Erdinger 5-pack

Kotimatkalla Berliinistä nappasin mukaani Erdingerin panimon vehnäolutkimaran Tegelin verovapaasta kaupasta. Maistelin niitä pitkin vuotta silloin tällöin ja nyt on aika antaa mielipiteeni yhden suosituimman vehnäolutpanimon tuotteista!


Erdinger – Dunkel 5,3%

Erdingerin tumma vehnäolut on karamellisen tumman ruskea ja kirkas väriltään, runsaan kermaisella luonnonvaalealla pintavaahdolla. Karamellisen maltainen tuoksu peittää vehnäoluelle tyypillisiä piirteitä aika tehokkaasti ja taustan hiukan imelä ja paahteinen aromi komppaa kokonaisuutta aika hyvin. Maultaan olut on yllättävän suoraviivainen; kevyt runko, pieni metallinen sivumaku ja rusinainen karamellimallas muodostavat vähemmän runsaan, mutta raikkaamman dunkelin kuin muut maistamani vastaavat. Jälkimaku antaa vähän pistävää happamuutta. Toisaalta pieni lisämaku ja raskaampi pohja olisivat lisänneet pisteitä.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 65/100



Erdinger – Weissbier 5,3%

Erdingerin perusvehnä näyttää oikein nätiltä lasissa. Kermainen vaahto, säilyvä pitsi ja hyvä karbonaatio kruunaavat samean kultaisen oluen. Tuoksultaan olut ei ole liian voimakkaasti banaaninen tai neilikkainen, joten kokonaisuus on raikkaampi kuin yleisesti. Taustalla myös sitrusta ja rautaa. Toisaalta Weissbier voisi maultaan olla vähän tujumpi. Alkoholi tuntuu myös maistuvan vähän läpi, lämmittää kurkkua hiukan. Muitakin tovereita ihmetytti alkoholin maistuminen näillä volttitasoilla. Suussa olut on kermainen, makean hapahkolla, vähän katkeralla ja pistelevällä jälkimaulla. Olut on helposti lähestyttävä ja helposti juotava, enkä ihmettele, että on yksi tunnetuimmista vehnäoluista maailmalla.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 71/100


Erdinger – Pikantus 7,3%

Pikantus on Tumma vehnäbock, eli maltaisempi ja vahvempi vehnäolut. Lasissa sillä on ruskeanpunertava taustasävy, muuten samean tummanruskea. Vaahdon määrä on aika valtava. Tuoksultaan Pikantus on aika tasapainossa karamellisen maltaan ja banaaninraikkaan vehnämaltaan kanssa. Toveri Joona kuvailee tuoksua metalliseksi, olen samaa mieltä. Alkoholin puraisu ei ole liian kova, sillä voimakkaampi maltaisuus ja runsas vehnähiivan läsnäolo tukevat sitä ja antavat oluelle vahvan, mutta silti menettelevän raikkaan maun. Olut on kuitenkin verrattain kevyt tuntumaltaan ja jälkimaussa päätyy aika makeaksi. Weizenbockiksi yllättävän juotava veto! Käytämme tätä varmasti inspiraationa tulevaisuudessa, kun joskus päädymme tyyliä kokeilemaan.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 69/100


Erdinger – Weissbier Kristallklar 5,3%

Kristallweiss on monien ihmisten mielestä yksi huonoimmista oluttyylistä, pääasiassa siksi, että sen valmistuksessa tärkeä oluen suodattaminen heikentää saksalaisille vehnäoluille tyypillistä makurikkautta. Testataan nyt kuitenkin ennen kuin täysin tuomitaan.

Olut muistuttaa Erdingerin Weissbieriä ulkonäöltään, paitsi että se on kirkas eikä samea. Muistuttaa jopa lageria jonkin verran. Tuoksu ja maku tuntuvat virtaviivaisemmilta kuin hefeweissessä. Ohut myös maistuu vähän ohuelta ja panimon tyypillinen metallinen kuiva tuntuma maistuu voimakkaammin tässä. Kristallklar osaa jotenkin olla raikas ja selkeä, mutta samaan aikaan oudon ummehtunut ja tylsä. Täytyy sanoa, että suodatus ei ainakaan tällä kerralla olutta parantanut.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 15/40

