Suomi 100v Juhlaoluita

Suomen satavuotisjuhlat lähestyvät kovalla vauhdilla ja toverit ovat menneen vuoden aikana ottaneet maisteluun useita eri Suomalaisten panimoiden tekemiä, tätä sentenniaalia juhlistavia oluita.  Aloitammekin nyt Joulukuun alusta lähtölaskun kohti itsenäisyyspäivää julkaisemalla päivittäin arvostelun eri juhlaoluista, sillä mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa satavuotiasta Suomea kuin oman maan olut?

Itsenäisyyspäivän jälkeen alkaa taas oluttovereiden joulukalenteri.


Tässä lista Suomi100 -oluista:

 

Bryggeri – Vuosi Sata

Vuosi Sata 10%

“Vahva ja itsenäinen”

Bryggerin Vuosi Sata päätyi tovereiden tuoppiin jo lähemmäs vuosi sitten, saaden aika negatiivista palautetta. Halusimme antaa oluelle kuitenkin uuden mahdollisuuden, koska kaikki tovereista eivät Bryggerin tripelbockia päässeet maistamaan. Onneksi, sillä uudella maistokerralla olut maistui paljon paremmalta, eikä tiskirätiltä kuten aiemmin.

Vuosi Sata on tumman mahonkinen, hyvin hiilihapotettu sekä verrattain kirkas lager. Sen pinnalle muodostuu runsas vaalea vaahto. Menneet mäskäyssessiot tulivat mieleen olutta tuoksutellessa; yksi tovereista vertasi tuoksua maltaan kaatoon. Aromeina päällimmäisenä alkoholinen makeus, anismaisuutta sekä maamaista humaluutta. Pieni säilykeluumun vivahde tuntui myös. 

Happamuus ja lämmittävä alkoholi erottuvat vahvasti olutta maistellessa. Hiilihappoisuus auttaa runsasta runkoa antamaan tietä odotettua keveämmälle lopputulokselle. Paahteinen, kristallinen maltaisuus, sekä keveä suklaa ja hiivan maku piileskelevät taustalla. Oluen makeus jakoi mielipiteitä: osa tovereista piti Vuosi Sataa liian makeana, osa ei. Jälkimaussa on hapanta, kitkerää, lämmintä ja kieltä pistelevää tuntua.

Satavuotiasta Suomea juhlistavien oluiden joukossa Vuosi Sata on verrattain hyvää, mutta palkintosijoja emme sille ehkä silti antaisi, kuten menneen vuoden Vuoden Olut -kisassa tehtiin.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Portteri

Toverit saivat postissa Laitilan lähettämänä muutaman pullon Kukko Portteria. Ja tykkäsivät!

Laitila on kaivanut naftaliinista vanhan Kukko-Portterinsa reseptin ja tuonut sen uudestaan markkinoille. Otimme sen maistoon kunhan saimme tarpeeksi Tovereita saman pöydän ääreen.

Kukko portteri kaatuu lasiin syvän mustana ja jättää pinnalle vaalean, kevyen vaahdon joka ei katoa mihinkään koko sinä aikana kun olut lasissa viipyi.

Ensimmäiset sniffaukset toivat nenän täyteen vahvaa tummaa kahvia, kevyttä lakritsisuutta ja maanläheistä tummaa mallasta. Tässä on sitä tuoksua jota tummassa oluessa arvostaa! Liian usein törmää väriskaalan tummasta päästä oleviin oluisiin joissa tuoksu ei ole muuta kuin mustaa mallasta, mutta onneksi tässä ei.

Samaan miellyttävään palettiin törmää myös olutta maistellessa. Kevyttä makeutta ja paahteisuutta tulee vastaan ja tätä on komppaamassa kivasti kahvin, lakritsin ja kitkerän humalan tasapainoinen maku. Suutuntumaltaan olut on kevyt ja täyteläinen. Miellyttävän hapokas. Harvoin törmää näin sopivaan happoisuuteen. Ikävä kyllä suuhun jää kevyen öljyinen maku joka vähän pilaa kokonaisuutta. Laitila on onnistunut tuomaan Tumman Kukon takaisin kauppoihin erinomaisen maukkaasti. Ei Porttereiden kategoriassa kärkikastia, mutta toisaalta Toverit löytävät oluesta aika vähän pahaa sanottavaa. 6,5% olut ei markettien hyllyjä tule näkemään (mikä on sangen sääli), mutta uskoisin tämän Suomalaiselle olutharrastajalle oikein hyvin maistuvan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 32/40

Yhteensä : 79/100


Toverit toivottavat Kukko Portterille oikein hyvää menekkiä kaupan hyllylle!

