Takatalo & Tompuri – Kaski Kylmäsavulager

Aina on pantu, ja sitten pari maanviljelijää Ravijärven kylästä keksivät ruveta valmistamaan olutta!

Ensimmäisen kosketuksen panimoon sain taannoin Helsinki Beer Festivaleilla, kun kaverit pitivät käsittääkseni ensimmäistä kertaa tapahtumassa kojua pystyssä. Yksinkertainen viestintä kahdesta kepillistä heittämässä olleesta viljelijästä, ja maanläheiset oluttyypit purivat meikäläiseen heti. Harva voi sanoa, että tässä on olut joka on valmistettu tavarasta jota oma suku on jo noin 300 vuotta viljellyt.

Maistoin tapahtumassa Pilsneriä, Kauraportteria sekä tietenkin Kylmäsavulageria. En pettynyt yhteenkään, mutta Kaski tuntui jo silloin varsinaiselta  savustuksen taidonnäytteeltä. Ajattelin heti että nyt on kyllä ehtaa tavaraa, vaikka aluksi hieman epäilinkin.

Pullollisen kylmäsavulageria sai festivaalien aikoihin muistaakseni vain muutamasta raflasta ja oluen kotiseudulta. Nyt sitten löysin pullollisen Myyrmäen Citymarketista, ja päätin laittaa sen testiin.

Nimi “Kaski” sarjalle on tekijöiden mukaan syntynyt siitä, että Takatalon ja Tompurin tiloilla on jo miesten esi-isien aikaan kaadettu ja poltettu metsää eli kaskettu. Kylmäsavulagerin valmistuksessa on käytetty miesten omilta tiloilta tulevaa mallasohraa, kauraa sekä vettä mikä on aika törkeän siistiä. Jopa kylmäsavustus onnistui kotikonnuilla. Oikeaa lähiölliä.

Kirkas ja kauniin kullankeltainen olut kaatuu lasiin komealla vaalealla vaahtopäällä. Tuoksussa makeaa savuisuutta, puuta, ruohoisuutta. Maltaisuus ja jenkkihumalointi(?) puskee ehkä hennosti savun läpi. Kepeä runko antaa raikkaan vaikutelman mikä on usein raskaille savuoluille mukavaa vaihtelua. Raikas vaikkakin mieto humalointi tehostaa vaikutelmaa entisestään. Kevyt jälkikatkero pyyhkii maun nopeasti pois. Erinomaisen helppoa juotavaa, vaikkakaan maku ei ole kovinkaan riittoisa. Harvassa ovat rauchit joita voisi väittää juovansa myös terassihelteissä.

Kokonaisuus on ehkä hieman lattea, mutta eipä tämä mitään Aecht Schlenkerlaa olekkaan. Makea savuisuus kevyen rungon ja humaloinnin kanssa luo raikkaan vaikutelman. Yksinkertainen taidolla valmistettu olut ilman vippaskonsteja. Nostan tämän omalla listallani parhaaksi miedoksi rauchbieriksi mitä olen kurkustani kaatanut, savu on erittäin onnistunut. Kiitos!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Suutuntuma: 6/10

Maku: 16/20

Kokonaisuus: 32/40

Yhteensä: 75/100

Pankaa jatkossakin!


 

Guinness – Special Export

“Genuine quality from St.James Gate Dublin”

Kirjoitushetkellä St. Patrick day oli eilen, ja sen innoittamana korkkasin pullon Belgian Beerfactorysta tilattua Special Exporttia. Tätä on tullut juotua ennenkin, mutta ilman sen suurempia analyyseja tai muistoja siitä, miltä perinteinen Guinness maistuu. Nyt uusi yritys.

Ulkonäöllisesti lähes samaa tavaraa kuin perinteinen Guinness, mutta vaahto ei yllä millään samalle kermaiselle tasolle. Vaahtoa toki löytyy, mutta se katoaa muutamassa minuutissa lähes täysin. Pieni pyöräyttely palauttaa vaahdon osittain. Olut on mustaa kuten arvata saattaa.