Yhteispisteet: 49/100



Erdinger – Urweisse 4,9%

Ur (Urtyp) tarkoittaa vanhaa tai alkuperäistä, eli kyseessä on vanhempi versio Erdingerin vehnäoluesta. Sävyltään olut on pihkaisen hunajainen, joten maltaissa tulee todennäköisesti olemaan maltaisempaa tuntumaa kuin tavallisessa Weissbierissä. Vaahtokruunu on myös runsaan kermainen ja pitkään säilyvä. Tuoksultaan olut on syvempi, monisyisempi ja banaanisuus tuntuu jotenkin “hienostuneemmalta”. Maultaan Urweisse on siirappinen, hattarainen, pehmeä, imelä ja hiukan pistävän alkoholinen. Maku voisi olla vähän monimuotoisempi, toivoin enemmän tuoksun perusteella. Lyhyehkö jälkimaku on vähän tahmea, mutta ehkä myös vähän turhan ohut. Edellämainituista puutteista huolimatta tämä on mielestäni viisikon paras, koska se antaa hiukan täyteläsempää, pehmeämpää ja vivahteikkaampaa tuntumaa kuin muut.

Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 72/100


Jos satutte törmäämään tarjouspakettiin Saksan tax-freessä tai ihan missä tahansa, suosittelen lämpimästi ostamaan Erdingerin 5-packin. Sitä suuremmalla syyllä, jos pidät suoremmasta ja kuivemmasta tulkinnasta vehnäoluiden saralla.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – NEIPA

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ilahdutti meitä alkusyksyn uutuuksillaan, joista ensimmäisenä Tovereiden maistelulasiin päätyi Laitilan New England IPA. Toinen uutuusolut, Kekri, jäi vielä hetkeksi kaappiin odottelemaan sadonkorjuuaikoja.

NEIPA ottaa tuopin haltuunsa kauniin kellertävänä ja suodattamattoman sameana, loihtien yllensä kepeän luonnonvalkean vaahdon. Jo käsivarren matkan päästä olut antaa ymmärtää olevansa oikein reilulla kädellä aromihumaloitu – trooppisen hedelmäkirjon; mangon, passionin, nektariinin ja sitruksen luoman tuoksukoktailin tunkeutuessa häpeilemättä sieraimiin. Tätä kelpaa tuoksutella pidemmänkin aikaa tulematta tylsää. Oluen lämmetessä saattaa huomata aavistuksen alkoholin vivahdetta tuoksun taka-alalta – ja tässä kohtaa huomasimmekin etiketistä tarkistaa, että kyseessä on  kuitenkin jopa seitsemän ja puoli prosenttinen olut.

Jo ensimmäiset huikat aikaansaavat hyväksyvää nyökyttelyä ja myhäilyä – onnistunut NEIPAhan se tässä. Maultaan olut on täyteläisen raikas; aromikkaasti jenkkihumalien hedelmällisyydellä siivitettynä. Aromit viiipyilevät suussa hyvän tovin, jonka jälkeen maltillinen katkeruus hiipii kohti kieltä ja kitalakea – eikä millekään pikavisiitille: miellyttävä humalan luoma kuivuus kestää yllättävän kauan ikäänkuin pyytäen jo seuraavaa huikkaa. Jos Suomeen olisi odotettavissa samankaltaisia helleaaltoja, joita menneenä kesänä saimme todistaa, niin olut saattaisi toimia myös yllättävän hyvin matalamman alkoholin session -versiona ja ehkä hieman runsaamalla hapotuksella.

Markkinoilla on tällä hetkellä useita tyylilajin edustajia, mutta Laitilan NEIPA pitää vahvasti pintansa näiden rinnalla.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 18/20

Maku 17/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 34/40

Yhteensä 83/100

Oikein onnistunut ja maistuva NEIPA


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Mämmi Cream Stout

Laitilan Mämmi cream stout 5,5%

Näin kesäheilteiden paahtaessa kuositamme janoamme Laitilan Mämmistoutilla, joka on siis makea stoutti johon on lisätty Kymppi Mämmiä kyytipojaksi makua antamaan. Meillä on oma versiomme mämmityylisestä oluesta, joten mielenkiinnolla kokeilemme muiden tulkintoja aiheesta.