Kesän Olutfestivaalit 2017

Toverit kävivät kesällä porukalla Craft Beer Helsinki  ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumat läpi, nauttien oluesta, tunnelmasta ja katsellen ympärillä vallinnutta intoa pienpanimo-oluita kohtaan. Nyt onkin tullut aika katsoa kumpaakin festivaalia tarkemmin ja hieman vertailla mitä hyvää, huonoa ja uutta tapahtumat tarjosivat.


Craft Beer Helsinki (6.7.2017-8.7.2017)

Toista kertaa järjestetty Craft Beer Helsinki keräsi Helsingin Rautatientorille runsain mitoin olutharrastajia, bloggareita, uteliaita ja muuten vaan janoisia ihmisiä. Järjestäjät odottivat tapahtumaan jopa 12 000 ihmistä ja näitä varten paikalle oli saapunut peräti 30 pienpanimoa joista valtaosa oli kotimaisia, mutta mukaan mahtui panimoita mm. Puolasta, Espanjasta, Ruotsista ja Virosta.

Viime vuoteen verrattuna Craft Beer Helsinki tarjosi hyviä parannuksia alkaen jo lippujen myynnistä. Käytössä oli ladattava kortti jolla juomansa sai maksettua ja viimevuoden tunnin mittaisista jonoista oli otettu opiksi, sillä tapahtuma tarjosi mm. ennakkolippuja, useita kortinlatauspisteitä ja jo valmiiksi ladattuja kortteja. Tämä näkyikin jonojen vähyytenä ja tapahtuman muutenkin sujuvampana menona.

Muuten tapahtuma tarjosi samaa mukavuutta kuin edellisenä vuotena: kojut oli hyvin järjestetty, ruokatarjontaa löytyi muutenkin kuin pikkusuolaisen muodossa ja yleisellä tasolla homma pelitti erinomaisesti.

Toverit totesivat tapahtuman toimivan mainiosti, mutta muutamia ongelmatapauksiakin löytyi: Kojuilla ei tuntunut olevan mitään yhteistä hinnoittelun esittämiskaaviota, vaan joka kojulla sai arpoa, mitä mikäkin tuote maksaa tai mitä missäkin on tarjolla. Tämä näkyi  välillä jonotuksissa, sillä kojuista sai ostettua tuotteita mitä ei listoilla näkynyt ja osalla tuotteista ei ollut merkittyä hinnoittelua vaan hinta tuli melko yllätyksenä. Tämä hieman vaikeutti ostokortin täyttä hyödyntämistä sillä saldoa sai kytätä jatkuvasti.

Toinen ongelma tuntui olevan panimoiden melkoisen riittämätön kapasiteetti tapahtumaa varten. Torstaina alkanut tapahtuma myi osan tuotteiden kohdalla eioota jo perjantaina iltapäivällä, eikä täydennystä tuntunut suurimmalle osalle kojuista tulevan lainkaan. Liekö tähän syynä odotettua suurempi kävijämäärä, tiettyjen tuotteiden odottamaton kysyntä vai ihan inhimillinen virhe, ei voi sanoa, mutta tästä tuntui riittävän keskustelua ympäri festivaalialuetta. Moitteen sana tulee WC-, pesupiste- ja kortinlatausnurkasta, jossa kortinlatausjono blokkasi täysin reitin WC-tiloihin ja jonka läpi saikin sitten pujotella useiden anteeksipyyntöjen kera.  Ehkä vähän jononohjausta seuraavalla kerralla?

Tovereiden mielestä tapahtuma oli kuitenkin kesän onnistuneimpia ja josta saimme parhaimmat oluet ja kokemukset irti.

Tovereiden tärpit: Radbrew – Greenhouse APA ja Ivy Mike; Bidassoa Brewery – #Amber of the moment, Nexus ja Amuitz Hoppy Lager; Cool Head Brew-  Rasberry sour; Käblikuu – Arrogant IPA; Tanker – Imperial IPA; Browar Deer Bear – Let’s cook Grapefruit IPA; Hiisi – I hop it’s not a problem #3; Olarin panimo – MC Taakibörsta Mango IPA; Omnipollo – Nebucadnezzar; Hopping Brewsters – Thora; La Quince – Vanilla Black Velvet Imperial Stout; United Gypsies – Ventriloquist Saison; Mufloni – Hopfenweisse.


Suuret Oluet Pienet Panimot (26.7.2017-30.7.2017)

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) on järjestetty jo 15 vuotta putkeen ja loppua ei ole näkyvissä. Meidän oluenystävien onneksi. Tänä vuonna tapahtuma on järjestetty jo peräti kuudella paikkakunnalla (Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Helsinki). Toverit kävivät vierailemassa tosin vain Helsingin tapahtumassa, lähinnä aikataulusyistä, sillä muutenhan meitä ei mikään olisi pitänyt näistä poissa.

