Beer Hunter’s – Mufloni Talviporter

Talviporter 6%

Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on kyseisen panimon sesonkiolut Alkon hyllyille. Ruokakauppojen vastine on jo arvostelemamme Mufloni Huurupukki. Humalina tällä kertaa nugget, cascade ja centennial.

Talviporter on sysimusta olut, jolla on heikko, mutta vahvan pitsinen vaahto. Tuoksussa havaitsin pääasiassa kahvia, kuivuutta, ruohoisuutta humalista sekä siirappisuutta. Maussa humalien tuoma katkeruus on pääroolissa, taustalla pieni makeus ja maltaisuus. Suutuntuma on täyteläinen, mutta valitettavan vetinen loppua kohden.

Verrattuna Huurupukkiin Talviporter on vain marginaalisesti parempi, hiukan paremmalla maullaan ja täyteläisyydellään. Korkeampi hinta maitokauppaserkkuunsa nähden ei tunnu täysin oikeutetulta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 59

Askel parempaan suuntaan, mutta silti lievä pettymys.


Kulmbacher – Kapuziner Winter-Weissbier

Kapuziner 5,4%

Kulmbacherin Kapuziner on “luonnollisen samea” hefe-vehnäolut, joka on tämänhetkisistä jouluolutkalenterin oluista auennut kovaäänisimmällä pamauksella!

Ulkonäöltään Kapusiineri on hunajaisen samea ja hiilihappoinen. Vaikuttavinta kuitenkin on sen eläväinen vaalea vaahto, joka säilyy kovin pitkään. Hiiva ja sitrus ovat päällimmäisinä mielessä tuoksutellessa, taustalla havaitsin myös aprikoosia? Parasta oluen tuoksussa kuitenkin on, kuinka se saa janoni heräämään hetkessä.

Maultaan Kapuziner muistuttaa muita hefe-weisseja hiivan, maltaan ja vehnän kolminaisuudellaan, mutta erinomaisen hedelmäinen raikkaus erottaa sen muista. Oluen vahva hiilihapokkuus tuntuu jatkuvan vielä juomisen jälkeenkin: suussakin tuntui yhä muodostuvan vaahtoa! Joulunajan vehnistä tämä on uusi suosikkini; Maku on erittäin raikas ja miellyttävä, vaikka taustalla onkin hiukan kehoa. Suosittelen tätä olutta joulupöytään monipuolistamaan valikoimaa!


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 76/100

Yllättävän mukava jouluvehnä.


Brewdog – Santa Paws

Santa Paws 4,5%

Brewdogin viskimaustettu jouluale on yksi harvoista ruokakauppojen ulkolaisista jouluoluista, eikä syyttä. Voin suoralta kädeltä sanoa ostavani yhden Santa Pawsin omaan joulupöytääni.

Lasissa Santa Paws on tumman mahonkinen ja vuotaa tummaa punaa valoa vasten. Olut vaahtoutuu kivasti, mutta kyseinen kuohu laskee myös nopeasti. Tuoksussa ovat päällimmäisinä makeus, lievä terva/savu sekä jouluisen luumun aromit.

Tämä olut tuo maussaan juuri sitä joulun henkeä, mitä toivoin; siirappinen hedelmäisyys ja sen vastapainona oleva turpeinen lämpö tuovat mieleen lumisateen keskellä olevan mökin ja lämpimän takan. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen, mutta vahvempi alkoholin tuoma lämpö olisi nostanut oluen korkeammalle sijalle. Suosittelen lämpimästi jouluruokien kanssa. Muistakaa nauttia Santa Paws rauhassa, kiireettä!


Ulkonäkö: 6

Tuoksu: 15

Maku: 15

Suutuntuma: 6

Kokonaisuus: 29

Arvosana: 71

Miellyttävä lisä joulupöytään.


Schneider Weisse – Aventinus Weizen-Eisbock

Weizen-Eisbock 12%

Aventinus Weizen-Eisbock 12%

Eisbockin panemisprosessi on normista poikkeava: käymisprosessin loppuvaiheessa olutta jäähdytetään, jolloin nesteessä oleva vesi alkaa jäätyä ennen alkoholia. Seuraavaksi muodostuneet jäähileet poistetaan oluesta, jolloin olut menettää yleensä n. 7-10% vesimäärästään. Prosessia voisi kuvailla “Luonnolliseksi tislaamiseksi”. Näin eisbockin tuntomerkillinen vahvuus saavutetaan. Eisbockia kutsutaankin aidoksi talvilageriksi.

