Mallaskosken – Frost Bite

 

Frost Bite 4,7%

Mallaskosken talvilager väittää humalointinsa purevan “kuin talven ensimmäiset todella kylmät päivät”.

Lasissa olut on miellyttävän kirkas, pihkainen ja hyvin hiilihapotettu. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto. Todellakin, humalointi on etusijalla Frost Biten tuoksussa; havuinen, hiukan mentholinen ja hedelmäinen katkero luo purevan ja raikkaan aromin. Ehkä myös kevyt karamellimaltaan makeus löytyy myös taustalta. Tovereiden mielipide oluen tuoksusta vaihteli tiskirätistä ihan toimivaan.

Kevyt runko auttaa korostamaan humalointia ja katkeruutta, vähän liiankin tehokkaasti. Taustamakuina on happamuutta ja havuisuutta, arvatenkin humaloinnista. Ensipuraisu on enemmänkin makea, mutta katkero alkaa pian nousemaan ja säilyy suussa verrattain hyvin. Mallaskosken “metsäinen” humalainen lager on ihan hyvä perusolut, mutta ei sen enempää.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 11/20
Maku: 11/20
Suutuntuma: 4/10
Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 52/100


 

Saimaan Juomatehdas – Joulu Olutta

Joulu Olutta 4,5%

Saimaan Juomatehtaan Joulu Olut on aurinkoenergialla tuotettua viennalaakeria, jonka valmistuksessa  on käytetty lähiluomutuotteita.

Lasissa Joulu Olut näyttää samean tumman pihkaiselta. Lyhyt vaalea vaahto muodostuu sen pinnalle, jonka ansiosta olut näyttää aika hyvältä. Pirtsakka tupakka tulee ensimmäisenä mieleen olutta haistellessa. Makeahko maltaisuuus ja maamainen jalohumala löytyvät myös taustalta.

Katkera kuivuus ja makea karamelli toimivat oluen pääasiallisina makuina. Kaura tuo hiukan pehmeyttä lisää ja auttaa suutuntumassa, saaden sen tuntumaan hiukan täyteläisemmältä. Humalan katkero tuntuu etenkin jälkimaussa. Lopputulos on hiukan kuivempi muihin maisteltuihin jouluviennoihin verrattuna.

Saimaan Joulu Olut jotekin muistutttaa omista panohommista. Ehkä oluessa on jotain hiukan luonnollisempaa kuin muissa massatuotetuissa lagereissa? Olut on loppujen lopuksi vähän keveä, mutta pätevä. Joulusaunaan mukaan!


Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 11/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 5/10
Kokonaisuus: 19/40

Yhteispisteet: 54/100


 

Olvi – Jouluolut

Jouluolut 4,7%

“Miedompi vaihtoehto viinanhimon villitsemille kansalaisille.”

Olvin Jouluolut kaatuu lasiin tummanpunertavan pihkaisena, jonka pinnalle muodostuu hyvin runsas, vaalea ja kermainen vaahto. Olut tuoksuu pistävän raikkaalle ja happamalle, taustalla löytyy myös metallia ja ruohoista humalaa. Muiden viennalagereiden tyyliin oluessa on miellyttävää makeaa maltaisuutta, niin tuoksussa kuin maussakin, mutta ei silti yllä tarpeeksi rungokkaaksi. Humalointi on olutta maistellessa verrattain pehmeää ja karamellimallas lisää syvyyttä.

Kaiken kaikkiaan olut on ihan pehmeä ja miellyttävä. Olvin peruslageriin verrattuna Jouluolut on selvä parannus, mutta matkaa on vielä; miedompia vaihtoehtoja kansalle löytyy muualtakin.


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 9/20
Maku: 11/20
Suutuntuma: 4/10
Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 53/100


 

Radbrew – Global Cooling

Global Cooling

Radbrewin Ydintalviolut pisti silmään lähikaupan hyllystä, etenkin erikoisen teemansa ja etikettinsä vuoksi. Vaikkakin tovereiden kalenterilista oli jo täyttynyt, täytyi olut ottaa maistoon! Munich -maltaan käyttö pohjana lupaa hyvin mallasvoittoista kokemusta.