Tällä kertaa Helsingin tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan ja mallasjuomatarjonnallaan 34 Suomalaista ja yksi Virolainen panimo, sekä Berliiniläisten pienpanimo-oluiden yhteisosasto. Ei siis ollut riskiä janoiseksi jäämisestä.

SOPP on jatkanut Helsingissä samaa toimivaa kaavaansa kuin edellisinä vuosinaan: ennakkolippuineen, mahdollisine pöytävarauksineen ja nopeine lasijonoineen. Tällä kertaa Toverit olivat paikalla perjantaina puoli neljän aikaan ja jonon pää oli jo tapahtuman yhden seinustan mittainen. Siltikin olimme sisällä alta kymmenen minuutin.

Viimevuotisesta tapahtumasta poiketen tällä kertaa käytössä ei ollut huonon journalismin omaavien lehtien kammoksumia “Viinarannekkeita” vaan maksu tapahtui perinteisin menetelmin kortin ja käteisen muodossa. Tämä toimi jopa yllättävän hyvin, sillä jonotus kävi vauhdilla lähes joka kojulla. Harvinaista näin “vaihtoehtoisten maksutapojen” aikakaudella (poletit, kortit yms.). Eipä siinä, maksujärjestelyjen ei tarvitse olla monimutkaisia; käteinen ja korttimaksut olivat simppeli ja suora tapa maksaa kaikesta.

Oluttarjonnasta ei ollut pulaa, eikä kyllä sen puoleen ruoastakaan. Tarjontaa oli jos minkälaisesta burgerista pyttipannuihin ja aito ja alkuperäinen Vety savukinkkuineen ja kananmunineen vei oluen tuoman nälän tyylikkäästi mennessään näemmä useammaltakin kävijältä.

Kävijöitä tapahtumassa oli ajoittain jopa ehkä vähän liikaakin, sillä lähes joka liikkeellä joutui kanssakulkijaa väistelemään enemmän tai vähemmän. Tämä herättääkin mietintää kuinka kauan näin suosittu tapahtuma voi vielä mahtua Rautatientorin kokoiselle alueelle, laajennustilaa saadakseen kun pitäisi kaataa joko päärautatieasema, Ateneum, kansallisteatteri tai Casino Helsingin rakennus.

Noottia Toverit antavat lähinnä tapahtuman ajoittain huonolle pöytien sijoittelulle, sillä välillä sai tosissaan pujotella pienistäkin väleistä kun muualta ei vain yksinkertaisesti päässyt. Etenkin tapahtuman ainoan WC-alueen sisäänkäynti oli sijoitettu kahden isoimman olutteltan ja istuma-alueen keskelle mikä aiheutti melkoista liikennekaaosta.

Tovereiden tärpit: Hops & Barley – CCC IPA; Donut Island – Adria Sour Cherry Berliner Weisse; Cool Head Brew – Salty Ananas Göse; Cool Head/Orava Brewing – Orwellian Nightmare Imperial Stout; Bryggeri/Donut Island – Romanov Imperial Red Ale.


Pyynikin Big4Sun

Big4Sun

Saimme lähetyksen Pyynikin käsityöläispanimolta, joka sisälsi neljä heidän edustusoluitaan, puolen litran tölkeissä. Paketti on ilmeisesti lähdössä ihan kansainväliseen levitykseen, luottoa siis paketin toimivuuteen löytyy!

Paketti sisälsi pääasiassa maukkaita oluita, kivalla vaihtelevuudella. Viime vuosina tällaisia paketteja on alkanut näkymään hiukan useammin, muttei näin isoissa tölkeissä tai niin, että mukana on jopa palkintoja voittanutta olutta. “Iso nelonen” hälvensi osan tovereista epäluuloja Pyynikin panimoa kohtaan; edellinen heidän myymänsä sixpäkki oli lievä pettymys, etenkin hinta-laatusuhteeltaan. 

Ohessa linkit Big4Sunin oluiden yksilöllisiin arvosteluihin:

Pyynikin – Ruby Jazz Ale

Pyynikin – Cloudberry Saison

Pyynikin – American IPA

Pyynikin – Dammer Pils

Pyynikin – Dammer Pils

Dammer 4,7

Saimme Pyynikin Käsityöläispanimolta Big4Sun -olutpaketin, josta löytyi heidän ensimmäinen yrityksensä pilsin tyyliseen olueen, Dammer.

Valitettavasti Dammer ei noussut muiden Big4Sun -oluiden tasolle, vaan osoittautui tovereille pieneksi pettymykseksi. Lasiin kaadettuna olut näyttää ihan hyvältä, muttei herätä janoa kovemmin. Olut on kellertävän kirkas, vaalealla lyhyellä vaahdolla.