Schneider Weissen Aventinus Weizen – Eisbock kaatuu lasiin samean ruskeana, heikolla vaahdolla ja pitsillä. Oluen tuoksu on voimakas; vehnä ja sitrus ovat vahvasti edustettuina, ja tuovat happamuutta ja kitkeryyttä. Havaittuani tuoksussa hedelmäisyyttä, mieleeni tulivat hieman lasten piltti-ruoat.

Maussakin on vahvaa sitrusta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa on alkoholia, mutta hiukan pehmeämmällä ja lämpimällä tavalla kuin mitä normaalisti oluessa maistaa. Suutuntuma muistuttaa paksua simaa. Tovereiden kommentteja: “Pehmeä banaani.”, “Simamainen ja muinaisoluen tapainen.”. Ruokasuosituksena jotain hyvin raskasta ja rasvaista, sillä muuten alkoholin maku puskee liian kovasti läpi. Parhaimmillaan Aventinus kuitenkin uppoaa itsekseen, hitaasti nautiskellen.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 28/40

Arvosana: 68/100

Kiva lämmike talviyöhön!



Mikkeller – Oktoberpretzel

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Mikkeller Oktoberpretzel 5,8%

Sorrun aina silloin tällöin markkinoinnin uhriksi, kun valitsen olutta Alkon oluthyllyllä. Tällä kertaa mielenkiintoni herätti erikoinen etiketti ja nimi, joka muistuttaa yhtä lempisuolaistani oluen kanssa. Minua varoitettiin toisten tovereiden taholta etten ehkä tule pitämään tästä Mikkellerin suolarinkelioluesta, ainakin internetin perusteella. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt!

Märzeninä Oktoberpretzel on aika keskiluokkaa: maltainen, kullanruskea ja miedon tuoksuinen. Kaataessa muodostui kiva vaahto ja humalointi oli hillittyä, mistä pidän. Lukiessani pullosta ainesosia pisti silmään, että panemisprosessissa oli käytetty 0,7 prosenttia ihan oikeaa suolarinkeliä! Niinpä nimi oli hiukan järkevämpi ja lievä suolaisuus oluessa selittyi.

Mikkellerin Oktoberpretzel pisti miettimään, mitä kaikkea me toverit voisimme lisätä omiin tuotoksiimme tulevaisuudessa; sopisiko suolarinkeli johonkin meidän tulevaan olueeseen? Entäpä vaikka ruisleipä mistä kuulin huhua? Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Ruokasuosituksina tälle oluelle suosittelisin ensinnäkin suolarinkeliä (hehe…). Tuli myös mieleen jonkunlainen Thai salaatti tai vaikkapa Pad Thai. Oktoberpretzelissä on hiukan runkoa ja se on tarpeeksi mieto, joten se sopisi juuri jonkin hiukan kevyemmän ruoan seuraksi.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 69/100

IHAN HYVÄÄ

Panimo Hiisi – Kyyttö

20161030_1434421

Lähdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan milk stoutia ja alkujärkytyksen jälkeen koin mukavan yllätyksen Hiiden Kyytössä. Tumman ja voimakasvaahtoisen stoutin tuoksu oli mielestäni kovin outo ja tunkkainen. Kenties juuri lakujuuren aromi hämmensi minua.

Maistettuani kyyttöä helpotus iski ja lakujuuren maku miellytti. Olisin odottanut enemmän runkoa eikä jälkimakua jäänyt kielelle, mutta kaiken kaikkiaan kyyttö oli maittavaa! Kyyttö toimisi mainiosti suklaisen jälkiruoan toverina.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 7/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 67/100

IHAN HYVÄÄ

Mäskileipä

Osallistuttuani toverien panohommiin jo useampaan otteeseen olen yrittänyt keksiä, miten oluen panemisen sivutuotteita, etenkin mallasmäskiä, saisi vielä hyötykäytettyä. Yksi parhaista tavoista mielestäni on mallasmäskin käyttö leivonnassa.
Käytin reseptissä omasta Apastamme ylijäänyttä mallasmäskiä (85,5% Viking Pale Ale, 14,5% Caraplus10), joka oli ollut hiukan hienompaa kuin olimme toivoneet. Leivontaan se kuitenkin soveltui erittäin hyvin. Kuivatin mallasmäskiä ohuena kerroksena matalalämpöisessä (alle 100 °C) uunissa, välillä sekoittaen, jolloin se sai leseen tai rouheen kaltaisen rakenteen. Näin se toimii erityisen hyvin leipä- ja sämpylätaikinoissa. Kostea mallasmäskikin toimisi; pitää vain kompensoida muilla kuivilla aineilla.