Lasiin kaatuu tumman punertava ja hiukkasen samea ale, jonka päälle muodostuu lyhyt luonnonvaalea vaahto. Tuoksultaan Global Cooling muistuttaa red alea; kristallimallas, hento suklaamallas ja havuinen humalointi muodostavat syvän ja aika monipuolisen tuoksun.

Valitettavasti maku on vaihteeksi jälleen pettymys. Lupaavan tuoksun aromit päätyvät vetisen oluen ansiosta aika mauttomiksi. Kevyt happamuus tulee taustalta läpi. Jälkimaussa jäkäläistä imelyyttä, joka oli yllättävää. Todennäköisesti Radbrewin Global Cooling ei päädy tovereiden juomapöytään, ehkä alennuksella saunakaljaksi korkeintaan.


Ulkonäkö:6/10
Tuoksu: 13/20
Maku: 7/20
Suutuntuma: 4/10
Kokonaisuus: 19/40
Yhteispisteet: 49/100


 

Stone – Xocoveza

Xocoveza 8,1%

“For the Holidays & into the New Year”

Berliiniläisen Stonen joulumausteiseen mokkastouttiin on lisätty aika liuta aineksia; oluesta löytyy ohraa, vehnää, kauraa, laktoosia, kaakaota, kahvia, pasilla -chiliä, kanelia, vaniljaa sekä muskottipähkinää! Listaa lukiessa hiukan huolettaa, onko nyt yritetty vähän liikaa.

Hyvin runsas luonnonruskea vaahto peittää sysimustaa olutta, jossa näyttää olevan karbonaatiokin kunnossa. Heti tölkin auetessa kaikki mausteet iskevät sieraimiin voimalla. Taustalla kahvi on myös voimakkaasti läsnä. Kylmänä Xocoveza tuntuu aika juotavan oloiselta, ei liian tujulta, mutta lämmetessä tuoksu monipuolistuu ja syvenee.

Makean kahvinen kaneli puskee päälle ärhäkkäästi olutta maistaessa. Mausteet pelaavat hyvin oluen muiden komponenttien kanssa yhteen, eivätkä puske liian vahvasti. Oluen lämmetessä maku muuttuu kuten tuoksukin, lisäksi laktoosi tuntuu maistuvan enemmän. Ylipäätään Xocoveza alkaa muistuttaa mausteista kahvilattea! Jälkimaussa kitkerä happamuus sekä pieni chilin potku ovat hyvä lopetus. Olut on aika täyteläinen, mutta silti helpompi juoda kuin useat lajinsa vahvemmat edustajat.

Kaiken kaikkiaan kanelia oli ehkä liian paljon, jotta suklaa ja kahvi olisivat täysiin oikeuksiinsa päässeet. Oluen lämmetessä asiat kuitenkin jokseenkin korjautuvat. Tovereiden kesken olutta verrattiin jopa Omnipollon Noaa vastaan, eli hyvässä seurassa ollaan. Alkureaktio olueeseen oli vähän viileämpää, joten kannattaa olla kärsivällinen ja nauttia Stonen Xocovezasta rauhassa!


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 15/20
Suutuntuma: 6/10
Kokonaisuus: 30/40
Yhteispisteet: 76/100


 

Hartwall – Lahden Erikoisjoulu

Lahden Erikoisjoulu 4.7%

Hartwallin Lahden Erikoissarja on päätynyt jo joulupöytään asti!

Erikoinen Jouluolut on ulkonäöltään kirkas, hiilihappoinen ja aika tumman mahonkinen. Sen pinnalle muodostuu hyvin runsas, luonnonvaalea vaahto, joka säilyy pitkään kaadon jälkeen. Tuoksultaan olut on makean maltainen ja hiukan metallinen. Taustalla tuntuu myös keveä katkero, muttei kovin vahvasti.

