Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – NEIPA

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ilahdutti meitä alkusyksyn uutuuksillaan, joista ensimmäisenä Tovereiden maistelulasiin päätyi Laitilan New England IPA. Toinen uutuusolut, Kekri, jäi vielä hetkeksi kaappiin odottelemaan sadonkorjuuaikoja.

NEIPA ottaa tuopin haltuunsa kauniin kellertävänä ja suodattamattoman sameana, loihtien yllensä kepeän luonnonvalkean vaahdon. Jo käsivarren matkan päästä olut antaa ymmärtää olevansa oikein reilulla kädellä aromihumaloitu – trooppisen hedelmäkirjon; mangon, passionin, nektariinin ja sitruksen luoman tuoksukoktailin tunkeutuessa häpeilemättä sieraimiin. Tätä kelpaa tuoksutella pidemmänkin aikaa tulematta tylsää. Oluen lämmetessä saattaa huomata aavistuksen alkoholin vivahdetta tuoksun taka-alalta – ja tässä kohtaa huomasimmekin etiketistä tarkistaa, että kyseessä on  kuitenkin jopa seitsemän ja puoli prosenttinen olut.

Jo ensimmäiset huikat aikaansaavat hyväksyvää nyökyttelyä ja myhäilyä – onnistunut NEIPAhan se tässä. Maultaan olut on täyteläisen raikas; aromikkaasti jenkkihumalien hedelmällisyydellä siivitettynä. Aromit viiipyilevät suussa hyvän tovin, jonka jälkeen maltillinen katkeruus hiipii kohti kieltä ja kitalakea – eikä millekään pikavisiitille: miellyttävä humalan luoma kuivuus kestää yllättävän kauan ikäänkuin pyytäen jo seuraavaa huikkaa. Jos Suomeen olisi odotettavissa samankaltaisia helleaaltoja, joita menneenä kesänä saimme todistaa, niin olut saattaisi toimia myös yllättävän hyvin matalamman alkoholin session -versiona ja ehkä hieman runsaamalla hapotuksella.

Markkinoilla on tällä hetkellä useita tyylilajin edustajia, mutta Laitilan NEIPA pitää vahvasti pintansa näiden rinnalla.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 18/20

Maku 17/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 34/40

Yhteensä 83/100

Oikein onnistunut ja maistuva NEIPA


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Mämmi Cream Stout

Laitilan Mämmi cream stout 5,5%

Näin kesäheilteiden paahtaessa kuositamme janoamme Laitilan Mämmistoutilla, joka on siis makea stoutti johon on lisätty Kymppi Mämmiä kyytipojaksi makua antamaan. Meillä on oma versiomme mämmityylisestä oluesta, joten mielenkiinnolla kokeilemme muiden tulkintoja aiheesta.

Ulkonäöltään Laitilan Mämmi on lähes erinomainen, lyhyellä ja ohuella vaaleanruskealla vaahdolla ja pimeällä, kermaisella rungollaan. Makea, mämminen tuoksu tuo mieleen nuorena puolipakolla syödyt mämmiannokset pienellä kerman lisäyksellä. Nykyäänhän mämmi menee jo pakottamattakin, joten tätä mämmiolutta jopa odottaa innolla. Tuoksultaan olut on siis ehtaa sweet stouttia, imelletyn rukiin twistillä.

Yllätyimme oluen juotavuudesta ja siitä, kuinka hyvin mämmi sekoittuu muuhun stouttiin aika saumattomasti. Paahteinen mallas kyllä tuntuu taustalla vähän, mikä leikkaa hyvin muuten aika makeaa kokonaisuutta. Ruis maistuu läpi vahvasti mutta ei missään nimessä pahalla tavalla. Joka huikan jälkeen makua jopa odottaa! Makeaa alkupuraisua seuraa kasvava katkera paahde joka huipentuu erittäin ruisleipämäiseen jälkimakuun.

Tovereiden mielestä jos laktoosia vähennettäisiin, olut uppoaisi hyvin helposti Black Alena tai Schwarzbierinä. Ja pakko myöntää, että Laitilan Mämmistout on parempaa kuin oma ensimmäinen yritelmämme samasta..


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 31/40

Yhteispisteet: 78/100

Laitilan Mämmistout tulee koristamaan tuoppejamme seuraavana pääsiäisenä


 

Helsinki Beer Festival 2018

Varmoja kevään merkkejä on aina Helsinki Beer Festivalin järjestäminen ja aurinkoisen Lauantaipäivän saattelemana Toverit suuntasivat kohti Kaapelitehdasta. Helsinki Beer Festival täytti tänä vuonna jo kunnioitettavat 20 vuotta ja juhlavuoden teemamaana oli tällä kertaa Slovenia.

