Cool Head Brewin olutta

Saimme Cool Headin panimovierailultamme mukaan setin maisteltavia oluita, joissa on mukavasti vaihtelua. Matkaan lähti heidän omia leipäoluitaan eli niitä soureja, kollaboraatio -souria Ice Beaverin kanssa sekä tiloja lainanneen Orava Brewingin Apaa. Yksi toveri vieraili jo aiemmin Pien -pullokaupassa nappaamassa Sour Head Maracujan maistoon.

Cool Headhan pyrkii tutustuttamaan Suomen kansaa lähemmin hapanoluisiin, joita täällä kieltämättä harvemmin näkee. Mielestämme juuri ne ovatkin panimon parhaimmistoa. Selkeät ja välillä eksoottisetkin maut ovat etusijalla ja oluet itsessään ovat laadukkaasti pantuja. Helsinki Beer Festivalilla Cool Head edusti omassa kojussaan, ja menekkiä näytti olevan!


Tässä linkit testattujen oluiden yksilöllisiin arvosteluihin:

Mango Sour

Sour Head Ginger

Sour Head Maracuja

Orava Paleå

Blondes Are My Weakness


 

Orava Brewing – Orava Paleå

Paleå 6%

Orava Brewing kävi Cool Head Brewin panimolla Tuusulassa kiertolaispanemassa, luoden Orava Paleå Apan. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Vahvan kermaisen, vaalean vaahdon alla kuplii väriltään vaalean hunajainen, ”APAn näköinen” olut. Amerikkalainen humalointi antaa oluelle hedelmäisen ja sitruksisen tuoksun, jonka taustalla on myös pieni ruohoisuus ja makeahko maltaisuus.

Maultaan olut on mitä tuoksu lupasi: kevyen maltaista ja hedelmäistä. Olut on yllättävän kevyt, vaikka volttejakin löytyy. Suutuntuma on tukeva, ei liian hapokas, hiukan katkeralla jälkimaulla. Olut on lyhyesti sanottuna helposti juotavaa, mutta kuten yksi toveri asian ilmaisi: ”Mikään ei oikein iske”. Paleå olisi kaivannut vielä jotain lisää, jotta se olisi noussut parempien tyylinsä edustajien joukkoon.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 68/100

Hyvä Apa.


 

Cool Head Brew – Sour Head Ginger

Ginger 4%

Tähän mennessä tovereilla on ollut vain huonoja tai keskinkertaisia kokemuksia inkiväärioluesta. Cool Headin inkiväärimaustettuun Berliner Weisseen on lisätty heraproteiinia, mikä on tovereille uutta oluen lisäaineena. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Sourhead on kaataessa samea, mutta lasissa verrattain kirkas, keltainen pilssimäisen sävyinen olut. Pinnalle muodostuu kevyen vaalea vaahto. Tuoksultaan olut muistuttaa vahvasti piparitaikinaa; maanläheinen, makea inkivääri ja heraproteiini luovat hämmentävän yhdistelmän hapanoluttyylille. Olut muistutti erästä toveria myös simasta. Tuoksu on erittäin lupaava: onkohan nyt maistossa ensimmäinen hyvä inkivääriolut?

Piparinen ja makean inkiväärinen pyöreä maku iskee ensin. Vasta hiukan perässä oluen happamuus ja kitkeryys nousevat esiin. Muutenkin olut on vähemmän ”hapanolut” kuin saman panimon Mango Sour tai Sourhead Maracuja. Polttava inkivääri dominoi myös jälkimakua; olutkomponentti jää mielestämme hiukan vetiseksi. Kummastelimme tovereiden kesken, miten tälläinen makukokonaisuus oikein onnistuu panokattilassa, jotta saa näin juotavan oluen. Kiitos Cool Head, laajentamalla inkiväärireferenssiämme parempaan suuntaan!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 31/40

Yhteispisteet: 76/100

Anabolinen inkivääripommi


 

