikateen katsellessa vaikuttaa siltä, että referenssinä käyttämämme pairingkaavio on oikeilla jäljillä! Omat mieltymykset ovat kuitenkin tärkeimpiä; suosittelemmekin kaikkia olemaan kokeilunhaluisia!

Janoista joulun odotusta!

No comments

Nøgne Ø – Rød Jul

  By , , ,

rodol1

Nøgne Ø tarjoilee talven sesonkiin suuntäydeltä muutakin kuin Finno-Ugrilaiseen suuhuni taipumatonta oluen nimeään “Nøgne Ø Rød Jul”. Kyseessähän on siis 8-volttinen ilmeisesti aprikoosilla ja viikunalla (tuoteseloste Norjaksi ja allekirjoittanut ymmärtää sitä varauksella ja puhuu lähinnä aamuöisin) maustettu imperial IPA. “Rød, Röd, Red, Punainen” – no niinhän se onkin, vaikkei tämä ehkä kuvien kautta edukseen välity. Kaamos kurjine luonnonvaloineen teki kaikkensa kuvaussessioni sabotoimiseksi. Väri on kyllä sen verta mielenkiintoinen, että olut ansaitsee bonuskuvan boostatussa spottivalossa:

rodol2

Det er rødt

Röödjuul kerää päälleen maltillisen vaalean vaahdon, joka ei kuitenkaan viivy aattoon asti, vaan katoaa piakkoin tuopin ulkokehälle väijymään minimaalisena rinkulana. Tuoksussa puskee läpi voimakas hedelmän aromi – aprikos, kanskje? Tätä hedelmäistä, ehkä myös jopa luumuista tuoksua tukee monivivahteinen humalointi, jonka taustalta saattaa saada kiinni makeasta maltaisuudesta. Makupuolella Norjalainen vetelee oikeista naruista: alkua hallitsee hedelmäinen ja karamellisen maltainen pyörähdys, joka liukuu äkkiä havuisen humaloinnin kautta tiukkaan, pitkäkestoiseen katkeroon. Mielenkiintoinen.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 33/40

Arvosana: 80/100

One Comment

Malmgård – Jouluolut

  By , , ,

Päädyin sitten maistamaan Malmgårdin Jouluolutta uudestaan, nyt kun alkoholilaki ja panimon pullokoko ainakin ovat muuttuneet. Pidänkö oluesta enemmän nyt? Alempaa löydät pari vuotta vanhan mielipiteeni, tässä on uusi:

Malmgård Jouluolut 4,5%

Lasissa Malmgårdin uusi Jouluolut on tumma, punertava ja kirkas. Hyvä hiilihapon määrä auttaa lyhyen, luonnollisen vaahdon muodostumisessa oluen pinnalle. Heleän paahteinen, ruohoinen ja makea maltaisuus tulee oluen tuoksussa eniten esiin. Pähkinäistä mausteisuutta ja pehmeää lämpöä huokuu myös.

Maultaan Jouluolut on yllättävän kitkerä ja jopa vähän hapan. Odotin paljon makeampaa ja pehmeämmän maltaista tunnelmaa. Mausteisuus lilluu suussa miellyttävästi. Jotenkin raikas, menhtolinen maku jää suuhun. Läpi oluen kantautuu katkera ja hapan fiilis. Jälkimaussa on hentoa makeutta, mutta siinäkin katkero on voitolla. Suussa olut jää vähän ohueksi.

Malmgårdin Jouluolut on kelvollinen jouluolut, mutten vieläkään sitä ihan kärkijoukkoihin laittaisi. Tällä kertaa kyllä speltti tuli havaittua!

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 61/100

Ok olut joulunajalle.

img-20161112-wa00111

Jouluolut 4,5%

Maitokauppojen jouluolutvalikoimilla on vielä parannettavaa monipuolisuudessaan. Jouluoluet ovat toinen toistaan jäljitteleviä ja Malmgårdin jouluolut kuuluu samaan kastiin, joita on kymmenen tusinassa.