Lahden Erikoisjoulu on miellyttävän tasapainoinen maultaan. Paahteinen suklaa, hento happamuus ja ihan vähän kitkerä taustamaku luovat muuten pehmeälle pohjalle kivaa monipuolisuutta. Jälkimaultaan olut on täyteläinen, mutta lyhyt ja hiukan hapan.

Nätin näköisen ulkokuoren alla on ihan juomakelpoinen tumma lager, joka on maitokauppavalikoimasta helppo valinta joulupöytään. Olut sopii varmasti kinkun ja laatikoiden kanssa kyytipojaksi.


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 11/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 4/10
Kokonaisuus: 23/40
Yhteispisteet: 59/100


 

Teerenpeli – Talvi Olut

Talvi Olut 4,5%

Teerenpelin Talvi Olut on yksi sesongin uutuuksista, jota näki jopa mainostettavan sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on tumma milk ale eli laktoosia ja sensellaista.

Parin sentin luonnonvaalea vaahto peittää mustaa alea ja lasin reunoilla on hiukka rusehtavuutta havaittavissa. Vaikuttaa jotenkin kevyeltä. Tuoksussa on kuitenkin yllättävä määrä aromikkuutta. Paahteisuus, maltaan ja laktoosin makeus tuoksuvat päällimmäisenä, taustalla lymyilee kahvinen/maitosuklainen aromi. Osaa tovereista oluen tuoksu hämmensi, eikä välttämättä hyvällä tavalla.

Houkuttelevat tuoksut ovat aiemminkin johtaneet toverit pettymyksellisiin makuihin, valitettavasti myös tälläkin kertaa. Tumma paahteisuus, kevyt laktoosi ja pieni hapokkuus maistuvat muuten ohuessa oluessa. Talvi Oluen maistaminen aiheutti jopa vihaista avautumista tovereiden kesken ja yhteiseksi kommentiksi muodostuikin: “Ei todellakaan vuoden jouluolut”. Oluessa käytetyt lisukkeet eivät oikein peitä lopulta kitkerää ja ohutta suutuntumaa, mutta yritystä näin kevyeksi olueksi löytyy. Kuitenkin, kuten yksi tovereista julisti: “Yritys ei riitä!”.


Ulkonäkö: 7/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 6/20
Suutuntuma: 3/10
Kokonaisuus: 10/40
Yhteispisteet: 38/100


 

Mikkeller – Do They Know It’s Christmas?

Do They Know It’s Christmas? 5,5%

Mikkellerin tämänvuotinen jouluolut on synkästi kuvitettu, runsas India Pale Ale.

Lasissa olut on sävyltään kirkkaan tummanpunertava ja mahonkinen, mukavalla hiilihappoisuudella höystettynä. Ipan pinnalle muodostuu myös miellyttävän runsas ja vaalea vaahto. Olutta tuoksutellessa sen tasapainoisuus ja pehmeys, joka jatkuu niin maussa kuin suutuntumassakin, alkaa nostamaan päätään. Sitruksinen, mukavan maltainen ja lämpimästi humaloitu kokonaisuus on miellyttävää haistella.

Olut muistuttaa jopa enemmän American Pale Alea humaloinniltaan ajoittain. Katkeruus on pidetty hyvin hallinnassa, mutta silti tuntuu tarpeeksi. Mikkellerin jouluipan makeahko runko toimii hyvin hiukan savuisen, ruohoisen ja sitruksisen humaloinnin kanssa. Jälkimaussa suuhun jää havuinen katkero aika pitkaksi aikaa. Myös pientä happamuutta löytyy.

Kaiken kaikkiaan Mikkellerin Do They Know It’s Christmas? on erittäin onnistunut IPA, mutta hiukan tujumpaa mallaspohjaa ja havuista humalavivahdetta lukuunottamatta olut ei ole erityisemmin jouluinen. Suosittelemme olutta joka tapauksessa, etenkin vahvemman makuisten ja rasvaisten jouluherkkujen kanssa!