Tuoksu ei Guinnesissa ole mielestäni ollut kaikkein vahvimpia puolia, ja verrattuna tässä on yllättävän voimakas, jopa viskimäinen ja makea tuoksu. Positiivinen yllätys! Ehkä nautinnosta saa irti muutakin kuin pelkän täydellisyyttään hipovan (guinnesin) suutuntuman.

Maku on huomattavasti aromaattisempi kuin perus guinnessissä – suklaa ja kahvi ovat erotettavissa voimakkaasti. Paahdettuja maltaita ja täyteläinen suutuntuma, kiva aamupala. Jos Guinness tuntui hitaalta oluelta, niin Special Export on tosi hidas. Pulloon laitetut maut ovat nappiin juuri ne mitkä iskevät meikäläiseen, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti puuttuvan jotain. Loistava olut, ja jännittävin osa nautinnosta oli sen vastakkainasettelu (muistin varassa) perus Guinnesin kanssa. Eivät muistuta maultaan toisiaan juuri lainkaan mutta väri ja ulkonäkö kertovat muuta.

Hörppimistä kesti melkein 40 minuuttia pieninä siemauksina, mutta ei tätä edes tekisi mieli nykäistä nopeasti. Abv 8%.

 


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 34/40

Yhteispisteet: 79/100

Vahva lajissaan. Hakkaa maullaan helposti Guinnesin muut oluet.


 

Malmgård Huvila Pale Ale @ Kaisla

Pitkässä lyhyesti tänään vuorossa Malmgårdin Huvila Pale Ale joka myös Pekko Pale Alena tunnetaan, koska syystä tai toisesta Kaisla pitää myyntinimikkeenä edelleen jo Huvilan brändiuudistuksen aikoihin kuopattua Pekkoa. Ehkä vanha nimi on myyvämpi, tai liitu sekä hanalogot ovat loppuneet kesken?

Pekko aikamiestuoppi

 

Punertava, utuinen ja kevyen vaahdon omaava olut uppoaa työpäivän päätteeksi minuuteissa. Helposti juotavaa janojuomaahan tämä. Jenkkihumalointi erottuu maussa edukseen ehkä jopa makeahkon maltaisuuden seasta, raskas alkuvaikutelma taittuu mukavasti sitruksisuudella. Joku tuntemani vertaisi tätä ehkä hieman vierremäiseksi, koska hapokkuutta voisi olla enemmän ja maltaan maku on voimakkaasti esillä. Kevyen katkera jälkimaku kestää pitkään mutta ei jätä suuta rutikuivaksi, hyvä juttu!

Humalointi jää hieman maltaisen tuoksun varjoon, joka on mukavaa vaihtelua APA-maailmassa. Usein voimakas jenkkihumalointi peittää kaikki maltaisuuden rippeet alleen ja oluet ratsastavat pelkällä citran voimalla suosioon.

Malmgård Huvila Pale Ale on raikas ja kevyt APA joka kelpaa varmasti myös vahvaa mallaspohjaa suosiville nautiskelijoille, koska liian vahvaa humalapommia ei tarvitse pelätä. Täytyy ottaa joskus pulloversio vertailuun.

Hanasta, Abv 4,2%

Stadin Panimo – Disobey Bignums Ale

Kattilahallissa tapahtuu pimeitä.

Disobey 2016 eikun 2017 starttasi, ja Jaanus Kääpin puhuessa rupesi janottamaan.

Stadin Panimo on valmistanut tapahtumalle alen, josta löytyy 16 eri humalalajiketta. Onko tää nyt ipaa vai ei?

Speksit: 5,6% / 7,5e / 0,4L

Näyttää ihan peruskaljalta, mutta maistuu paremmalta. Humalointi tuntuu, olut on pääasiassa katkera ja tuoksuu kompostille. Mikäs humala tuo nyt taas oli? Vähänkuin parempi Iisalmen IPA, enkä tarkoita sitä loukkauksena kummallekaan.

Yllättävän virkistävä, tai ehkä se on vain perjantai klo 15:28 ja olut.