Tuoksua kuvailtiin esim. ”ummehtuneen makeaksi hedelmäksi”, eikä maussa ollut paljon lisättävää. Löysimme kuitenkin kevyttä humalointia ja mallaspohjaa, mutta aivan liian kovan hakemisen jälkeen. Suutuntumaltaan olut on helposti uppoava, mutta hiilihappoja puuttuu ja juomasta ei jää paljon jälkikäteen mieleen. Tovereiden mielestä olut ei ole hyvä pils.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 15/40

Yhteispisteet: 47/100

Ehkä tästä opitaan ja seuraava pils on parempi.


 

Pyynikin – Cloudberry Saison

Cloudberry Saison 4,7%

Pyynikin käsityöläispanimon Big4Sun -paketissa odotti Cloudberry Saison, jossa on käytetty hyvin mediaseksikästä lapin hillaa eli lakkaa. Saisoniin on myös lisätty vähän kompleksisuutta vehnämaltaalla.

Olut kaatuu lasiin samean kullankeltaisena ja mukavalla vaahdolla. Tuoksultaan oluessa päällimmäisenä on hillan tuoma vahva makeus, joka jopa peittää saisonin tyypillistä perustaa eli mausteisuutta ja raikkautta. Taustalta löytyi myös pieni banaanin aromi.

Saisonin ominaismaut löytyvät olutta maistaessa paremmin, mutta hilla on yhä vahvasti läsnä. Olut tuntuu juodessa raikkaalta ja happamalta. Olut on aika selkeästi juuri sitä mitä mainostettiin, mutta allekirjoittanut ei innostunut siitä mahdottoman paljoa. Ehkä en vain ole niin suuri hillan ystävä. Toinen toveri taas tykkäsi enemmän lakan mausta, mutta kuvaili olutta ”yhden tölkin olueksi”.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 62/100

Lakan ystäville.


 

Pyynikin – American IPA

American IPA 4,6%

Postissa saapunut Pyynikin Big4Sun -olutpaketti sisälsi heidän American IPAnsa. Emme tovereiden kesken olleet Pyynikkiä ajatelleet IPAA valmistavana panimona, joten korkkasimme oluen mielenkiinnosta pyöreinä.

Lasissa olut on samean hunajaisen vaalea ja lasin pohjalle tuli hiukan sakkaa. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto, joka ei jätä paljoa pitsiä jälkeensä. Tovereiden kesken etenkin Pyynikin IPAn mallaspohja keräsi paljon kehuja. On mukava nähdä, että hyvän IPAn saa aikaiseksi muutenkin kuin vahvalla humaloinnilla. Sekin on kyllä tässä oluessa kunnossa: amerikkalaiset humalat toimivat hyvin keskenään, luoden aromikkaan ja katkeran kokonaisuuden.

Pyynikin American IPA on mielestämme yksi parhaita kauppaipoja, joita toverit ovat hetkeen maistaneet. Toivommekin, että panimo tuo lisää tällaisia oluita maitokauppojen hyllyille!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 75/100

Erittäin hyvä, ottaen huomioon, että on kauppaipa.


 

Pyynikin – Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Toverit ottivat maistoon Pyynikin viskitynnyrissä kypsytetyn imperial stoutin, ja hyväähän se oli.

Ulkonäöltään olut on mustaa kuin yö ja pinnalle kertyy kaadon jälkeen kevyt, kermaisen vaalea vaahto. Lasiin kun katsoo niin ei näy muuta kuin oma kuva mustaa pohjaa vasten.

Tuoksu tarjoaa hyvin vahvaa ja aromikasta tummaa suklaata, vähän maitomaisuutta, viskiä, siirappia, lakritsia ja kahvia. Tuoksu on imelää ja tuo vahvasti mieleen liköörikonvehdin. Hyvin intensiivistä!

Maussa on havaittavissa vahvaa karamellista alkoholia ja edellämainittua liköörikonvehtia. Viskin maku on myös läsnä melkoisen vahvana. Olutta myös kuvailtiin hieman mutakakkumaiseksi.

Suutuntuma on mainio. Pehmeä lämpö leviää koko suun mitalta ja katkera jälkimaku viimeistelee kokemuksen. Olut on yllättävän helppo juoda vaikka voltteja löytyy peräti 13%.

Yleisesti Toverit toteavat Stoutin olevan erinomainen lisä Suomen tummien oluiden valikoimaan ja toivovat Pyynikiltä lisää samanlaisia taidonnäytteitä olutkulttuuria rikastamaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 34/40

Yhteensä: 84/100

Intensiivinen!


 

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale