Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Red Ale

Viimeisenä Laitilan paketista testiin pääsee Kukko-sarjan uutuus: Kukko Red Ale

Laitilan uutuusolut on brittiläisillä humalilla humaloitu irkkutyylinen red ale, jossa väriä ja suutuntumaa tuomaan on käytetty mm paahdettua ohraa.

Ulkonäöltään olut on kirkasta, kuparinpunertavaa ja erittäin kevyellä vaahdolla viimeistelty.

Tuoksussa on havaittavissa hillittyä sitrusta, kuivattuja hedelmiä kuten taatelia ja luumua sekä makeaa, keskipaahteista mallasta.

Maku itsessään on hedelmäinen mutta ehkä hieman imelä. Jotenkin on fiilis että nykyisin karamellimaltaita käytetään ajatuksella “ehkä sittenkin vähän lisää” koska vastaan tulee jatkuvasti oluita joissa imelyys tunkee voimalla vastaan. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin helposti juotavaa ja kevyen oloista, mutta hörpyn jälkeen suuhun jää vähän karamellinen kerros.

Loppujen lopuksi Kukko Red Ale on kevyt ja helposti juotava janonsammuttaja, mutta ongelmana on että se lupailee mielenkiintoisia makuvivahteita, mutta ei täytä lupauksiaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteensä: 60/100

Kukko Red Ale on mielenkiintoinen lisä Laitilan oluisiin, mutta ei ihan muiden veroinen.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Helles 5%

Toisena oluena Laitilan maistelupaketista tulee arvosteltavaksi uusi versio Kukko Hellesistä.

Kukon Hellesiähän on saanut kaupoista jo kauan ennen uuden alkoholilain muutosta ja se on maistunut kansalle niinkin hyvin että Laitilan oluille epätyypilliseen tapaan (poislukien Lager ja Pils-oluet) sitä myydään jopa monipakkauksissa. Jopa länsinaapurimme ihastuivat Hellesiin siinä määrin että se sai ansaitusti tittelin Systembolagetin myydyimpänä pienpanimo-oluena. Nyt Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on tuonut tästä markkinoille uudistetun version, joka mukailee enemmän pienpanimo-oluille tyypillisempää nelosoluen tasoa.

Lasiin Kukko kaatuu kirkkaana ja vaalean pihkaisen värisenä. Vaahto on valkeaa ja jättää lasin reunoille pinnan aletessa oikein kivan pitsin.

Tuoksussa on vanhaa tuttua: vahvaa viljaisuutta ja leipäisyyttä. Oluttyylille tyypillinen makeus paistaa myös vähän läpi ja osalle tulee mieleen jopa vierremäinen aromi.

Maku on vahvan maltainen mutta silti miellyttävän pehmeä. Pieni katkeropiikki iskee loppumaussa mutta oluen hieman paksumpi suutuntuma nielaisee tämän nopeasti ja jättää jälkeensä makeaa mallasta.

Vaikka alkoholiprosentti on noussut uudistetussa Hellesissä vain 0,3% (vahvuus siis 5,0%), on uudistus oikein mainio. Vähän paksumpi runko tukee olutta kivasti ja tekee vanhasta hyvästä vieläkin paremman.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu 10/20

Maku 13/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 62/100

Uusi kukko sopii erinomaisesti vaikkapa terassiolueksi.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kellererbier

Laitila muisti taas Oluttovereita paketilla josta paljastui mm. nyt arvostelussa oleva Laitilan Kellererbier.

Nimensä olut on saanut Saksalaiselta Hubert Kellereriltä jonka Panimomestari Ville Vilen tapasi matkallaan vuonna 2018 etsiessään sopivaa Perle-humalalajiketta uuteen olueeseen. Herr Kellererin viljelemä humala osoittautui ensiluokkaiseksi ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas päätti nimetä uusimman yhden tuotantoerän oluensa Kellererbieriksi tämän ammattitaitoa kunnioittaekseen.