Paremmasta päästä oleva, sopivasti humaloitu ale. Ei tunnu siltä että humalointiövereitä olisi vedetty, myyvästä 16 lajikkeen tiedosta huolimatta. Tätä taidan ottaa tänään useamman.

Mutulla 75/100

Great Divide – Hibernation Ale

Great Dividen tuotteissa olen pitänyt itse oluiden vahvojen makujen lisäksi etiketeistä. Tavallaan ne on tosi simppeleitä, mutta tavaramerkin tunnistaa helposti vaikka ei edes osaisi lukea. Väritkin on kivan hillittyjä toisin kuin sitten ne oluet. Tällä kertaa Hibernation Ale.

Pullon ulkoasu ja olut muistuttavat kivasti toisiaan

Vahvuus 8,7%, English-style Old Ale.

Olutta on valmistettu vuodesta 1995, ja kauppoihin sitä tuodaan aina talven kynnyksellä. Kypsytetty 3 kuukautta.

Avattu jääkaappikylmänä, mutta todettu että parempi antaa hieman lämpöä käsissä ennen arviota.

Punertavan ruskea olut, ei mainittavan vahvaa vaahtoa mutta vaahdon väritys on kiva ja jättää pitsiä.

Tuoksussa on paahteisuutta, imelää makeutta ja hiukkasen suklaata. Tulee mieleen tosi tumma kahvi jonka sekaan on heitetty siirappia tms. Maltaisuus on vahva, selkeästi “English-style”.

Todella vahva maku, makeaa maltaisuutta, karamellia, siirappisuutta ja kaikkea sitä. Hankala sanoa jääkö humalointi maltaisuuden varjoon, vai enkö vain osaa erotella humalointia seasta muualla kuin jälkimaussa, joka on katkerahko ja myöskin todella voimakas. Kestää pitkään. Olut on todella täyteläisen makea, mutta ei kuitenkaan imelän makea kuten esimerkiksi Vanilla Cake Fever. Maussa on jotain mikä muistuttaa puusta.

Kummallinen olut, ei ehkä iske henkilökohtaisella tasolla mutta erikoisuudesta ja makujen valtavasta kirjosta täytyy antaa propsit. Old Ale itselle toistaiseksi vähän pimennossa oleva kategoria johon täytyisi tutustua tarkemmin, niin saisi vähän perspektiiviä.

Tuoksui hiukan paremmalta kuin maistui, kiva tuttavuus. Näin jälkikäteen lämmittää mukavasti.


Ulkonäkö: 7+/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet:  74+/100

Hiihtäjä etiketissä sopii kuvaan – tää menisi varmaan kivasti lenkin päätteeksi jos sattuisin pitämään hiihdosta.

Plussa oluen ja pullon yhtenevästä värimaailmasta.


 

Stallhagen – Brewdolf The Reinbeer

Päivän olut on vaihteeksi talvisesonkia varten tehty. Houkuttimena on käytetty poroja ja käsityötä, ja mielestäni ihan hyvin siinä on myös onnistunut!

Ulkonäöltään olut ei tarjoa vau-elämystä, mutta onnistuu täyttämään nätin tuntomerkit. Tasainen vaahto joka jää kauniisti vellomaan.

Väriltään olut on lämmin, tuo mieleen pihkan tai siman. Lyhyesti kuparinen. Lämmin on päähän iskevä mielikuva!

Tuoksusta tulee mieleen  ensimmäiseksi mausteinen belgi, joka on kohderyhmästä riippuen hyvä tai huono asia. Minun mielestäni siltä väliltä, eli onnistunut mausteinen jouluoluen tuoksu.

Lopulta yllättävän raikas, vaikka kuivaakin hieman suuta alkuun. Todella pehmeä, melkein parempi lämmettyään mutta kylmässäkin on puolensa.

Kokonaisuutena jeppis maltainen ja mausteinen olut jossa hienoista ruismaisuutta mukana. Odotin kylläkin enemmän, mutta jääkaapin kylmyydestä lämmettyään tämän oluen parhaat puolet oikeastaan vasta tulevatkin esiin. Kiva, kevyehko kalja. Ei vallitse pöytää mutta toimii varmasti hyvin ruoan kaverina.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Arvosana: 65/100

Helppo ja toimiva ruokaolut!