Cool Head Brew – Blondes Are My Weakness

Blondes Are My Weakness 4,7%

Cool Headin amerikan tyylinen Blonde Ale koki vaikean alun maistelussamme; korkkaamamme olut vaikutti lässähtäneeltä ja oudon geelimäiseltä. Päätimme siis kokeilla toista tölkkiä ja johan oli parempaa! Ikävää, että näin kävi, sillä olimme juuri tovereiden kesken jutelleet Cool Headin oluiden tasaisesta laadusta. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Tölkki kehuu sisältävänsä golden alea brassitwistilllä. Olikohan kyse ananasmaisten aromien lisäämisestä olueen, sillä sitä toverit havaitsivat oluen tuoksussa, APAmaisen humaloinnin lisäksi. Ulkonäöltään olut on nätti: vaalean samea, mutta hyvin karbonoitu keltainen janojuoma kantaa pinnallaan kivaa pientä vaahtoa. Maultaan olut on hyvin humalainen, mutta taustalla on myös hyvä mallaspohja. Karbonaatio on kohdallaan ja olut kulahtaa kurkkuun hyvin helposti.

Olut aiheutti hämmennystä tovereiden kesken: ”Mitä olut yrittää olla?”. Onko Cool Headin Blondes Are My Weakness Golden ale, American Pale Ale vai jokin hybridi näistä kahdesta? Mikä myös lopulta oli se ”brassitwisti”, mistä tölkin kyljessä puhutaan? Kysymyksistä huolimatta olut  juotiin pois nopeasti ja syystäkin. Ruokasuositus löytyy myös tölkin kyljestä: brasilialainen lihapapupata, Feijoada.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 70/100

Identiteettiä etsimässä.


 

Cool Head Brew + Ice Beaver – Mango Sour

Mango Sour 4,1%

Cool Headin ja Ice Beaverin yhteistyöolut on kattilahapatettu vehnä, johon on ympätty runsaat määrät mangopyrettä. Pyre on tehty Alphonso -mangolajikkeesta, johon Cool Headin omistajalla on henkilökohtainen side: hänen lapsuudenkodissaan Brasiliassa kasvoi kyseisen lajikkeen puita! Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Lasissa olut muistuttaa tovereita appelsiinijaffasta ja appelsiinimehusta; olut on kirkkaan keltaisen oranssia ja hiukan sameaa. Pinnalle muodostuu kupliva vaahto, joka kuitenkin katosi nopeasti. Oluen ulkonäkö aiheutti hiukan väittelyä tovereiden kesken, sillä osa olisi toivonut oluelle tältä osa-alueelta suurempaa arvosanaa. Tuoksultaan Mango Sour on nimensä mukainen: hapan ja mangoinen aromi on kovin vahvana esillä. Taustalla löytyy kuitenkin voimainen aromi, joka kertoo diasetyylin muodostumisesta panon aikana. Vaikkakin diasetyyliä pidetään useimmiten virhemakuna, poikkeuksiakin löytyy eikä se tällä kertaa haitannut.

Maultaan olut seuraa tuoksun kanssa samoja linjoja, paitsi että voimaisuus katoaa. Mangopyre ja maitohappo luovat yksinkertaisen mutta toimivan kombinaation, jota on helppo juoda. Olutta juodessa happamuus tuntuu ikenissä asti! Oluen jälkimaussa on hiukan maltaisuutta, mikä oluen lämmetessä vahvistuu niin tuoksussa kuin maussakin. Mielestämme Cool Headin Mango Sour on helppo ja hyvällä tavalla erilainen esittely Suomessa harvinaisempaan oluttyyliin.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 75/100

Kannullinen tätä terdelle!


 

Marketin bulkkilagerit sokkotestissä!

Vuosi sitten koettelimme itseämme kotimaisten bulkkilagereiden sokkotestissä, ja huomasimme että Koffin erottaminen Karjalasta on hyvin hankalaa jos suussa on pyöritellyt seitsemää samankaltaista olutta, ja maistelu on suoritettu pahvimukeilla. Niinpä päätimme suorittaa testin uudelleen 12 erilaisella oluella, ja ihan oikeista laseista.

Puhdistamaan makupalettia valitsimme kurkku- ja omenaviipaleita, suolaamatonta voileipäkeksiä sekä hiilihapotettua kivennäisvettä. Neutraali lager olisi myös sopinut makuaistin neutralisoijaksi, mutta koska  bulkkilagereita testasimme, ei se olisi ollut niin hyvä tähän maisteluun. Myöskään emme tehneet kuten viininmaistelijat, vaan kaikki oluet juotiin tyhjiksi.