Ulkonäöltään olut on kullankeltaista ja vähän utuista. Valkoinen vaahto kruunaa tuopillisen ja pieni hapokkuus vain korostaa miellyttävää vaikutelmaa.

Tuoksussa on havaittavissa leipäistä mallasta sekä aromikasta, tuoretta ja runsasta humalaa. Perlen etsintäreissu tuotti siis hyvää tulosta. Oikein tyylille sopivaa.

Ensimmäinen huikka olutta jättää suun kuivaksi ja täyttää sen vahvalla leipäisen maltaan maulla. Jälkimaku on puhdas ja tuo pienen katkeron mukanaan. Jotenkin tuoksusta olisi voinut olettaa huomattavasti vahvempaa katkeroa, mutta hyvin tämäkin ajaa asiansa.

Suutuntuma on vahvan hapokas, ehkä vähän liiankin mutta humala ja mallas ovat sopivasti tätä tasapainottamassa.

Olut itsessään on perinteinen saksalainen Kellerbier. Helppoa ja raikasta juotavaa joka jättää suun sopivan kuivaksi. Kelpo olut kuumille kesäpäiville tai ihmeellisen lämpimälle keväälle. Joka tapauksessa olut olisi ehkä kaivannut hieman moniulotteisempaa humalointia jotta kokonaisuus olisi ollut yhtenäisempi.

Hassuna yhteensattumana Oluttoverit tekivät juuri arvostelunsa ohessa omaa Kellerbieriään jossa myös pääosassa on Perle-humalalajike. Aika näyttää mitä siitä tulee.


Ulkonäkö 9/10

Tuoksu 16/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 28/40

Yhteensä 73/100

Hyvä olut josta yksi huikka saa haluamaan toista.


 

Pyynikin uutuuksia

Saimme jälleen Pyynikin (Käsityöläis)panimolta maistiaisia heidän uusista (ja vähemmän uusista) tuotteistaan ja vihdoin pääsimme yhteiseen pöytään maistamaan niitä kaikkia. Etiketöinnin perusteella oluilla on suuntana muukin kuin pelkkä Suomi, mikä on aina hyvä juttu: tarvitsemme lisää kansainvälistä olutedustusta Suomelle! Valikoimassamme on mielestämme sekä ruusuja että risuja, yksittäisistä oluista kerromme tarkemmin erikseen.

Pyynikin Galaxy Saison, Amarillo Pale Lager, Citra California Lager ja Winter Lager

Tässä paketissa saapuneet oluet arvosteltuna:

Galaxy Saison

Citra California Lager

Amarillo Pale Ale

Winter Lager


 

Pyynikin – Citra California Lager

Pyynikin Citra California Lager 5%

Pyynikin Citra California Lager tuli paneelimme maisteltavaksi neljän muun panimon lähettämän oluen seurassa. Olut edustaa vähän harvinaisempaa oluttyyliä, hybridiä alen ja lagerin välillä. Käytännössä siis olut käy lagerhiivalla alehiivoille tutummassa lämpötilassa, jolloin muodostuu mielenkiintoisia makuvivahteita olueeseen.

Lasissa kirkkaan kultaisen oluen pinnalle muodostuu lyhyt valkoinen vaahto. Makea mallas ja tuore, lähes raa’anoloinen Citra -humala luovat oluelle vähän tunkkaisen, mutta ruohoisen ja tuoreen tuoksun. Olutta maistaessa tunkkaisuutta ei tunnu kuitenkaan yhtä paljoa ja siitä muodostuukin aika helposti juotava juoma.