Põhjala – Jõuluöö

Voi pojat, Põhjala – vieläkään en ole täältä huonoa olutta saanut, ja mitä nyt olen lueskellut tuskin saan nytkään. Vuorossa siis Põhjalan Öö :stä  jouluisempi versio eli Jouluöö.

“Sametine Porter, Laagerdatud, Kakaoubade, Värskete Vaniljekaunade ja Tammekuubikutega” – Suora käännös olisi ”Samettinen Portteri, Kypsytetty Kaakaopapujen, Tuoreiden Vaniljatankojen ja Tammilastujen kera” tai sitten ihan vain kansankielellä ”herkkua, pjerkele”.

Oluessa vaikuttavia ainesosia ovat mm. Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II-, Munich ja jonkinsortin suklaamallas + kaura. Humalointi Columbus ja Goldings. Sopan kruunaa vaniljatangot, jotka tuovat suklaan lisäksi toisen vallitsevan elementin. Prosentteja löytyy 8%, pullo Alkosta ja parasta ennen 31.10.2017.

Olut on nautintahetkellä hieman yli huoneenlämmön, kylmänä ei tarjonnut niinkään suurta makuelämystä kuin olisi toivonut – siksipä hieroin lasia tovin käsissäni.

Vaahto oli melkoinen, avattuani hyppäsi maailmaan – lieneekö pullo kolissut matkalla. Väri on kauniin kahvimainen, ei jätä pitsiä ja katosi 5 minuutissa täysin. Tuoksuu siltä miltä mainostaakin – paljon suklaata, vaniljaa ja tammisuutta. Sen suurempia en osaa erotella.

Maultaan runsaan suklainen ja yllättävän vaniljainen tuoksuun nähden, kevyt katkeruus ajelee sitten ylitse ja hento tammen tuoksu jää suuhun vellomaan. Suutuntuma pehmeä, silkkinen, lämmin. Ei maistu alkoholi läpi pinnaakaan, mutta lämmittää mukavasti.

Tästä on oikeastaan hankalaa sanoa, että onko kyseessä hyvä jouluolut vai ihan vaan todella hyvä olut. Hyvä tumma portteri on erinomainen rauhallisesti nautittavaksi, mutta henkilökohtaisesti saattaisin kääntyä joulupöydässä raikkaampien ja vahvemmin humaloitujen tuotteiden puoleen, noin niinkuin vastapainoksi raskaalle ruokapöydälle.

Mielestäni jännää, että jouluisuus tarkoittaa niin usein raskaita makuja.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 10/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 93/100

Ehdoton ostos, mutta kannattaa käyttää omaa harkintaa jos tahtoo tämän joulupöytään. Ansaitsee tulla nautituksi yksin, rauhassa ja ilman häiriötekijöitä.


 

HOP! Artisan Brewery Weekend 2016

hopweekendburst

Tulipas käytyä Nosturissa pitkästä aikaa, edellinen kerta oli vuonna 2010 Eastpak Antidote -kiertueen keikalla. Olutta join tällä kertaa vähemmän, vaikka kyseessä olikin nimenomaan olutfestivaalit. Onneksi se oli sentään huomattavasti parempaa olutta. 🙂

Uusia olutfestareita pukkaa joka tuutista, ja sitä alkaa miettimään että millä ne kilpailevat toisiaan vastaan? Keksin kategorioiksi ainakin tarjonnan laajuuden, hinnan sekä tapahtuman luoman tunnelman/fiiliksen. Tässä siis henkilökohtaiseen mielipiteeseeni perustuva raportti suurinpiirtein mainituilla raameilla perusteltuina.

hopweekend4

Ruosniemen Räpsöö Pride

Tarjonta

Paikalle saapuneet panimot: Lehe, Birra Amiata, Coolhead Brew, Vallilan Panimo, Donut Island Brewing Co., Ruosniemen Panimo, Humalove, Fat Lizard Brewing Co., Maistila, Olarin Panimo, Tanker, Panimo Kallio, Sori Brewing.