Listalle valitut, meille entuudestaan täysin tuntemattomat oluet:

  • Karhu 4,6%
  • Koff 4,5%
  • Pirkka 4,5%
  • Sandels 4,7%
  • Lapin kulta 4,5%
  • Olvi 4,5%
  • Karjala 4,5%
  • Carlsberg 4,6%
  • A. Le Coq 4,5%
  • Nobelaner 4,5%
  • Saku 4,6%
  • Lidl Olut 4,5%

Olut 1 – Pirkka

Paneelin arvaukset: Juha: Pirkka | Mikke: Pirkka  |  Joona: Pirkka | Mikko: Pirkka

Tuoksu hedelmäinen,  korianterimaisia aromeita, jopa hieman vehnämäinen. Erilaisuudellaan tämä olut lunasti sokkotestin suosikkioluen tittelin, jälleen kerran valtaosalle paneelia.  Kirkas ja hyvin puhdas lager. 

Olut 2 – Karjala

Paneelin arvaukset: Juha: Olvi | Mikke: Karjala  |  Joona: Saku | Mikko: Olut (Lidl)

Tuoksussa mallasta, humalaa ja alumiinia. Maultaan tunkkainen ja kitkerä. Arvioijien mielestä Olut 2 oli maistelun huonoin, yhden kuvaillessa sitä jopa törkeäksi!

Olut 3 – Koff

Paneelin arvaukset: Juha: A. Le Coq | Mikke: Sandels |  Joona: A. Le Coq | Mikko: Sandels

Tuoksuu alumiinille ja hennosti humalalle. Olut on pehmeä ja hiukan kuiva. Koffin lager ansaitsi yhden parhaan oluen äänen, eli käytännössä oli toiseksi paras. 

Olut 4 – Nobelaner

Paneelin arvaukset: Juha: Olut (Lidl) | Mikke: Saku |  Joona: Olut (Lidl) | Mikko: Lapin kulta

Hedelmäinen tuoksu, neutraali maku. Lämmenneenä oluessa oli hiukan maltaisuutta. Yksi toveri kutsui olutta myös latteaksi ja maamaiseksi, katkeran humalaisella jälkimaulla.

Olut 5 – Sandels

Paneelin arvaukset: Juha: Carlsberg | Mikke: A.Le Coq |  Joona: Karhu | Mikko: Nobelaner

Kaikkien tovereiden mielestä Sandels oli hyvin neurtaali, jopa järkyttävän hajuton.

Olut 6 – Olut (lidl)

Paneelin arvaukset: Juha: Nobelaner | Mikke: Karhu |  Joona: Koff | Mikko: Karjala

Maltainen tuoksu. Vetinen maku humalaisella jälkiliu’ulla. Olutta kuvailtiin myös pehmeäksi ja keskimääräistä rungokkaammaksi.

Olut 7 – A.Le Coq

Paneelin arvaukset: Juha: Sandels | Mikke: Nobelaner |  Joona: Nobelaner | Mikko: Koff

Raikas ja helposti juotava, neutraalilla tuoksulla ja vahvan maltaan maulla.

Olut 8 – Saku

Paneelin arvaukset: Juha: Karhu | Mikke: Carlsberg |  Joona: Carlsberg | Mikko: A. Le Coq

Kirpeä, metallinen tuoksu. Maku mieto ja kitkerä. Oluessa havaittiin myös pientä suolaisuutta ja ruohoista humalointia.

Olut 9 – Karhu

Paneelin arvaukset: Juha: Koff | Mikke: Olvi  |  Joona: Karjala | Mikko: Karhu

Tuoksu makea ja aavistuksen paahteinen. Olutta kuvailtiin myös neutraaliksi ja vetiseksi.

Olut 10 – Carlsberg

Paneelin arvaukset: Juha: Lapin Kulta | Mikke: Olut (Lidl)  |  Joona: Lapin Kulta | Mikko: Olvi 

Erittäin mieto tuoksu pienellä maltaan vivahteella. Yksi tovereista ei välittänyt liiasta makeudesta.

Olut 11 – Lapin kulta

Paneelin arvaukset: Juha: Karjala | Mikke: Lapin Kulta  |  Joona: Olvi | Mikko: Carlsberg

Neutraali tuoksu, taustalla pieni humala. Maku maltainen ja viipyilevä.

Olut 12 – Olvi

Paneelin arvaukset: Juha: Saku | Mikke: Koff  |  Joona: Sandels | Mikko: Saku

Tuoksussa kevyttä maltaisuutta ja aavistus havuisuutta. Maku neutraali.