Kokonaisuutena Citra California Lager ei kuitenkaan ole kovin säväyttävä, mutta tämä voi johtua myös oluttyylin valinnasta; tähän mennessä en ole maistanut selkeästi maukasta ja raikasta California Commonia ilman, että taustalla on kosteaa, hiukan tylsää vierremäisyyttä. Harmillisesti yksi suosikkihumalistammekin muuttuu tässä oluessa vähän geneeriseksi. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin juuri sopiva: tarpeeksi hiilihappoja, mallasrunkoa ja vähän puraisuakin löytyy.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 66/100

Pyynikin Citra California Lager on keskivertoa parempi kalja, mutta tuottaa pettymyksen mielikuvitoksettomuudellaan.


 

Pyynikin – Amarillo Pale Ale

Pyynikin Amarillo Pale Ale 5,3%

Pyynikin Amarillo Pale Ale oli panimon lähettämästä paketistamme ehkä kaunein, mutta olut todistaa hyvin sitä, ettei kaikki aina ole miltä näyttää.

Lasissa olut on ihanan tumman punainen, mikä ei välttämättä kuvassamme tule tarpeeksi esille. Vaahto oli valkoista ja säilyi juuri tarpeeksi aikaa. Kevyt ruohoisuus ja paahdettu maapähkinämäisyys tulevat heti esiin olutta haistaessa. Tuoksu on selkeä, mutta liian karamellinen, kokonaisuudessaan ei kovin säväyttävä. Amarilloa emme oikein tuoksussa havainneet.

Maultaan Amarillo Pale Ale on onneksi hiukan paahteinen ja pähkinäinen, sillä makea karamelli on aivan liian voimakkaana läsnä. Taustalla paksuhko maltainen runko muuttuu mielestämme liian vetiseksi, sillä olut on verratain kuiva ja Amarillo yksinään ei ole koskaan antanut tarpeeksi makua ja tuntumaa, jotta haluaisimme sitä enää uudestaan kokea ilman muita humalia mukana.

Olut on hyvä yritys, mutta yltiömakea lopputulos ei vakuuta.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 54/100

Amarillo Pale Ale on kaunis, mutta hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki humalat toimi parrasvaloissa.


 

Pyynikin – Galaxy Saison

Pyynikin Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin Galaxy Saison oli selvä suosikkimme panimolta saamastamme neljän oluen paketista; ollen viimeisenä paneelimme testissä huolestuimme jo paketin kokonaislaadusta.

Galaxy Saison kaatuu lasiin kauniina, kirkkaana heinän ja pihkan sävyjen sekoituksena. Pinnalle muodostuu runsas, kovasti kupliva vaahto. Kokonaisuus on hyvin janoa herättävä. Tuoksussa on edellä makea sitruksisuus ja mausteinen banaanin/neilikan tausta-aromi. Galaxy pääsee myös hyvin esille ja on selkeästi esillä.

Raikas pehmeys jatkui tuoksusta makuun, kun aloimme olutta hörppimään. Ainoa selkeä negatiivinen puoli oluessa on, että humalaa ja katkeroa voisi olla makuumme vähän lisää. Galaxy Saisonissa on voimaisuutta, vaahtoisuutta ja trooppista mehumaisuutta, jotka luovat suussa maukkaan, pehmeän, ja tarpeeksi säilyvän tunnelman.

Olemme aika varmoja, että ainakin yhdellä meistä on Pyynikin Galaxy Saison mökkilaiturilla tulevana kesänä!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 78/100

Galaxy Saison on helppo, maittava ja pehmeä saison, jossa Galaxy pääsee hienosti oikeuksiinsa.


 

Pyynikin – Winter Lager

Pyynikin Winter Lager 5%

Pyynikin talvinen “hento” savulager on mielestämme pistävämmin kuin hennosti savustettu, jopa muun oluen haitaksi. Saimme oluen maisteltvaksi panimon lähettämästä paketista, kippis vaan heille!