Ulkonäöltään Laitilan Mämmi on lähes erinomainen, lyhyellä ja ohuella vaaleanruskealla vaahdolla ja pimeällä, kermaisella rungollaan. Makea, mämminen tuoksu tuo mieleen nuorena puolipakolla syödyt mämmiannokset pienellä kerman lisäyksellä. Nykyäänhän mämmi menee jo pakottamattakin, joten tätä mämmiolutta jopa odottaa innolla. Tuoksultaan olut on siis ehtaa sweet stouttia, imelletyn rukiin twistillä.

Yllätyimme oluen juotavuudesta ja siitä, kuinka hyvin mämmi sekoittuu muuhun stouttiin aika saumattomasti. Paahteinen mallas kyllä tuntuu taustalla vähän, mikä leikkaa hyvin muuten aika makeaa kokonaisuutta. Ruis maistuu läpi vahvasti mutta ei missään nimessä pahalla tavalla. Joka huikan jälkeen makua jopa odottaa! Makeaa alkupuraisua seuraa kasvava katkera paahde joka huipentuu erittäin ruisleipämäiseen jälkimakuun.

Tovereiden mielestä jos laktoosia vähennettäisiin, olut uppoaisi hyvin helposti Black Alena tai Schwarzbierinä. Ja pakko myöntää, että Laitilan Mämmistout on parempaa kuin oma ensimmäinen yritelmämme samasta..


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 31/40

Yhteispisteet: 78/100

Laitilan Mämmistout tulee koristamaan tuoppejamme seuraavana pääsiäisenä


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Atlanta

Laitilan – Atlanta american pils 5,0%

Laitilan jo jonkun aikaa kauppojen hyllyillä lymyillyt Atlanta American Pils on seuraavana raatimme maisteltavana. Nimensä mukaisesti Atlanta on amerikkalaisittain humaloitu lager.

Runsaahko vaalea vaahto peittää pihkaisen hyvin hapotetun oluen, luoden mielllyttävän ja juotavan kokonaisuuden. Sitruksinen, havuinen ja raikas humalointi rapakon takaa tuntuu eniten Atlantaa tuoksutellessa. Makea maltainen tausta komppaa edellämainittua maustamista kiitettävästi. Tovereita olut muistuttaa tuoksultaan jopa trooppista passionhedelmää.

Katkeruus on hiukan liian voimakasta olutta juodessa, etenkin kun kyseessä on pilsin tyylinen olunen. Olut on niin humalavetoinen, että muita makuja on yllättävän vaikea löytää. Suutuntumaltaan Atlanta on hapanta ja hapokasta, jolloin kokonaisuudesta tulee aika kuivaa. Pieni makeus löytyy ensisiemauksella. Jälkimaultaan olut säilyttää katkeran otteen hyvin pitkään.

Kaiken kaikkiaan Laitilan Atlanta on humalaisten oluiden ystäville hyvä lähikauppavaihtoehto, muille vähän liian katkera. Pieni itsehillintä humaloinnin suhteen loisi miellyttävän tasapainoisen, mutta luonteikkaan pilssin.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Koko: 25/40

Yhteensä: 66/100

Vahva ja luonteikas pils.


 

Amager Bryghus – Todd The Axe Man

Arvostelussa tällä kertaa Tanskalaisen Amager Bryghusin Todd The Axe Man.

Tanskalaiset ovat taas vauhdissa, ja siinä ohessa tekevät aika maittavia oluita. Todd The Axe Man on tuplasti kuivahumaloitu, 6,5% india pale ale.

Ulkonäöltään tämä olut on vaalean pihkan värinen, melko samea ja omaa kaatamisen jälkeen kevyen pitsisen vaahdon, joka kuitenkin pian katoaa kokonaan.

Tuoksussa on havaittavissa vahvaa sitruksista humalaa, humalaa ja lisää humalaa. Huhhuh, eipä jää epäselväksi mikä ainesosa on oluen polttoaineena.

Maku tarjoaa tukevaa mallaspohjaa jolle rakentuu todella katkera, ruohoinen, sitruksinen ja lievästi hapan maku joka kokonaisuutena jää suuhun kuitenkin yllättävän lyhyeksi ajaksi.

Suutuntuma on hapokas, kuiva ja silti tukeva.

Kokonaisuutena olut on erinoimainen. Maku tuntuu suussa vahvasti, mutta vain sen aikaa että tekee taas mieli kohta ottaa uusi huikka. Vahvuudestaan ja katkeruudestaan huolimatta olut on raikas ja erinomainen janonsammuttaja. Tätä tarttuu mukaan seuraavallakin kerralla kun tulee etelänaapurissa käytyä. Tätä kun ei Suomesta saa.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 36/40

Yhteensä: 85/100


Tanskalaiset, nuo pohjoismaiden alkoholistit, osaavat näemmä myös panna.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Vehnä

 

 

Kukko Vehnä 5,5%

Alkoholilakiuudistusten jälkeen useat panimot uudistavat tuotteitaan hiukan voimakkaammilla prosenteilla. Laitilan vehnäolut kuuluu tähän kastiin myös.

Vehnäkukko näyttää lasissa hiukan samealta ja kultaisen/heinänkeltaisen sävyiseltä. Lopputulos muistuttaa perinteistä pale alea aika vahvasti. Hiilihappoja oluessa on ihan kiitettävissä määrin. Aromimaailmaltaan olut on hyvin banaanivetoinen. Tuoksu muistuttaa jopa banaanilikööriä. Maun olettaisi siis olevan aika makean banskumainen.

Vaikkakin banaani maistuu selvästi olutta maistaessa, ei se dominoi yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Lisäksi makeutta ja tuntumaa ei ole kovin runsaasti, osa tovereista jopa toivoi lisää runkoa peliin. Jälkimaultaan olut on aika pehmeä, eikä jää kovin pitkäksi aikaa kielelle. Makea banaaninen alkupuraisu pehmenee lyhyeksi kuivuudeksi.

Joskin Kukko Vehnäolut ei täytä suutamme aivan täysin, voi sitä todennäköisesti löytää toverin tai toisenkin tuopista kesällä.


Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 62/100


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – FR35H American Lager

Laitila avaa vuoden 2018 uniikilla uutuudella FR35H American Lagerilla. Internetslangimaisesti akronyymillä nimetyn “Fresh” lagerin numerot 35 viittaavat tämän oluen jippoon, eli siihen, että olueen käytetyt humalat on poimittu, lähetetty Ameriikasta asti Suomeen, ja käytetty oluenkeittoon kaikki 35 päivän sisään. Tämän voidaan olettaa olevan jonkin sortin ennätys suomalaisessa oluenteossa. Tölkin teksti tietää kertoa, että oluen panemisessa on käytetty humalointitekniikkana tuorehumalointia.

 

Humalien tuoreuden huomaa oluesta välittömästi: olut on kalpea kuin IPA ja tuoksultaan erittäin voimakas; jenkkihumalaisen sitruksinen, hyvin katkera ja voimakkaan ruohoinen. Raikas humalointi vallitsee aromia niin voimakkaasti, ettei tuoksusta pääse tutkiskelemaan oluen mallaspohjaa sen tarkemmin.

Makua hallitsee, ei mitenkään yllättäen, intensiivinen humalointi – tosin hyvin eri tavalla mihin normaalisti on totuttu. Olut on hyvin katkera lageriksi, mutta samalla virkistävä ja erittäin raikas. Maun loppuliukua kohden voi maistaa keksimäistä maltaan makeutta.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 14/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 33/40
Yhteispisteet: 77/100

 

Laitilan FR35SH todellakin kulkee humalointi edellä ja tästä syystä olut sopiikin humalan ystävälle varmasti erittäin hyvin.


 

Canopy Beer Co. – Into The Cold Dark Night

Into The Cold Dark Night 7,1%

“This strong stout will warm your cookies.”

Joulukuun alkupuolella kävin kaupunkilomalla Lontoossa, jossa vierailin Brixtonin kaupunginosassa pullokauppa Ghost Whalessa. Naapurissa, Herne Hillissä, toimii Canopy Beer Co., jonka tuotteita minulle lämpimästi suositeltiin. Mukaan lähti esimerkiksi tämä epäimperiaalinen talvistout, joka vielä näin jälkikäteen tulee vuoden talviolutkalenterin hännille.

Lasissa olut on tumma ja sen pinnalle muodostuu luonnonvaalea, mutta lyhyt vaahto. Olueeseen on lisätty perusaineiden lisäksi vehnää, kauraa, kardemummaa ja kaakaonibsejä. Mausteet juuri ovat voimakkaimpana oluen mausssa sekä kahvinen kitkerä paahteisuus. Oluessa tuntuu olevan runkoa, mutta varmuus siitä tulee vain yhdellä tapaa!