Parhaaksi olueksi valitsimme Pirkan.

Neutraaleimmaksi, tuleviin olutmaisteluihin paletin puhdistajaksi valitsimme Sandelsin ja mahdollisesti myös A. Le Coqin.


Valitettavasti emme ole vuodessa paljoa parantaneet: paras tulos oli vaivaiset 3/12. Parhaaksi olueksi valitsemamme Pirkka oli myös ainoa, jonka kaikki tunnistivat. Jälkiviisautena voisi sanoa, että maistelun olutmäärä saattoi olla hiukan liian suuri vielä kehittyville makunystyröillemme. Ensi vuonna tunnistamme varmasti muutakin kuin vain Pirkan!

 

Horizont – Saison Witbier

Saison Witbier 6%

Tällä kertaa unkarilainen Horizont on yhdistänyt saisonin ja witbierin yhteen pulloon, paperilla ja huhupuheilla oikein hyvin; Beer To Go -kaupan kauppias suositteli olutta lämpimästi ja panimon sivuilla kerrotaan, että olut voitti ylivoimaisesti kultaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2017. Miten tovereille maistuu voittajahybridi?

Lasissa olut näyttää pilvisen ja vaalean keltaiselta, jonka pinnalle muodostuu eläväinen vaalea vaahto. Vaahdon hiukan laskettua olut muistuttaa vahvasti hiilihappoista limpparia. Yksi tovereista kommentoi olutta ”omenavispipuuron näköiseksi”. Tiedä häntä oliko kyseessä kritiikki vai kehu.

Saison Witbier tuoksuu vahvasti mausteiselta ja sitruksiselta. Taustalla on myös banaania ja neilikkaa, lopputuloksena raikas vaikutelma. Maultaan olut sisältää niin witin kuin saisoninkin ominaisuuksia; löytyy vehnäistä sitrusta, banaania, kuivuutta ja hiilihappoisuutta sekä happamuutta ja mausteisuutta.

Olut uppoaa enemmänkin kuin limu, eikä mausta jää paljon mieleen. Kesäiseksi terassijuomaksi olut olisi varmasti hyvä. Ruokasuosituksena fish & chips toimisi varmasti!


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 54/100

Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tällä kertaa tuomarit ja toverit ovat eri mieltä.


Kotiolutta: Toveri Amber ale

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

Helsinki Beer Festival 2017

Vuoden 2017 Helsinki Beer Festival sai nähdä Oluttoverein kaartin paikalla täyden viiden miehen voimin. Tovereista pari eksyi Kaapelitehtaan uumeniin jo ennen itse tapahtuman alkua, osallistumaan Olutpostin järjestämään olutbloggaajien tapaamiseen. Paikalla oli aikalailla tusina bloggaria (heidän joukossaan mm. Suomen Olutliiton tuore puheenjohtaja Anikó Lehtinen), Olutpostin väkeä, sekä sidosryhmien edustajia.

 

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Tilaisuus koostui lyhyehköistä puheenvuoroista ja bloggarien esittäytymisestä. Puhujina olivat Suomen Olutseuran tuore puheenjohtaja Antti Kotti, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Olutposti -lehden päätoimittaja Mariaana Nelimarkka. Tilaisuuden kestityksestä vastasi useampi taho: Aimo Lindgren oli kattanut kullekin osallistujalle lajitelman perinteitä vaalien valmistettuja, herkullisia, ja tarjolla olevien oluiden kanssa yhteensopivia  Tanskalaisia voileipiä. Leipien kaveriksi tarjotut oluet olivat Olvin American cream ale, sekä Nokian Panimon uutuus Keisari 25 Ginger ale. American cream alen mielenkiintoinen suutuntuma taittui erityisen hyvin maksapasteija -täytteisen leivän kera; Keisarin Gingerin raikas inkivääri puolestaan oli loistava makupari kylmäsavulohi-variaatiolle.

Tanskalaisista voileivistä löytyi yllättävän toimivia makuja oluen kaveriksi

Bloggarimiitin jälkeen siirryimme itse tapahtuma-alueelle. Kello löi vasta puoltapäivää, joten hirveää yleisöryntäystä ei vielä tuolloin ollut – tosin ihmisiä oli jopa hieman enemmän kuin olisimme odottaneet. Ensimmäinen tapahtumassa nauttimamme olut oli Fat lizard Brewingin tarjoama “aamukahvi” – Mikon Portteria joka oli ajettu kahvipavuilla, vaniljalla ja kookoksella täytetyn lasiputken läpi. Olut oli kaikessa aromikkuudessaan ja maukkaudessaan mitä mainioin avaus tapahtumalle.