Vaikka satuimmekin paikalle suhteellisen aikaisin, oli kaapelihalliin jo ehtinyt saapua melkoinen määrä väkeä ennen meitä ja lisää näytti tulevan jatkuvalla syötöllä. Tämä näkyi vähän myöhemmin aika pahana ruuhkautumisena poletti- ja lasijonoissa. Onneksi olimme varautuneet jo saapuessamme suurella polettimäärällä, mutta muutamia joukossamme olleita epäonnisia odotti pitkähkö jonotus jotta maistelu voisi jatkua.

Paikalla oli jälleen kiitettävä valikoima suomalaisia pienpanimoita läheltä ja kaukaa ja ongelmaksi muodostui lähinnä valinnan vaikeus. Valitsimme helpon tien ja visiitti Fat Lizard Brewingin kojulle toi taas jotain aivan uutta. Hopinaattoriin oli tällä kertaa ahdettu vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia ja kahta eri chililajiketta (habanero ja jalapeno) ja näiden läpi virtasi Rib Ticler lager. Maku oli mukavan hedelmäinen pienellä chilin kutkuttelulla, mutta muutamat meistä eivät sitä edes huomanneet (tästä on kiittäminen kuivalihakundien naga morich-chilillä maustettua jerkyä).

Muita mieleenpainuvia oluita tapahtumassa tarjoilivat mm. Latvialainen Uzavas Alus-panimo jonka Baltic Dark oli erinomainen esimerkki onnistuneesta dunkelista, Anderson’s craft beerin Applehoff joka oli kuin omenapiirakka olutlasista tarjoiltuna, Panimo Kiisken Vastaranta savulager joka tuo hyvän lisän suomalaisiin savuoluisiin Ja Linden Breweryn erinomainen Three Amigos neipa.

Vaikkakin löysimme tapahtumasta useita hyviä uutuuksia, niin vähän jäi tuntumaan että panimot menivät tällä kertaa vanhoihin tuttuihin luottaen. Useampikin näytteilleasettaja oli raahannut mukaan vain tunnetuimpia oluitaan ja jättäneet erikoisemmat luomuksensa kotiin. Myöskin voimme taas vain todeta tapahtumaan tuotujen teemamaan oluiden hinnakkuuden. Vaikkakin ymmärrämme oluiden maahantuonnin hankaluuden ja kustannukset, ei silti maistelutapahtumassa ole mielekästä ostaa kallista olutta kun viereinen koju myy annoksiaan puoleen hintaan.

Ruokapuoli tapahtumassa oli heikohkoa ja ainoa koju mihin näimme jonoa oli heti sisäänkäynnin vieressä oleva burgerauto joka kyllästi koko salin rasvankäryllä. Oikeastaan ainoa festivaali joka on ruokapuolessa kunnostautunut, on Suuret oluet pienet panimot.

Tapahtuma itsessään on jo ruvennut kasvamaan ulos kaapelitehtaan tiloista. Panimot joutuvat olemaan ihan toistensa kyljissä kiinni, istumapaikkoja ei riitä edes murto-osalle kävijöistä, lasinpesupisteitä oli vain yksi ja vessajonotkin ulottuvat jo pitkälle käytävälle. Ehkäpä on aika ruveta katsomaan uusia tiloja?

Siltikin, Toverit onnittelevat 20 vuotiasta olutfestivaalia ja saivat tälläkin kertaa riittämiin lasintäytettä.

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Vehnä

 

 

Kukko Vehnä 5,5%

Alkoholilakiuudistusten jälkeen useat panimot uudistavat tuotteitaan hiukan voimakkaammilla prosenteilla. Laitilan vehnäolut kuuluu tähän kastiin myös.

Vehnäkukko näyttää lasissa hiukan samealta ja kultaisen/heinänkeltaisen sävyiseltä. Lopputulos muistuttaa perinteistä pale alea aika vahvasti. Hiilihappoja oluessa on ihan kiitettävissä määrin. Aromimaailmaltaan olut on hyvin banaanivetoinen. Tuoksu muistuttaa jopa banaanilikööriä. Maun olettaisi siis olevan aika makean banskumainen.