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 15/20
Suutuntuma: 5/10
Kokonaisuus: 29/40
Yhteispisteet: 74/100


Koff – Jouluolut 6%

Jouluolut 6%

Tallinnan laivalla (muualta ei käytännössä löydy) nappasin mukaani Koffin klassisen jouluoluen vahvemman, 6%:n version.

Olut on väriltään tumman pihkainen, kirkas ja luonnonvaalea vaahto muodostuu sen pinnalle. Runsas maltainen aromi on päällimmäisenä oluen tuoksussa, kevyen saaz -humalan komppaamana. Humalointi on enemmänkin hento taustavoima kuin pelissä täysin mukana. Maussa edellämainittujen elementtien lisäksi tuntuu myös hiukan pistelevä alkoholi.

Kurkussa olut hiukan lämmittää ja maltaisen suutuntuman ohella tuntuu kevyt happamuus.

Maitokauppaversioon verrattuna vahvempi Jouluolut on ehkä vähemmän suomalaisen perustalvioluen kaltainen, tuoden hiukan ytyä ja runsautta peliin. Siitä myös puuttuu jopa karamellinen maltaisuus mikä 4,5%:n versiossa on mukana. Loppujen lopuksi hiukan yllättäen ottaisin toisen tuopillisen mieluummin kevyempää KOFF Jouluolutta?


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 11/20
Maku: 10/20
Suutuntuma: 4/10
Kokonaisuus: 17/40
Yhteispisteet: 50/100


 

Tampere – Pyynikki 5v ja uuden panimon avajaiset!

Saimme kutsun Tampereelle juhlistamaan Pyynikin uuden käsityöläispanimon avajaisia. Pari toveria otti kutsusta vaarin ja lähtivät mansea katsomaan.

Matkamme alkoi panimoravintola Plevnasta johon poikkesimme lounastamaan ja huuhtomaan matkan pölyt kurkuistamme. Plevnahan on jo itsessään syy tulla käymään Tampereella, joten pyynikin kutsu tarjosi erinomaisen tekosyyn käydä ohimennen visiitillä koskipanimossa. Plevnan olut oli luonnollisesti erinomaista, ja kulautettuamme ensimmäisen pilsnerin (Perinteinen pirkanmaalainen Petolintu Pils) ja tumman lagerin (Plevnan tumma) olikin jo lounasaika.

Plevnan klassikot tulivat valituiksi, ja kermainen pyttipannu sekä Tampereen perinneruoka – mustamakkara, katosivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Palvelu oli nopeaa, sillä  ruoka oli pöydässä alle kymmenessä minuutissa.

Ruokailun jälkeen teimme pientä lenkkiä keskustassa ja päädyimme ottamaan nopeat oluet Ukko-Nooassa, ja Pyynikin Brewhousen avauduttua suunnistimme sinne. Matkaa Ukkoa-Nooasta oli varmaankin kolmekymmentä metriä, ja puitteet olivat varsin komeat. August von Trappen tilalle lähipäivinä avatulla panimoravintolalla on rakennuksesta käytössään alakerta kokonaisuudessaan, ja pihalta löytyi myös suurehko alue terassille.

Tilasimme Cloudberry saisonin sekä Papan vaniljastoutin. Molemmat todettiin erinomaisiksi ja kulautettiin vauhdilla, koska alkoi jo olla kiire itse illan tapahtumaan. Myös hinta oli kohdallaan, koska maksoimme enemmän aikaisemmasta tuopillisesta koffia.