Malmgårdin jouluoluen tummanpunainen sävy ja miellyttävä vaahto lupaavat hyvää. Maussa on paljon maltaisuutta ja hiukan paahteisuutta. Siihen hyvät puolet jäävätkin. Suutuntuma on hiukan vetinen, ja tuotti pettymyksen hyvän tuoksun ja värin luoman lupauksen jälkeen. Oluttovereille ei jää paljon mitään sanottavaa tämän oluen maistamisen jälkeen, hyvässä eikä pahassa.

Ruosniemen panimon altbier “Talven Kaiku”, jota maistoimme Sotimassa jonkin aikaa sitten, tuli mieleen tätä olutta juodessa. Se oli kuitenkin maukkaampi ja omasi vahvemman rungon. Pullossa lukevaa spelttiä emme maistaneet oluessa. Ruokasuositukseksi sopisi vaikkapa spelttirisotto, joka voisi auttaa tuomaan sitä kaivattua makua. Eräs toveri suositteli tätä myös jouluisten laatikoiden kanssa.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Arvosana: 56/100

No comments

Sori Brewing – Vanilla Cake Fever

  By , , ,
img-20161119-wa00111

Vanilla Cake Fever 9,9%

Sorin Vanilla Cake Fever on imperial baltic porter, joka myös tarttui mukaan Tallinnan reissullamme. Ulkonäöltään se on tummanruskea ja tuoksultaan vaniljainen, jota komppaa kahvi.

Vanilla Cake Feverin maku on siirappinen, kevyen maltainen, paahteisen katkera ja kahvinen. Jälkimaku jakoi meissä mielipiteitä; toiset rakastivat, toiset taas pitivät jälkimakua hiukan liian alkoholin makuisena. Suutuntumaltaan tämä porter on täyteläinen. Tovereiden kommentteja: “Kuin kakkua joisi!”, “En koskaan kieltäytyisi tästä.”.

Sorin uutuusporterin ensivaikutelma on loistava, mutta siitä uupuu se pieni viimeistely, mikä nostaisi sen parhaiden joukkoon. Keskustelua tovereissa herätti myös taas tämän portterin stouttimaiset puolet, tosin ei yhtä paljon kuin Ruosniemen panimon Olutparonissa. Ruokasuosituksena kaikki jälkiruoat, mitkä sisältävät vaniljaa tai asioita, jotka maistuvat vaniljan kanssa (suklaa, mansikka, kerma,…).

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Arvosana: 83/100

Hitaasti nautittava herkku. Suhtautukaa kuin kakkuun jonka kehtaa syödä kerralla pois.

No comments

St Peter’s – Winter Ale

  By , , ,
Winter Ale 6,5%

Winter Ale 6,5%

St Peter’sin brittipanimon talviolut on yllättävän paksu ja tumma strong ale, josta valoa vasten vuotaa läpi hiukan tumman punaista. Panimo tunnetaan perinteisistä brittioluistaan ja kausittaisten hedelmien ja mausteiden käytöstä.

Winter Alen vahvin puoli on sen tuoksu; maltainen paahteisuus sekä kahvin ja suklaan aromit saivat minut vertailemaan tätä olutta maistamiini stoutteihin. Tuoksussa oli myös pieni pistävyys, mikä lupasi humalaisuutta. Maultaan strong ale oli makea, paahteinen, hiukan kahvinen, suklainen ja hapan. Jälkimaussa maistuu hiukan epämiellyttävästi alkoholi, mikä jää leijumaan.

Suutuntuma on vaahtoinen ja yllättävän täyteläinen, mutta ei välttämättä stoutiksi asti. Toverin kommentti asiaan olikin: “Tusinastoutti.”. Luumuhillo toimi hyvin Winter Alen kanssa, voisi siis olettaa että tähtitortut olisivat joulun paras pairing tämän oluen kanssa. Rapeakuoriseksi paistettu joulukinkkukin sopisi varmasti hyvin.

