Author: Joona

No comments

A. Le Coq – Jouluporter

  By , , ,

index

A. Le Coqin olut pääsi testeihin Vironreissun kautta, tartuttuaan mukaan laivan mukavan runsaasta olutvalikoimasta ainoana jouluoluena.

Jo lasiin kaadettaessa olut näyttää tovereiden silmään epämääräiseltä. Yksi rinnastaa porterin kuplimisen kolajuomaan ja toinen sanoo että “kuplii siihen malliin että tulee huono fiilis”. Lasissa olut itsessään on mustanruskea ja aika kupliva. Vaahto pysyy koko maistelun ajan tiiviisti pinnalla vaikka väheneekin loppua kohden.

Tuoksultaan tämä olut tarjoaa ainoastaan kahvin aromeita, mitään muuta ei yksinkertaisesti löydy (vaikkakin yksi tovereista vannoi tuoksusta mieleen tulevan kesämökin hyyskän). Maku ikävä kyllä sitten taas ei tarjoa kahvia lainkaan, vaan lähinnä paahteisuutta. Suuhun jää ikävästi rautainen jälkimaku yhdistettynä kevyeen maltaisuuteen. Aika mitäänsanomaton. Suutuntuma taas tarjoaa pehmeyttä, mutta ikävä kyllä myös vetisyyttä ja lievää hapokkuutta joka korostaa kolajuoman tuntua.

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Yleisarvosana: 16/40

Yhteensä: 45/100

Toverit toteavat, että tähänastisista porttereista tämä on kaikista huonoin. Maku ei vastaa maukkaan kahvin tuoksua ja ulkonäkökin on melko luotaantyöntävä. Suosittelenkin välttämään tätä “portteria”  joulupöydässä.

 

No comments

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Terva Suomi 100v. Juhlaolut

  By , ,

tervaolut

Itsenäisyyspäivän aaton aamuna, yksi tovereista (ainaisen mainonnan uhri) huomasi naamakirjansa etusivulla Vakka-Suomen panimon mainoksen uudesta Juhlaoluestaan ja huomattuaan paikallisen alkon valikoimassa vielä muutaman pullon olevan, kirmasi toveri pitkäripaiseen vauhdilla joka olisi saanut Lasse Vireninkin kateelliseksi.

Eli lyhykäisyydessään, onnistuin saamaan paikallisen alkon viimeisen pullon Prykmestarin uutta, Suomen satavuotista taivalta juhlistavaan tervaolutta ja päätin katsoa mitä tämä mahtaa tarjota.

Ulkonäöltään olut on punertavanruskeaa ja vielä lasiin kaataessa pinnalle jää kauniin valkoinen vaahto, joka tosin katosi kokonaan muutaman minuutin kuluttua jättäen oluen melko tylsän näköiseksi.

Tuoksu ei hirveästi yllätä: Miedosti tervainen ja vähän savun aromia. Sanoisin että jopa liian vähän, sillä tervaoluena tässä toivoisi olevan oikeasti tervainen tuoksu.

Maku oluella on kevyen maltainen  ja esille tulee salmiakkia, vähän katajaa ja todella vähän sekä savua että tervaa. Suutuntuma on tosin lievästi happoinen ja olut lämmittää mukavasti alas mennessään.

Sanoisin oluen olevan vähän keskiarvoa parempi, mutta silti lievä pettymys. Pullossa mainostettu terva ei oluessa juurikaan maistu ja lähinnä tästä tulee mieleen saman panimon vanha ja hyväksi todettu Schwarz. Eipä siinä, kyllä tätä mielellään juo, mutta jos hakee erikoisempaa tervan tai savun makua, kannattaa etsiä muualta.

Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteensä: 62/100

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!

 

No comments

Toveri Japanissa

  By ,

Olipa Toveri joka piipahti työn ohessa maapallon toisella puolella, Iskikawan prefektuurissa ja siellä Kanazawan pienessä (n.500.000 asukasta) kaupungissa.

Kävin siis Japanissa viikon työmatkalla ja jo etukäteen vähän pohdin mitä maalla olisi tarjota pienpanimoiden suhteen, Japanistahan ei paljon oluista kuulu tänne päin.

Kanazawassa oli jo etukäteen katsottuna Oriental brewingin pienpanimo jota mieleni teki käydä testaamassa, mutta ikävä kyllä kaupungin kartan epäselvyydet, sijainti hotellista ja vähäinen vapaa-aika tekivät vierailusta mahdotonta. Parhaimmillaan pääsin Oriental brewingistä 20 metrin päähän kun viimeisenä päivänä turistikierroksen päätteeksi näin panimon ja sitten pitikin nousta taksiin jotta ehtii Osakan junaan.

Pienpanimovierailu meni siis mönkään, mutta onneksi löysin paikallisesta kaupasta kolmen Kanazawalaisen pienpanimo-oluen paketin, jonka mukanani toin suomeen. Kanazawa Hyakymangoku Beer käsittää kolme tölkkiä olutta, jotka makunsa mukaan (tämä toveri ei saanut selvää mitä tölkissä lukee) ovat: Pale lager, Pale ale ja Stout.

joonajapani2

Vasemmalta oikealle: Pale lager, Pale ale ja Stout

Mikään näistä kolmesta oluesta ei niin eronnut geneerisestä tyylistään että niistä olisi pitkälti kannattanut kertoa, mutta pale ale oli raikas ja runsaasti humaloitu ale, pale lager maistui pitkälti Stadin panimon american lagerilta ja Stoutti oli suhteellisen mitäänsanomaton paahteinen olut jossa lievästi maistui mallas.