Pyynikin uusi panimo sijaitsee vanhan naapurissa, joten muuttomatka tulee olemaan armollisen lyhyt. Alkukättelyiden ja nopean narikan jälkeen meidät ohjattiin suoraan buffettilinjastoon, jossa mm. nyhtöpossu, coleslaw, muusi ja jälleen kerran mustamakkara näkyivät tekevän hyvinkin kauppansa. Tilaisuuden pääsali oli tulevan panimorakennuksen lähettämössä, ja sinne olikin saatu aika mukavasti pakattua paikat n. 300 kutsuvieraalle. Jokaiseen pöytäkuntaan oli tuotu tölkeissä panimon omia tuotteita, ja kun nämä oli saatu tyhjennettyä oli takaseinällä vielä rakennettuna hanat 4 muulle tuotteelle joita sai vapaasti käydä nauttimassa.

Ruokailun ohessa kuultiin hieman panimon kasvun nykytilannetta: Entisen rakennuksen valmistuskapasiteetti oli ollut vuositasolla n. 500 000 litraa ja tämä on ollut laitteiden ehdoton maksimikapasiteetti. Uuden rakennuksen laitteistoilla voidaan tehdä olutta 5000l erissä joten tämä on melkoisen suuri kapasiteetin nosto. Ilta sattui olemaan muuten melkoisen lähellä pyynikin panimon perustamispäivää joten samalla juhlittiin myös panimon viidensiä syntymäpäiviä. Pitkälle on päästy näinkin lyhyessä ajassa.

Olutmestari Tuomas Pere piti tunteikkaan puheen, jossa kertoi panimon nykyisen suosion olevan erityisesti mm. Suomalaisen olutharrastajien, ystävien sekä yhteistyökumppaneiden ansiota. Hyville panimotuotteille on kysyntää ja pyynikki on sitä mielellään tarjoamassa. Pere myös kertoi saaneensa kysymyksiä voiko Pyynikkiä enää pienpanimoksi kutsua, mutta muistutti pienpanimon rajan suomessa olevan n. 14 miljoonaa litraa vuodessa, ja vaikka kapasiteetti reilusti kasvaakin tehdään oluet silti laadukkaana käsityönä. Puheensa jälkeen olutmestari saikin raikuvat aplodit.

Puheen jälkeen alkoi illan muu ohjelma josta alkuun vastasivat Tampereenkielisten uutisten parivaljakko, jotka muistivat vitseissään muutaman kerran Panimomestari Pereä ja paikalle kertyneitä vieraita. Tämän jälkeen esiintyi mm. kuoro joka Sibeliuksen päivän kunniaksi lauloivat Finlandian, ja vähän myöhemmin myös metallibändi jotka myöskin vetäisivät Finlandian. Suosittu kappale ja hauska kuulla se eri sovelluksina.

Ilta huipentui kierrokseen panimon uusissa tiloissa jotka vielä keskeneräisinäkin olivat kunnioitettavan suuret. Kapasiteettiä on siis mahdollista vielä nostaa reilustikin.

Pyynikki tarjosi illan jälkeen kyydin kaikille paikallaolijoille Pyynikin Brewhouseen, jossa ehdimme piipahtaa aikaisemmin päivällä. Ravintola on perustettu vanhaan venäläisaikaiseen rakennukseen – sisätilat ovat puuta ja tiiltä jotka ovat omiaan luomaan tunnelmallisen tilan. Valikoimaa löytyy 20 hanan verran sekä siihen päälle pullot ja tölkit. Ehdimme ennen viimeisen junan lähtöä hädintuskin juoda oluitamme, kun tajusimme illan viimeisen junan Helsingin suuntaan jo kohta lähtevän. Ruokapuolta emme tällä kertaa lähteneet testaamaan, mutta keittiöstä kantautui sen verran hyviä tuoksuja että seuraavalla kerralla Tampereella käydessä lienee velvollisuus käydä lista lävitse.

Kokonaisuudessaan ilta oli tunnelmallinen, ja Pyynikin Panimo erinomainen isäntä. Viihdyimme erinomaisesti! Kiitos kutsusta ja toivotammekin uudelle panimolle onnea ja menestystä pitkälle tulevaisuuteen!