St Peter’s Winter Ale edustaa samaa linjaa jota panimolta on tähänkin asti nähty, olut on loistava ja omaa potentiaalin klassikoksi mutta ei kuitenkaan yllä parhaiden joukkoon.

Älkää juoko kylmänä, aukeaa paremmin lämmetessään.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Arvosana: 71/100

Lämmin “jouluinen” olut – hiihtoreissun jälkeen, mutta vain lääkkeeksi.

No comments

Schneider Weisse – Aventinus Weizen-Eisbock

  By , , ,
Weizen-Eisbock 12%

Aventinus Weizen-Eisbock 12%

Eisbockin panemisprosessi on normista poikkeava: käymisprosessin loppuvaiheessa olutta jäähdytetään, jolloin nesteessä oleva vesi alkaa jäätyä ennen alkoholia. Seuraavaksi muodostuneet jäähileet poistetaan oluesta, jolloin olut menettää yleensä n. 7-10% vesimäärästään. Prosessia voisi kuvailla “Luonnolliseksi tislaamiseksi”. Näin eisbockin tuntomerkillinen vahvuus saavutetaan. Eisbockia kutsutaankin aidoksi talvilageriksi.

Schneider Weissen Aventinus Weizen – Eisbock kaatuu lasiin samean ruskeana, heikolla vaahdolla ja pitsillä. Oluen tuoksu on voimakas; vehnä ja sitrus ovat vahvasti edustettuina, ja tuovat happamuutta ja kitkeryyttä. Havaittuani tuoksussa hedelmäisyyttä, mieleeni tulivat hieman lasten piltti-ruoat.

Maussakin on vahvaa sitrusta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa on alkoholia, mutta hiukan pehmeämmällä ja lämpimällä tavalla kuin mitä normaalisti oluessa maistaa. Suutuntuma muistuttaa paksua simaa. Tovereiden kommentteja: “Pehmeä banaani.”, “Simamainen ja muinaisoluen tapainen.”. Ruokasuosituksena jotain hyvin raskasta ja rasvaista, sillä muuten alkoholin maku puskee liian kovasti läpi. Parhaimmillaan Aventinus kuitenkin uppoaa itsekseen, hitaasti nautiskellen.

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 28/40

Arvosana: 68/100

Kiva lämmike talviyöhön!


No comments

Brauerei Heller – Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

  By , , ,
img-20161112-wa00131

Urbock 6,5%

Hellerin panimon savuolut oli osalle tovereista jo tuttu viime kesältä. Tämä savubock ei ole sinällään jouluolut, mutta sen sesonki kuitenkin on syksystä jouluun. Alkossa se myöskin kuuluu “jouluoluisiin”. Suosittelemme juomaan hieman lämmenneenä, jolloin maut ja aromit erottuvat selkeämmin savun seasta.

Schlenkerlassa on vahva vaahto ja viehättävä tumman punainen sävy. Tuoksu on erittäin savuinen ja tervainen. Maku tuo mieleen savusaunan, taustalla runsas maltaisuus ja ruohoinen humalaisuus – kaikki maltillisessa tasapainossa. Schlenkerla on suoraan sanottuna juuri sellaista mitä odottaisi ja toivoisi tällaisen tyyliseltä oluelta.

Hellerin rauchbier herätti myös lopuissa tovereissa mielenkiinnon savuoluita kohtaan. Rima on kuitenkin nostettu jo aika korkealle tämän oluen myötä. Ruokasuosituksena savuinen pekoni ja mahdollisesti jopa joulukinkku! Tulevassa Olut ja Kinkku -postauksessamme Schlenkerla on ensimmäinen varmistettu olut!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 35/40

Arvosana: 83/100

Yksi kategoriaa määritteleviä oluita.