Pientä pettymystä oli havaittavissa muista tovereista jotka tuliaisoluita maistoivat, mutta on pidettävä mielessä että Japani ei itsessään ole erityisen tunnettu olutmaa. Maistoin kyllä paikan päällä lähes kaikkia kaupasta löytyviä peruslagereita (oli kiriniä, Asahia ja Umamiolutta) vain todetakseni että eivät paikalliset oluet kovin eroa pohjoismaalaisista nelosoluista (paikallinen alkoholiprosentti meni pitkälti 5,6% paikkeilla). Tarjolla oli toki sakella höystettyjä “olutmixejä” mutta nämä jääköön huomioon ottamatta ja pienpanimoiden oluet loistivat poissaolollaan.

joonajapani1

Erikoisimpia löytöjä kaupasta: Umamin makuinen olut

Voisin tiivistää Kanazawan olutkulttuurin olevan perusoluiltaan pitkälti Eurooppalaisella tasolla, mutta pienpanimot odottavat vielä läpimurtoaan nousevan auringon maassa.

-Joona

No comments

Syystoberfest 2016

  By ,

 

Kesä lähenee loppuaan ainoalla vapaalla olevalla toverilla oli hyvää aikaa käydä katsastamassa syystoberfest rautatientorilla. Ja siinä samalla testata vasta valittuja suomen parhaita oluita.

Zanderstour

Zander Stout

Festari koostui tällä kertaa suuremmalti osin “Herkkujen suomi”-tapahtumasta ja saksalaiseen tapaan suuresta olutteltasta. Olutvalikoima oli edellisiin paikalla järjestettyihin tapahtumiin verrattuna melkoisen suppea, mutta löytyihän sieltä muutama palkinnonkin saanut yksilö. Festari oli hyvä aloittaa vahvasti, eli Suomenlinnan panimon Zander stoutista ja siinä ohessa maistella Argentiinalaistyylisesti maustettua Salsiccia-raakamakkaraa. Yleensä tällaiset tapahtumat erittelevät oluen ja ruoan erillisiksi alueiksi, mutta tällä kertaa näytti meno muuttuneen. Ketään ei pahemmin haitannut vaikka välillä poistui terassialueelta hakemaan pöytään jos jonkinlaista särvintä tuopillisen seuraksi.

Alueelle tuli osuttua siinä kahden aikaan iltapäivällä, joten meno oli vielä aika rauhallista ja kävijämäärät maltillisia. Hyvin kyllä huomasi että pienpanimot eivät panosta tapahtumaan lähes lainkaan: kaikki tunnelma tapahtumasta oli poissa. Siinä missä Sopp:ssä ja Craft beer helsingissä oli joka kojulla omat myyjät jotka tiesivät myymistään oluista jotain ja joiden kanssa pystyi vaihtamaan kommenttia valikoimista, oli tämä tehty konseptillä “en minä tästä oikein tiedä minä vain myyn”.

Warthogipa

Warthog IPA

Yksi asia mikä jäi kovasti vaivaamaan, oli tapahtumaan sopivien oluiden puute. Lähes kaikki saksalaistyyliset oluet loistivat poissaolollaan. Ainoastaan Vakka-suomen panimo Uudestakaupungista ja koskipanimo Plevna Tampereelta olivat tuoneet maisteltavaksi Octoberfestbieriä ja Weizenbockia. Kumpikin mainiota esimerkkejä tyyliltään. Kovasti yritin myös metsästää vuoden olutta: Muflonin pilsneriä, mutta vaikka tapahtuman kotisivut mainostivat tätä löytyvän, ei koko festarilta olutta löytynyt. Tämä ei onneksi menoa haitannut, tilalle kun sai Hopping brewstersin Warthog-ipan. Upposi todella hyvin Lapin kaamoslihan poromakkaran kanssa.

Syystob2016

Festari oli hyvä esimerkki ruoan ja oluen yhdistämisestä, mutta tunnelmaa ei löytynyt lainkaan. Edellisvuosien vertailussa on ruokatarjonta vähentynyt ja anniskelualue kasvanut, mutta olutvalikoima on pysynyt melko suppeana.

No comments

Joona

  By

Esittely: Omalaatuisella huumorilla ja mistään stressaamattomalla asenteella varustettu oluttoveri. Ekat kokemukseni sain erikoisoluista heti 18 vuotta täytettyäni kun sain muutaman alkon oluen maistettavaksi tavallisen suomalaisen lagerin ohella, sitä oppi heti tajuamaan että tämähän jopa maistuu joltain! Oluen tekeminen iski heti harrastuksena ja en pitäisi mahdottomana jopa työskennellä oluen parissa tulevaisuudessa. Oma panimo olisi aika kova juttu.

Lempiolut: Vakka-Suomen panimon Nokkospils!

Lempioluttyylit: Bitterit, Baltic porterit, Saksalaiset Dunkelit ja Tsekkiläiset pilsnerit.