Lisäksi saatavilla oli ainakin Humaloven kojulta ystäväpanimoiden tuotteita, kuten espanjalaisen LaQuincen baltic portteri. Suositus.

Ruokaakin oli saatavilla alakerran Elmun Baarista, tarjolla vegaanisia vaihtoehtoja sekä esimerkiksi hirveä ja poroa – itse testasin 10e slideria, joka maistui paremmalta kuin näytti. Hintalaatu oli maun osalta kohdallaan, mutta jos oikeasti pääsee nälkä yllättämään, ei slideri sitä paikkaa.

hopweekendslider

Slider + Black Sand Beach IPA

Panimoita ei niin montaa lopulta ollut, että valtavaa määrää uusia oluita olisin löytänyt. Tarjonnan laatu oli kuitenkin korkea, ja panimoiden parhaat olivat tarjolla – Sorilta esimerkiksi hanasta Dark Humor Club Hot Chocolatea, jos ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.

Omaan lasiini päätyivät:  Ruosniemen Räpsöö Pride / LaQuince Evil is in a Midnight Smash / Lehe Keri Saarele / Fat Lizard Black Sand Beach IPA / Sori Brewing Öökull / Maistila Two Bad Belgian Oatmeal Ale.

 

Maksaminen

Maksaminen tapahtui NFC-lähimaksu rannekkeella, joka ladataan etukäteen – ei siis VELKAVIINAA! Tuntui toimivan ihan kivasti, olin parilla kojulla ensimmäisenä paikalla eikä ongelmia ollut. Voi tosin olla että loppuillasta latauspiste oli ruuhkautunut. Virtaviivaista ja toimivaa oli näin klo 16-19 välillä.

20161209_164256_hdr

Kuva ei liity

Hinnat

Sisäänpääsy ovelta oli 15e + 3e pakollinen narikkamaksu. Lasi kuului hintaan, mutta kun olin lähdössä ja kysäisin, ei sitä saanut viedä mukanaan. Elikkäs 18 euroa siitä että pääsee tyhjän lasin kanssa katsomaan hanoja – on mielestäni aika suolaista. Oluet maksoivat n. 3,5-4e puolikkaasta tuopista (0,2l) ja tuplasti täydestä. 48e meni väkisinkin. Keskustelin samaan pöytään istuneen miehen kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa olutfestivaaleilla – totesi luulleensa lipun sisältävän edes jotain pieniä maistiaisia kun oli niin kallis.

Harmi että kulttuuripassilla ei ticketmasterin mukaan voinut maksaa tapahtuman sisäänpääsyä, koska kyseessä ovat messut. Pitää varmaan ostaa leffalippuja.

 

Tunnelma

Tapahtuma oli tunnelmaltaan mielestäni loistava! En ole sisustussuunnittelija, mutta mielestäni alueen ulkonäkö ja yleinen habitus oli saatu juuri “Craft Beer” -tasolle. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä meininkia lisää – harmi että tuon toteuttaminen suuremmissa tiloissa lienee todella vaikeaa. Tapahtuman koon vuoksi näytti siltä että panimoiden edustajien oli helpompi vaihtaa juttua keskenään, ja itsekin päädyin keskustelmaan parin hepun kanssa koska tungosta ei alkuillasta tosiaan vielä ollut.

hopweekend1

Penkkejä!

Paikalla pystyi myös tsekkailemaan leffoja isolta kankaalta. Nosturi on muuten paljon pienempi kuin muistelin.

hopweekendleffa

Joku ruotsalaisnorjalainen leffa

 

Yleisvaikutelma

Ottaen huomioon tapahtuman hinnan, tunnelman ja tarjonnan, väittäisin että hieman parannettavaa löytyy. Suomessa on muita saman hintaisia, paljon suurempia tapahtumia, joissa hintataso on sama mutta tarjonta huomattavasti laajempi. Mitä HopWeekend tarjoaa verrattuna muihin tapahtumiin korvatakseen suppeampaa tarjontaansa? Ainakin tunnelmassa oltiin onnistuttu, siitä iso plussa.

hopweekend3

Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin varmaan lisää edullisempia tiloja tapahtumille, jotta pääsymaksut saataisiin hilattua siedettävälle tasolle. Toisaalta mikäs siinä jos kohderyhmällä on millä mällätä.