Vaikkakin banaani maistuu selvästi olutta maistaessa, ei se dominoi yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Lisäksi makeutta ja tuntumaa ei ole kovin runsaasti, osa tovereista jopa toivoi lisää runkoa peliin. Jälkimaultaan olut on aika pehmeä, eikä jää kovin pitkäksi aikaa kielelle. Makea banaaninen alkupuraisu pehmenee lyhyeksi kuivuudeksi.

Joskin Kukko Vehnäolut ei täytä suutamme aivan täysin, voi sitä todennäköisesti löytää toverin tai toisenkin tuopista kesällä.


Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 62/100


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – FR35H American Lager

Laitila avaa vuoden 2018 uniikilla uutuudella FR35H American Lagerilla. Internetslangimaisesti akronyymillä nimetyn “Fresh” lagerin numerot 35 viittaavat tämän oluen jippoon, eli siihen, että olueen käytetyt humalat on poimittu, lähetetty Ameriikasta asti Suomeen, ja käytetty oluenkeittoon kaikki 35 päivän sisään. Tämän voidaan olettaa olevan jonkin sortin ennätys suomalaisessa oluenteossa. Tölkin teksti tietää kertoa, että oluen panemisessa on käytetty humalointitekniikkana tuorehumalointia.

 

Humalien tuoreuden huomaa oluesta välittömästi: olut on kalpea kuin IPA ja tuoksultaan erittäin voimakas; jenkkihumalaisen sitruksinen, hyvin katkera ja voimakkaan ruohoinen. Raikas humalointi vallitsee aromia niin voimakkaasti, ettei tuoksusta pääse tutkiskelemaan oluen mallaspohjaa sen tarkemmin.

Makua hallitsee, ei mitenkään yllättäen, intensiivinen humalointi – tosin hyvin eri tavalla mihin normaalisti on totuttu. Olut on hyvin katkera lageriksi, mutta samalla virkistävä ja erittäin raikas. Maun loppuliukua kohden voi maistaa keksimäistä maltaan makeutta.


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 14/20
Maku: 14/20
Suutuntuma: 8/10
Kokonaisuus: 33/40
Yhteispisteet: 77/100

 

Laitilan FR35SH todellakin kulkee humalointi edellä ja tästä syystä olut sopiikin humalan ystävälle varmasti erittäin hyvin.


 

Peppar Ale

Peppar Ale lisättiin tehtävien oluiden listalle yhden toverin paremman puoliskon pyynnöstä ja aluperäinen resepti olikin tuplapukille! Emme kuitenkaan ehtineet saada kegeraattoriamme toimivaan kuntoon tarpeeksi ajoissa, joten vaihdoimme hiukan lennosta lagerin aleksi. Hiivan muuttumista lukuunottamatta oluen resepti kuitenkin säilyi lähes samana; ehkäpä nyt kun kylmälaitteet toimivat, teemme Piparipukin seuraavaksi.

Piparimausteita ja muita lisukkeita.

Piparimausteiden määrien päättämisessä käytimme hyväksi BYO:n brewspices -kaaviota sekä Kinuskikissan piparkakkureseptiä mausteiden keskinäisten suhteiden määrittämiseksi. Käytimme kokonaisia mausteita ja tuoreita hedelmiä. Danstarin Windsor -hiiva valikoitui sen matalan attenuaation vuoksi, jolloin olueeseen jää enemmän käymättömiä sokereita eli saamme siitä makeamman ja täyteläisemmän. Lisäksi olueeseen tuli keiton lopussa siirappia ja laktoosia vielä lisäsäväytystä antamaan.


Resepti:

Maltaat:

2,25 kg Viking Organic Munich (55%)

1,6 kg Viking Organic Pale Ale (39%)

0,2 kg Viking Caramel Wheat (5%)

0,05 kg Simpson’s Chocolate Malt  (1%)

Mäskäys:

54 ºc / 35 min

68 ºc / 75 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

g/l  Hallertauer Mittelfrüh pellettejä, keiton alkaessa.

g/l  Hallertauer Mittelfrüh pellettejä, kun 10 min. keitosta jäljellä.