Fat Lizardin tuttu Chevy edusti jälleen läsnäolollaan

Aamukahvien aikana loputkin toverit ryhmittäytyivät Kaapelitehtaalle, jonka jälkeen meistä jokainen kierteli oman makunsa ja tahtinsa mukaan eri panimoiden installaatioita. Oluita maisteltiin ristiin rastiin ja jokaista maistettua on mahdoton, ja jopa turha kirjata tähän postaukseen; kuitenkin loppuun listaamme muutamia mieleenpainuvimpia öölejä. Yleisesti voidaan sanoa, että pidättäydyimme suurimmaksi osaksi Suomalaisissa oluissa, vaikka tämän vuoden Helsinki Beer Festivalin teemana olikin Unkari. Unkarilaiseen olutkulttuuriin luotasimme hieman jo ennakkoon. Luotaamiamme oluita löytyikin liuta festivaaleilta, vaikkakin niiden hinnat olivat toverin maahantuomiin verrattuna reippaasti korkeampia.

Ruokatarjonta oli verrattain monipuolista, currywursteista ja ostereista unkarilaisia langoksia (uppopaistettua rieskaa) myyvään ruokarekkaan. Ulkona jopa grillattiin kokonaista porsasta! Toisaalta oli harmi, ettei paikalle oltu saatu jotakuta Helsingin useista panimoravintoloista tekemään festivaalimättöjä. Ostereille pisteet kahdesta toverilta, olivat tänäkin vuonna herkullisia, erityisesti smetanalla ja sammen mädillä maustettuna.

Fasiliteeteiltään tapahtuma oli taas tutusti oikein toimiva; Polettipisteitä oli runsaasti joten jonotusta ei liiemmin näkynyt, lasinpesupisteillekään ei liiemmin joutunut jonottamaan ja vesipistekin paikalta löytyi (ilmeisesti joissain muissa tapahtumissa ison hanallisen muoviastian läsnäolo ja ajoittainen täyttäminen on liian vaikeaa toteuttaa).

Helsinki Beer Festivalin jälkeen onkin jo aika kääntää katsetta kohti kesää, jolloin oluttapahtumia pitäisi löytyä joka viikolle jos vähän jaksaa reissata. Oluttoverit todennäköisesti tulevat Helsingin tapahtumia läsnäolollaan kunnioittamaan joten lisää maisteluita on siis tiedossa!

Toverit kiittävät ja kuittaavat HBF:stä!

Uusia tuttavuuksia!


Tovereiden mieleen vahvimmin painuneet oluet:

Mikke:

Honkavuoren Heili mainosti edustavansa uutta oluttyyliä: North Carelian Wheatia. Olut oli yhdistelmä vehnäolutta ja sahtia, toimien yllättävän hyvin. Yleensä hybridioluet tuovat yhteen tyylien huonoimpia puolia, muttei tällä kertaa!

Ulkomaisista lempparini oli Jopen Koyt gruittiolut. Olutreseptiikassa antiikkisella reseptillä valmistettu hollantilainen yrttiolut oli voimakas, mutta maukas ja vielä nykyaikanakin toimiva kokonaisuus.

Radbrewin Wasteland: Oasis hefeweizen päätyi jälleen kerran tuoppiini. Erittäin maukasta olutta.

Vahvempien oluiden kastissa United Gypsiesin Vintage 2017 Barley Wine ja Iso-Kallan Pimeyden Morsian olivat erittäin maittavia!

Joona:

Takatalo & Tompuri oli täysin uusi tuttavuus. Panimo tuottaa oman pellon viljasta (jota suku onkin viljellyt jo yli 300 vuotta) olutta, joka testien perusteella osoittautui erittäin maittavaksi. Erityisesti mieleen jäivät Panimon Pilsneri (oikein raikas ja miellyttävän katkera) sekä Kylmäsavulager, jonka mallas on ihan oikealla leppäsavulla savustettu (kiva savuaromi, jossa ei ollut lainkaan niin ikävän yleistä keinotekoista makua).