Lasissa olut on hiukan samea, lyhytvaahtoinen ja itse asiassa ulkonäöltään aika hyvin omenasiideriä muistuttava. Tuoksun ja maun osalta edellämainittu savuisuus peittää aika voimakkaasti kaikkea. Savuisuus itsessään ei ole huono asia, mutta silloin kun olemme siitä nauttineet, se on ollut pehmeämmin ja täyteläisemmin oluessa osana; tässä se tuntuu olevan pistävämpi ja jotenkin extrana itse oluen päällä.

Pienellä hapokkuudella ja savun poistamisella Pyynikin Winter Lager voisi olla mielestämme hyvä olut, mutta tällaisena se ei saa meiltä suurempia arvosanoja. Olut sentään uppoaa hyvin!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 13/40

Yhteispisteet: 40/100

Winter Lagerissa on lupaavia elementtejä, mutta ne eivät millään sulaudu yhteen.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Tuomas Hopfenweizen

Tällä kertaa arviossa Laitilan jouluinen vehnäolut Tuomas Hopfenweisse.

Uutuusolut on nimetty vuoden 2017 Hyvän Tuomaan Mikko Salmen mukaan joka oli mukana oluen kehittelyssä Laitilan panimopäällikön Ville Vilenin seurana.

Olut laskeutuu lasiin vehnäoluelle ominaiseen tapaan vahvan vaahdon saattelemana. Väritys on samean hunajan ja pihkan välimaastoa ja näyttää oikein hyvältä.

Tuoksusta huomaa sitruksista humalointia jota ryydittää vahvasti hefeweizenille tyypillinen hiivan tuoksu. Kiva kombinaatio joka vain vahvistuu kun hieman lämpiää kädessä pidettäessä.

Ensimmäinen maisto kääntää tuoksuun verrattaen oluen aika päälaelleen. Katkero puskee eturintamaan peittäen suun raikkaan humaisella maulla peittäen hiivan maun lähes kokonaan. Ei ollenkaan huono, mutta hefeweizenissä vähän kyllä toivoisi myös hiivaisuutta maistavansa. Olut kylläkin sitoo nämä kaksi pääaromia toimivasti yhteen ja lasi tyhjenee aika hyvään tahtiin. Suutuntuma on kirpeän pehmeä ja jälkimaussa havaitsee happamuutta.

Kokonaisuutena Tuomas Hopfenweizen on miellyttävä lisä Laitilan olutvalikoimaan. Jokunen oluen ystävä saattaa yllättyä Hopfenweizenista jouluoluena, mutta en usko heidän pettyvän. Sen verran maukas tuote on kyseessä.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 69


Maistuva uutuus kaikille humalasta ja vehnäoluesta pitäville!

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kekri sadonkorjuuolut

Laitila on valmistanut tälle vuodelle sadonkorjuuta juhlistamaan maitokauppavahvuisen uutuuden: Kekrin.

Kekri on meripihkan värinen ja kirkas olut, joka luo päälleen kauniin vaahdon kuitenkin sen nopeasti kadottaen. Tuoksu tarjoaa lähinnä karamellimallasta ja oikein kevyttä humalaa josta ei ehdi saada juurikaan kiinni.

Maussa voi havaita katkeruutta ja maltaista makeutta, ensi huikalla maku yllättää positiivisesti mutta jo toinen huikka tuo esiin karvaan ja vähän mehumaisenkin tuntuman jossa karamelli dominoi olemuksellaan.

Olut on helposti juotavaa, mutta sadonkorjuuoluille epätyypilliseen tapaan melko kevyttä. Vahvempi runko olisi tehnyt ihmeitä sillä nyt olut ei paljoa tarjoa. Saunaoluena menettelee, mutta sadonkorjuuta juhlistaessani taidan hakea Saksalaisen vastineen.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 8/20

Maku 10/20

Suutuntuma 5/10

Kokonaisuus 22/40

Yhteensä 53/100


Hyvä nähdä että tätäkin sesonkia on Suomessa ruvettu tuomaan esille oluttarjonnassa, mutta vielä on tekemistä.