Extrat:

kanelitankoa

kardemummaa, kokonaisena

neilikkaa, kokonaisena

inkivääriä, tuoreena ja pilkottuna

pomeranssia

tummaa siirappia, sulautettu veteen erikseen ja lisätty keiton lopussa

laktoosia, sulautettu veteen erikseen ja lisätty keiton lopussa

Hiiva:

Lallemand Danstar Windsor, 10g


Mausteiden juuri oikein saaminen ensimmäisellä kerralla olisi ollut hiukan ihmeellistä, joten olimme varautuneet ylimaustuneeseen olueeseen. Valmista tuotetta maistaessa kuitenkin olut olisi voinut hyötyä vielä runsaammasta maustamisesta. Paitsi inkiväärin suhteen, mutta sekään ei puske liian voimakkaasti läpi, vain vähän enemmän muihin verrattuna.

Skool!


 

Grand Noel

Jälleen kerran maistelemme omia tuotoksiamme Olutkalenterin viimeisillä päivillä! Tänään on esittelyssä belgialaistyylinen vehnäolut, joka on tuunattu hiukan lämmittävämmäksi ja mausteisemmaksi, tuomaan tukea ja turvaa kylmään talveen.

Idea Grand Noeliin lähti syksyllä Budapestissa, Brasserie Henrin terassilla, josta tilasin pullon Hoegaardenin Grand Cruta. Olutta hörppiessäni tuli mieleen, voisimmeko tehdä jotain hiukan samanlaista, mutta jouluisemmalla ja pehmeällä teemalla? Olimme jo aiemmin kokeilleet tehdä witbieriä, mutta tällä kertaa päätimme tehdä sen kaikkien tyylin erikoispiirteiden mukaan: mallastamatonta vehnää runsaissa määrin, maustekimara mukana sekä oikea hiiva. Valitettavasti pienen väärinkäsityksen jälkeen käyttämään Safalen US-05 kuivaa alehiivaa, mikä ei kuitenkaan maailmanloppu ollut.

Keittoon heitettävien mausteiden mittailua.

Witbierin perinteisten mausteiden, korianterin siemenen ja pomeranssinkuoren lisäksi päädyimme lisäämään talvitunnelmaa appelsiininkuorella, kamomillateellä, hunajalla sekä appelsiinin lihalla sekundäärissä. Lisäksi alkoholin määrä on vähän normaalia kovempi, jotta voimme olutta pokkana kutsua talviseksi lämmittäjäksi.


Maltaat:

1,6 kg Brewferm Wheat Flakes (42%)

1,6 kg Viking Organic Pilsner (42%)

0,3 kg Simpson’s Malted Oats (8%)

0,3 kg Viking Organic Munich (8%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

3 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, keiton alkaessa.

1,5 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, 10 min. ennen keiton loppua.

Appelsiininlihan valmistelua sekundääriin.

Extrat:

korianterin siementä, kevyesti murskattuna

pomeranssin kuorta

appelsiinin kuorta

kamomillateetä, valmistettu erikseen ja lisätty keiton lopussa

appelsiininkukkahunajaa, sulautettu kevyesti veteen ja lisätty keiton lopussa.

appelsiinin lihaa, pakkasesta sitruunahapon kautta sekundääriin.

Hiiva:

Fermentis Safale US-05, 10g

 

 

Panopäivä sujui ongelmitta, paitsi että unohdimme ottaa huomioon heikomman tehokkuuden prosessissa mallastamattoman vehnän vuoksi. Ensi satsiin tätä korjaamaan suunnittelemme kaurankuorien lisäämistä, 20 minuutin betaglukaanitaukoa 45 ºC:ssä sekä hitaampaa huuhtelua, jos mahdollista. Myös witbierhiivan lisäys on listalla.

Olut on mielestäni yksi onnistuneempia kokeilujamme, etenkin siinä mielessä millainen lopputulos on verrattuna suunniteltuun olueeseen. Grand Noel on yhtaikaa verrattain raikas, mutta silti aika monisyinen witbier. Pitänee tehdä useamminkin witbierejä, vaiva ei ollut normaalia suurempi, mutta tulokset ovat aika maukkaita!


Kippis!

 

Saimaan – Brewer’s Special Life After Caffeine

Life After Caffeine 5,8%

Saimaan juomatehdas on tuonut talven markkinoille stoutin, joka on maustettu laktoosilla ja Indonesialaisella, kylmäuutetulla kahvilla, mikä hiukan toimii oluen nimeä vastaan.. Suutuntumaa on myös parantamassa satsi kauraa perinteisen ohramaltaan ohella.

Lasissa olut on verrattain tumman musta, josta ei paljoa läpi näy. Sen pinnalle muodostuu kermainen luonnonvaalea vaahto, joka säilyy ohuena kerroksena pitkään. Tuoksultaan olut on pääasiassa makean suklainen ja kahviliköörinen, mutta taustalta löytyy myös pistävää kitkeryyttä.