Kaikenkaikkiaan festareista jäi hyvä fiilis ja sain vain hyvää olutta viihtyisissä puitteissa, mutta en ole varma sainko silti rahalleni vastinetta.

 

Berlin & International Beer Festival 2016

“Meni jo”, niin sanotusti. Saamattomuutta on nautittu jo useita viikkoja, mutta vihdoin tuli aloitettu Berliinin reissusta kirjoittaminen.

Edit: Tämän kohdan jälkeen kului taas kuukausi, hyvin meni.

Pohdittiin kesällä sopivaa kohdetta olutmatkaa varten, ja päädyttiin valitsemaan Saksa. Alunperin tarkoitus oli ottaa lennot Frankfurtiin, josta junalla jonnekkin Bambergin alueelle. Sieltä olisi löytynyt Bamberg Brewery Trail, jonka varrella makaa 13 panimoa 32 kilometrin matkalla. Idea syntyi kun keskustelimme ohimennen Bryggerin panimomestarin kanssa, ja hän näytti kartasta paikan. Kyseistä polkua oli tarkoitus taittaa tsygällä. Vinkkinä kiinnostuneille.

Oltiin kuitenkin laiskoja, ja otettiin suora lento Berliinin kun kuultiin että Internation Beer Festivalikin oli juuri alkamassa. Tässä kohtaa kahden seuraan liittyi kolmas.

 

beerfestivalmukit

Berlin International Beer Festival

Aloitetaan sillä, että jos etsii paljon hyvin erilaisia makunautintoja, eivät nämä festarit ole oikea paikka. Tämä lienee itsestäänselvyys, koska festivaaleilla juhlistetaan nimenomaan olutta, ei Craft Beer kulttuuria. Meille tuli silti hienoisena yllätyksenä kuinka samankaltaista olutta kaikkialla oli tarjolla, ottaen huomioon että festivaaleilla on yli 300 panimoa noin 80 eri maasta, ja 2000+ uniikkia olutta.

Olisihan se tosin pitänyt ymmärtää. Jokaisena vuonna juhlilla on oma teemansa, ja tänä vuonna se oli 500 vuotta puhtauslakia. Oltiin siis Saksalaisen osaamisen ytimessä.

 

beermuseum

 

Hieman erikoisempaa ja Belgialaista olutta toki sai noin puolesta välistä matkaa, mutta saavuttuamme alueelle ei sitä oikeastaan enää edes kaivannut. Hyvä sää ja 2,2km matkalle Strausberger Platzin ja Frankfurter Torin välille järjestetty olutpuutarha pisti janottamaan.

Ostimme infosta paketin johon kuului 2dl tuoppi (eka kuva), alueen “kartta” ja kaulanauha johon tuopin sai tyhjänä roikkumaan. Ei paljon roikkunut. Hauska idea josta jäi myös oiva matkamuisto. Karttaan oli läntätty katu ja 300 panimon logoa suurinpiirtein niille holleille, josta koju löytyi.

Kolmannen näkemämme kojun kohdalla tuopeista löytyy Weihenstephanerin panimon festivaaleille tekemää olutta. Ihan hyvää, mutta olisi pitänyt napata joku perinteisistä. Käveltiin oikeastaan kyseisen kojun ohi kertaalleen, mutta päätettiin palata. Kuva liittyy, siinä myyjä.

 

dsc_0070

 

Kojuja ympäröivä kävelykatu oli rakennusten lähettyvillä, kun taas nurmialueet keskemällä oli päällystetty penkeillä, pöydillä, wc-tiloilla ja toisinaan pienillä esiintymislavoilla. Livemusiikkia kuului missä tahansa sitten kävelikin.