Kitkerä ja hapan paahteisuus ovat enemmän pinnalla oluen maussa, mausteiden ja makean suklaan ottaessa hiukan hillitymmän roolin. Kaneli tuntuu oluessa enemmän kuin maistuu. Into The Cold Dark Night on täyteläinen ja jälkimaku on pitkä, etenkin kardemumma maistuu vielä hetken juomisen jälkeenkin. Kokonaisuutena olut on verrattain tuju kokonaisuus, mutta silti ihan hyvä, Tovereiden mielestä Stonen Xocoveza oli kuitenkin parempi ja mielenkiintoisemmin maustettu talvistout.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 13/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 5/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 63/100


 

Saimaan – Brewer’s Special Life After Caffeine

Life After Caffeine 5,8%

Saimaan juomatehdas on tuonut talven markkinoille stoutin, joka on maustettu laktoosilla ja Indonesialaisella, kylmäuutetulla kahvilla, mikä hiukan toimii oluen nimeä vastaan.. Suutuntumaa on myös parantamassa satsi kauraa perinteisen ohramaltaan ohella.

Lasissa olut on verrattain tumman musta, josta ei paljoa läpi näy. Sen pinnalle muodostuu kermainen luonnonvaalea vaahto, joka säilyy ohuena kerroksena pitkään. Tuoksultaan olut on pääasiassa makean suklainen ja kahviliköörinen, mutta taustalta löytyy myös pistävää kitkeryyttä.

Olutta maistaessa edellä mainittu kitkeryys kuitenkin tasoittuu laktoosin ja oluen rungon ansiosta. Jotenkin olut tuntuu jopa leipäiseltä. Joka tapauksessa oluen maku on paljon tasapainoisempi ja pehmeämpi kuin sen tuoksu, joka parantaa kokonaiskuvaa Life After Caffeinesta. Suussa olut maistuu ensin kitkerän happamalta, mutta makeus voittaa lopulta jälkimaussa ja kevyt lämmittävyyskin alkaa tuntua.

Saimaan sesonkistout on aika mukava kahvistoutti, jota ei talviolutmarkkinoilla usein löydä. Suosittelemme nauttimaan oluen pitkän kaavan mukaan, jolloin siitä saa eniten irti.


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 13/20
Suutuntuma: 6/10
Kokonaisuus: 24/40
Yhteispisteet: 64/100


 

Laitilan – Tuomas

 

Tuomas 4.7%

Vuoden 2016 Hyvän Tuomaan, Timo Huttusen, kanssa yhteistyössä kehitetty kullankeltainen pintahiivaolut on Laitilan virvoitusjuomatehtaan lisä tämän vuoden talvioluiden kategoriaan. Tyylikin on hiukan harvemmin esillä Suomessa, ja vielä enemmän jouluoluiden saralla. Lisäksi oluessa on käytetty uusia Viking Maltin maltaita, Golden Alea ja Caramel Sweetia.

Lasissa Tuomas on kullankeltainen, hyvin kirkas ja tuntuu hiilihappoiselta, vaikka ei vaahtoudukaan mainittavasti. Mallaspohjan karamellinen maltaisuus ja etenkin humalauutteiden tuoma kukkaisuus ovat tuoksussa verrattain hyvin esillä. Olut muistuttaa jopa lageria, toisaalta tyyli onkin alunperin luotu kilpailemaan niiden kanssa.

Tuomaasta tuntuu puuttuvan tasapainottava elementti taistelemaan kukkaisen, hunajaisen ja maltaisen pohjan kanssa. Lopputulos on imelä ja hiukan tunkkainen, jonka jälkimaussa on keveää happamuutta. Osan tovereista mielestä olut on jopa suorastaan mauton. Tuomaan on varmasti tarkoitus olla hienostunut ja monisyinen talven hitti, mutta se ei iske meihin niillä tavoin, jota tällaiselta oluelta toivomme.


Ulkonäkö: 2/10
Tuoksu: 6/20
Maku: 6/20
Suutuntuma: 1/10
Kokonaisuus: 10/40
Yhteispisteet: 25/100