~15 sämpylää tai ~3 leipää
Leipäjuuri:
10g kuivahiivaa (tuplamäärä tuoreella hiivalla)
5dl/500g kylmää vettä
7,5dl/500g vehnäjauhoja
– Sekoita ainekset, anna hiivan kasvaa huoneenlämmössä tunnin tai pari. Siirrä jääkaappiin yöksi (säilö juuri astiassa jossa on tarpeeksi tilaa, jotta se ei nouse yli).


Leipätaikina:
leipäjuuri
4dl/400g vettä
26g suolaa (n. prosentti koko taikinan painosta)
2dl pellavansiemeniä
n. 2dl kuivattua mäskiä (lisää ihmeessä lisää mäskiä jos haluat rouheisemman lopputuloksen!)
2dl/110g ruisjauhoja
n. 15dl/975g vehnäjauhoja
– Sekoita kaikki ainekset, paitsi vehnäjauhot kulhossa. Lisää vehnäjauhoja 1 dl kerrallaan, tarkkaillen taikinan koostumusta. Kun leipätaikina juuri ja juuri irtoaa kulhon reunoista, ala vaivaamaan sitä, lisäten jauhoa tarpeen mukaan. Vaivaa taikinaa ainakin 5 minuuttia, jotta siihen muodostuu sitkoa. Nostata taikinaa muutama tunti, kunnes taikina on noussut vähintään kaksinkertaiseksi.


Sämpylät: Esilämmitä uuni 250 °C asteeseen. Levitä noussut taikina kevyesti jauhotetulle pinnalle. Levitä jauhoja myös taikinan päälle. Leikkaa taikinasta siistejä neliöitä ja siirrä ne uunipellille. Ripottele hiukan vettä pellille ja paista sämpylöitä uunissa 10 minuttia. Laske uunin lämpötila 180 °C asteeseen ja paista vielä 20 minuuttia. Ota sämpylät huoneenlämpöön jäähtymään. Parhaiten sämpylöiden kypsyyden huomaa kullanruskeasta pinnasta ja pohjasta.
Vuokaleivät: Skippaa taikinan nostatusvaihe, jos valmistat vuokaleipiä. Jaa leipätaikina kolmeen osaan ja jauhota ne joka puolelta. Siirrä taikinat kulhoihin ja nostata vähintään tunti, tai kunnes taikinat ovat kaksinkertaisuneet. Esilämmitä uuni 250 °C asteeseen. Kumoa leivät uunipellille, ripottele hiukan vettä ja siirrä heti uuniin. Paista 10 minuuttia ja laske uunin lämpötila 180 °C asteeseen. Paista leipiä vielä 30 minuuttia. Ota leivät huoneenlämpöön jäähtymään.

Toivottavasti maistuu, palataan asiaan tulevissa postauksissa!

Mikke

Esittely: Olen vaihtelevasti toimintaan osallistuva Oluttoveri; panemispanokseni on ollut tähän mennessä pääasiassa rahallinen. Olen ammatiltani kokki, joten minua kiinnostaa myös oluen, mäskien ja muiden hyötykäyttö ruoanlaitossa ja leipomisessa. Viime aikoina olen osallistunut panopäiviin ja oppinut paljon. Olen myös innostunut tekemään olutreseptejä, etenkin kun Grainfatherin uusi nettireseptiportaali julkaistiin!

Lempioluet: Aecht Schlenkerla Fastenbier, Noa Pecan Mudcake, Rochefort 10, Coolhead Maracuja, Guinness, Franky Four Fingers, Saison 17, Anchor Liberty Ale…

Lempioluttyyli: Olen ollut kauan aikaa vehnämiehiä, mutta viime aikoina olen alkanut laajentamaan tajuntaani. Nykyään vehnäoluiden rinnalla ovat stoutit, porterit, pale alet ja sour alet.