 

beermusic

 

Ruokatarjontaa toki riitti, mutta erityisen monipuolista se ei nähdäksemme ollut. Tarjolla oli perinteisesti makkaroita, pretzeliä, leipää ym. Saksalaisia herkkuja. Hinta oli hieman hilattu ylös, mutta näinhän se aina festareilla. Hinta ei silti päätä huimannut, 3-5 euroa välipalasta. Kuvaa safkasta ei valitettavasti ole, mutta tässä pari astiaa.

 

festivaltankki

Lisäilen postauksen loppuun gallerian jossa jokunen kuva lisää festivaaleilta.

Hofbräu Berlin

Hofbräu lienee olutmatkaajan pakollinen kokemus, ellei sitten ole saanut tarpeekseen saleista jollain bavarian reissulla.

Tilatkaa ruokaa ja litran tuoppi. Ei lisättävää.

 

HofbrauBerlin

 

Berliner Marcus Bräu

Miltä kuulostaisi metrin pilsneri? No tältä se joka tapauksessa näyttää.

Marcus Bräusta ei ole paljoa sanottavaa. Talon oma pilssi maistui reilun metrin verran, eikä hinta vienyt konkurssiin. Harmillista että kolmas variaatio oli päässyt loppumaan.

 

dsc_0151

 

Brauhaus Lemke

Lemke oli meikäläisen suosikkipaikkoja, koska sen oma tarjonta oli erikoisinta mitä satuttiin löytämään ja paikka oli muutenkin viihtyisästi junaradan alapuolella.

Maistelulautanen maksoi kympin ja sisälsi lähes koko heidän oman tuotantonsa. Olutta sai ostettua myös mukaan vietäväksi, olikohan 3 euroa pullollinen perus IPA.

Kannattaa käydä ainakin tuo maistelusetti lävitse, ei joutunut pettymään.

 

dsc_0144

 

Ständige Vertretung

Kylän punaisin ravintola. Raflaketjun logossa pönöttää musta pöllö, ja kölschiä tarjoillaan pieneen lasin kunnes lasinalunen lepää päällä.

Kokemisen arvoinen mesta sijaitsee joen varrella, joten olutta tai ruokaa voi nauttia myös kivasti terassilla. Hintoja toki nostaa hieman sijainti, mutta ei kovinkaan paljoa. Täällä nautimme ekat oluet Berlinissä, hotelli kun oli suhteellisen lähistöllä.

 

dsc_0058

 

Gaffel Haus Berlin

Harvoja paikkoja Berliinistä joista saa ehtaa tuoretta kölschiä. Perus puunvärinen sisustus ja tyhjähkö tila ei herättänyt oikeastaan kummoisia tunnelmia, mutta jos matkalainen tahtoo maistaa eron oikeasti tuoreen kölschin ja perustavaran välillä, käväiskää vaikkapa täällä ja marssikaa sen jälkeen Ständige Vertretungiin nauttimaan “samaa” juomaa. Eron tosiaankin huomaa, emme olisi uskoneet.

 

kolsch

 

The Pier

Ainoa varsinainen craft beer henkinen paikka jossa pistäydyimme. Tulimme myöhään illasta ja paikalla oli meidän lisäksemme yksi asiakas. Olivat kai muutenkin sulkemassa piakkoin. Pari ehtii kuitenkin aina tarjoilla.

 

thepier1

Pubi oli rakenneltu Coney Island mielessä. Sisustus oli vaatimaton, viitisen korkeaa pöytää jakkaroilla ja pari muovista neljän hengen pöytää seinustalla lähellä sisäänkäyntiä. Palvelu oli ystävällistä, ja ainakin Delirium Nocturnum ja Oh, Du Mein Josef maistuivat.

Hipsterin suosikki varmasti, vaikka paikka sijaitsikin jonkin sortin yritysryppään keskellä.

 

Eschenbräu

 

eschenbrau1

 

Jos etsii sitä huoletonta olutpuutarhaa, jossa ei haise raha ja massatuotanto niin tässä paikka. Eschenbräu valmistaa omat juomansa, joista jokainen oli erinomaisen makuista, hic!