Olutta maistaessa edellä mainittu kitkeryys kuitenkin tasoittuu laktoosin ja oluen rungon ansiosta. Jotenkin olut tuntuu jopa leipäiseltä. Joka tapauksessa oluen maku on paljon tasapainoisempi ja pehmeämpi kuin sen tuoksu, joka parantaa kokonaiskuvaa Life After Caffeinesta. Suussa olut maistuu ensin kitkerän happamalta, mutta makeus voittaa lopulta jälkimaussa ja kevyt lämmittävyyskin alkaa tuntua.

Saimaan sesonkistout on aika mukava kahvistoutti, jota ei talviolutmarkkinoilla usein löydä. Suosittelemme nauttimaan oluen pitkän kaavan mukaan, jolloin siitä saa eniten irti.


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 13/20
Suutuntuma: 6/10
Kokonaisuus: 24/40
Yhteispisteet: 64/100


 

Laitilan – Tuomas

 

Tuomas 4.7%

Vuoden 2016 Hyvän Tuomaan, Timo Huttusen, kanssa yhteistyössä kehitetty kullankeltainen pintahiivaolut on Laitilan virvoitusjuomatehtaan lisä tämän vuoden talvioluiden kategoriaan. Tyylikin on hiukan harvemmin esillä Suomessa, ja vielä enemmän jouluoluiden saralla. Lisäksi oluessa on käytetty uusia Viking Maltin maltaita, Golden Alea ja Caramel Sweetia.

Lasissa Tuomas on kullankeltainen, hyvin kirkas ja tuntuu hiilihappoiselta, vaikka ei vaahtoudukaan mainittavasti. Mallaspohjan karamellinen maltaisuus ja etenkin humalauutteiden tuoma kukkaisuus ovat tuoksussa verrattain hyvin esillä. Olut muistuttaa jopa lageria, toisaalta tyyli onkin alunperin luotu kilpailemaan niiden kanssa.

Tuomaasta tuntuu puuttuvan tasapainottava elementti taistelemaan kukkaisen, hunajaisen ja maltaisen pohjan kanssa. Lopputulos on imelä ja hiukan tunkkainen, jonka jälkimaussa on keveää happamuutta. Osan tovereista mielestä olut on jopa suorastaan mauton. Tuomaan on varmasti tarkoitus olla hienostunut ja monisyinen talven hitti, mutta se ei iske meihin niillä tavoin, jota tällaiselta oluelta toivomme.


Ulkonäkö: 2/10
Tuoksu: 6/20
Maku: 6/20
Suutuntuma: 1/10
Kokonaisuus: 10/40
Yhteispisteet: 25/100


 

Olvi – Xmas IPA

Xmas IPA 4,7%

Olvin jouluteemainen Red IPA on löytynyt jo useamman vuoden kaupan hyllyiltä, mutta nyt on tullut aika maistella Xmas IPAa hiukan syvemmin.

Runsaan kermaisen vaahdon alta löytyy hyvin hiilihapotettu, punertavan pihkainen olut. IPA -tyylille ominaisesti humalointi tuntuu tuoksussa eniten; sitruksinen, hiukan metallinen ja havuinen aromimaailma toimii, hiukan karamellisen mallaspohjan tukemana. Tämä taas on sopivaa Red -osuudelle oluen tyylissä. Valitettavasti pieni vetisyys häiritsee kokonaisuutta.

Mallaspohjan makeus ja humalien katkeruus on aika hyvässä tasapainossa Xmas IPAssa. Maukas sitruksisuus, karamellisuus, sekä pieni metallisuus maistuvat selkeästi suussa. Tuntuu jotenkin, että katkerohumalointi on vähän hakusessa. Aromihumalointi on kunnossa. Olut tuntuu täyteläiseltä, mutta mutta ehkä vähän turhan ohuelta tai kuivalta. Jälkimaussa tuntuu katkeruuttta, mutta ei tarpeeksi.

Olvin Xmas IPA on pehmeä ja tasapainoinen olut, jossa on jonkun verran hyvää. Olut saattaa olla hyvä joulupöydässä etenkin puolivahvojen juustojen ja muiden hiukan tuntuvampien ruokien kanssa.


Ulkonäkö: 9/10
Tuoksu: 11/20
Maku: 11/20
Suutuntuma: 6/10
Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 57/100