Myös Helsinkiläinen panimotalo Bryggeri oli tuonut jotain uutta maistettavaksi: Colorado blond ale oli Viking Maltin ja Colorado Maltingsin yhteistyötä juhlistava, Bryggerissä pantu belgityylinen ale, josta ei katkeroa puuttunut. Erinomaista yhteistyötä! Tämä oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin Helsinki Beer Festivalissa.

Juha:

Mieleeni jäi erityisesti myös edellä mainittu Bryggerin Colorado blond ale. Toinen olut, joka onnistuneesti koetteli makunystyröitäni oli Radbrewin Argus IPA – kolmesta myyttisestä (Zeus, Hercules, Callista) lajikkeesta koostuva humalpantheon loi suuhun mainiot aromikinkerit.

Mikko:

Parhaiten koko tapahtumasta jäi varmasti mieleen Takatalo & Tompurin hieno mainos. Heidän kylmäsavulagerinsa yllätti positiivisesti, en ole mielestäni maistanut yhtä maukasta maitokauppavahvuista savuolutta koskaan.

Myös Lervigin Hop Drop Sour IPA painui mieleen. Erinomaisia oluita oli valtavasti, ja tarjonnan paljoudesta johtuen yksikään ei noussut kirkkaasti “parhaaksi” olueksi. Kiitos kaikille hienosta tapahtumasta!

Panimovierailu: Cool Head Brew

Saatuamme kutsun, kävimme alkuviikosta tutustumassa Tuusulassa sijaitsevaan Cool Head Brewiin.

Maamerkistä päättelimme löytäneemme oikean paikan

 

Lähdimme neljän toverin voimin liikkeelle jo heti aamupäivästä ja saavuimme panimon tonteille klo 11 jälkeen. Ovella meidät vastaanotti Cool Headin Pietari, joka pidemmittä puheitta lykkäsi suoraan panimon hanoista käsiimme maistelulasilliset Cool Headin Mango Souria. Parille meistä tämä oli ensikosketus panimon oluisiin; erittäin mangoista, raikasta ja helppoa juotavaa. Toverit siemailivat oluet natusiinsa onnellisina ja vuoron perään tenttailimme panimon toimintaan liittyvistä asioista, mitä sylki suuhun vain toi.

Panimo sijaitsee suht tuoreen oloisella teollisuusalueella, sadan neliön hallissa. Tämä tila oli otettu haltuun erittäin tehokkaasti, hyödyntäen kaikkia kolmea ulottuvuutta. Paikanpäällä vierailupäivänämme oli myös Viikki Brewing Societylta porukkaa, jotka parhaillaan jauhoivat maltaita kollaboraatio-olutta varten. Mäskäysvuorossa oli muun muassa kamomillalla maustettu kukkais-saison.

Mäskäys aluillaan

Kompakteista tiloistaan huolimatta Cool Headilta löytyi jopa yllättävän kovan kapasiteetin laitteita; keittokattilakin veti täydet kaksi tuhatta litraa! Keskustelumme pohjalta vaikutti siltä, että panimon seinät tulevat kovan kysynnän kasvaessa vastaan ja laajentamistarve lienee edessä. Suurimpana yllätyksenä meille ehdottomasti tuli Cool Headin tölkityslinjasto. Tuusulalaiset ovat ensimmäisiä pienpanimoita Suomessa jotka alusta asti ovat pakanneet oluensa tölkkeihin. Kukaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että niin tiivis masiina pystyisi täyttämään 500 tölkkiä tunnissa – kone oli siis pinta-alaltaan tuskin normaalia keittiön pöytää kummempi. Cool Headin tuotteiden etiketit puolestaan kiinnitetään todellisessa craft-hengessä: kaikki käsin!

Etikettimasiina

Vierailumme loppupuoliskolla Pietari kertoi meille hieman Cool Headin missiosta, sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Mielenkiintoinen uutinen Suomen olutkansalle on se, että Cool Head aikoo lanseerata liudan sour -oluita! Pyrkimyksenä kuulemma on tuoda soureja helpommin lähestyttäviksi, raikkailla mauilla ja tölkkipakkauksella. Nämä voisivat sopia myös ei-niin-olutihmisille ja toimia näin porttina oluiden maailmaan.

Läksiäislahjaksi saimme vielä valikoiman panimon oluita, joiden maistamista emme malta odottaa.

Kiitokset Cool Headille informatiivisesta vierailusta ja maukkaista oluista!