Kerrostaloyhtiön keskellä ja kellarissa sijaitseva rauhallinen alue lienee myös paikallisten suosikkeja, eikä yhtään ihme. Tätä kaivattaisiin myös Suomessa. Tarjoilu toimi pöytiin ja olut oli muutaman euron kipale, sekä varmasti paikallista. Vaikka lontoon haastamisessa olikin hieman toivomisen varaa niin palvelu oli erittäin ystävällistä ja nopeaa.

Joitain puutarhapöytiä oli jopa varattu ilmeisesti illallista varten suuremmalle seurueelle, mutta tilaa kyllä riitti. Arviolta ainakin 20kpl 6-8 hengen pöytiä vyötärön koosta riippuen. Meitä oli kolme.

Hopfen & Malz ei ole kaukana täältä, joten mukava paikka pistäytyä matkalla.

 

 

Hopfen & Malz

 

hopfen1

 

Viimeisenä iltana täytyi käväistä kaikkien suosittelemassa puodissa. Hopfen & Malzissa meininki oli suorastaan anarkistista, myyjä totesi että jos janottaa niin korkatkaa olut. Pullon sai tyhjentää kaupan ulkopuolella lavoilla istuen, ja maksu tapahtui samalla kun valitsimme mitä lähtee mukaan. Kiva että luottoa löytyi.

Valikoima keskittyi pääasiallisesti Saksalaisiin ja Belgialaisiin oluihin, joiden keskihinta oli sitä 3 euron luokkaa.  Belgialaiset olivat tietenkin vähän kalliimpia, mutta eipä haitannut muutamaa euroa maksaa uudesta satsista Brugse Zottia. Puolen litran pullo märzeniä irtosi alle kahden euron.

Tehkää itsellenne palvelus, ja hakekaa täältä pari matkatuliaista. Pakatkaa huolella sillä itsellä hajosi pari pulloa ruumassa pehmusteista ja kovasta matkalaukusta riippumatta.

 

Kuvat galleriassa

 

Mathildedal – Seppä 7%

Lähimmästä Alkosta lähti perjantaina mukaan Mathildedalin tuotantoa. Panimon tuotanto on meikäläiselle hieman tuntematonta, mutta paljon kehuja olin kuullut.

Olut on kypsytetty viskitynnyrin tammilastujen kera, vahvuutta on 7% ja  etiketissä makua kuvaillaan sanoilla “nokinen ja rouhea”.

Suositus tarjoilulämpötilaksi näyttäisi olevan 8-12C mutta itse nautiskelen tämän huoneenlämpöisenä. Parasta ennen 08/08/2018 joten pullo on myös suhteellisen tuore.

 

seppa

Alko kuvailee vaahtoa runsaaksi, mutta ei se nyt niin runsas ole. Kivalta näyttää, vähän kuin maitokahvi.

Tuoksussa on vahvaa paahteista mallasta, suklaata ja hentoa makeutta joka lienee peräisin lastuista. Kahvia? Nojoo eiköhän.

Maku on erittäin paahteinen, hienoista katkeruutta, vähän kuiva.  Voinee kuvata nokiseksikin. Rouheasta en tiedä. Vaniljaa on runsaasti, joka ei ole lempipiirteeni stoutissa mutta toimii tosi hyvin. Lämmittää kivasti.

seppa2

 

Erinomainen stoutti. Henkilökohtainen mieltymykseni on hieman toisenlainen, mutta ei tätä voi kuvailla kuin hyväksi. Suosittelisin kenelle tahansa. Suomesta löytyy paljon hyvää stouttia ja tämä menee omalle top5 listalleni.

Kaipaisi kaikesta huolimatta mielestäni runkoa, olisin odottanut ns. paksumpaa suutuntumaa.

PS. Kuka keksikin iskulauseen “Kylillä pantu” oli mielestäni nero. Nyt yksinkertainen slogani pulpahtaa mieleen aina kun joku mainitseekin Mathildedalin.